Vastapainoksi täällä pyörivään keskusteluun siitä, ettei alle 3 miljoonan salkku riitä yhtään mihinkään, haluaisin nostaa esille leppoistajan blogin https://leppoistaja.fi
Kyseessä on keski-ikäinen naisihminen, jonka salkku ei riittänyt täydelliseen firettämiseen, mutta hän hyppäsi siitä huolimatta ja tekee nykyisin määräaikaisia matalapalkkahommia sen ajan vuodesta, mikä on tarpeellista.
Blogi sisältää paljon kaikenlaista, mutta mielestäni jutun pihvi on psykologisen puolen käsittelyssä, miltä se töiden lopettaminen konkreettisesti tuntuu, minkälaisia asioita kohtaa, mitä ei aiemmin tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi ihmisten kummastelu, häpeän tunne kun kysymykseen “mitä teet työksesi” ei olekaan vastausta. Alla muutama esimerkkiteksti, vaikka itsehän alottaisin lukemisen toki alusta alkaen, mutta jos se tuntuu työläältä.
Vuosi muutoksen jälkeen:
Sijoituspäiväkirja Q1:
Tuntemukset töiden loputtua: