Hematoksyliini-eosiini (HE)-värjäys on näytteiden rutiinivärjäys. Se tuo eri solut ja niiden osat näkyviin ihmissilmälle. Voi olla, että sitä ei olla lopettamassa niin kauan kuin ihminen näytteitä katselee. Ja ne kaikki käytännössä on läpi historian sillä tehty ja niitä on mieletön määrä. Kestänee vähintään kymmenen vuotta, ennen kuin viimeiset patologian dinosaurukset on pakotettu ottamaan digipalvelut käyttöönsä. Alkuvaiheessa joka tapauksessa ihminen mallien koulutuksen tekee.
Kirjoitin biomarkkerivärjäyksestä, esim. solun PD-L1 ligandiin kiinnittyvästä proteiinista, jossa on värimerkkiaine. Sillä voi tunnistaa tiettyjä syöpiä, joihin toimii tietty lääke. Patologi voi laskea joutessaan indeksit tai sitten Aiforian malli laskee vähän nopeammin ne. Toinen esimerkki voisi olla Faronin Clever-1 värjäys, joka kertoo, milloin bexmarilimabia voisi käyttää.
Nyt Aiforian QuantCRC on opetettu HE-värjäyksestä tunnistamaan 15 eri piirrettä ja niistä päätellään, kun tiedot yhdistetään jo aiemmin hoidettuihin tauteihin, mikä on vaarallinen paksunsuolensyövän piirre ja mikä ei. Patologin silmä ja aivot eivät välttämättä enää pysty siihen päättelyyn ja hajonta olisi mahtava patologien välillä. Tai sitten, kun näitä eri piirteitä on vaikkapa 200 kpl. Eikä biomarkkerivärjäyksiä voisi edes tehdä kaikille piirteille.
Sitten jos/kun joskus otetaan foundation-mallit käyttöön, patologit putoavat vielä enemmän koneenhoitajiksi. Voi olla, että HE-värjäystä ei lopeteta silloinkaan tai sitten näytettä katsellaan jollakin hyper-kyber-spektrillä🥸. Muutamien biomarkkereiden selvitys, kuten kirjoitin, voi jäädä tarpeettomaksi. Tai sitten ei jää.
Taka-ajatus tässä oli, että Aiforia ei putoa missään vaiheessa pelistä, menee kehitys mihin suuntaan vaan, jos heidän alustat on käytössä ja patologian työvirta on yhtä kuin Aiforia alusta saakka.