Omalla kohdalla se on helppo kun työura oli selvä jo oikeastaan peruskoulussa 
Kävin sen tuolla Ruotsin puolella, jossa koulujen rahatilanne oli ihan eri tasolla sen aikaiseen (90-luvun alku) Suomeen verrattuna. Konkreettisesti se näkyi niin, että joka luokassa oli pöytätietokone vapaassa käytössä, ja sitähän tuli hyödynnettyä. MS-DOS komentoineen tuli hyvin tutuksi, jotta sai Gorillasit, Ski or Diet, Skyroadsit ja muut pyörimään 
Sitten siinä 1994 tai 1995 tuli kouluun T1-nettiyhteys (1,5 Mbit!), joka siihen maailman aikaan oli vähän sama kuin tänä päivänä sinulla olisi jokin tyyliin 12,5 gigabitin netti. Ja vielä sitten siinä 1997 saatiin jotain 15 (paksua) läppäriä per luokka (luokkakoko oli siinä kohtaa n. 10…), myöskin vapaaseen käyttöön. Oli meillä sitten myös ihan koodaustuntejakin kaikille, jossa kielenä oli QBasic.
Lukiossa aloitin, mutta sitten kuulin kaverilta, että tietotekniikkaa voisi myös opiskella ihan oikeasti. Opon kanssa keskustelut ja lennosta ammattiopistoon datanomikoulutukseen 2002, oppimaan lisää serverien asentamisesta koneen kokoamiseen komponenteista ja yllättävän paljon myös koodausta (C, Visual Studio .NET, Delphi, ASP.NET), ja sijoittamista sivuten myös useampi kirjanpidon kurssi kuin myös yritystoiminnan kursseja ihan osana koulutusta. Vaikka datanomeja parjataan, niin kyllä tuo oli minusta erittäin laadukas ja kattava koulutus - ehkä sitten on alueellisia eroja? Mutta oli kuitenkin selvä ettei pelkkä datanomikoulutus riitä itselle 
Tässä välissä sitten tuli käytettyä omia taitoja jo pienimuotoiseen webbikehityksen ihan rahaa vastaan, paikallisille järjestöille ja pienyrityksille. Ihan hyvää käytännön harjoittelua sekin, vaikka palkkio niistä olikin lähinnä kulukorvauksen luokkaa Tärkeämpi osuus olikin taitojen hiominen ihan oikeissa projekteissa.
Sitten armeijan jälkeen olikin aika mennä ammattikorkeakouluun 2006, tietotekniikan insinöörin paperit hakemaan taskuun. Siellä oli valinta käytännössä “Nokialle hardwarea” tai “Nokialle mobiilisoftaa” No ei nyt oikeasti, mutta kyllä se Nokian “leima” oli hyvin selkeästi esillä erikoistumiskoulutuksien teemoissa. Itse valitsin erikoistumiseksi tuon softapuolen, jossa sitten koodailtiin C:llä, MatLabilla, Javalla, PHP:lla, C#:lla ja tehtiin SQL:ää, fyysisisä sähköpiirikytkentöjä ja sulautettuja järjestelmiä AVR-mikropiireille, erityisesti ATmega128 vähemmän yllättäen. Ja luettiin mikropiirien dokumentaatiota päivästä toiseen - hyvää treeniä sijoituspuolella kvartaaliraporttien lukemiseen
Ja vapaa-ajalla tietysti koodausta niin maan pirusti, erityisesti webbiin Tässä kohtaa olikin sitten jo paperit taskussa 2010 ja oli aika alkaa tienaamaan tällä.
Eka työpaikka löytyikin sitten kaukaa Etelä-Suomesta, jossa tein 2011 alusta konsulttihommia 5 vuotta ja koulujen teeman mukaisesti jo tässä kohtaa oli kielivalikoima kattava, kun jo ekan position saldona tuli käytettyä Java EE:tä, C#, HTML, CSS, SQL ja Rationalin työkalupakettia. Ja sen lisäksi pääsin vielä toisessa positiossa tekemään valtiolle(kin) hommia, ihan Unix-tasolla! Siinä tuli shell scriptat ja komennot erittäin tutuksi Ja toisena osuutena oli B2B-viestit käyttäen EDIFACTia, SAPin IDOCeja ja XML:ää. Siinä sivussa tuli myös firmojen tilaus- ja laskutuskäytännöt tutuksi, kun selviteltiin virheitä datassa, jopa Suomen suurimpien yhteydessä.
No aikansa kutakin ja palo tehdä jotain uutta otti vallan, joten ensimmäinen työpaikanvaihto ja vieläpä suuresta konsulttitalosta siihen aikaan vielä startuppina olleeseen nykyiseen (täällä suht suositun oloiseen) pörssiyritykseen. Siellä oli ensimmäinen työtehtävä porukalla koota Ikean toimistopöytiä! Sitten läppärit pöydälle ja töihin Tässä pääsi toteuttaan omalla ajalla opiskeltua Pythonia ihan käytännön tasolla. Onnistunut sijoitus aiemmin! Pythonista muodostui yksi omista suosikkikielistä, jopa pitkäaikaisen työkäytön jälkeen. Siinä tehtiin sitten projekteja jopa Saksaa myöten, jossa käytiin useampikin pidempi reissu. Samaan syssyyn alettiin myös kehitellä omia aputyökaluja ja siinä sitten tutkin mikä olisi oiva valinta fronttipuolen työkaluksi. Lopulta valinnaksi muodostui React, joka ei vielä siihen aikaan (~2017) ollut nykyisen kaltainen jättiläinen. Mutta askelmerkit olivat selvät jo silloin, enkä ihmettele sen nykysuosiota
Sitten iski suuruudenhulluus ja 2017 loppupuolella päätin kokeilla rahkeita yhdessä Suomen varmaan teknisesti kovatasoisimmissa firmoissa. Ja sellainen se olikin! Pääsi oppimaan aivan valtavasti uutta asiaa ihan joka päivä, joka oli melkoinen kultasuoni jatkoa varten. Päätyökaluina AWS, Node ja aiemmin tuttu Python. Siitä se oma innostus Nodeen ja myöhemmin TypeScriptiin sitten lähtikin ja ne ovat edelleenkin omat suosikkikielet, jossa kaikki on sopivassa balanssissa - ei liian byrokraattinen, muttei liian villi länsi, ja samalla tehoakin riittää. Ja töitä, noin isossa kuvassa. Kuitenkin lopulta veri alkoi vetää enemmän fullstackin puoleen, puhtaan bäkkärin sijaan.
Joten ei muuta kuin uusi startup kiikariin 2019! Tällä kertaa pääsikin läträämään veren 
kanssa. Niin siis kirjaimellisesti. Yrityksen bisnes on verianalyysi ja oma osuus oli kehittää tilausjärjestelmää ja itse analyysityökalua, jota firman tohtorit (myöskin kirjaimellisesti!) sitten käyttivät analyysityössään. Tässä tuli teeman mukaisesti jälleen uusia kieliä (no onneksi ei enää kirjaimellisesti 
) työkalupakettiin, kun stäkkinä oli Go ja Angular, ennestään tuttujen PHP:n ja Reactin lisäksi. Tärkein oppi oli kuitenkin AWS:n ja Dockerin saralta, jotka molemmat olivat sitten seuraavan työpaikan avainasemassa.
Oikeastaan ainoa syy työpaikan vaihtoon saman vuoden syksynä 2019 oli, että pääsin omaan unelmatyöpaikkaan ja positio vieläpä siinä kaikkein seksikkäimmässä jutussa - käyttöliittymät lentokoneissa! Niitähän on siis niiden, mitkä on teille jo ehkä tuttuja, lisäksi myös paaaaljon muitakin. Tässä tuli sitten reissailtua ympäri maailman 
jo työn puolesta, ja Kalifornia tuli tutuksi 
Kun meillä oli käpistelyssä vain “kaikki” järjestelmät, oli työkalupakettikin sen mukainen: Qt QML, JavaScript, Node, AWS, Docker, Jenkins, Linux, TypeScript, Serverless, SQL, SQLite, React, WebSocket, XML, JSON, ja jotain varmaan vielä unohtuukin Helppoa kuin heinänteko. Mutta saatiin se sitten valmiiksi ja Red Dot taskuun. Sitten tekemään lisää työkaluja, eikä stäkki siitä ainakaan kovin paljoa pienentynyt ja työt jatkuu edelleen kaiken maailman kriisien jälkeenkin…
No, mitä tästä novellista voi sitten oppia? No, ainakin sanoisin, että ei kannata olla liian jumissa yhdessä tai kahdessa teknologiassa, jos haluaa kokea kaikenlaista uralla Ja mitä urakehitykseen tulee, niin kyllä se on vinha totuus, että palkka kehittyy parhaiten vaihtamalla työpaikkaa sopivin välein. Ehkä noin 2-3 vuoden välein, kunnes alkaa palkka olla riittävä. Mitä se sitten on, riippuu tietenkin sinusta ja alasta.
)