Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?

“Tavoitteesi sijoittamisella” ketjussa on ollut hienoa keskustelua joka on välillä sivunnut myös sitä millaista elämä on sitten kun on osunut riittävän hyvin voidakseen sanoa olevansa “taloudellisesti vapaa”.

Jäin hiljan pois päivätöistä kun salkku on parin vuosikymmenen startup yrittämisen jälkeen riittävä kantamaan. Nyt olisi mukava kuulla kokemuksia niiltä foorumin jäseniltä jotka ovat vapaaherroja/rouvia? Millaista oli jäädä pois töistä? Miten tuo transitio on mennyt? Mistä olette löytäneet elämän sisällön toimiston ulkopuolelta ja jäittekö kaipaamaan adrenaliinia tai tiimiä? Teettekö nyt sijoittamista “päätyönä” ja mitä neuvoisitte meille muille kokemuksienne pohjalta? Oliko jotain yllätyksiä? Onko virheitä tai juttuja joista olisi hyvä olla tietoinen jos asiat järjestyvät kuten aina toivotaan?

70 tykkäystä

@VPKe Tuus nyt heittää ketjuun omat päivitetyt kuulumiset :blush::slightly_smiling_face:

7 tykkäystä

Minulle työelämä oli alusta alkaen pelkkä välivaihe lopullisen tavoitteen eli vapauden saavuttamiseksi. Osittain siksi, etten koskaan saanut selville mitä sitä tulisi innolla työkseen tekemään ja toisaalta siksi, että minulla on niin paljon mielenkiinnon kohteita, ettei tylsistymään ehdi.

Alkuperäinen suunnitelma oli eläköityä jo kolmekymppisenä ja opiskelujen loppuvaiheessa tuo olikin jo aika realistinen tavoite. Elämä päätti painaa hiukan jarrua ja jäin työuran alkuvaiheessa kotiin hoitamaan lapsia kolmeksi vuodeksi. Ei ollut rahahuolia, eikä ajankäytön ongelmia. Kaksi pientä tyttöä (nyt jo aikuisia) pitivät huolen. Tämä liike viivytti eläköitymistä kymmenellä vuodella. Alkuperäinen salkku tuli nollattua samalla. Käytännön esimerkki ajan merkityksestä sijoittamisessa. Aloittakaa aikaisin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.

Hypätäänpä nykypäivään. Tänä syksynä tuli seitsemän vuotta vapaaherruutta täyteen. Kun jäin töistä pois, nuorin tyttäreni oli yksivuotias ja poika neljä, joten ajankäytölliset ongelmat oli taas ratkaistu. Ajasta oli enemmänkin pulaa, varsinkin omasta ajasta.
Työuran ajalta en niinkään kaipaa päivittäisiä ihmiskontakteja. Voisin kerran kuussa käydä tervehtimässä ja luennoimassa miten hommat kuuluu tehdä ja lopun aikaa olla etätukena. Mutta enpä usko että entisiä tai tulevia työnantajia kiinnostaa järjestely.

Päivät täyttyy nykyään lätkän pelaamisesta, puutarhan kuokkimisesta, kivien kääntelystä, lukemisesta ja ihan vaan arjen pyörittämisestä. Museokorttiakin pitäisi ehtiä vinguttamaan.
Sijoitushommaan saisi aikaa menemään niin paljon kuin on käyttää, jos sen oikein tosissaan ottaisi. Olen pyrkinyt vähentämään siltä puolen kaikkea mahdollista. Infoa on jo ihan liikaa, mikä enemmänkin häiritsee kuin auttaa. En osallistu keskusteluihin paljoa, koska keskustelijoita näyttää riittävän ilmankin, eikä ole tarvetta päteä (eikä oikein mitään lisättävääkään).

Joskus päähän hiipii ajatus siitä pitäisikö olla jotenkin hyödyllinen ja tuottava kansalainen. Toisaalta kulutan minimaalisen vähän, joten miksi pitäisi tuottaa mitään. Ja maailmassa riittää työntekijöitä tuottamaan minunkin puolesta. Kaikesta laiskottelusta huolimatta tuotan veroeuroja kiitettävästi.

Nykytilanne on jokseenkin se, mihin alunperin tähtäsin. Jonkinlaiset älylliset haasteet olisivat tervetulleita. Onneksi viimeiset 2-3 vuotta ovat olleet sijoitusmarkkinoilla sen verran vilkasta aikaa, ettei ole päässyt liikaa mukavoitumaan. Harrastuksesta tuli vaivihkaa ammatti. Vaikka en pidä itseäni ammattisijoittajana vieläkään. Lahjakas harrastelija ehkä.

En suosittele täydellistä työelämästä poistumista kaikille. On tässä omat sudenkuoppansa. Itse olen aina pystynyt viihtymään rajoitetulla määrällä ihmiskontakteja. Jonkin verran pakollista sosiaalista aktiviteettia kannattaa kuitenkin pitää ohjelmassa. Onneksi kotoa poistuminen on vielä helppoa.

Tänään on taas pelipäivä. Harkitsin joskus ala-asteella jääkiekkoammattilaisuutta. Lähin jäähalli oli kuitenkin 180km päässä kotoa. Epäilin ettei perhe suostuisi muuttamaan, joten päätin keskittyä koulunkäyntiin. Mikä jälkeen tarkasteltuna olikin hyvä päätös. Ei minusta ammattilaista olisi tullut. Vierastan kilpailua kaikessa, joten vapaamuotoinen höntsäkiekko toimii täydellisesti. Kaukalon sisällä ei maailman murheet vaivaa, ellei ole huono pelipäivä ja yleensä ei ole.

147 tykkäystä

Saako udella, että jättäydyitkö vapaaherraksi kokonaan itse tehtyjen sijoittamisten/säästöjen avulla vai onko taustalla exit tai vastaava? :slight_smile:

2 tykkäystä

Ei ollut exitiä siinä mielessä, että rahaa olisi siirtynyt minun suuntaan. Jonkin verran jouduin maksamaan päästäkseni eroon. Pelkän salkun (300 000) varassa jäin pois. Puoli miljoonaa oli tavoite, mutta työelämä ja pörssi oli pelkkää ylämäkeä, joten päätin jättäytyä kokonaan pois.

20 tykkäystä

Olen tämän postannut ennenkin, mutta huonona hetkenä muistelen tätä Ismon tarinaa.

Nämä vapaaherrailut kun ovat kovin subjektiivisia sen asian suhteen, mikä euromäärä riittää kenellekin.

Ismon sanoin: hyvinä vuosina tehdään puskuria jonka varassa sitten mennään yli kuoppien :slightly_smiling_face: Kaikki järjestyy ja aika hoitaa.

Työstä poisjääminen on vaikea rasti, henkisesti. En ole itse vielä asian kanssa sinut, mutta saattaa olla niin etten enää vaan pysty palaamaan oikeisiin töihin kenekään käskettäväksi. Ja ihan liian monet yt:t on nähty nekin.

Hieno muuten katsoa, miten tulevat vuodet vievät foorumilaisia eteenpäin ja mitä uusia mukavia tarinoita tullaan kuulemaan💪

32 tykkäystä

Ymmärsinkö oikein, että 300K salkun varassa vapaaherraksi? Et taida asua korkeiden elinkustannusten alueella, kuten pääkaupunkiseudulla? Tuon verran on täälläkin kasassa, mutta vapaaherrailutavoite omissa suunnitelmissa kaipaisi melkein nollan perään että olisi realististista.

15 tykkäystä

300 oli 7 vuotta sitten. On tässä ollut pari hyvää vuotta välissä, joten nyt se on jotain muuta. Ihan heti ei tarvinnut salkun pääomaan koskea, kun valmistauduin exitiin hiukan myymällä sijoitusasunnon yms.
Välissä muutto Turusta Vantaalle ja kivitalon osto. Ihan hyvin riittää, vaikka tämä vuosi on pientä lovea tehnytkin.

Minun esimerkki on malliesimerkki tai pikemminkin varoittava esimerkki siitä millaisilla riskitasoilla kannattaa vapaaherruudesta haaveilla. Lähtien siitä etten maksimoinut koulutustasoa ja sitä kautta mahdollistanut nykyistä kovempaa työuraa. Laskin kuitenkin, että taso oli riittävä niin koulun kuin salkun koon suhteen. Jos kaikki ei olisi mennyt nappiin, niin kyllä tekevälle töitä löytyisi.
Eihän näistä etukäteen kannattanut ääneen kenellekään kertoa.
Kun julkisesti hahmottelin puolen miljoonan salkulla toimeentuloa, riitti naureskelijoita joka oksalle.
On niitä nytkin, mutta eri syistä.

Seuraava etappi on 10M€. Sitten varmaan pääsee jo radion sijasta televisioon, jos sellaista vielä on silloin olemassa. Sitä odotellessa puuhastellaan ja koetetaan pitää ruumis ja mieli virkeänä.

47 tykkäystä

Kiitos että jaoit tarinasi. Oliko sun tulopuoli rakennettu osinkojen varaan tai osakkeiden osto-myynti-voittojen varaan?

Tarinahan on kiertänyt netissä jo kohta kaksi vuotta. Kaikki löytyy omalla nimellä pitkin somea.
Osingot ei ole suuressa roolissa kassavirran eikä strategian suhteenkaan.
Noin puolet vuoden tuotoista tulee osingoista ja loput myynneistä. Pyrin hahmottelemaan vuoden tarkkuudella kassan, jottei tarvitse pakolla myydä mitään, jos vaikka tulisi huono vuosi. Kulunutta vuotta huonompaa tuskin hetkeen tuleekaan.

18 tykkäystä

Nii ja jos voi laskea osinkojen varaan niin eihän niillä päivä-hinnoilla ole niin väliä. Moni kritisoi minkä kokoinen sen pääoman kuuluisi olla, mutta se mitä elämiseen tarvii on kuitenkin hyvin subjektiivista. Ja jos on jo kaikki olemassa mitä tarvii, niin ei välttämättä niin suuria tuloja edes tarvitse.

1 tykkäys

Miten olet kertonut tilastasi lähipiirille? Mitä ajatuksia on herättänyt?

Ihan aluksi en kertonut tietenkään kenellekään yhtään mitään.
Aikoinaan (noin 15v) julistin että ”minähän en itseäni millään työllä elätä”. Yleisönä olivat isä, äiti, vanhin sisko poikaystävineen sekä vanhempansa.
Sai sitä jonkin verran selittää, että tarkoitin 8-16 niska limassa raatamista. Valkokaulustöistä oli vähemmän lähipiirikokemuksia, joten en tiennyt muunlaisesta työnteosta kuin vastentahtoisesta raatamisesta.

Opiskelin sen verran, että sain taloudesta yleissivistyksen ja jonkinlaiset muodolliset todistukset osaamisesta (taloushallinnon tradenomi).
Muutaman mutkan kautta päädyin jopa toimitusjohtajaksi asti. Hiukan vastentahtoisesti, mutta pakkopa se oli.

Varsinaista työuraa kertyi hiukan toistakymmentä vuotta, kun salkku alkoi ilmoitella työelämästä poistumisen olevan mahdollista. Jos nyt ei ihan heti, niin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.
Tuossa kohtaa esim vaimo ei tiennyt salkun koosta sen enempää. Koko palkan pystyi laittamaan kulutukseen, eikä salkun pääomaa tarvinnut lisätä vaan se eli omaa elämäänsä. Tätä jatkui muutama vuosi.

Työuran loppumetreillä totesin vaimolle, että nyt alkaa bensa loppua, mutta pystyn elättämään perheen kaikissa olosuhteissa muutaman vuoden, vaikka jäisin töistä pois. Vaimo oli tuossa vaiheessa opiskelija, eikä tienannut juurikaan, jos kohta ei kuluttanutkaan turhia. Kaiken muun onnen lisäksi minut on siunattu hyvällä puoliso-onnella.

Pari vuotta töiden loppumisen jälkeen meni säästöillä (sijoitusasunnon myynti yms.). Salkku eli omaa elämäänsä ja 400 000€ kohdalla vilautin summaa vaimolle. Etukäteen hiukan jänskätti, koska olimme eläneet aika niukasti (vuokralla) ja reaktio olisi voinut olla katkera. Hän kuitenkin totesi, että ” näyt osaavan homman ja jatka samaan malliin. Hän menee töihin.”

Tästä pari vuotta eteen päin salkku korkkasi miljoonan rajan. Varoitin sukulaisia etukäteen ennen kuin asia tuli julkiseksi. Pääosin vastaanotto oli myönteinen, paitsi anoppi oli hiukan kahden vaiheilla. Mutta anopit on.
Hirveän suurta ihmetystä ei tullut (ainakaan minun korviin) mistään suunnasta. Minua on varmaan pidetty aina hiukan kummallisena ja miljoonan salkku ei sitten lopulta ollut suurikaan yllätys. Ja rahamäärä ei näy meidän arjessa millään tavalla ja varsinkin vaimolle täytyy antaa pisteet, ettei raha ole vaikuttanut häneen millään tavalla.

Äiti ei ymmärrä vieläkään millä tulen toimeen. ”Kun olet ollut työtön jo ties kuinka monta vuotta.” Säästelee säästöjään lapsilleen edelleen. Jossain vaiheessa ennen miljoonaa ilmoitin tilin saldon, eikä äiti ollut millään käsittää summaa. Joitakin vuosia sitten opastin laittamaan säästönsä johonkin rahastoon. Sitten ihmetteli pankissa käydessään ”miten hänellä voikin olla näin paljon tilillä?”(rahastossa). Totesin vain tekeväni tätä työkseni. Koetapa kuvitella millaisia summia minä pyörittelen?

Lasten kanssa on rahasta puhuttu hyvin säästeliäästi. Kaikki tuntuvat perineen isänsä ja äitinsä luonteenlaadun. Nuukia kuin peijoonit. Ei tehdä siitä numeroa.
Lasten kaverit ovat varsinkin pojan kohdalla huomauttaneet, että meillä on sata neliötä enemmän tilaa kuin heillä ja molemmat vanhemmat samassa osoitteessa. Ja kaikilla lapsilla hiukan liian tuoreet iPhonet (vanhemmilta kierrätetyt tai muuten käytetyt).

Joitain kysymyksiä lapset silloin tällöin esittävät tyyliin ”mitä sinä iskä oikeastaan teet työksesi?” tai ”oletko koskaan tehnyt oikeita töitä?” Näiden kysymysten äärellä koetan kiemurrella ja selittää siten kuin ikävuosiensa perusteella pystyvät ymmärtämään. Kysymykset ovat sinänsä hyviä, koska joudun samalla itse miettimään, että mitäs tämä minun työ nyt oikeasti olikaan?

Isä ei koskaan ehtinyt näkemään aikuisiän edesottamuksiani. Tuskin olisi jokaista tekoani ymmärtänyt tai allekirjoittanut. Koetan silti tehdä kaiken sellaisella tyylillä, että saa hymyn huulilleen. Olen paljosta velkaa.

110 tykkäystä

Kiitos VPKe, kun olet kertonut taustojasi, on tullut seurattua, en muista kuinka kauan, mutta varmaankin liki liki alkumetreillä, kun julki asian kanssa tulit.

Jokaisen tarina on omanlaisensa, eikä kenenkään onnistuminen ole tae toisen onnistumiselle eikä tietusti päinvastoinkaan, mutta antaa kyllä, tai ainakin pitäisi antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle, joka miettii, kuinka paljon on tarpeeksi, milloin on oikea aika jne. Elämä on elämistä varten, jokainen pyrkikööt tekemään siitä oman näköisensä, parhaansa mukaan.

17 tykkäystä

Se täytyy vielä mainita, että todella harva lähipiiristä (tai mistään muualtakaan) kysyy mitään sijoitusneuvoja. Tarvetta monella kyllä olisi, sen verran rahanahnetta porukkaa ovat. Mieluummin haaveilevat lottovoitosta tai jostain muusta onnenpotkusta.
Ovat kaiketi huomanneet, että sijoittaminen, ja rahahommat muutenkin, ovat tappavan tylsää puuhaa. Lähinnä odottamista ja hiljaisuutta. Vähän niin kuin kalastus.

43 tykkäystä

Sitaatti

Itseasiassa melko hyvä vertaus. Tänään ongella käydessä, poikkeuksellisesti rannalta käsin, tuli jutusteltua jokusen ohikulkijan kanssa lajista. Päivä oli hyvin haastava, kalaa kyllä oli, mutta kyllä sai kaivaa työkalupakista jos vaikka mitä, lähes 40 vuoden aikana sinne kertyneistä keinoista, että tulosta tuli. Nopeaa uittoa painavalla nupilla, tai pohjaa tömistellen, hidasta leijutusta kevyellä nupilla ja paksummalla fluorotapsilla, dropshottia varioiden, cheburashkaa, syöttikalaa, perinteistä matoa yms. Paljon keinoja jäi myös käyttämättä, koska eivät juuri olleet tilanteeseen sopivia. Kuitenkin, oleellisinta oli, että pyyntö oli sisällä, loppuviimein soppakalat lähti mukaan.

Kalajommat usein aloitellaam vanhemman tai isovanhemman seurassa ja opein. Joku innostuu vähän, jolleen siitä tulee merkitykseltään iso osa elämää, joku ei innostu ollenkaan, mutta yhtä kaikki, kokemus on kerrytetty. Miksikäs näin ei voisi olla myös sijoittamisen kanssa. Jossain määrin varmasti näin onkin, mutta isommassa kuvassa myös.

Tarpeeksi paljon kun on metrejä takana ja kaloja ongittuna, ei yksittäisenn saaliskalan saaminen ole niin merkitsevä enään, vaan tulee huomioitua kokonaisuutta laajemmin. Silloin tällöin sitten osuu joku merkittävämpi vonkale kohdalle.

edit… joku siinä päivän mittaan totesi, että sitkeästi jaksat onkia. Jatkossa osaan ottaa tässä kohdin verrokiksi sijoittamisen. Pikapelejä pyrin välttämään molemmissa, kalajommissa se ei tule kyseeseen ollenkaan, joten tältä puolen voisi enemmänkin ammentaa sijoittamisen puolelle.

Voisikin olla mielenkiintoista viettää päivä samassa veneessä kokeneen, monessa liemessä keitetyn sijoittajan kanssa, jolla kalastukseen syttynyt kipinä ei kuitenkaan ole ottanut syttyäkseen.

9 tykkäystä

Itsehän aloitin mato-ongella ilman matoa. Ajan myötä edettiin soutuveneeseen verkkohommiin. Ja nykyään vedetään keskikokoisella valtamerialuksella nuottaa.
Jalokalaa olisi tarvis, mutta välillä pitää tyytyä punasilmäsärkeen.

9 tykkäystä

VPK nyt aika avoimesti kertonut omista numeroista mutta uskaltaako muut sanoa millä summilla olette sijoittajiksi jättäytyneet. Ja että onko täällä edes semmosia oikeesti. Tyypillistä on toki että roikkuu mukana joissakin yrityksissä tai on omasta yrityksestä jättäneet tuottavimmat rippeet josta tulee lisää tuloja sijoituksien päälle ja hoitaa sitä siinä sitten osaaikaisena. Ei mollata jos ei ole miljoonaa, vaan päin vastoin, kehuja mitä pienemmällä salkulla on uskaltanut siirtoja tehdä.

6 tykkäystä

2006 vuonna aloitin, 50ke aloin tehdä päiväkauppaa ja nyt on seitsennumeroinen salkku ja 5 asuntoa myös hommattu tuotoilla. Mitään muuta en ole sen jälkeen tehnyt.

47 tykkäystä

Konkarit, mistä sitä saisi innostusta ja vertaistukea jättäytyäkseen salkun varaan jos omat excelit alkaa näyttää että ihan hyvin se riittäisi?

7 tykkäystä