En tiedä metsänhoidosta mitään muuten kuin, että olen kuunnellut äänikirjana Ponssen perustajan Einari Vidgrenin elämänkerran (kuuntelusuositus!), mutta oon aika monta kertaa päässyt lukemaan, miten bullerovarainhoitajat perustelevat, että kuinka juuri heidän raaka-aineensa kohdalla markkinatalous lakkaa toimimasta ja tarjonnan pullonkaulat jatkuvat, jos eivät nyt ikuisesti, niin ainakin riittäväksi ajaksi ettei sijoittajan tarvitse huolestua ja vetää rahojaan pois. Korkeat hinnat ovat aina huippuaikojen puheissa tulleet jäädäkseen. Käytännössä aina nämä ennusteet menevät kuitenkin täysin pieleen ja markkinatalouden toimijoiden kekseliäisyys yllättää raaka-ainebullerot, oli sitten kyseessä öljy, kupari, litium, kobaltti, mutta miksei myöskin vaikkapa raakapuu.
Venäjän pakotteiden päättyminen on väistämättömyys, koska pakotteiden loppuminen on passiivinen toimi, kun taas niiden jatkaminen on aktiivinen toimi, joka pitää tehdä yksimielisesti 2 kertaa vuodessa. Tämä on käänteinen logiikka Iranin, Kuuban ja muiden vastaavien rosvomaiden sanktioihin, joiden purkaminen vaatii vaivannäköä ja energiaa. Riittää että yksikin EU-maa on sanktioiden jatkamisesta eri mieltä ja ne rakeuavat automaattisesti.
Sanktioiden purkamisen jälkeen Venäjän valtava investointipaine purkautuu ja Ponsset sekä Keslat myyvät Venäjälle koneita ilomielin. Yksikään tämän sektorin firma kun ei voi jättää myymättä Venäjän kokoiselle valtavalle metsämarkkinalle, olivat ne poliittisesti mitä mieltä tahansa. Tarpeen tulleen myynti hoidetaan vaikkapa Valko-Venäjän, Kazakstanin tai Georgian kautta hygieniasyistä.
Venäjä on takapajuinen raaka-aineiden tuottajatalous, jossa ei mitään sen monimutkaisempaa sitten juuri valmistetakkaan. Ei puun korjuu varmastikaan nyt niin paljoa eroa öljystä, kaasusta, viljasta tai metalleista, joiden hyödyntämisen Venäjä osaa hyvin. Kreml ja kaverioligartkit helposti järjestelevät keskenään kyllä lainaa ja investointitukea tarvittavan määrän omille bisneksillensä, eikä edes haittaa, että puolet kähvelletään matkalla.
Se voi Helsingin herralle kiiltonahkakengissä kuulostaa hirmuisen vakavalta, kun joku sertifikaattipaperi ei meinaa löytyä, mutta jos Yhdysvallat ja EU eivät saa edes yhdessä tehokkaasti sanktioitua Venäjän öljynkuljetusta maailman merien lävitse, kun itäinen naapuri keksii joka viikko uusia tapoja kikkailla, niin meinasivatko ihan oikeasti, että joku ESG-paperi tuottaa mitään vaikeuksia. Ne väärennetään, joku toimija lahjotaan tai puulastit sekoitetaan jollain sopivalla tavalla sertifioidun tavaran kanssa, että alkuperä saadaan häivytettyä. Eikä ostajaa kiinnosta asioiden todellinen laita tuon taivaallista, kunhan se virallinen ‘vapaudu vankilasta’ lippulappu on nimellisesti kunnossa. Siksihän niitä sertifikaatteja ylipäätänsä hankitaan, että näin voidaan yrityksen puolelta uskottavasti hyvesignaloida vastuullisuudesta, riippumatta asioiden todellisesta laidasta.
Meillä on valtava tarve ostaa halpaa venäläistä puuta korkean hinnan lisäksi ihan jo senkin takia, että hakkuita pitää vähentää ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi ja heillä taas on sodan jälkeen valtavasti työttömiä ja kova tarve saada lisää tuloja valtioille ja myydä meille puuta. Aika velho pitäisi olla, että näistä perustavanlaatuisista lähtökohdista kykenisi loogisesti jotenkin johtamaan puukaupan olevan seis 5 - 10 vuotta.