Täytyy keskusteluun tuoda myös näkemys, joka taitaa osua näiden viimeisimpien väliin.
Toimin itse tapahtuma-alalla. Olimme alana koko pandemiasta johtuvien rajoitustoimien yksi suurimmista kärsijöistä. Alan rakenteesta johtuen moni joutui taloudellisesti todella ahtaalle, kun sosiaaliturva ja tuki-instrumentit väistelivät avun tarvitsijoita ja virastot passittivat meitä luukulta toiselle. Kaikkiaan liiketoiminnan ja elinkeinon harjoittaminen oli useimmille kokonaan kiellettyä tai vahvasti rajoitettua kahden vuoden ajan. Tästä huolimatta konsensus suurimman osan kollegoista kanssa oli, että toimenpiteet ainakin ensimmäisen vuoden aikana olivat kovat, mutta tuolloisen tietämyksen valossa maallikoiden silmissä tarpeelliset.
Pandemian jatkuessa toiselle vuodelle alkoi ymmärrys rajoitustoimia kohtaan kuitenkin vähetä. Meille luvattiin, että rokotteen myötä kaikki muuttuisi, mutta käytännössä näin ei rajoitusten kannalta tapahtunut, koska rokotuspassia tai vastaavia virityksiä ei oikeastaan missään vaiheessa saatu käyttöön. Taudin jo sairastaneet ja rokotetut pidettiin ikäänkuin panttivankeina, koska ei ollut olemassa keinoa miten heille oltaisiin voitu antaa vapauksia liikkua ja kokoontua. Toisen vuoden aikana tapahtuma-alalle alettiin saada jonkinlaisia tukia (jotka koettiin useimpien yritysten taholta lähinnä tekohengitykseksi), mutta siitä huolimatta työvoiman poistuminen alalta jatkui.
Jos tähän asti oli vielä jonkin verran ymmärrystä rajoitustoimia kohtaan riittänyt, KUKAAN ei ymmärtänyt näiden viimeisten 12/21-02/22 rajoitustoimien tarpeellisuutta. Tämä oli myös periodi, joka kävi monen pitkään sinnitelleen henkilön ja yrityksen kukkarolle kaikkein pahiten. Tältä kyseiseltä ajalta myös tukimuodot oli ajettu jo pääpiirteittäin alas. Myös korvausten perään kyseltiin, mutta tuskinpa moni niitä vakavissaan odotti.
Nyt kun viime vuonna patoutuneesta kysynnästä johtuen saatiin tapahtuma-alalle ennätysvuosi, on tänä vuonna seuraamassa ”krapula”. Moni alan ulkopuolinen on ehtinyt viime kuukausina toteamaan, että ”onneksi nyt on kaikki hyvin”. He ovat valitettavan väärässä. Totuus nimittäin on, että työvoima- ja komponenttipulasta johtuen vuosi 2022 ei kasvaneista luvuista huolimatta ollut kaikille pelkkää menestystä. Esimerkiksi omalla kohdalla kahden pandemiavuoden aikana kertyneitä velkoja maksetaan maksusuunnitelman mukaan vielä vuonna 2027. Vasta sen jälkeen päästään tekemään voittoa. Henkisestä kuormasta en viitsi edes mainita.
Mielestäni viranomaisten toimet tulee tutkia tarkasti. Ei välttämättä rangaistusten vuoksi, vaan kerryttämään tietoa missä toimittiin oikein, missä väärin. Toivottavasti tämä auttaisi mahdollisissa tulevissa kriiseissä kansalaisten tasapuolisempaan kohteluun.
Myös kriisiajan viestintää tulisi kehittää. Telkkarissa posket punaisena hymyilevä Saarikko toistelemassa ”hätänne on kuultu”:a sai aikaan ruudun tällä puolella melko vihaisia reaktioita. Myös monien muiden ministerien ja poliitikkojen lupaukset ja puheet mielenilmausten yhteydessä jäivät lopulta pelkäksi sanahelinäksi.
Tällä pohjustuksella, muutaman muun ketjuun kirjoittavan tavoin, haluaisin itsekin vaihteeksi vastauksia kuin pelkästään kehoituksia ”ylipääsemisestä” tai ”sori siitä”-tyyppistä meemeilyä.
