USA:n presidentinvaalit 2024

Pientä pohdintaa USA:n seuraavien presidentinvaalien ennakkoasetelmista näin 2,5 vuotta ennen vaaleja. Kaikki arviot ovat omaa mutuiluani. Olen seurannut USA:n politiikkaa innokkaasti vuodesta 2000, mutta ei minulla ole mitään asiaan liittyvää koulutusta enkä ole meritoitunut asiantuntija, joten spekulointeihini on syytä suhtautua varauksella. Faktat pyrin tsekkaamaan, mutta aina niihinkin voi virheitä jäädä, korjatkaa ihmeessä jos löytyy.

Vedonlyöntimarkkina

Lähdetään liikkeelle vedonlyöntimarkkinan näkemyksestä, joka antaa politiikassa usein hyvää osviittaa todennäköisyyksistä. Betfair on vedonlyöntipörssi, jossa edellisten vaalien pääkohde (kumpi saa enemmän valitsijamiehiä vaaleissa) nousi murskaavasti firman historian suurivaihtoisimmaksi kohteeksi kahden miljardin vaihdolla. Päivää ennen vaaleja Betfairin ja ylipäätään vedonlyöntimaailman konsensus oli, että Bidenilla on noin 60% mahdollisuus voittaa. Samaan aikaan planeetan kovin politiikkaan keskittynyt data-analyysi (https://fivethirtyeight.com/) antoi Bidenille 90% mahdollisuuden. Heillä oli osavaltioittain mukana kaikki mahdolliset gallupit luotettavuuden mukaisilla painoilla, joihin he olivat tehneet aiempien vaalien kokemusten pohjalta tarpeellisia säätöjä (Trumpin kannattajat vastaavat esimerkiksi harvemmin puhelimeen kuin väestö keskimäärin), ja simuloivat vaalit kymmeniä tuhansia kertoja. Vaaleissa on aina paljon muuttujia; millainen sää on missäkin päin kriittisiä osavaltioita, missä on flunssaepidemia, ja niin edelleen. Riittävä määrä simulointeja sulauttaa kohinasta odotusarvon, joka heidän trackillaan on mielestäni paras arvio ehdokkaiden mahdollisuuksista.

No miten ihmeessä on mahdollista, että miljardiluokan kohteessa kertoimet poikkesivat näin rajusti kovan luokan data-analyysistä? Nähdäkseni kyse oli Trumpin edellisten viiden vuoden aikana luomasta, USA:ssa lähes ainutlaatuisesta kultista, jossa kymmenet miljoonat ydinkannattajat näkivät hänet messiaanisena hahmona, joka ei vain voi hävitä. Hän on Jumalan valitsema ja siunaama johtaja, joka tekee Amerikasta jälleen suuren. Vaalien vedonlyönnissä tällaisilta ihmisiltä löytyi taskusta loputon määrä rahaa pitämään Trump räikeän yliarvostettuna ehdokkaana aina vaalipäivän aattoon asti. Vaalipäivän jälkeen ilmiö sai vielä paljon absurdimmat mittasuhteet. Neljä päivää vaalien jälkeen kaikki mediatalot Foxia myöten julistivat Bidenin vaalien voittajaksi. Joissakin osavaltioissa ääntenlasku oli yhä kesken, mutta objektiivisesti Biden oli tuolloin vähintään 99,9% varma voittaja. Betfairin pääkohde oli kuitenkin edelleen auki ja sinne tulvi lisää rahaa kymmeniä miljoonia päivässä. Tuossa vaiheessa iso massa Trumpin kannattajia halusi ehdottomasti lyödä Trumpia kertoimella 12. Päivä päivältä Bidenin voitto varmistui yhä enemmän, mutta vielä kuukausi vaalien jälkeen kohde oli auki ja luupäistä Trump-rahaa virtasi kankkulan kaivoon. Kohteessa ei edes ollut sellaista takaporttia, että Trump kaappaisi jotenkin vallan, vaan kyse oli valitsijamiehistä, jotka sitten joulukuun puolivälissä virallisesti äänestivät Bidenin presidentiksi.

Tämän pohjalta vedonlyöntikertoimiin pitää suhtautua hieman skeptisesti; Trump-kultti elää, ja voi kysyä, millaiset ihmiset laittavat rahojaan homehtumaan vedonlyöntikohteeseen 2,5 vuoden ajaksi, kun sinä aikana niille voi saada jo ihan oikeaa korkoa vaikka valtion parivuotisista bondeista, puhumattakaan kaikista mahdollisuuksista muissa sijoitusluokissa. Ehkäpä sellaiset jotka eivät ajattele vaan lyövät fanittamaansa ehdokasta?

Kertoimet nyt:

Ja tässä vielä Paf, jolla on samat kertoimet usean isomman firman kanssa (jotka luonnollisesti säätävät kertoimia sen mukaan miten kohdetta pelataan):

Trumpin krooninen yliarvostus huomioden ykkössuosikki tällä hetkellä saattaa hyvinkin siis olla jo Floridan kuvernööri DeSantis. Trump niukasti kakkosena ennen Bidenia. Jos Sleepy Joe luopuu ehdokkuudesta, Demokraattien kärkiehdokkaina pidetään melko tasaväkisesti varapresidentti Harrisia ja Kalifornian kuvernööri Newsomia.

Stable Genius

Kun Donald Trump ilmoitti kesäkuussa 2015 — poikkeuksellisen myöhään perinteisten, varteenotettavien ehdokkaiden mittapuulla — asettuvansa ehdolle, hän ampaisi gallupeissa heti republikaaniehdokkaiden ylivoimaiseen kärkeen. Republikaanikannattajien silmissä hän oli Amerikan kiinteistömaailman kuningas ja The Apprentice -ohjelman kova ja presidentillinen pomo, joka miettii hetken, kutsuu tiimin kokoon ja tekee oivaltavan bisnespäätöksen.

Jokainen itseään kunnioittava politiikan analyytikko kuittasi hänet vitsiehdokkaaksi jolla ei tule olemaan minkäänlaista mahdollisuutta ehdokkuuteen. Republikaanieliitti ja Fox News suhtautuivat häneen avoimen kielteisesti. Kun häneltä ensimmäisessä esivaaliväittelyssä elokuussa -15 tivattiin, tukeeko hän republikaanien ehdokasta jos ei itse tule valituksi, hän ei suostunut kertomaan, ja sai republikaaniyleisöltä valtavat buuaukset. Buuailuja tuli syksyllä -15 paljon. Aina uudestaan Trump sanoi jotain käsittämättömän törkeää, aina puhuvat päät totesivat että viimeistään tämä on kuolinisku hänen kampanjalleen, mutta gallupkärki ei koskaan taittunut. Vielä elokuun -16 puoluekokouksen alla puolueessa oli paljon ristivetoa, ja jotkut puolueen klikit halusivat vaihtaa ehdokasta vielä kuukausi ennen vaaleja kun Washingon Post julkaisi äänitteen, jossa Trump kertoi kourivansa rutiininomaisesti naisia.

Yllättäen Trump voitti, ja puolue alkoi lopulta yhdistyä hänen taakseen. Fox News otti hänet nopeasti omakseen. Presidenttinä hän oli loputtoman turbulenssin keskellä, mutta pörssi nousi, taloudella meni hyvin, ja hän pääsi onnekkaasti nimittämään kaksi korkeimman oikeuden tuomaria (ja vielä kolmannen ihan -20 vaalien aattona). Puolueen sisällä kaikki soraäänet hiljenivät joko vapaaehtoisesti tai viimeistään kovalla häirinnällä, ja lopulta Trump saavutti kliimaksin 4.2.2020 pitäessään vuosittaisen State of the Union -puheen. Hänestä oli tullut yhtä kuin Republikaaninen puolue, tuki oli lähes yksimielistä ja voimakkaan intohimoista. Kaikki kohut ja virkarikossyyte oli selätetty, talous oli loistavassa tikissä ja Trump ehdottomasti suurena suosikkina matkalla kohti jatkokautta. Kansakunnan tilaa on kuuntelemassa sekä kongressi etä senaatti, ja tunnelma oli tuolloin republikaanien luomana herätyskokousmainen. Kyseessä oli hyvin arvokas tapahtuma, mutta republikaanit yltyivät huutamaan seisaallaan ”Four more years!” Sitten tuli korona, ongelma jonka hoito ei istunut Trumpin vahvuuksiin ja joka maksoi hänelle jatkokauden.

Trumpin toimintaa ohjaa pieni joukko nuoruudessa selkäytimeen syöpyneitä oppeja.

  • Puhu simppelillä, lapsen tasolla olevalla sanavarastolla, ja käytä yksinkertaista kielioppia. Tämä on populismissa tyypillistä ja tulee Trumpilta luonnostaan. Vaikka Suomessa on laadukas peruskoulu, täälläkin on paljon ihmisiä joiden on vaikeaa seurata poliitikkojen ja A-studion asiantuntijoiden puhetta. USA:ssa ongelma on paljon pahempi. On vaieka myöntää itselleen että sivistystaso ei riitä normaalin poliitikon ymmärtämiseen, ja seurauksena on pahaa oloa ja vihaa. Trumpin puhetta ymmärtää jokainen.
  • Ole liki rajattoman optimistinen ja luota vaistoihisi. Syksyllä 2016 Clinton keskeytti kampanjan päiviksi valmistautuakseen tiiminsä ja harjoitusvastuksien kanssa ensimmäiseen väittelyyn, joka on vaalivuosina TV-vuoden toiseksi katsotuin ohjelma Super Bowlin jälkeen. Trump jatkoi kampanjointia pilkaten Clintonin breikkiä, eikä valmistautunut millään tavalla. Jollain perverssillä tavalla minun on pakko ihailla sitä, että joku voi täysin pystymetsästä kävellä tilanteeseen, jossa paineet ovat kovemmat kuin ehkä millään muulla areenalla.
  • Jos joku hyökkää kimppuun, älä puolustaudu passiivisesti vaan iske täysillä vastapalloon. Tähän on vaikea poimia yksittäisiä esimerkkejä, koska Trump toteuttaa tätä koko ajan, se on kuin hengittämistä.
  • Jos olet pidempiaikaisessa konfliktissa, sen ratkettua julistaudu voittajaksi, oli lopputulos mikä hyvänsä. Trump on voittanut kaikki häviämänsä oikeusjutut, hänen kaikki konkurssinsa olivat menestyksiä, hän voitti ne republikaanien esivaalit jotka hävisi, hän sai 2016 vaaleissa enemmän laillisia ääniä kuin Clinton, ja lopulta, frankly, hän voitti vuoden 2020 presidentinvaalit. Hän on voittaja, se on keskeisin osa hänen brändiään. Hän voittaa aina, hän on paras kaikessa.

Lopulta Trumpin erottaa muista vielä yksi, vaikeasti määriteltävä X-factor. Miksi ihmiset pelaavat hedelmäpelejä ja saavat pienen mielihyväryöpyn havaitessaan että some-kanavaan on tullut jokin viesti tai merkintä, jotain yllätyksellistä? Ihmiset koukuttuvat satunnaisiin palkintoihin. Aina kun Trump alkaa puhua, ihmiset saavat tuon dopamiinipiikin, koska Trump voi sanoa mitä tahansa. Jotain joka päätyy heti uutisiin. Hän on täysin arvaamaton ja vastustamattoman viihdyttävä, mikä tekee hänestä magneettisen. Syksyllä -16 joku kommentaattori huomautti, että Clinton johtaa gallupeita, mutta 90% mediahuomiosta on koko ajan Trumpissa. Koko kautensa Trump hallitsi mediailmatilaa ennenkuulumattomalla tavalla. Hän oli repivän ristiriitainen, mutta kiistatta maailman valovoimaisin politiikan supertähti, jotain joka on mahdollista vain Amerikassa.

Bidenin astuttua valtaan mylly Trumpin ympärillä on hiljentynyt. Hän on poissa valtasomesta, vuotojen perusteella pitkästyneenä Mar-a-Lagossa. Demokraatit etsivät savuavaa asetta hänen toimistaan 6.1., mutta tuskin pystyvät fyysisesti estämään häntä tavoittelemasta presidenttiyttä. Kaikki sisäpiirikommentit viittavat hänen lähtevän kisaan. Joidenkin lähteiden mukaan hän olisi halunnut jo nyt kesällä julkaista ehdokkuuden, mutta avustajat yrittävät estää sen ainakin välivaaleihin asti.

Floridan unelmavävy

Harmikseen Donald Trump ei ole välttämättä asuinpaikkansa suosituin poliitikko. Ron DeSantis on 43-vuotias Floridan ensimmäisen kauden kuvernööri. Hän valmistui juristiksi Yalesta ja Harvardista, värväytyi armeijaan, palveli laivaston luutnanttina Irakissa vuonna 2007, ja pääsi kongressiin vuonna 2012. Siellä hän löysi nopeasti aatetovereita puolueen oikean laidan Teekutsuliikkeestä, ja oli alkuvuodesta 2015 perustamassa ”Vapauden toimikuntaa”, republikaanisten kongressiedustajien kerhoa jonka tavoitteena oli viedä puoluetta enemmän oikealle. Loppuvuodesta 2018 hän tavoitteli Trumpin vahvalla tuella Floridan kuvernöörin paikkaa. Vaalimainoksissaan DeSantis nähtiin opettamassa pienelle, MAGA-paitaan puetulle lapselleen, miten rakennetaan muuri. Haastattelussa häneltä kysyttiin, onko mitään kysymystä jossa hän olisi eri linjoilla kuin Trump. Ei ollut. Hän voitti tarkistuslaskennan jälkeen vastaehdokkaansa 0,4% erolla. Kommentaattorit pitivät tätä uutena osoituksena Trumpin kasvavasta kuninkaantekijän asemasta tärkeissä vaa’ankieli-osavaltioissa. DeSantis nousi kuvernööriksi leimallisesti Trumpin oppipoikana, an apprentice.

Kuvernöörinä DeSantis on luonnollisesti pyrkinyt ajamaan konservatiivista politiikkaa. Hän kannattaa veronalennuksia, sosiaalietuuksien karsimista ja vapaata aseenakanto-oikeutta (hänellä on paras mahdollinen A+ arvosana Kansalliselta kivääriyhdistykseltä). Hän vastustaa aborttia, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja koronarajoituksia. Näistä nimenomaan koronavääntö Bidenin kanssa viime vuonna viimeistään nosti hänet maan valovoimaisimmaksi nuoreksi republikaanipoliitikoksi. Hän edustaa kaikkea sitä mitä hyvin oikealle 2000-luvun mittaan lipunut republikaanieliitti voi toivoa; kaikki oikeat kannat, loistelias tausta, edustava kiiltokuvaperhe, vastustaa tarmokkaasti pahan liittovaltion aikeita puuttua kansalaisten asioihin, heidän vapauden tavoitteluunsa vaikka sitten koronan keskellä. Hän vaikuttaa liki täydelliseltä paketilta. Liikkuvillekin äänestäjille hänellä on jotain mihin tarttua; ympäristökysymyksissä hänen nuoruutensa näkyy niin ettei hän ole ihan hiilenmusta republikaani. Mutta uskaltaako hän haastaa The Donaldin, ja jos haastaa, onko hänellä mahdollisuuksia?

Let’s get this fucking party started

Vielä viime syksynä DeSantis viittasi presidenttiehdokkuus-uteluihin kintaalla ja piti höpöpuheena, korostaen keskittyvänsä vain uudelleenvalintaansa Floridassa. Sittemmin hän on rikkonut ennätyksiä varainkeruussa kuvernöörikamppailuun, joka käydään alkavana syksynä. Rahaa tulvii niin paljon että vaikka hän hamuaa murskavoittoa kalliilla kampanjalla, hän tuskin tulee käyttämään paljon yli puolia kaikista kerätyistä varoista. Rahaa tulee niin kovan profiilin republikaanilahjoittajilta kuin ruohonjuuritasoltakin. Periaatteessa osavaltion kampanjaan kerättyjä varoja ei saisi käyttää liittovaltiotasolla, mutta tähän on porsaanreikiä ja hiljattaisia ennakkotapauksia. DeSantis ei ole pyytänyt Trumpilta mitään tukea uudelleenvalintaan, eikä enää vastaa mitään presidenttikysymyksiin.

Gallupeissa DeSantis on vielä hyvin kaukana Trumpista. Kun republikaaneilta kysytään, kumman nämä mieluummin näkisivät puolueen ehdokkaana, tyypillinen tulos on Trump 50%, DeSantis 25%, en osaa sanoa tms. 25%. Ero vaikuttaa valtavalta, mutta kannattaa muistaa, että Trump oli vielä hiljattain presidentti, kun taas DeSantis on hänen 43-vuotias oppilaansa, ensimmäisen kauden kuvernööri. Tammikuussa 2024 tämä on 45-vuotias toisen kauden kuvernööri, Trump taas on tuolloin vanhentunut 77-vuotiaaksi. Vielä merkittävämpää on, että Trumpia ja DeSantisia ei ole tietenkään koskaan nähty samalla väittelylavalla. Heidän tällä hetkellä täysin eritasoiset profiilinsa tasoittuisivat sillä hetkellä kun näin ensimmäistä kertaa tapahtuisi, todennäköisesti vuoden päästä elokuussa. DeSantisin trendi on jo nyt nouseva.

Vaarallisinta Trumpin kannalta on, että hänen kannattajansa todella pitävät DeSantisista. En ole nähnyt Trump-twitterissä juuri poikkipuolista sanaa DeSantisista, vaan mantrana on, että parivaljakko Trump-DeSantis 2024-2028, DeSantis 2028-2036. Vain näin maan asiat saadaan sementoitua kuntoon niin että demsit eivät ihan heti pilaa perintöä.

Sitä mukaa kun DeSantis on edes ilmestynyt presidenttigallupeihin ja alkanut saada niissä jonkinlaista kannatusta, Trumpin suhtautuminen entiseen suojattiinsa on alkanut muuttua kalseammaksi. Trumpin mukaan DeSantis ei olisi mitään ilman häntä. Kärsimätön Trump ei meinaa enää kestää asemasotaa, vaan haluaa temmata aloitteen käsiinsä asettumalla ensimmäisenä ehdolle.

Veikkaan että kun Trump luultavasti juuri Floridassa julkistaa ehdokkuuden, hän rakentaa asetelman niin kuin hän olisi puolueen istuva presidentti hakemassa jatkokautta. Tuolloinhan kirjoittamaton sääntö on että presidenttiä ei haasteta. Trump vaatii heti koko puoluetta asettumaan taakseen, joko olet lojaali tai petturi. Minkäänlaiselle esivaalikamppailulle ei ole tarvetta, ehdokas naulataan nyt heti.

Milloin ilmoitusta on lupa odottaa? Ehkä todennäköisin ja Trumpin avustajien mielestä turvallisin vaihtoehto olisi odottaa ainakin välivaalien yli joulu-tammikuuhun. Mikäli DeSantis jatkaa nousuaan gallupeissa ja hänen ehdokkuudestaan puhutaan yhä enemmän, Trump ei välttämättä kestä odottaa, vaan asettuu härskisti ehdolle kesken välivaalikamppailun, pyrkien ottamaan Floridan ilmatilan haltuun ja leimaten niin DeSantisin kuin puolueen voiton omaksi ansiokseen.

On tietenkin hyvin dramaattista kuulla DeSantisin lausunto Trumpin ehdokkuuteen. Mikäli Trump julkistaisi sen kesken välivaalikamppailun, DeSantisin olisi helpohkoa todeta keskittyvänsä nyt täysillä uudelleenvalintaansa. Jos Donald malttaa odottaa tammikuuhun, DeSantisin on pakko kommentoida asiaa. Ensimmäinen, antiklimaattinen vaihtoehto on, että hän yllättäen asettuu suoraan kannattamaan Trumpia. Heillä on jonkinlainen diili jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa on varma varapresidenttiehdokkaan paikka tai muuta kivaa. Tämä on mahdollista, mutta en pidä todennäköisenä. Jos haluaa politiikassa huipulle, vieläpä USA:ssa, on pakko olla ainakin jossain määrin narsistinen, jopa psykopaattinen tappajaluonne. Poliittinen eläin joka elää vallasta. Eläin joka haistelee ilmassa väreilevää momentumia, ja jos sitä on niin paksulti että veitsellä voisi leikata, on pakko iskeä. Toista mahdollisuutta ei välttämättä tule. DeSantis on tällä kierroksella isossa nosteessa. Huippuälykkäänä miehenä hän ymmärtää, että Trump luultavasti tärvelisi liikkeen toisen kauden aikana ja DeSantis varsinkin varapresidenttinä uppoaisi laivan mukana.

Uskon siis että DeSantis lähtee kisaan, mutta ei halua kertoa sitä yhtä aikaisin kuin Trump. Jää nähtäväksi, millä sanamuodoilla hän pyrkii pitämään kynttiläänsä vielä muutaman kuukauden vakan alla, vai tuleeko lausunnossa jo vahva vihje. Sitten jos/kun hän virallisesti lähtee kisaan vaikkapa ensi huhtikuussa, kampanjan viesti voisi mutuiluni perusteella rakentua tulevaisuuteen katsomisen pohjalle. Biden on pilannut maan monin tavoin, nyt on aika kääriä hihat ja alkaa tuoreilla, energisillä käsillä korjaamaan vahinkoa ja tekemään Amerikasta jälleen se maa jonka perustajaisät visioivat. Rivien välissä viestinä olisi, että kukaan ei enää halua kuulla vanhan ukon tourette-hokemaa varastetuista vaaleista. Mitenkään suoraan DeSantis ei halua alkaa Trumpia alkuvaiheessa kritisoida, se olisi liian vaarallista.

Trumpilla ei yleensä ole mitään kummempaa strategiaa, hän reagoi ärsykkeisiin aiemmin mainitulla työkalupakilla. DeSantisin ehdokkuus olisi hänelle jo itsessään vakava arvovaltatappio, hyökkäys hänen auktoriteettiaan vastaan. Alkaako loka lentää avustajien vastustuksesta huolimatta heti, ja jos alkaa, miten Trumpin kannattajat reagoivat? Kääntyvätkö he Johtajan käskystä kuuliaisesti DeSantisia vastaan, vai alkaako kultin pohja hiljalleen lahota? Aivan kuten koronapandemia helmi-maaliskuussa 2020, kysymys oikeasta lähestymistavasta vaarallista DeSantisia vastaan on hyvin kompleksinen ongelma, jota pitäisi rauhassa malttaa analysoida eri puolilta, käydä avointa keskustelua, kuunnella ja luottaa asiantuntijoita (tässä tapauksessa vähiten tylsää kynää siitä penaalista Trumpin poliittisia neuvonantajia jotka vielä kyydissä ovat). Näin tuskin tapahtuu. Perustaako laumaa johtava gorilla työryhmän, jos kesken sen unia joku nuori uros puree sitä kivekseen?

Jos DeSantis alkaa päästä niskan päälle alkuvuodesta 2024, on kiinnostavaa seurata, pyrkiikö Trump tuhoamaan koko puolueen siinä määrin kuin pystyy. Ovatko kaikki republikaanien sisäiset prosessit korruptoituneita, onko käynnissä RINOjen salaliitto Trumpia vastaan? Hirveän vaikeaa arvioida. Joka tapauksessa ennennäkemätön sirkus lienee luvassa jos molemmat ovat ehdolla. Tällä hetkellä on vaikea nähdä että kukaan muu iskisi kiilaa kisaan, mutta toki isoja yllätyksiä on aiemminkin nähty. Kesällä 2006 tuskin juuri kukaan osasi nähdä että chicagolainen paikallispoliitikko, senaattiin ensimmäistä kertaa pyrkivä Barack Obama — olkoonkin että oli noussut valtakunnanjulkisuuteen puheellaan demokraattien puolukokouksessa kahta vuotta aiemmin — olisi edes mukana kisassa, saati että voittaisi. Kesällä 2014 kukaan ei ajatellut Trumpia edes vitsiehdokkaana, hän oli flirttaillut sillä niin usein että oli jo sutta huutava poika. Eikä kesällä 2018 tietenkään tiedetty että pandemia myllää asetelmat. Juuri siksi tuli mieleen kirjoittaa tällaista alustavaa, luultavasti koomisen vääräksi osoittautuvaa pohdintaa näin aikaisin. Syksyllä 2024 tämä on heikko ääni kaukaa menneisyydestä, ajalta jolloin ei vielä lainkaan tiedetty, mitkä yllättävät käänteet odottavat.

Tähän oli tarkoitus tulla vielä sepustukset demokraattien asetelmista, mutta se jääköön johonkin myöhempään kertaan.

220 tykkäystä

Kiitos mielenkiintoisesta taustoituksesta. Itse tulee herättyä USA:n presidentinvaaleihin yleensä vasta vaalien kynnyksellä. Silloin jää paljon jo tapahtunutta näkemättä. Jään odottamaan seuraavaa osaa kirjoituksestasi.

13 tykkäystä

Mielettömän hyvä kirjoitus. Se että lähdit vielä vedonlyöntikertoimista vaan paransi iskuvuutta, olin myyty jo kohdassa “Stable genius”. Hemmo seurantaan ettei vahingossa mene demokraattikirjoitus ohi.

6 tykkäystä

Kiitos molemmille, kiva kuulla että juttu kiinnosti.

Demokraattien kisassa tuskin voi tapahtua mitään ennen kuin Biden kertoo aikeistaan joskus ensi keväänä. Toki on kiinnostavaa pohtia, mikä päätös tulee olemaan, luultavasti ei lähde ja kisa alkaa siitä.

Republikaanien kisasta sattui silmään tällainen uusi osoitus Foxin (tai paremminkin Murdochin) ja Trumpin viilentyvistä väleistä:

Laura Ingraham on Tucker Carlsonin ohella Fox Newsin valovoimaisimpia ja teräväkielisimpiä kommentaattoreita, joka oli tietysti sataprosenttisesti Trumpin takana koko kauden. Harvoin olen nähnyt hänet yhtä sydämellisenä kuin toivottaessaan DeSantisin tervetulleeksi juuri samaan aikaan kun Trumpin rally oli alkanut, tuossa klipissä kohdassa 1:10.

Toinen Murdochin omistama konservatiivimedia New York Post löi Trumpia armotta muutama päivä sitten:

15 tykkäystä

Upea avaus, @Kale-possu !

Olen itse USA:n presidenttipelin analyysissä täysin amatööri, mutta tällainen osui äsken silmään:

Onko Trump menettämässä naama-aikaa kilpailijoille jo ennen virallista kisaan ilmoittautumista?

16 tykkäystä

Aivan mahtava aloituspostaus!

Unibetillä rebublikaanien ehdokas kertoimet ovat nyt 2.00 Trumpille ja 2.75 DeSantis

4 tykkäystä

Komppaan muita, oli mielekästä luettavaa tuo avauspostaus, vaikka ei ole perinteisesti ollut niin minua kiinnostava aihe. Nyt alkoi kiinnostamaan!

5 tykkäystä

Demokraattien ennakkoasetelmat, Osa 1/3: Historiahorinoita

Suurinta mitä Yhdysvalloissa syntynyt, poliittisesti kunnianhimoinen henkilö voi saavuttaa, on tietenkin presidenttiys. Tehtävässä pyritään useimmiten pysymään niin kauan kuin suinkin on mahdollista; yleensä vain kahden kauden sääntö, vaalitappio tai salamurha ovat päättäneet työn. Vapaaehtoinen luopuminen on ollut harvinaista, ja sitä on tavattu pitää heikkouden merkkinä.

Todennäköisesti Joe Biden ilmoittaa ensi keväänä luopuvansa tavoittelemasta toista kautta. Päätös tulee olemaan kovaluontoiselle irlantilaisperäiselle katujätkälle vaikea. Ennen Bidenia Yhdysvalloilla on ollut 45 presidenttiä. Kuinka moni heistä on ylipäätään luopunut vapaaehtoisesti tehtävästä?

Tuorein ”vapaaehtoinen” luopuja on Richard Nixon, joka erosi tehtävästä kesken toisen kautensa vuonna 1974 Watergate-skandaalin myötä. Vapaaehtoisuus on kuitenkin tässä aivan teoreettista, sillä hän erosi vasta oman republikaanipuolueen käännyttyä häntä vastaan ja niin muodoin varmojen potkujen odottaessa myöhemmin Senaatissa.

Ennen siirtymistä varsinaisiin luopujiin on mainittava, että vasta 1950-luvun taitteessa Perustuslakiin kirjattiin, että presidentti voi palvella vain kaksi täyttä kautta. Mikäli hän on tullut varapresidentin paikalta tehtävään niin että tynkäkautta on ollut jäljellä alle kaksi vuotta, hänellä on oikeus tavoitella sen jälkeen vielä kahta täyttä kautta.

Kahden kauden periaate on kuitenkin ollut perustajaisien jyrinöiden pohjalta de facto sääntönä alusta asti. Sekä George Washington että Thomas Jefferson luopuivat tavoittelemasta kolmatta kautta, ja painottivat ettei kenenkään seuraajankaan pidä. Tätä noudatettiin toiseen maailmansotaan asti.

Tuorein aidosti vapaaehtoinen luopuminen on Lyndon B. Johnsonin päätös olla asettumatta ehdolle vuoden 1968 vaaleissa. Johnson oli tullut varapresidentin paikalta murhatun Kennedyn tilalle marraskuussa 1963 kautta ollessa jäljellä vuosi ja kaksi kuukautta. Hän voitti 1964, mutta heikkenevän terveydentilan, vihkoon vedetyn Vietnamin sodan ja sen myötä huvenneen kannatuksen vuoksi luopui -68.

Calvin Coolidge tuli varapresidentin paikalta tehtävään vuonna 1923 äkillisesti kuolleen Warren G. Hardingin tilalle, voitti 1924, mutta luopui tavoittelemasta jatkokautta vielä 1928 vaaleissa. Hän totesi: ”Kukaan ei ole ollut presidenttinä kymmentä vuotta, se on pitkä aika – liian pitkä!” (Vain hieman myöhemmin FDR oli poikkeusoloissa ennätykselliset 12 vuotta presidenttinä 1933-1945, ainoa kerta kun joku rikkoi Washington-Jeffersonin linjan ennen perustuslakilisäystä. Rooseveltia ei ole tästä liiemmin kurmuutettu, vaan häntä pidetään historian top 3 -presidenttinä Lincolnin ja Washingtonin ohella.)

Chester A. Arthur hyppäsi varapresidentin paikalta kehiin 1881 murhatun James A. Garfieldin tilalle, eikä heikentyneen terveyden vuoksi tavoitellut jatkoa 1884, semminkin kun olisi joutunut republikaanien esivaaliin. Luopuminenkin kuitenkin hävetti Arthuria, ja niinpä poor devil oli jotenkin muodollisesti esivaalissa mukana roikkumassa, kampanjoimatta kuitenkaan lainkaan.

Rutherford Birchard Hayes valittiin presidentiksi vuonna 1877, ja päätti jo varhaisessa vaiheessa että yksi kausi riittää ja sitten eläkkeelle kotiin Ohioon. Tämä on tuorein täysin Bidenin mahdollista tilannetta vastaava tapaus.

James Buchanan toimi presidenttinä vuosina 1857-1861 eikä tavoitellut jatkokautta. Hän sähläsi kehnolla johtamisellaan Yhdysvallat sisällissotaan, ja häntä on ainakin ihan viime vuosiin asti pidetty maan historian kehnoimpana presidenttinä. Itse hän totesi kautensa jälkeen: ”History will vindicate my memory.”

Jonnet ei muista että James Knox Polk oli alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti vain yhden kauden 1845-1849, voitti Meksikon sodassa ja eläköityi Tennesseehen, jossa kuoli vain muutama kuukausi kautensa päätyttyä.

Kuusi oikeaa luopumista (olettaen etten missannut jotain tapausta), joista 1900-luvun Johnsonin ja Coolidgen vetäytymisiä yli kokonaisen kauden palvelleina voi pitää salonkikelpoisina, ja loput neljä muinaishistoriaa ajoilta joina presidentitkin joutuivat usein taistelemaan esivaaleissa, jotain mitä 1900-luvulla ei enää nähty. Aina muulloin ensimmäisen kauden presidentti on tavoitellut jatkokautta, ja 1900-luvulla karkeasti 2/3 tapauksista on sen saanutkin.

Yhteenvetona historiasta voidaan todeta, että jos Yhdysvalloilla olisi tällä hetkellä normaalissa ikähaarukassa 45-70 vuotta oleva, vaaleilla valittu ensimmäisen kauden presidentti, meidän ei tarvitsisi spekuloida demokraattien esivaaleilla. Olisi lähes itsestäänselvyys että ensi keväänä presidentti avaisi kampanjansa, eikä kukaan haastaisi häntä esivaaleissa. Vedonlyönnissä hänen kertoimensa jatkokaudelle olisi nyt luokkaa 1,4-1,7. Hyvänä peukalosääntönä voi pitää, että jos talous on vaalivuonna melko hyvällä tolalla, kansa antaa presidentille jatkokauden.

Seuraavassa osassa katsaus Bidenin kauteen, kannatuskehitykseen, terveydentilaan siinä määrin kuin siitä tiedetään, ja välivaalien tämänhetkisiin todennäköisyyksiin. Mikäli Biden ei ole vielä lyönyt päätöstään lukkoon, välivaalien tuloksilla saattaa olla vaikutusta siihen. Mikäli demokraatit häviävät molemmat kamarit ja Biden ilmoittaa luopuvansa, hän tulisi kyllä olemaan yksi historian rammoimmista ankoista viimeiset vajaa pari vuotta, viheliäinen loppu komealle uralle. Lisäksi demokraattien esivaalikamppailua käytäisiin sangen merkillisten tähtien alla.

52 tykkäystä

Demokraattien ennakkoasetelmat, Osa 2/3: Biden

Joe Bidenin uran pituus liittovaltiotason politiikassa hakee vertaistaan maan historiasta. Hänet valittiin Senaattiin syksyllä 1972 vain 29-vuotiaana, yhtenä nuorimmista koskaan. Hän oli senaattorina yhtäjaksoisesti 36 vuotta, kunnes nousi Obaman voiton myötä varapresidentiksi kahdeksi kaudeksi. Maanläheinen, irlantilaisjuurinen Biden nousi senaattiin melko vähävaraisena, ja säilyi senaatin ”köyhimpiin” kuuluvana koko pitkän uransa, matkustaen aina junalla yli tunnin työmatkansa. Vasta Trumpin kauden aikana hän alkoi tienata miljoonia puhujapalkkioilla ja kirjamyynneillä.

Bidenin senaattorinura alkoi hirvittävän tragedian varjossa, kun hänen vaimonsa ja taaperoikäinen tyttärensä kuolivat auto-onnettomuudessa. Hän meinasi erota heti senaatista, mutta demokraattiryhmän silloinen piiskuri taivutteli hänet jatkamaan. Ensimmäisen kuusivuotiskautensa aikana Biden tapasi ja nai nykyisen vaimonsa, joka Bidenin mukaan palautti hänen aidon kiinnostuksensa politiikkaan.

Ensimmäisten senaattorikausiensa aikana Biden profiloitui eräissä korkean profiilin keisseissä, kehittyi lapsuuden änkytyksen miltei selättäneenä hyväksi puhujaksi, miellytti konstailemattomalla tyylillään, ja nousi kesällä 1987 pragmaattisena keskilinjan poliitikkona demokraattien ykkössuosikiksi tulevaan esivaaliin kohti seuraavan vuoden presidentinvaaleja. Samana syksynä Bidenin havaittiin plagioineen joitakin otteita puheisiinsa toisen työväentaustaisen poliitikon puheista, korostaen kyseisissä kohdissa tunteisiin vetoavasti raivanneensa sukunsa ensimmäisenä tiensä yliopistoon. Medialla oli tuolloin hieman pulaa hyvistä vaaliaiheista, joten se alkoi yhä intensiivisemmin etsiä ja myös löytää erinäisiä Bidenin koiruuksia; hän oli useasti liioitellut opintomenestyksiään, plagioinut Robert Kennedyn puhetta ja jopa pientä osaa JFK:n virkaanastujaispuheesta, vielä vakavampana tapauksena syyllistynyt plagiointiin eräässä oikiksen esseessään. Negatiivinen lumipallo alkoi pyöriä, ja lopulta Biden luopui ehdokkuudesta kerättyään sitä ennen demokraattiehdokkaista muhkeimman vaalikassan.

Kroonisten pikkurikkeiden lisäksi Bidenin heikkoutena on pidetty hänen tapaansa improvisoida vaihtelevalla menestyksellä kirjoitettuja puheita pitäessään. Hän on itsekin kutsunut itseään ”möläytysmasiinaksi”, eikä tilanne ole iän myötä ainakaan parantunut.

Vuoden 1987 nöyryytyksen jälkeen Biden arvioi mahdollisuuksiaan liki joka kierroksella, mutta lähti kisaan seuraavan kerran vasta vuonna 2007. Sillä kerralla Biden ei päässyt telineistä lainkaan Clintonin ja Obaman mennessä omia menojaan yhteen eeppisimmistä esivaalikähinöistä ikinä. Lopulta nuori, Demokraattien vasempaan laitaan tuolloin kallellaan ollut Obama tarjosi varapresidentin paikkaa itsensä vastakohdalle. Obama vei säkenöivyydellään parrasvalot presidenttinä, mutta Biden oli hyvin aktiivinen ja sangen vahva varapresidentti; erityisesti senaatissa hän mielellään hyödynsi kokemustaan ja väänsi usein mattopainia republikaanien kanssa. Miesten välille sukeutui kahden kauden aikana syvä ystävyys, ja viimeisenä tekonaan presidenttinä, olettaen että tämä on Bidenin uran päätös, Obama myönsi hänelle yllättäen ääriharvinaisen, korkeimmista korkeimman kunniamerkin, Presidental Medal of Freedomin with distinction.

Kriitikot Vladimir Putinia myöten näkivät asian tähän tapaan:

Ehdokkaana

Jouduttuaan hautaamaan toisenkin lapsensa Biden ei lähtenyt varapresidentin paikalta vuoden 2016 esivaaleihin, mutta ilmoittautui huhtikuussa 2019 tavoittelemaan ehdokkuutta vuoden 2020 vaaleissa. Vaikka Biden oli tuolloin vedonlyönnissä vain yksi melko tasaväkisestä kärkinelikosta yhdessä Sandersin, Warrenin ja Harrisin kanssa, Trump pelkäsi dems-kilpakumppaneitaan oikeistolaisempaa Bidenia alusta lähtien eniten. Trumpin huoli meni niin pitkälle, että loppukesästä -19 hän yritti omin päin painostaa Zelenskiytä kaivamaan kuraa Bidenista ja hänen pojastaan Hunterista, johtaen Donaldin ensimmäiseen virkasyytteeseen.

Bidenin oli ajoittain pinteessä syksyn 2019 esivaaliväittelyissä korkean iän selvästi jo näkyessä, ja otti pataan tammikuun 2020 ensimmäisissä osavaltioissa, mutta satsattuaan hirveästi paukkuja mustien vakuutteluun otti murskavoiton Etelä-Carolinassa, eikä enää päästänyt aloitteestaan irti. Maaliskuun alun Supertiistaina Biden tyrmäsi viimeisen vastustajansa Sandersin, ja Trumpin kompuroidessa koronassa alkoi nostaa osakkeitaan presidenttigallupeissa. Syksyn huipputärkeään ensimmäiseen väittelyyn Trump oli valinnut taktiikakseen keskeyttää Biden alinomaa, tavoitteena sekoittaa papan pasmat ja saada hänet menettämään hermonsa. Biden oli toki ärtynyt, mutta piti paketin kasassa ja aivot hyvin toiminnassa koko raskaan rupeaman, saaden vieläpä Fox Newsin ainoan liberaalilaitaan kuuluvan supertähtitoimittajan Chris Wallacen läksyttämään kanssaan Trumpia. Tuo väittely, jonka Biden yllättäen voitti, ehkä jopa ratkaisi vaalit.

Presidenttiyden alku

Bidenin alku presidenttinä oli hankala, kun ennenkuulumattomasti Trumpin hallinto ei tehnyt juuri minkäänlaista yhteistyötä sujuvan vallanvaihdon eteen. Trump onnistui kuitenkin munimaan senaatin demokraateille Georgian uusintavaaleissa, joiden piti lähtökohtaisesti liki 90% varmuudella taata Republikaaneille enemmistö. Trump sai pakotettua molemmat republikaaniehdokkaat Suuren valheensa taakse, karkottaen juuri sen verran liikkuvia äänestäjiä että Demokraatit nappasivat molemmat paikat ja siten varapresidentin turvin de facto enemmistön senaatin 50-50-paikkajaossa. Näin Biden sai enemmistön molempiin kamareihin ja sen myötä hyvät mahdollisuudet saada tavoitteitaan läpi ensimmäiset kaksi vuotta.

Hoidettuaan ensi töikseen Trumpin punaisen dieettikokisnapin pois 600 kiloa painavasta Resolute deskistä, Biden kääri hihat ja runnasi läpi kahden biljoonan dollarin koronatukipaketin talouteen jossa inflaatio jo kyti konepellin alla. Biden sai paketin myötä alkukuukausina hyviä kannatuslukuja ja kiitosta kansalta. Ensimmäisen särön Biden sai sekasortoisesta Afganistanin vetäytymisestä, ja hiljalleen kiihtyvä inflaatio alkoi rapauttaa suosiolukuja.

Välivaalit

Biden täyttää marraskuussa 80 vuotta. Hänen kävelynsä on jäykkää, puhe puuroutuu aiempaa herkemmin, teleprompterista lukeminen onnistuu vaihtelevalla menestyksellä, hän kaatuilee ja päästelee sammakoita. Kuulostaa äärioikeistopropagandalta, mutta tältä se vain näyttää. Jo 75% demokraattien kannattajista haluaa jonkun toisen puolueen seuraavaksi ehdokkaaksi. He ovat kyllästyneet jännäämään sydän kurkussa Bidenin julkisia esiintymisiä, varsinkin jos niihin kuuluu käsikirjoituksen ulkopuolelta kommentointi — tilanne jota Valkoinen talo pyrkii häiritsevän paljon välttelemään.

Biden on unelmoinut presidenttiydestä vuosikymmeniä, ja päästyään viimein ikämiehenä Ovaalihuoneeseen on todella nauttinut tilanteesta ja pitänyt kaikki ohjat käsissään, jättäen varapresidentti Harrisin pieneen rooliin. Marraskuussa ratkeaa, saako Biden asioita läpi ensimmäisen kautensa jälkipuoliskolla. Tältä asetelmat näyttävät tällä hetkellä fivethirtyeightin simulaatioilla (senaatissa 50-50 lukeutuu siis tässä Demokraattien voitoksi):

Kongressi on siis menossa alta, mutta senaattiskabassa demokraattien tilanne näyttää ainakin vielä yllättävän hyvältä, johtuen ainakin Republikaanien muutamissa osavaltioissa epäonnistuneista ehdokasasetteluista sekä heidän viime vuosina luomansa äärikonservatiivisen papiston Operaatio Roesta, joka on saanut keskilinjan kansan laajasti takajaloilleen. Data osoittaa selvästi, miten Republikaanien suosio on laskenut Korkeimman oikeuden aborttilinjauksen jälkeen. Onko asia kansan mielen päällä vielä marraskuussa vai dominoiko talous ja inflaatio vaalisyksyä, jää nähtäväksi. Vedonlyöntimarkkina on senaatin osalta hämmentävän jyrkästi eri linjoilla fivethirtyeightin kanssa, nimenomaan Demokraattien aidon enemmistön (vähintään 51) osalta (Unibet tässä esimerkkinä):

Asetelmat tuskin kolmessa kuukaudessa keikahtavat noin paljon, joten vedonlyöntimarkkinan on pakko arvioida juuri tämänhetkinen tilanne hyvin eri tavoin kuin fivethirtyeight. Vielä reilu kaksi vuotta sitten ajattelin että poliittinen vedonlyöntimarkkina on auktoriteetti jota kaikkien pitää, jos ei nyt palvoa niin ainakin terveellä tavalla kunnioittaa, mutta edelliset presidentinvaalit kyllä karistivat tämän näkemyksen USA:n osalta. Luotan paljon enemmän fivethirtyeightiin, joskin vielä pitää painottaa, että se estimoi mitä tapahtuisi jos vaalit pidettäisiin juuri nyt, kun taas vedonlyöntimarkkina yrittää arvioida miten ihmiset äänestävät marraskuussa.

Luopumisen tuska

Pelkästään jo kongressin todennäköiseltä näyttävä menetys hankaloittaa Bidenin kauden jälkipuoliskoa, ja senaatin menetys tekisi hankkeiden läpimenosta ylitsepääsemätöntä tervanjuontia. Heti välivaalien jälkeen Bidenilta aletaan kysellä jatkoaikeistaan. Tammikuussa mylly pyörii jo kuumana, ja maaliskuussa spekulaatio nielee kaiken alleen jos hän ei vielä silloin ole kertonut. Miksi näin, vaalithan ovat vasta marraskuussa 2024?! — No, normaalisti esivaalien ollessa edessä, viimeksi demokraatien osalta viime kaudella, kaikki varteenotettavat ehdokkaat julkistavat ehdokkuutensa vaaleja edeltävän vuoden keväällä tai jopa ihan alkuvuodesta. Hillary Clinton julkisti ehdokkuutensa 2008 vaaleihin tammikuussa 2007, ja vuoden 2016 vaaleihin huhtikuussa 2015. Obama hyppäsi -08 kisaan helmikuussa 2007, Sanders 2016 kisaan huhtikuussa 2015 ja 2020 kisaan helmikuussa 2019. Ja edelleen, nykyinen varapresidentti Harris ilmoittautui 2020 kisaan tammikuussa 2019, keräten ennätysmäisen monelta kampanjatukea ensimmäisen vuorokauden aikana.

Rahaa kampanjaa varten pitää alkaa kerätä heti julkistuksen jälkeen kovaa vauhtia, ensimmäiset esivaaliväittelyt saattavat olla jo vaalien aattovuoden keskikesällä, loppukesällä kampanjat jauhavat jo kaikilla sylintereillä ja rahaa alkaa palaa niin perkeleesti. Useat demokraattipoliitikot hiovat jo salassa askelmerkkejään, ja kärsimättömyys alkaa paistaa läpi heti vuodenvaihteen jälkeen. Maaliskuussa joku Buttigieg saattaa jo ottaa varaslähdön vaikka Biden olisi edelleen hiljaa, mikä olisi huomattavan kiusallista.

Hayes, Buchanan ja Polk, siinä Bidenia edeltävät presidentit jotka uutena vaaleilla valittuina eivät tavoitelleet jatkokautta. Miehiä ajalta jolloin presidenteillä oli joulupukinparrat ja tsekkipiiskat. Biden on taistelija joka haluaa säätää meriittejään vielö inasen kovemmiksi kuin ne ovatkaan. Viimeinen asia jonka hän haluaisi tehdä on myöntää, ettei hänestä ole jatkokaudelle. Kansa ajattelee heti, onko hän sen myöntäessään edes tätä kautta loppuun täysin työkykyinen. Toisen kauden presidenttejä on jälkipuoliskolla tavattu kutsua ”rammoiksi ankoiksi”, varsinkin kun heillä ei siinä vaiheessa ole yleensä ole enää ollut kamareja hallussaan, ei ainakaan molempia. Huomio on alkanut jo kiinnittyä uusien ehdokkaiden presidenttikisaan, mutta toisen kauden presidenttiys on kuitenkin antanut tiettyä pohjakunnioitusta vanhalle isännälle.

Viimeistään vaimo Jill saa puhuttua ikitaistelijalle realiteetit, ja Biden tekee mitä puolueen eteen täytyy, ilmoittaa hyvissä ajoin helmi-maaliskuussa ettei tavoittele jatkokautta. Muutaman viikon ”vakavan pohdinnan” jälkeen varapresidentti Kamala Harris julkistaa kampanjansa, ja Biden ilmoittaa kannattavansa häntä, ellei Harris koe sitä enemmän taakaksi. Muitakin ehdokkaita ilmaantuu ja pakka saattaa olla melko levällään. Nyt olisi tilausta puskista tulevalle uudelle nuorelle Obamalle tai B. Clintonille.

Jälkipolvet muistelevat Bidenia melko suotuisasti. Viimeisillä voimillaan hän päästi maan Trumpista ja palautti maan kansainvälistä uskottavuutta. Tästä ja menetystensä muovaamasta aidosta empatiakyvystään ja helpostilähestyttävyydestään hän kyllä ansaitsee kampanjatiiminsä lempinimen Healer-In-Chief.

94 tykkäystä

Onko tälle jotain näyttöäkin? Kuvaat hyvin tekstissä syitä miksi vedonlyöntimarkkinoiden implikoidut todennäköisyydet eivät olleet luotettavia 2020, mutta eikös tuo ihan sama ilmiö päde aina esim urheilukertoimissa. Suomalaiset lyö jääkiekossa vetoa suomen puolesta ja talo säätää oddseja pysyäkseen neutraalina. En usko itse että 2020 oikeastaan edes erosi normaalista vaalista vedonlyönninsuhteen niin hirveästi (pl tuo irrationaalinen vedonlyönti kun tulos oli jo selvä). En usko että tuosta voi edes kerätä tarpeaksi dataa että olisi ylipäätään mahdollista sanoa, että vedonlyöntimarkkinat ovat kuvanneet hyvin lopputulosta.

1 tykkäys

Kyllä ne vedonlyöntimarkkinat perinteisesti ovat olleet oikeassa. 2020 vaalit oli osittain poikkeus, for siellä hupirahaa (bettejä Trumpin puolesta) oli suhteellista enemmän, ns. smart money oli kyllä Bidenin leirissä.

2 tykkäystä

Perustuen mihin? Kun jos katsotaan yhdetkin vaalit taaksepäin eli 2016, oli vedonlyöntimarkkinat “väärässä” myöskin. Muutenkin tuo väärässä olo on hieman harhaanjohtava käsite kun [0,1] välin muuttuja pakotetaan binääriseksi. Hyvä esimerkki on 538 ennuste 2016. He antoivat 30% mahdollisuudet Trumpille vaalipäivänä. Olivatko he väärässä? Moni sanoo niin, mutta 30% on aika suuri todennäköisyys. Enemmän kuin kaksi klaavaa peräkkäin. Ylipäätään oikeellisuuden arviointi on vaikeaa etenkin tällaisessa vaalissa jossa äänestetään yhdestä paikasta ja kerran 4 vuodessa. Eri asia olisi lienee esimerkiksi eduskuntavaaleissa joissa paikkoja on jaossa 200, mutta näillä markkinoilla taas yksittäisen paikan vedon likviditeetti todennäköisesti olisi niin pientä että minkäänlaista tehokasta hinnoittelua tuskin tapahtuisi.

Noh… tämä nyt on minun tällaista päähänpinttymääni että indikaattoria pitäisi voida tutkia tilastollisilla testeillä ennenkuin ne voi ottaa tosissaan, muta vedonlyönnissä voi sitä tosin ottaa myös de Finettiliäisen asenteen todennäköisyyteen, mikä sinänsä on ihan oikea :slight_smile:

My thesis, paradoxically, and a little provocatively, but nonetheless genuinely, is
simply this:
PROBABILITY DOES NOT EXIST
The abandonment of superstitious beliefs about the existence of the Phlogiston,
the Cosmic Ether, Absolute Space and Time, . . . or Fairies and Witches was an
essential step along the road to scientific thinking. Probability, too, if regarded
as something endowed with some kind of objective existence, is no less a mis-
leading misconception, an illusory attempt to exteriorize or materialize our true
probabilistic beliefs. (p. x)

2 tykkäystä

Nämä on ihan huikeita kirjoituksia, ihan kunnon journalismitasoa! Toivottavasti jatkat näitä :+1: :newspaper:

48 tykkäystä

Itse asiassa fivethirtyeightin arvioilla on voitettu vedonlyöntimarkkina selvästi sekä 2016 että 2020 vaaleissa. 2016 Trumpin voiton kertoimet olivat ennen vaaleja n. 5. eli odotusarvo 5 * 30% = 1,5 ja 2020 vaaleissa heidän arvio Bidenin voitolle oli n. 90% ja Bidenin kertoimet olivat luokkaa 1,6 - 1,7 eli odotusarvo 90% * 1,65 = 1,5. Tietysti otoksena kahdet vaalit ovat todella vähän, mutta sanoisin heidän analyysinsä olleen hyvin vakuuttavaa.

6 tykkäystä

Ja jos mukaan ottaisi molemmat Obaman voitot, trakki paranisi entisestään. Ensimmäisen kauden voitossa taisi mennä vain yksi osavaltio väärin ja sekin johtui siitä, että mallia ei ollut päivitetty uusimmilla gallupeilla. Silverin “signal to noise” on kovasti kehuttu opus ennusteiden tekemisestä. Itse en ole saanut lukeneeksi.

3 tykkäystä

Näin on. Sitä juuri pohdinkin kun 2016 vaalien jälkeen heistä sanottiin että olivat epäonnistuneet, mutta 30% todennäköisyys on aika hyvä, ja että todella harvoin tapahtuvien asioiden ennustaminen on tästä syystä vaikeaa kun mallia on vaikea iteroida. Ei ole tarpeaksi dataa jotta voitaisiin tilastollisesti sanoa mallin toimivuudesta jotain. Luotan kuitenkin heidän malliinsa enemmän kuin vedonlyöntiin.

Kiinnostuneille Andrew Gelmanin artikkeli vaalien ennustamisesta.

http://www.stat.columbia.edu/~gelman/research/published/jdm200907b.pdf

1 tykkäys

En tiedä, aletaanko lipsumaan aiheesta, mutta millä tavalla vaikkapa 538:ia pitäisi arvioida? Otanta on niin pieni, että jos katsoo vain, että miten prosentit jakautuvat kahden ehdokkaan välille ja kuka lopulta voitti, niin siitä ei kummoista luotettavuutta saada. Saisiko paremman arvion, jos ottaisi vaikka tilanteen esim. 6kk ennen vaaleja (tai joku tietty aika) ja katsoisi jokaisen osavaltion silloiset kertoimet ja vertaisi niitä vedonlyöntimarkkinaan ja löisi vetoa niistä kohteista, joissa on suurin ero kertoimissa vedonlyöntimarkkinaan nähden sellaisella jaolla, että sitä suurempi osa potista, mitä suurempi ero kertoimissa on, ja sitten katsoisi, että mikä olisi ollut lopputulos.

2 tykkäystä

CPAC

Tänä viikonloppuna Dallasissa järjestetään ehkä merkittävin republikaanikonferenssi Conservative Political Action Conference. Konferenssia on järjestetty vuodesta 1974, aluksi vuosittain, viime vuosina kahdesti vuodessa. Puhujina on aina puolueen kermaa, ja sitä pidetään tärkeänä näytönpaikkana presidenttiehdokkuutta tavoitteleville. Konferenssi on tunnettu alusta lähtien osallistujilla teetetyistä presidenttigallupeista, jotka ovat antaneet suuntaa puolueaktiivien tunnelmista. Eniten ykkössijoja konferenssin historiassa on Mitt Romneyllä. Puolueen viime vuosien radikalisoitumisesta kertoo, että tätä nykyä Romneytä ei kutsuta, koska järjestäjien mukaan ”hänen turvallisuuttaan ei voida taata”. (Romney oli Trumpin presidenttiyden aikana tämän miltei ainoa kovimman profiilin kriitikko.)

Viime vuosina konferenssin tähti on ollut tietenkin Trump, joka on jälleen puhumassa ensi yönä. On kiinnostavaa kuulla mahdollisia uusia vihjeitä ehdokkuudesta ja ylipäätään puheen painotukset; millä painolla Trump selittää ”varastetuista vaaleista”, ja kuinka varauksetonta hurmosta se saa aikaan?

Toinen kiinnostava tieto on galluptulos. Tässä gallupit viimeisistä kolmesta konferenssista:

Otoskoko gallupeissa on toki pieni ja ylianalysointia pitää välttää, mutta tuossa alkuvuoden -21 tuloksessa näkynee vielä shokki Capitolin valtauksesta, ja jälkimmäisessä mielet olivat jo rauhoittuneet Trumpille suotuisasti. Tämän vuoden ensimmäisessä gallupissa DeSantis sai hyvää momentumia, ja nyt nähdään jatkuuko se. Esimerkiksi 55-35 olisi pelottava kehitys Trumpille.

PS. @Sauli_Vilen Kiitos, tällainen palaute sinulta lämmittää mieltä :slightly_smiling_face:

PS2: @Quante Hyviä pointteja, olen samaa mieltä että esimerkiksi päivää ennen 2020 vaaleja sellaista asiaa kuin ”Bidenin todennäköisyys voittaa” ei ollut olemassa, koska oikeat vaalit eivät ole toistettavissa oleva tapahtuma.

Minulla ei ole mitään kovaa dataa poliittisen vedonlyöntimarkkinan kyvystä ennustaa vaaleja, mutta ainakin isoissa kansainvälisesti pelatuissa kohteissa ihan markkinamekanismin luulisi karsivan pahat vääristymät. Siksi sanoin että se antaa usein osviittaa, varsinkin vaaleissa joissa gallupeista on vaikea muodostaa hyvää kokonaiskuvaa. (USA on juuri tällainen.)

35 tykkäystä

Huh huh, Trump 69,1%, DeSantis 23,7%. Ero kasvoi miltei takaisin vuoden takaiseen CPAC:iin. Konferenssissa Fox kysyi Trumpilta, milloin hän aikoo kertoa 2024 aikeistaan. Trump:

“It’s certainly not a very long period, the time is coming. I think people are going to be very happy, our country has never been in a position like this, we’ve lost everything.”

Voiko ehdokkuuttaan enää juuri selvemmin ilmaista?

Trump puhui keskeytyksettä 1:45, ihan sellaista möhkälettä en jaksa katsoa. Joitakin pätkiä katsoneena vaikutelma oli, että hän oli rentoutunut ja hyväntuulinen (ehkä osin gallupin vaikutuksesta?), ja puhe oli rauhallisempaa ja normaalimpaa kuin rallyissä.

DeSantisilta Fox kysyi konferenssin alla, tukeeko hän Trumpia jos tämä lähtee ehdolle. DeSantis:

”People have asked me about that, probably about a thousand different times. I’m basically, I’m keeping my eye on the ball here in Florida. I’m doing 2022, I’ve got a campaign coming up.”

Yhteenvetona, Trump lähtee takuuvarmasti kisaan, paalupaikalta. DeSantisista ei voi olla varma, mutta kyllä nuo pyörittelyt ehdokkuudelta vaikuttavat.

21 tykkäystä

Olisiko turvallinen veto olla lähtemättä Trumpin varapresidentiksi? Siltä tuo kommentti vähän kuulostaa.

Kuinka paljon tuo tyhjä virka nostaisi DeSantisin suosiota? Varapresidenttinä hän taas laittaisi itsensä todella alttiiksi, että hänet yhdistetään Trumpin lukemattomiin kohuihin, joita presidenttiehdokkuudesta tai presidenttiydestä seuraisi.

Jos olisin DeSantis, niin olisin myös todella kiireinen Floridassa vaalien ajan ja kannustaisin Trumpia etänä.

3 tykkäystä