Ray Daliolla on paljon hyviä matskuja mitä hyödyntää, kuten Template for debt crisis. En ole kuitenkaan hänen sykliteorioiden suuri fani ja mielestäni nuo on suorastaan harhaanjohtavia vaikka niissä onkin pientä totuuden siementä seassa.
Teorioita eri “imperiumien sykleistä” on tehty vuosisatoja. Meillä lännessä on suurena inspiraationa mikäs muukaan kuin Rooman imperiumi josta voi maalata kätevästi sellaisen massiivisen draaman kaaren “nousu, rappio ja tuho”. Unohtaen samalla, että kyseessä oli useita eri vaiheita, hajoamisia ja uusia nousuja kokeva hatarasti hallittu massiivinen maa alue jota yhdisti jonkinlainen ideaali ja käsitys roomalaisuudesta sekä myöhemmin keisari.
Se on kyllä totta, että ajat muuttuvat mutta ei historia koskaan toista täysin itseään. Hollannin imperiumin, tai pitäisikö sanoa sen kauppakomppanian imperiumia purjelaivoineen ei voi oikein verrata tämän päivän Yhdysvaltoihin. Ja mikä määrittää menestyksen? Onhan Hollannin elintaso, lapsikuolleisuus, eliniän odote yms. tavalliset menestyksen mittarit aivan huipputasoa tänään, vuosisatoja “kultakauden” jälkeen. 
On hyödyllistä pohtia menestyksen ja tuhon tekijöitä yhteiskunnissa, mutta valtavan syklin maalaaminen on huteralla pohjalla. Eikä noista menestystekijöistäkään aina olla samaa mieltä. 
Videon alussa mainitaan, että kun keskuspankki printtaa niin stonks go up.
Ongelma on, että ei keskuspankit kuten Fed “printtaa” niin kuin animaatio antaa ymmärtää vaan ne ostavat velkakirjoja jotka muuttuu sitten pankkien reserveiksi. Jotta ne lainaisi. Mutta ei se suoraan välttämättä buffaa osakkeita.
Jos buffaisi, miksi euroalue ja Japani mörnivät?
Tai onko Yhdysvaltojen velkaantuminen merkki rappiosta, kuten Dalio maalailee? Vai pikemminkin seuraus sen reservivaluutta-asemast? Kun kaikki rohmuaa dollareita, maa velkaantuu väkisin (=muut säästävät, USA kuluttaa/“tuottaa” assetteja muille).
Dalion Bridgewaterilla on isoja sijoituksia Kiinassa minkä takia hieman uumoilen, että nämä teoriat muotoillaan aina Kiinan kannalta hyvin edullisiksi.
Joo, Kiinan näyttää säästävän, siellä koulutustaso ja patenttien määrä nousee kohisten.
Samalla unohtuu täysin Yhdysvaltain superaseman mahdollistavat tekijät, kuten suhteellisen vapaa yhteiskunta, omaisuuden suoja, hajautettu päätöksenteko (presidentti, kongressi, osavaltiot, markkina, instituutiot yms.).
Kiina on vuosia puhunut vaihtoehdoista dollarille, mutta mitään ei ole tapahtunut. Miksi? Koska maan oma pääomamarkkina on kehittymätön eikä pääoma saa liikkua vapaasti. Kiinalle nykyasetelma jossa se voi “loisia” Yhdysvaltojen kysynnällä kelpaa ihan hyvin. Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että dollarille olisi vakavaa haastajaa. Ehkäpä Yhdysvallat kyllästyy jossain vaiheessa tähän taakkaan ja räjäyttää reservivaluutta-asemansa.
Yhdysvallat pärjää myös hyvin ilman vaikka Kiina ei lainaisi sille senttiäkään.
Yleensä maat, jossa saa ajatella vapaasti, yrittäjyys kukoistaa, regulaatio on selkeää ja pelisäännöt pohjautuu lakiin eikä jonkun puolueen ailahteluihin, tuppaavat adaptoitumaan ja pärjäämään hyvin yli ajan. Sen sijaan autoritääriset maat näyttävät pitkään vahvoilta, kunnes korruptio ja väärät insentiivit niiden hallintokoneiston sisällä levähtävät käsiin.
Imperiumeja ei myöskään synny ilman merkittäviä liittolaisia. Yhdysvaltojen valta-asema tänään ei ole mikään yksinapainen hegemonia: Euroopan mielipide on tärkeä. Aasian useiden maiden yhteistyö on sille kriittistä.
Minkälaista liittoumaa Kiina on kasannut? Venäjä “frendinä”. Sen kaikki muut naapurimaat ovat enemmän tai vähemmän varpaillaan Intiasta Japaniin.
Useat Afrikan maat ovat näyttäneet “lojaaliutensa” viime vuosina, kun ne hakeutuvat IMF:n syliin pakoon Kiinan velkojia.
Ugh, olen hyvin optimistinen Yhdysvaltojen mahtiaseman säilymiseen vielä pitkään. 
Sen sijaan Kiinan väestörakenne, kansainvälisesti heikko asema, talouskasvumallin haasteet, korruptio, yritysten sorsiminen ja puoluevallan keskittyminen despootille tekevät siitä heikomman mitä tarvitsisi.