Riippuu varmaan mahdollisen tuonnin mittakaavasta. Jos puhutaan koivokuidun ja hakkeen tuonnista sotaa edeltäneessä tai sitä pienemmässä skaalassa, niin pitkähköltä ajalta tuntuisi sen järjestelemiseen. Laajamittaisen oman puunhankintaorganisaation rakentamiseen sen sijaan voisi upota paljonkin aikaa, mutta niin kuin UB:kin asiallisesti toteaa, puun tuonti idästä ei ollut rajoittamatonta ennen sotaa.
Huomattavan mielenkiintoinen kysymys myös on, millainen lisätarjonta, riittäisi pudottamaan puun hintaa ja sitä kautta metsämaan hintoja Suomessa (ts. mikä on puumarkkinan hintajousto). Joskus vastaavissa tilanteissa, yllättävän pienikin muutos tasapainotilassa voi poistaa pahinta painetta, mutta toki tässä kontekstissa en osaa asiaa luotettavasti arvioida. Markkinaa toki voisi löysätä myös kysynnän supistuminen, jos teollisuuden pahoinvointi jatkuu liian pitkään ja/tai liian voimakkaasti. Teollisuuden näkökulman UB:n muuten hyvä ja uskottava teksti jätti pitkälti käsittelemättä.