USA:n presidentinvaalit 2024

Kale-possu · Heinäkuu 31, 2022, 5.14pm

Kiitos molemmille, kiva kuulla että juttu kiinnosti.

Demokraattien kisassa tuskin voi tapahtua mitään ennen kuin Biden kertoo aikeistaan joskus ensi keväänä. Toki on kiinnostavaa pohtia, mikä päätös tulee olemaan, luultavasti ei lähde ja kisa alkaa siitä.

Republikaanien kisasta sattui silmään tällainen uusi osoitus Foxin (tai paremminkin Murdochin) ja Trumpin viilentyvistä väleistä:

Laura Ingraham on Tucker Carlsonin ohella Fox Newsin valovoimaisimpia ja teräväkielisimpiä kommentaattoreita, joka oli tietysti sataprosenttisesti Trumpin takana koko kauden. Harvoin olen nähnyt hänet yhtä sydämellisenä kuin toivottaessaan DeSantisin tervetulleeksi juuri samaan aikaan kun Trumpin rally oli alkanut, tuossa klipissä kohdassa 1:10.

Toinen Murdochin omistama konservatiivimedia New York Post löi Trumpia armotta muutama päivä sitten:

Mauri · Elokuu 1, 2022, 7.40pm

Upea avaus, @Kale-possu !

Olen itse USA:n presidenttipelin analyysissä täysin amatööri, mutta tällainen osui äsken silmään:

Onko Trump menettämässä naama-aikaa kilpailijoille jo ennen virallista kisaan ilmoittautumista?

tebiz · Elokuu 2, 2022, 6.38pm

Aivan mahtava aloituspostaus!

Unibetillä rebublikaanien ehdokas kertoimet ovat nyt 2.00 Trumpille ja 2.75 DeSantis

rigor · Elokuu 3, 2022, 6.18am

Komppaan muita, oli mielekästä luettavaa tuo avauspostaus, vaikka ei ole perinteisesti ollut niin minua kiinnostava aihe. Nyt alkoi kiinnostamaan!

Kale-possu · Elokuu 3, 2022, 10.18am

Demokraattien ennakkoasetelmat, Osa 1/3: Historiahorinoita

Suurinta mitä Yhdysvalloissa syntynyt, poliittisesti kunnianhimoinen henkilö voi saavuttaa, on tietenkin presidenttiys. Tehtävässä pyritään useimmiten pysymään niin kauan kuin suinkin on mahdollista; yleensä vain kahden kauden sääntö, vaalitappio tai salamurha ovat päättäneet työn. Vapaaehtoinen luopuminen on ollut harvinaista, ja sitä on tavattu pitää heikkouden merkkinä.

Todennäköisesti Joe Biden ilmoittaa ensi keväänä luopuvansa tavoittelemasta toista kautta. Päätös tulee olemaan kovaluontoiselle irlantilaisperäiselle katujätkälle vaikea. Ennen Bidenia Yhdysvalloilla on ollut 45 presidenttiä. Kuinka moni heistä on ylipäätään luopunut vapaaehtoisesti tehtävästä?

Tuorein ”vapaaehtoinen” luopuja on Richard Nixon, joka erosi tehtävästä kesken toisen kautensa vuonna 1974 Watergate-skandaalin myötä. Vapaaehtoisuus on kuitenkin tässä aivan teoreettista, sillä hän erosi vasta oman republikaanipuolueen käännyttyä häntä vastaan ja niin muodoin varmojen potkujen odottaessa myöhemmin Senaatissa.

Ennen siirtymistä varsinaisiin luopujiin on mainittava, että vasta 1950-luvun taitteessa Perustuslakiin kirjattiin, että presidentti voi palvella vain kaksi täyttä kautta. Mikäli hän on tullut varapresidentin paikalta tehtävään niin että tynkäkautta on ollut jäljellä alle kaksi vuotta, hänellä on oikeus tavoitella sen jälkeen vielä kahta täyttä kautta.

Kahden kauden periaate on kuitenkin ollut perustajaisien jyrinöiden pohjalta de facto sääntönä alusta asti. Sekä George Washington että Thomas Jefferson luopuivat tavoittelemasta kolmatta kautta, ja painottivat ettei kenenkään seuraajankaan pidä. Tätä noudatettiin toiseen maailmansotaan asti.

Tuorein aidosti vapaaehtoinen luopuminen on Lyndon B. Johnsonin päätös olla asettumatta ehdolle vuoden 1968 vaaleissa. Johnson oli tullut varapresidentin paikalta murhatun Kennedyn tilalle marraskuussa 1963 kautta ollessa jäljellä vuosi ja kaksi kuukautta. Hän voitti 1964, mutta heikkenevän terveydentilan, vihkoon vedetyn Vietnamin sodan ja sen myötä huvenneen kannatuksen vuoksi luopui -68.

Calvin Coolidge tuli varapresidentin paikalta tehtävään vuonna 1923 äkillisesti kuolleen Warren G. Hardingin tilalle, voitti 1924, mutta luopui tavoittelemasta jatkokautta vielä 1928 vaaleissa. Hän totesi: ”Kukaan ei ole ollut presidenttinä kymmentä vuotta, se on pitkä aika – liian pitkä!” (Vain hieman myöhemmin FDR oli poikkeusoloissa ennätykselliset 12 vuotta presidenttinä 1933-1945, ainoa kerta kun joku rikkoi Washington-Jeffersonin linjan ennen perustuslakilisäystä. Rooseveltia ei ole tästä liiemmin kurmuutettu, vaan häntä pidetään historian top 3 -presidenttinä Lincolnin ja Washingtonin ohella.)

Chester A. Arthur hyppäsi varapresidentin paikalta kehiin 1881 murhatun James A. Garfieldin tilalle, eikä heikentyneen terveyden vuoksi tavoitellut jatkoa 1884, semminkin kun olisi joutunut republikaanien esivaaliin. Luopuminenkin kuitenkin hävetti Arthuria, ja niinpä poor devil oli jotenkin muodollisesti esivaalissa mukana roikkumassa, kampanjoimatta kuitenkaan lainkaan.

Rutherford Birchard Hayes valittiin presidentiksi vuonna 1877, ja päätti jo varhaisessa vaiheessa että yksi kausi riittää ja sitten eläkkeelle kotiin Ohioon. Tämä on tuorein täysin Bidenin mahdollista tilannetta vastaava tapaus.

James Buchanan toimi presidenttinä vuosina 1857-1861 eikä tavoitellut jatkokautta. Hän sähläsi kehnolla johtamisellaan Yhdysvallat sisällissotaan, ja häntä on ainakin ihan viime vuosiin asti pidetty maan historian kehnoimpana presidenttinä. Itse hän totesi kautensa jälkeen: ”History will vindicate my memory.”

Jonnet ei muista että James Knox Polk oli alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti vain yhden kauden 1845-1849, voitti Meksikon sodassa ja eläköityi Tennesseehen, jossa kuoli vain muutama kuukausi kautensa päätyttyä.

Kuusi oikeaa luopumista (olettaen etten missannut jotain tapausta), joista 1900-luvun Johnsonin ja Coolidgen vetäytymisiä yli kokonaisen kauden palvelleina voi pitää salonkikelpoisina, ja loput neljä muinaishistoriaa ajoilta joina presidentitkin joutuivat usein taistelemaan esivaaleissa, jotain mitä 1900-luvulla ei enää nähty. Aina muulloin ensimmäisen kauden presidentti on tavoitellut jatkokautta, ja 1900-luvulla karkeasti 2/3 tapauksista on sen saanutkin.

Yhteenvetona historiasta voidaan todeta, että jos Yhdysvalloilla olisi tällä hetkellä normaalissa ikähaarukassa 45-70 vuotta oleva, vaaleilla valittu ensimmäisen kauden presidentti, meidän ei tarvitsisi spekuloida demokraattien esivaaleilla. Olisi lähes itsestäänselvyys että ensi keväänä presidentti avaisi kampanjansa, eikä kukaan haastaisi häntä esivaaleissa. Vedonlyönnissä hänen kertoimensa jatkokaudelle olisi nyt luokkaa 1,4-1,7. Hyvänä peukalosääntönä voi pitää, että jos talous on vaalivuonna melko hyvällä tolalla, kansa antaa presidentille jatkokauden.

Seuraavassa osassa katsaus Bidenin kauteen, kannatuskehitykseen, terveydentilaan siinä määrin kuin siitä tiedetään, ja välivaalien tämänhetkisiin todennäköisyyksiin. Mikäli Biden ei ole vielä lyönyt päätöstään lukkoon, välivaalien tuloksilla saattaa olla vaikutusta siihen. Mikäli demokraatit häviävät molemmat kamarit ja Biden ilmoittaa luopuvansa, hän tulisi kyllä olemaan yksi historian rammoimmista ankoista viimeiset vajaa pari vuotta, viheliäinen loppu komealle uralle. Lisäksi demokraattien esivaalikamppailua käytäisiin sangen merkillisten tähtien alla.

Kale-possu · Elokuu 4, 2022, 1.13pm

Demokraattien ennakkoasetelmat, Osa 2/3: Biden

Joe Bidenin uran pituus liittovaltiotason politiikassa hakee vertaistaan maan historiasta. Hänet valittiin Senaattiin syksyllä 1972 vain 29-vuotiaana, yhtenä nuorimmista koskaan. Hän oli senaattorina yhtäjaksoisesti 36 vuotta, kunnes nousi Obaman voiton myötä varapresidentiksi kahdeksi kaudeksi. Maanläheinen, irlantilaisjuurinen Biden nousi senaattiin melko vähävaraisena, ja säilyi senaatin ”köyhimpiin” kuuluvana koko pitkän uransa, matkustaen aina junalla yli tunnin työmatkansa. Vasta Trumpin kauden aikana hän alkoi tienata miljoonia puhujapalkkioilla ja kirjamyynneillä.

Bidenin senaattorinura alkoi hirvittävän tragedian varjossa, kun hänen vaimonsa ja taaperoikäinen tyttärensä kuolivat auto-onnettomuudessa. Hän meinasi erota heti senaatista, mutta demokraattiryhmän silloinen piiskuri taivutteli hänet jatkamaan. Ensimmäisen kuusivuotiskautensa aikana Biden tapasi ja nai nykyisen vaimonsa, joka Bidenin mukaan palautti hänen aidon kiinnostuksensa politiikkaan.

Ensimmäisten senaattorikausiensa aikana Biden profiloitui eräissä korkean profiilin keisseissä, kehittyi lapsuuden änkytyksen miltei selättäneenä hyväksi puhujaksi, miellytti konstailemattomalla tyylillään, ja nousi kesällä 1987 pragmaattisena keskilinjan poliitikkona demokraattien ykkössuosikiksi tulevaan esivaaliin kohti seuraavan vuoden presidentinvaaleja. Samana syksynä Bidenin havaittiin plagioineen joitakin otteita puheisiinsa toisen työväentaustaisen poliitikon puheista, korostaen kyseisissä kohdissa tunteisiin vetoavasti raivanneensa sukunsa ensimmäisenä tiensä yliopistoon. Medialla oli tuolloin hieman pulaa hyvistä vaaliaiheista, joten se alkoi yhä intensiivisemmin etsiä ja myös löytää erinäisiä Bidenin koiruuksia; hän oli useasti liioitellut opintomenestyksiään, plagioinut Robert Kennedyn puhetta ja jopa pientä osaa JFK:n virkaanastujaispuheesta, vielä vakavampana tapauksena syyllistynyt plagiointiin eräässä oikiksen esseessään. Negatiivinen lumipallo alkoi pyöriä, ja lopulta Biden luopui ehdokkuudesta kerättyään sitä ennen demokraattiehdokkaista muhkeimman vaalikassan.

Kroonisten pikkurikkeiden lisäksi Bidenin heikkoutena on pidetty hänen tapaansa improvisoida vaihtelevalla menestyksellä kirjoitettuja puheita pitäessään. Hän on itsekin kutsunut itseään ”möläytysmasiinaksi”, eikä tilanne ole iän myötä ainakaan parantunut.

Vuoden 1987 nöyryytyksen jälkeen Biden arvioi mahdollisuuksiaan liki joka kierroksella, mutta lähti kisaan seuraavan kerran vasta vuonna 2007. Sillä kerralla Biden ei päässyt telineistä lainkaan Clintonin ja Obaman mennessä omia menojaan yhteen eeppisimmistä esivaalikähinöistä ikinä. Lopulta nuori, Demokraattien vasempaan laitaan tuolloin kallellaan ollut Obama tarjosi varapresidentin paikkaa itsensä vastakohdalle. Obama vei säkenöivyydellään parrasvalot presidenttinä, mutta Biden oli hyvin aktiivinen ja sangen vahva varapresidentti; erityisesti senaatissa hän mielellään hyödynsi kokemustaan ja väänsi usein mattopainia republikaanien kanssa. Miesten välille sukeutui kahden kauden aikana syvä ystävyys, ja viimeisenä tekonaan presidenttinä, olettaen että tämä on Bidenin uran päätös, Obama myönsi hänelle yllättäen ääriharvinaisen, korkeimmista korkeimman kunniamerkin, Presidental Medal of Freedomin with distinction.

Kriitikot Vladimir Putinia myöten näkivät asian tähän tapaan:

Ehdokkaana

Jouduttuaan hautaamaan toisenkin lapsensa Biden ei lähtenyt varapresidentin paikalta vuoden 2016 esivaaleihin, mutta ilmoittautui huhtikuussa 2019 tavoittelemaan ehdokkuutta vuoden 2020 vaaleissa. Vaikka Biden oli tuolloin vedonlyönnissä vain yksi melko tasaväkisestä kärkinelikosta yhdessä Sandersin, Warrenin ja Harrisin kanssa, Trump pelkäsi dems-kilpakumppaneitaan oikeistolaisempaa Bidenia alusta lähtien eniten. Trumpin huoli meni niin pitkälle, että loppukesästä -19 hän yritti omin päin painostaa Zelenskiytä kaivamaan kuraa Bidenista ja hänen pojastaan Hunterista, johtaen Donaldin ensimmäiseen virkasyytteeseen.

Bidenin oli ajoittain pinteessä syksyn 2019 esivaaliväittelyissä korkean iän selvästi jo näkyessä, ja otti pataan tammikuun 2020 ensimmäisissä osavaltioissa, mutta satsattuaan hirveästi paukkuja mustien vakuutteluun otti murskavoiton Etelä-Carolinassa, eikä enää päästänyt aloitteestaan irti. Maaliskuun alun Supertiistaina Biden tyrmäsi viimeisen vastustajansa Sandersin, ja Trumpin kompuroidessa koronassa alkoi nostaa osakkeitaan presidenttigallupeissa. Syksyn huipputärkeään ensimmäiseen väittelyyn Trump oli valinnut taktiikakseen keskeyttää Biden alinomaa, tavoitteena sekoittaa papan pasmat ja saada hänet menettämään hermonsa. Biden oli toki ärtynyt, mutta piti paketin kasassa ja aivot hyvin toiminnassa koko raskaan rupeaman, saaden vieläpä Fox Newsin ainoan liberaalilaitaan kuuluvan supertähtitoimittajan Chris Wallacen läksyttämään kanssaan Trumpia. Tuo väittely, jonka Biden yllättäen voitti, ehkä jopa ratkaisi vaalit.

Presidenttiyden alku

Bidenin alku presidenttinä oli hankala, kun ennenkuulumattomasti Trumpin hallinto ei tehnyt juuri minkäänlaista yhteistyötä sujuvan vallanvaihdon eteen. Trump onnistui kuitenkin munimaan senaatin demokraateille Georgian uusintavaaleissa, joiden piti lähtökohtaisesti liki 90% varmuudella taata Republikaaneille enemmistö. Trump sai pakotettua molemmat republikaaniehdokkaat Suuren valheensa taakse, karkottaen juuri sen verran liikkuvia äänestäjiä että Demokraatit nappasivat molemmat paikat ja siten varapresidentin turvin de facto enemmistön senaatin 50-50-paikkajaossa. Näin Biden sai enemmistön molempiin kamareihin ja sen myötä hyvät mahdollisuudet saada tavoitteitaan läpi ensimmäiset kaksi vuotta.

Hoidettuaan ensi töikseen Trumpin punaisen dieettikokisnapin pois 600 kiloa painavasta Resolute deskistä, Biden kääri hihat ja runnasi läpi kahden biljoonan dollarin koronatukipaketin talouteen jossa inflaatio jo kyti konepellin alla. Biden sai paketin myötä alkukuukausina hyviä kannatuslukuja ja kiitosta kansalta. Ensimmäisen särön Biden sai sekasortoisesta Afganistanin vetäytymisestä, ja hiljalleen kiihtyvä inflaatio alkoi rapauttaa suosiolukuja.

Välivaalit

Biden täyttää marraskuussa 80 vuotta. Hänen kävelynsä on jäykkää, puhe puuroutuu aiempaa herkemmin, teleprompterista lukeminen onnistuu vaihtelevalla menestyksellä, hän kaatuilee ja päästelee sammakoita. Kuulostaa äärioikeistopropagandalta, mutta tältä se vain näyttää. Jo 75% demokraattien kannattajista haluaa jonkun toisen puolueen seuraavaksi ehdokkaaksi. He ovat kyllästyneet jännäämään sydän kurkussa Bidenin julkisia esiintymisiä, varsinkin jos niihin kuuluu käsikirjoituksen ulkopuolelta kommentointi — tilanne jota Valkoinen talo pyrkii häiritsevän paljon välttelemään.

Biden on unelmoinut presidenttiydestä vuosikymmeniä, ja päästyään viimein ikämiehenä Ovaalihuoneeseen on todella nauttinut tilanteesta ja pitänyt kaikki ohjat käsissään, jättäen varapresidentti Harrisin pieneen rooliin. Marraskuussa ratkeaa, saako Biden asioita läpi ensimmäisen kautensa jälkipuoliskolla. Tältä asetelmat näyttävät tällä hetkellä fivethirtyeightin simulaatioilla (senaatissa 50-50 lukeutuu siis tässä Demokraattien voitoksi):

Kongressi on siis menossa alta, mutta senaattiskabassa demokraattien tilanne näyttää ainakin vielä yllättävän hyvältä, johtuen ainakin Republikaanien muutamissa osavaltioissa epäonnistuneista ehdokasasetteluista sekä heidän viime vuosina luomansa äärikonservatiivisen papiston Operaatio Roesta, joka on saanut keskilinjan kansan laajasti takajaloilleen. Data osoittaa selvästi, miten Republikaanien suosio on laskenut Korkeimman oikeuden aborttilinjauksen jälkeen. Onko asia kansan mielen päällä vielä marraskuussa vai dominoiko talous ja inflaatio vaalisyksyä, jää nähtäväksi. Vedonlyöntimarkkina on senaatin osalta hämmentävän jyrkästi eri linjoilla fivethirtyeightin kanssa, nimenomaan Demokraattien aidon enemmistön (vähintään 51) osalta (Unibet tässä esimerkkinä):

Asetelmat tuskin kolmessa kuukaudessa keikahtavat noin paljon, joten vedonlyöntimarkkinan on pakko arvioida juuri tämänhetkinen tilanne hyvin eri tavoin kuin fivethirtyeight. Vielä reilu kaksi vuotta sitten ajattelin että poliittinen vedonlyöntimarkkina on auktoriteetti jota kaikkien pitää, jos ei nyt palvoa niin ainakin terveellä tavalla kunnioittaa, mutta edelliset presidentinvaalit kyllä karistivat tämän näkemyksen USA:n osalta. Luotan paljon enemmän fivethirtyeightiin, joskin vielä pitää painottaa, että se estimoi mitä tapahtuisi jos vaalit pidettäisiin juuri nyt, kun taas vedonlyöntimarkkina yrittää arvioida miten ihmiset äänestävät marraskuussa.

Luopumisen tuska

Pelkästään jo kongressin todennäköiseltä näyttävä menetys hankaloittaa Bidenin kauden jälkipuoliskoa, ja senaatin menetys tekisi hankkeiden läpimenosta ylitsepääsemätöntä tervanjuontia. Heti välivaalien jälkeen Bidenilta aletaan kysellä jatkoaikeistaan. Tammikuussa mylly pyörii jo kuumana, ja maaliskuussa spekulaatio nielee kaiken alleen jos hän ei vielä silloin ole kertonut. Miksi näin, vaalithan ovat vasta marraskuussa 2024?! — No, normaalisti esivaalien ollessa edessä, viimeksi demokraatien osalta viime kaudella, kaikki varteenotettavat ehdokkaat julkistavat ehdokkuutensa vaaleja edeltävän vuoden keväällä tai jopa ihan alkuvuodesta. Hillary Clinton julkisti ehdokkuutensa 2008 vaaleihin tammikuussa 2007, ja vuoden 2016 vaaleihin huhtikuussa 2015. Obama hyppäsi -08 kisaan helmikuussa 2007, Sanders 2016 kisaan huhtikuussa 2015 ja 2020 kisaan helmikuussa 2019. Ja edelleen, nykyinen varapresidentti Harris ilmoittautui 2020 kisaan tammikuussa 2019, keräten ennätysmäisen monelta kampanjatukea ensimmäisen vuorokauden aikana.

Rahaa kampanjaa varten pitää alkaa kerätä heti julkistuksen jälkeen kovaa vauhtia, ensimmäiset esivaaliväittelyt saattavat olla jo vaalien aattovuoden keskikesällä, loppukesällä kampanjat jauhavat jo kaikilla sylintereillä ja rahaa alkaa palaa niin perkeleesti. Useat demokraattipoliitikot hiovat jo salassa askelmerkkejään, ja kärsimättömyys alkaa paistaa läpi heti vuodenvaihteen jälkeen. Maaliskuussa joku Buttigieg saattaa jo ottaa varaslähdön vaikka Biden olisi edelleen hiljaa, mikä olisi huomattavan kiusallista.

Hayes, Buchanan ja Polk, siinä Bidenia edeltävät presidentit jotka uutena vaaleilla valittuina eivät tavoitelleet jatkokautta. Miehiä ajalta jolloin presidenteillä oli joulupukinparrat ja tsekkipiiskat. Biden on taistelija joka haluaa säätää meriittejään vielö inasen kovemmiksi kuin ne ovatkaan. Viimeinen asia jonka hän haluaisi tehdä on myöntää, ettei hänestä ole jatkokaudelle. Kansa ajattelee heti, onko hän sen myöntäessään edes tätä kautta loppuun täysin työkykyinen. Toisen kauden presidenttejä on jälkipuoliskolla tavattu kutsua ”rammoiksi ankoiksi”, varsinkin kun heillä ei siinä vaiheessa ole yleensä ole enää ollut kamareja hallussaan, ei ainakaan molempia. Huomio on alkanut jo kiinnittyä uusien ehdokkaiden presidenttikisaan, mutta toisen kauden presidenttiys on kuitenkin antanut tiettyä pohjakunnioitusta vanhalle isännälle.

Viimeistään vaimo Jill saa puhuttua ikitaistelijalle realiteetit, ja Biden tekee mitä puolueen eteen täytyy, ilmoittaa hyvissä ajoin helmi-maaliskuussa ettei tavoittele jatkokautta. Muutaman viikon ”vakavan pohdinnan” jälkeen varapresidentti Kamala Harris julkistaa kampanjansa, ja Biden ilmoittaa kannattavansa häntä, ellei Harris koe sitä enemmän taakaksi. Muitakin ehdokkaita ilmaantuu ja pakka saattaa olla melko levällään. Nyt olisi tilausta puskista tulevalle uudelle nuorelle Obamalle tai B. Clintonille.

Jälkipolvet muistelevat Bidenia melko suotuisasti. Viimeisillä voimillaan hän päästi maan Trumpista ja palautti maan kansainvälistä uskottavuutta. Tästä ja menetystensä muovaamasta aidosta empatiakyvystään ja helpostilähestyttävyydestään hän kyllä ansaitsee kampanjatiiminsä lempinimen Healer-In-Chief.

Quante · Elokuu 4, 2022, 5.10pm

Onko tälle jotain näyttöäkin? Kuvaat hyvin tekstissä syitä miksi vedonlyöntimarkkinoiden implikoidut todennäköisyydet eivät olleet luotettavia 2020, mutta eikös tuo ihan sama ilmiö päde aina esim urheilukertoimissa. Suomalaiset lyö jääkiekossa vetoa suomen puolesta ja talo säätää oddseja pysyäkseen neutraalina. En usko itse että 2020 oikeastaan edes erosi normaalista vaalista vedonlyönninsuhteen niin hirveästi (pl tuo irrationaalinen vedonlyönti kun tulos oli jo selvä). En usko että tuosta voi edes kerätä tarpeaksi dataa että olisi ylipäätään mahdollista sanoa, että vedonlyöntimarkkinat ovat kuvanneet hyvin lopputulosta.

Anssi2 · Elokuu 4, 2022, 5.57pm

Kyllä ne vedonlyöntimarkkinat perinteisesti ovat olleet oikeassa. 2020 vaalit oli osittain poikkeus, for siellä hupirahaa (bettejä Trumpin puolesta) oli suhteellista enemmän, ns. smart money oli kyllä Bidenin leirissä.

Quante · Elokuu 4, 2022, 6.31pm

Perustuen mihin? Kun jos katsotaan yhdetkin vaalit taaksepäin eli 2016, oli vedonlyöntimarkkinat “väärässä” myöskin. Muutenkin tuo väärässä olo on hieman harhaanjohtava käsite kun [0,1] välin muuttuja pakotetaan binääriseksi. Hyvä esimerkki on 538 ennuste 2016. He antoivat 30% mahdollisuudet Trumpille vaalipäivänä. Olivatko he väärässä? Moni sanoo niin, mutta 30% on aika suuri todennäköisyys. Enemmän kuin kaksi klaavaa peräkkäin. Ylipäätään oikeellisuuden arviointi on vaikeaa etenkin tällaisessa vaalissa jossa äänestetään yhdestä paikasta ja kerran 4 vuodessa. Eri asia olisi lienee esimerkiksi eduskuntavaaleissa joissa paikkoja on jaossa 200, mutta näillä markkinoilla taas yksittäisen paikan vedon likviditeetti todennäköisesti olisi niin pientä että minkäänlaista tehokasta hinnoittelua tuskin tapahtuisi.

Noh… tämä nyt on minun tällaista päähänpinttymääni että indikaattoria pitäisi voida tutkia tilastollisilla testeillä ennenkuin ne voi ottaa tosissaan, muta vedonlyönnissä voi sitä tosin ottaa myös de Finettiliäisen asenteen todennäköisyyteen, mikä sinänsä on ihan oikea

My thesis, paradoxically, and a little provocatively, but nonetheless genuinely, is
simply this:
PROBABILITY DOES NOT EXIST
The abandonment of superstitious beliefs about the existence of the Phlogiston,
the Cosmic Ether, Absolute Space and Time, . . . or Fairies and Witches was an
essential step along the road to scientific thinking. Probability, too, if regarded
as something endowed with some kind of objective existence, is no less a mis-
leading misconception, an illusory attempt to exteriorize or materialize our true
probabilistic beliefs. (p. x)

Sauli_Vilen · Elokuu 4, 2022, 7.35pm

Nämä on ihan huikeita kirjoituksia, ihan kunnon journalismitasoa! Toivottavasti jatkat näitä

Onni_Maiha · Elokuu 4, 2022, 7.56pm

Itse asiassa fivethirtyeightin arvioilla on voitettu vedonlyöntimarkkina selvästi sekä 2016 että 2020 vaaleissa. 2016 Trumpin voiton kertoimet olivat ennen vaaleja n. 5. eli odotusarvo 5 * 30% = 1,5 ja 2020 vaaleissa heidän arvio Bidenin voitolle oli n. 90% ja Bidenin kertoimet olivat luokkaa 1,6 - 1,7 eli odotusarvo 90% * 1,65 = 1,5. Tietysti otoksena kahdet vaalit ovat todella vähän, mutta sanoisin heidän analyysinsä olleen hyvin vakuuttavaa.

Enkeksi · Elokuu 5, 2022, 6.17am

Ja jos mukaan ottaisi molemmat Obaman voitot, trakki paranisi entisestään. Ensimmäisen kauden voitossa taisi mennä vain yksi osavaltio väärin ja sekin johtui siitä, että mallia ei ollut päivitetty uusimmilla gallupeilla. Silverin “signal to noise” on kovasti kehuttu opus ennusteiden tekemisestä. Itse en ole saanut lukeneeksi.

Quante · Elokuu 5, 2022, 12.27pm

Näin on. Sitä juuri pohdinkin kun 2016 vaalien jälkeen heistä sanottiin että olivat epäonnistuneet, mutta 30% todennäköisyys on aika hyvä, ja että todella harvoin tapahtuvien asioiden ennustaminen on tästä syystä vaikeaa kun mallia on vaikea iteroida. Ei ole tarpeaksi dataa jotta voitaisiin tilastollisesti sanoa mallin toimivuudesta jotain. Luotan kuitenkin heidän malliinsa enemmän kuin vedonlyöntiin.

Kiinnostuneille Andrew Gelmanin artikkeli vaalien ennustamisesta.

http://www.stat.columbia.edu/~gelman/research/published/jdm200907b.pdf

mskomu · Elokuu 5, 2022, 12.34pm

En tiedä, aletaanko lipsumaan aiheesta, mutta millä tavalla vaikkapa 538:ia pitäisi arvioida? Otanta on niin pieni, että jos katsoo vain, että miten prosentit jakautuvat kahden ehdokkaan välille ja kuka lopulta voitti, niin siitä ei kummoista luotettavuutta saada. Saisiko paremman arvion, jos ottaisi vaikka tilanteen esim. 6kk ennen vaaleja (tai joku tietty aika) ja katsoisi jokaisen osavaltion silloiset kertoimet ja vertaisi niitä vedonlyöntimarkkinaan ja löisi vetoa niistä kohteista, joissa on suurin ero kertoimissa vedonlyöntimarkkinaan nähden sellaisella jaolla, että sitä suurempi osa potista, mitä suurempi ero kertoimissa on, ja sitten katsoisi, että mikä olisi ollut lopputulos.

Kale-possu · Elokuu 6, 2022, 7.06am

CPAC

Tänä viikonloppuna Dallasissa järjestetään ehkä merkittävin republikaanikonferenssi Conservative Political Action Conference. Konferenssia on järjestetty vuodesta 1974, aluksi vuosittain, viime vuosina kahdesti vuodessa. Puhujina on aina puolueen kermaa, ja sitä pidetään tärkeänä näytönpaikkana presidenttiehdokkuutta tavoitteleville. Konferenssi on tunnettu alusta lähtien osallistujilla teetetyistä presidenttigallupeista, jotka ovat antaneet suuntaa puolueaktiivien tunnelmista. Eniten ykkössijoja konferenssin historiassa on Mitt Romneyllä. Puolueen viime vuosien radikalisoitumisesta kertoo, että tätä nykyä Romneytä ei kutsuta, koska järjestäjien mukaan ”hänen turvallisuuttaan ei voida taata”. (Romney oli Trumpin presidenttiyden aikana tämän miltei ainoa kovimman profiilin kriitikko.)

Viime vuosina konferenssin tähti on ollut tietenkin Trump, joka on jälleen puhumassa ensi yönä. On kiinnostavaa kuulla mahdollisia uusia vihjeitä ehdokkuudesta ja ylipäätään puheen painotukset; millä painolla Trump selittää ”varastetuista vaaleista”, ja kuinka varauksetonta hurmosta se saa aikaan?

Toinen kiinnostava tieto on galluptulos. Tässä gallupit viimeisistä kolmesta konferenssista:

Otoskoko gallupeissa on toki pieni ja ylianalysointia pitää välttää, mutta tuossa alkuvuoden -21 tuloksessa näkynee vielä shokki Capitolin valtauksesta, ja jälkimmäisessä mielet olivat jo rauhoittuneet Trumpille suotuisasti. Tämän vuoden ensimmäisessä gallupissa DeSantis sai hyvää momentumia, ja nyt nähdään jatkuuko se. Esimerkiksi 55-35 olisi pelottava kehitys Trumpille.

PS. @Sauli_Vilen Kiitos, tällainen palaute sinulta lämmittää mieltä

PS2: @Quante Hyviä pointteja, olen samaa mieltä että esimerkiksi päivää ennen 2020 vaaleja sellaista asiaa kuin ”Bidenin todennäköisyys voittaa” ei ollut olemassa, koska oikeat vaalit eivät ole toistettavissa oleva tapahtuma.

Minulla ei ole mitään kovaa dataa poliittisen vedonlyöntimarkkinan kyvystä ennustaa vaaleja, mutta ainakin isoissa kansainvälisesti pelatuissa kohteissa ihan markkinamekanismin luulisi karsivan pahat vääristymät. Siksi sanoin että se antaa usein osviittaa, varsinkin vaaleissa joissa gallupeista on vaikea muodostaa hyvää kokonaiskuvaa. (USA on juuri tällainen.)

Kale-possu · Elokuu 7, 2022, 6.38am

Huh huh, Trump 69,1%, DeSantis 23,7%. Ero kasvoi miltei takaisin vuoden takaiseen CPAC:iin. Konferenssissa Fox kysyi Trumpilta, milloin hän aikoo kertoa 2024 aikeistaan. Trump:

“It’s certainly not a very long period, the time is coming. I think people are going to be very happy, our country has never been in a position like this, we’ve lost everything.”

Voiko ehdokkuuttaan enää juuri selvemmin ilmaista?

Trump puhui keskeytyksettä 1:45, ihan sellaista möhkälettä en jaksa katsoa. Joitakin pätkiä katsoneena vaikutelma oli, että hän oli rentoutunut ja hyväntuulinen (ehkä osin gallupin vaikutuksesta?), ja puhe oli rauhallisempaa ja normaalimpaa kuin rallyissä.

DeSantisilta Fox kysyi konferenssin alla, tukeeko hän Trumpia jos tämä lähtee ehdolle. DeSantis:

”People have asked me about that, probably about a thousand different times. I’m basically, I’m keeping my eye on the ball here in Florida. I’m doing 2022, I’ve got a campaign coming up.”

Yhteenvetona, Trump lähtee takuuvarmasti kisaan, paalupaikalta. DeSantisista ei voi olla varma, mutta kyllä nuo pyörittelyt ehdokkuudelta vaikuttavat.

JHeiskanen · Elokuu 7, 2022, 7.08am

Olisiko turvallinen veto olla lähtemättä Trumpin varapresidentiksi? Siltä tuo kommentti vähän kuulostaa.

Kuinka paljon tuo tyhjä virka nostaisi DeSantisin suosiota? Varapresidenttinä hän taas laittaisi itsensä todella alttiiksi, että hänet yhdistetään Trumpin lukemattomiin kohuihin, joita presidenttiehdokkuudesta tai presidenttiydestä seuraisi.

Jos olisin DeSantis, niin olisin myös todella kiireinen Floridassa vaalien ajan ja kannustaisin Trumpia etänä.

Observer · Elokuu 7, 2022, 7.12am

Hankala asetelma DeSantisille. Jos lähtee mukaan kisaan ja häviää selvästi (kuten mielipidetiedustelut nyt indikoi), voi ajaa itsensä puolueessa sivuraiteelle kuten Cruzille ja Rubiolle kävi. Varapresidentiksi ryhtymällä voisi ottaa paalupaikan 2028 kisaan, mutta se edellyttää että Trumpin mahdollinen toinen kausi menee hyvin (epävarmaa) eikä silti välttämättä riitä (kuten Pencen esimerkki osoittaa).

Mahdollinen noste DeSantisille on tulevat välivaalit: jos Trumpin tuella tiukat esivaalit kairanneet MAGA-siiven ehdokkaat ottavat takkiinsa senaattori- ja kuvernöörivaaleissa, ja samaan aikaan DeSantis yliperformoi Floridan kuvernöörivaaleissa (esim. 60-40 tasoinen voitto), Trumpin auktoriteettia kyseenalaistavat äänet voivat lisääntyä. Trump sai läpi republikaanien keskuudessa kiistanalaisia ehdokkaita mm. Arizonassa (kuvernööri ja senaatti), Pennsylvaniassa (kuvernööri ja senaatti), Ohiossa (senaatti) ja Georgiassa (senaatti).

Aborttioikeudesta tuli viikolla mielenkiintoinen välibarometri, kun republikaanimyönteisessä Kansasissa kansa äänesti kumoon ehdotuksen, jonka mukaan osavaltion lainsäädäntöelin olisi jatkossa voinut rajoittaa abortin saatavuutta. Esitys kaatui prosentein 41-59 siitä huolimatta, että se järjestettiin esivaalikaudella, jolloin äänestysinto on vähäisempää (etenkin demokraattien keskuudessa). Vaikea sanoa kuinka paljon abortti lopulta vaikuttaa osavaltiotason henkilövaaleissa, mutta abortin täyskiellon puolelle profiloituminen voi olla republikaaneilla hankala strategia - ja muu taas ei miellytä uskonnollisia ydinkannattajia. Aborttioikeutta oli helppo republikaanien vastustaa niin kauan kuin he tiesivät, ettei oikeus kuitenkaan mihinkään katoa.

Datamonni · Elokuu 7, 2022, 7.30am

Tämä ehkä menee hiukan ohi otsikon, mutta on pakko tarttua tähän Trumpin luonteeseen.

Jos äänestäjät äänestävät Trumpia, ja hän voittaa, kuinka pitkälle Trumpin on mentävä, jotta suuri osa hänen kannattajistaan ajattelevat, että tämä ei ole enää ok. Mites Capitolin valtaus? Eikö se herättänyt mitään suurempaa rintaliikettä Trumpin kannattajissa? Eikö tullut mieleen että onko tämä nyt normaalia ja että miten Trump liittyy kaikkeen tähän.

Kiteytettynä: äänestäjät äänestää ja sekoilu jatkuu (jos nousee pressaksi) niin mikä on teko, joka avaisi paatuneiden kannattajien ja fanien silmät? Onko sellaista? Tietyllä tavalla kuten Venäjällä että mitä enemmän sotaa ja onnistumisia niin sitä hienompi johtohahmo jne?? Trump taitaa tosiaan olla suosiossa silloin kun usassa menee huonosti, ellen täysin väärin tulkitse.

Se että KEHUU Putinin taktiikkaa HYVÄKSI niin pitäisi olla viimeinen hälytyskello. Jos on, niin onko faneilla laput silmillä ja stereot korvilla kun ei nähdä metsää puilta.

Quante · Elokuu 7, 2022, 2.42pm

Ottaen huomioon että valtaosa GOP äänestäjistä edelleen luulee täysin perusteettomasti että Biden huijasi 2020 vaaleissa, niin sinänsä ei ole ihmekkään että eivät kääntyneet Trumppia vastaan Jan 6. tapahtumista. Ne vallankumoukselliset jotka ryntäsi Capitoliin luulevat että olivat toteuttamassa kansan tahtoa siellä. Pelolla odotan mitä tapahtuu 2024, ja jos Trump nousee taas valtaan, mitä käy lopullisesti Yhdysvaltain demokratialle. Pelottavaa tuossa on vielä sekin miten syvälle tuo epädemokraattinen sentimentti GOPin sisällä menee. Esim. korkeimman oikeuden tuomari Thomasin vaimo käytti asemaansa yrittäen muuttaa vaalitulosta

ja Republikaanit vaihtaa vaalituloksen varmistavia virkailijoita jotka äänesti vaalituloksen varmistamisen puolesta

Mahdollisesta tulevaisuudesta voi antaa makua tämä artikkeli

Enpä olisi koskaan uskonut että kunnioitan Dick Cheyneytä mistään, mutta tämä vaatii munaa nykyisessä Republikaanisessa puolueessa: