Kevyet referaatit lienee ok.
Heikkilä:
“Heikkilä ei aio pörssiä jättää vaan sijoittaminen jatkuu oman sijoitusyhtiön kautta.”
Viitikko:
”Nyt tuntui olevan sopiva hetki ottaa taukoa ja maksaa 10 vuoden aikana kertynyttä urheiluvelkaa”, Viitikko sanoo.
Jatkosuunnitelmista Viitikko ei kerro. Työt Aktissa loppuivat maanantaina.
Iso menetys ainakin imagopuolella. Antaa sellaisen kuvan, että integraatio ei ole menossa nappiin.
Tämä muutti omaa suhtautumista Aktiaan sijoituscasena jonkin verran. Yksi riski Taalerin ostamisessa oli avainhenkilöstön/tähtisalkunhoitajien pitäminen.
Markkinan lievähkö reaktio tähän uutiseen yllätti, sillä odotin kurssin ottavan isommin osumaa. Mielenkiintoista tulee olemaan nähdä, miten mm. mikromarkan ja arvomarkan käy.
Aktian varainhoidosta on irtisanoutunut Mika Heikkilän ja Olli Viitikon lisäksi kolme muuta salkunhoitajaa…
Aika vahvasti näyttää, että Aktia ei pysty pitämään hyvin menestyneitä salkunhoitajiaan.
Itse Arvo Markan omistajana osuudet menivät myyntiin. Syy maksaa extraa on ollut hyvä salkunhoitaja. Nyt tätä ei enää ole, joten fiksumpi laittaa rahat indeksiin. Tulee heti mieleen, että rahasto sulautetaan muihin.
Vaikuttaa vahvasti siltä että Aktialla on todellakin integraatiossa hiukan ongelmia, mutta ehkä ei ole syytä niitä liioitellakaan. Varainhoitoala on jo pitkään liukunut syrjemmälle henkilövetoisista sijoitustuotteista enemmän tuotepohjaisiin, poislukien jotkut hyvin spesifit sijoitustuotteet. Yhä harvemmin näkee n.s. “tähtisalkunhoitajien” haastatteluja, kun ne ennen oli lähes päivittäisiä. Yhtään nyt mainittujen henkilöiden osaamista väheksymättä, uskon että Aktian ongelmat ovat muaalla, esim jakelussa, järjestelmissä, asiakas- tai tuotemixissä. Pitemmällä aikavälillä ne ovat tärkeämpiä tekijöitä kuin yksittäiset henkilöt.
Mutta jos henkilökunnan exodus on katalyytti vielä yhdelle järjestelykierrokselle, sen mielenkiintoisempaa. Kuten kaikki tietää, mm eQ:n ja Aktian omistajakunnassa on kutkuttavaa päällekkäisyyttä. Mutta niinkuin eräs hyvin tuntemani menestynyt sijoittaja aina sanoo, “who the fuck knows?”
Juuri kun lopetin kirjoittamisen osui silmiin tämä: https://www.hs.fi/visio/art-2000008198617.html .Ainakin joku on vetänyt about samat johtopäätökset kuin minä. Mukava huomata että se oli tällä kertaa Alex af Heurlin, joka mielestäni on nopeasti noussut maamme talous- ja markkinatoimittajien ehdottomaan eliittiin. HS Visio on kokonaisuutena tervetullut ja onnistunut uudistus, lehdeltä jota usein tekee mieli haukkua melko ronskein sanakääntein. Mutta se on eri foorumin juttu.
Kommentoidaas tännekin tätä Aktian kuviota. Lähdetään liikenteeseen varainhoidon anatomiasta (huom! tekstissä paljon yksinkertaistusta). Varainhoidossahan on yksinkertaisuudessaan kysymys kolmesta asiasta: tuotteesta, jakelusta sekä palvelusta (tavoitettavuus, veroneuvonta, perintösuunnitelma, sijoitusstrategia etc.). Pitkässä juoksussa varainhoito on mielestäni siinä mielessä tuotepeli, että huonoja tuotteita on lähes mahdoton kompensoida palvelulla tai jakelulla. Jos sinulla ei ole hyviä tuotteita, pitää fokusoitua ei-sofistikoituneeseen asiakassegmenttiin tai joudut elämään ohuilla tuotekatteilla (esim. indeksituotteet, jotka eivät itseasiassa ole todellakaan huonoja tuotteita). Vastaavasti hyvä tuote kyllä pärjää ilman palvelua tai jakelua. Hyvä esimerkki tästä tuotepeli argumentista on vaikkapa PYN. PYN on kasvanut 700 MEUR:n huikean kannattavaksi rahastotaloksi käytännössä ilman markkinointia. Track-record on pitänyt huolen myynnistä. Vastaavasti monien keskinkertaisten varainhoitajien tie on noussut pystyyn, kun tuotteet ovat olleet heikkoja tuotto-/riskisuhteilla. Lyhyellä aikavälillä kuitenkin varainhoidon painopiste siirtyy tuotteista enemmän palveluun sekä jakeluun, jotka ovat pankkiireista sekä talon toimintamalleista/tavoista riippuvaisia (toki ei ole binäärinen asia).
Aktian näkökulmastahan keskeinen kysymys on nyt se, että menettääkö se asiakkaita nyt nähtyjen lähtöjen myötä? Minun on vaikea nähdä, että Aktia menettäisi montaakaan asiakasta salkunhoitajien mukana. Kyllä, varmasti näiden kavereiden hoitamat salkut tulevat näkemään kohtuullisia pääoman menetyksiä kun asiakkaiden usko strategioihin horjuu, mutta pääomat menevät pääosin Aktian muihin tuotteisiin (Aktian kannalta vaikutus neutraali). On tärkeä muistaa, että rahastot, joissa salkunhoito vaihtuu ovat kaikki Taalerin vanhoja rahastoja, jossa AUM pääosin varakkailta yksityishenkilöiltä, joiden kontaktipinta Taalerilla/Aktialla on heidän pankkiirinsa. Tässä mielessä alkuvuonna nähty EMD-tiimin lähtö on huomattavasti vakavampi asia, sillä EMD-rahastojen pääomat tulevat pääosin isoilta instituutioilta, jotka ostavat Aktialta vain yksittäistä tuotetta ja joiden strategioissa on huomattavasti tiukemmat klausuulit managerien vaihtumiselle. Jos kv-sijoittaja vetää rahansa pois Aktian EMD-rahastosta, ei se ensisijaisesti sijoita sitä Aktian rahastoperheen sisällä, vaan etsii uuden EMD-rahaston jostain muualta. Sivuhuomiona todettakoon, että Aktia menetti EMD-rahaa yllättävän vähän.
Eli tässä mielessä en ole erityisen huolissani, että viiden salkunhoitajan lähdöllä olisi oleellisia vaikutuksia lyhyen aikavälin AUM:iin. Toki menetetyt salkunhoitajat ovat todella hyviä työssään ja Taaleri Varainhoidon viime vuosien tuottopalkkioista on pitkälti kiittäminen näitä herroja (Mikro Markka, Arvo Rein yms.). Tässä mielessä Aktia voi menettää jonkin verran tuottosidonnaista potentiaalia, mutta isossa kuvassa tämä on suhteellisen pientä. On tärkeä muistaa, että molemmilla taloilla oli hyvin laadukkaat salkunhoidot ennen järjestelyä. Molempien ongelmat ovat olleet muualla kuin salkunhoidossa ja näin ollen en näe, että viiden henkilön lähtö oleellisesti heikentäisi uuden Aktian salkunhoidon laatua.
Se mikä minua jonkin verran huolettaa on kulttuurien integraatio. Ei ole mikään salaisuus, että Aktia on ollut varsin jäykkä organisaatio (varsinkin aikana ennen Ayubin tuloa) ja Taaleri oli puolestaan hyvin yrittäjähenkinen ja oman tiensä kulkija. Näiden kulttuurien yhdistäminen paperilla on haastavaa, varsinkin kun kyseessä on toimiala, jossa luonnostaan on paljon egoja (erään yhtiön tj. sanonut aikanaan toimialan olevan ”Primadonna managementtia”). Aktia kertoi alusta asti, että tässä on aidosti tarkoitus luoda uusi toimija, jossa yhdistää molempien parhaat puolet, ei Taaleri VH:n sulauttaminen Aktiaan. Aktian johto teki täysin oikeat liikkeet nimittäessään Taalerin VH:n vetäjän sekä HR:n Aktian vastaaviin positioihin. Tällä luotiin huomattavasti tasapainoisempi asetelma integraatiota ajatellen. Useiden kokeneiden avainhenkilöiden lähtö saattaa heilauttaa tätä tasapainoa, mikä osaltaan voi kasvattaa riskiä, että useampi ”häviävän puolen” kaveri kävelee ovesta ulos. Olen pääsääntöisesti kuullut integraatiosta asiakkailta sekä talon sisältä ihan positiivisia asioita, mutta kyllähän tämä joukkoirtisanoutuminen herättää tiettyjä huolia. Seuraavaksi seurataan tarkkana, että tapahtuuko pankkiirikentässä muutoksia. Pankkiirikentän muutokset olisivat aidosti todella iso ongelma ja mielestäni pankkiirien joukkopako kyseenalaistasi integraation onnistumisen ja koko transaktion logiikan.
Tekstistä tuli näköjään pitkä kun nälkävuosi, mutta toivottavasti tämä selkeytti vähän omia ajatuksiani 
Tulee mieleen, että onkohan tarvetta jo tuon aiemmin julkaistun henkilöstöannin lisäksi pistää lisää paukkuja Taalerilta tulleen henkilöstön sitouttamiseen? Mitä nämä keinot voisivat olla, ilman että syntyy epätasa-arvon tunnetta vanhoissa aktialaisissa? Haastaa kyllä kivasti HR-puolta pohtimaan. Henkilöstövuoto pitäisi kuitenkin saada tyrehtymään, vaikka siitä syntyisi vähän enemmän kuluja, jos kerran @Sauli_Vilen mainitsema uhka (pankkiirien lähtö) on mahdollinen skenaario. Jään mielenkiinnolla seuraamaan edelleen sivusta, sillä oli pohdinnassa aiemmin Aktian ottaminen mukaan salkkuun. Nyt epävarmuus tekee sen, että muut potentiaaliset kohteet ajavat ainakin hetkeksi ohi.
Tarkoitukseni oli siis eilen tuoda asioita oikeisiin mittasuhteisiin, koska mielestäni tämä salkunhoitajien lähtö sai eilen mediassa kohtuuttomat mittasuhteet vs. sen todellinen vaikutus Aktiaan. Toki kokeneiden henkilöiden lähtö aina nostaa tiettyjä huolia kulttuuri-integraation etenemisestä ja sen takia nostin esiin pankkiirikulman. Käytännössähän Aktia osti Taalerilta ennen kaikkea tuon asiakaskannan (lue pankkiirit) sekä toki myös salkunhoidon. Jos seuraavaksi kuultaisi, että kokeneita pankkiireja kävelee isommissa määrin, niin vaikea nähdä ettei tässä olisi jotain suurempia ongelmia taustalla. Miten todennäköistä tämä sitten on? Kuten itse sanoin, olen kuullut integraatiosta hyvää niin siltä kuin ulkoa ja en ole tästä erityisen huolissani. Kuitenkin analyytikon työhön kuuluu riskien arviointi ja erilaisten skenaarioiden hahmottelu.
Btw, jos itse olisin huolissani integraatiosta, niin suositukseni Aktialle ei todellakaan olisi osta, koska lähivuosien tuloskasvussa Taaleri-integraatio näyttelee merkittävää roolia 
Voisitko kertoa mitä eroa on pankkiirilla ja salkunhoitajalla?
Käytännössä:
Pankkiiri myy tuotteita asiakkaille ja antaa sijoitusneuvoja
Salkunhoitaja ostaa ja myy arvopapereita rahastoon
Eihän tuosta uutisesta voi kovin yllättynyt olla. PR-mielessä harmillinen homma, muttei kannata ylireagoida, kuten edellä jo mainittiinkin. Integraatiot on aina hankalia, mutta tässä tapauksessa oli aika selvää, että vuotoa (vapaaehtoista ja ohjattua) tulee olemaan paljon. Ainakin omassa mielikuvassa vanha Taaleri ja Aktia ovat kuitenkin aika eri kulmissa, jos mietitään työnantajaprofiilia.
Palauttakaapa mieleenne mitä Aktia Taalerilta osti: huonosti performoivaa (yrityksen kannalta) varainhoitoa, jossa oli kuitenkin iso koko ja paljon potentiaalia suhteessa kauppahintaan. Taaleri ei saanut tuosta kunnolla tulosta irti, joten oli ihan selvää, että Aktian pitää saneerata. Varainhoito on siitä hauskaa bisnestä, että se skaalautuu aika kivasti. Kaksi isohkoa taloa, kun lyödään yhteen niin on loogista, että nuppiluku pienenee. Enemmän olisin huolissani, jos näin ei kävisi.
En kuitenkaan tarkoita, että näiden sijoitusalalla tunnettujen ja hyvin menestyneiden salkunhoitajien lähtö olisi missään nimessä hyvä asia. Sekä Olli että erityisesti Mika ovat tehneet pitkään loistavaa PR-työtä Taalerille ja mielellään sama olisi jatkunut Aktiassa. Fakta on kuitenkin se, että salkunhoitajien lähtö aiheuttaa selvästi suuremman osuman mielikuvapuolella kuin operatiivisella tai lukupuolella. Nuo ovat pieniä rahastoja ja vaikka ne kuopattaisiin kokonaan ei suorat vaikutukset Aktiaan olisi missään määrin merkittävät.
Eilisen markkinareaktio (kolme pinnaa laskupäivänä) kertoo, ettei markkinakaan tuosta pelästynyt.
Visiolta hyvä kirjoitus 
Kiitokset kommentista. Ehkä tosiaan taloudellisilta vaikutuksiltaan marginaaliset tai vain pienet seikat saavat kohtuuttomasti välillä huomiota. Aina pitäisi pystyä suhteuttamaan jokainen uutinen kokonaisuuteen ja ymmärtää asioiden kokoluokka. Muotoilinkin oman ajatuksen ehkä hieman hätiköiden. Pidän siis edelleen Aktiaa hyvin mielenkiintoisena ja potentiaalisena sijoituskohteena omaan salkkuun, mutta epävarmuudet osaltaan vaikuttavat päätöksiini. Toki sijoittamisessa pelataan aina epävarmuuksien ja todennäköisyyksien kanssa ja omissa ajatuksissa eilisen uutiset kasvattivat hieman epävarmuustekijöitä. Tässäkin kai pitäisi pohtia mikä on vuotojen jatkumisen todennäköisyys sekä näiden mahdollisten lähtöjen aihettamat seuraukset. Jos todennäköisyys pieni tai lähtöjen merkitys talouteen hyvin pieni, ei uutisilla sinänsä ollut merkitystä. Täysin ulkopuolisena hyvin rajallisen aikaresurssin omaavana näitä on välillä vaikea hahmottaa ja paras turva onkin luottaa silloin hyvin tehtyyn analyysiin, jossa joku muu tekee tutkimustyötä puolestani.
Heikkilästä vielä toinen juttu Visiossa (tämä enemmän henkilöjuttu). https://www.hs.fi/visio/art-2000008167714.html
Aktian kannalta mielenkiintoinen kohta:
Onko lähdön syynä keväinen yrityskauppa, jossa Aktia osti Taalerin varainhoidon? Kaupan myötä Heikkilä ja muut Taalerin salkunhoitajat siirrettiin Aktian leipiin. Törmäsivätkö kulttuurit?
Heikkilä kiistää kaikki spekulaatiot. Kaikki on mennyt hänen mukaansa Aktiassa hyvin, mitään skismoja ei ole ollut.
”Mutta pakko myöntää, että vaikka yrityskauppa olikin järkevä, niin siitä tuli yllättävän haikea olo. Jotain oli pysyvästi ohi. Taalerin vuodet olivat olleet hienoa aikaa. Halusin kuitenkin katsoa ensin, millaista Aktiassa on, ja miettiä asiaa rauhassa”, Heikkilä kertoo.
Onhan tuossa aika vahva ristiriita luettavissa rivien välistä. Kaikki mennyt hyvin, skismoja ei ole ollut. Sitten seuraavassa kappaleessa mainitsee, että haluasi katsoa rauhassa millaista Aktiassa on ja irtisanoutuminen muutaman kuukauden päästä. Ei ollut ilmeisesti kivaa siis 
Kuten edellä kirjoittelin ei näistä liian isoja johtopäätöksiä kannata vetää ja täysin selvä, että tuon kokoluokan yrityskaupoissa (etenkin tällaisellä henkilövetoisella alalla) sapelit kolisee yhteen. Eipä nuo kommentit kuitenkaan anna kuvaa, että kaikki olisi menossa täydellisesti maaliin.
Niinhän se sanonta menee:
Ei ne puheet, vaan teot
En vetäisi tuollaista johtopäätöstä. Kukin urautuu työhönsä ja varsinkin jos työstään tykkää, ei isojen muutosten pohdinnalle ole tarvetta. Sitten kun muutos joka tapauksessa tulee, on jo aika harkita muutkin vaihtoehdot.
Johan se on aiemminkin nähty, että isot taloudelliset kannustimet eivät sitouta, vaan tuodessaan taloudellisen riippumattomuuden edesauttavat “omaan sijoitusyhtiöön siirtymistä”.
Kyseistä tapausta en tunne, mutta olen seurannut toimijoita ja näitä alan ajatusjohtaja-analyytikkoja- ja salkunhoitajia pitkään. Itse pidän näitä ns. normaalitilanteina, sillä etenkin pitkään työelämässä olleille ja alallaan menestyneille ihmisille on usein kertynyt taloudellisesti vakaa tilanne, mikä nostaa työssä viihtymisen ja yrityskulttuurin merkitystä motivaation ajurina. Kaikki firmat ja ihmiset eivät sovi toisilleen, vaikka kummassakaan ei sinällään olisi mitään vikaa.
Henkilökhtaisesti odotan mielenkiinnolla, mihin Mika Heikkilä menee, sillä hänellä on viestinnällistä lahjakkuutta innostaa ihmisiä pitkäjänteiseen arvosijoittamiseen. Tyylinsä puolesta loisia arvoa myös omistajamyönteisen yhteiskunnan rakentamiseen vaikkapa jossain kolmannella sektorilla tai Inderesin brändijournalismin parissa 
Mika Heikkilä sanoi toimivansa oman sijoitusfirmansa toimitusjohtajana ja hallituksenpuheenjohtajana sekä toivovansa ettei näiden välille tulisi konflikteja. 
Mutta eiköhän hän heitä jotain keikkaa omaan laskuun, toivottavasti, julkisuudessakin.
En tiedä, mutta luulen näiden lähteneiden olleen itse myös Taalerin omistajia. Aktian osto on voinut antaa sellaisen taloudellisen pompun, joka mahdollistaa sapattivapaan. Myös Heikkilä puhui taloudellisesta vapaudesta.
Tuli tuossa sellainen ajatus mieleen, että Aktian Mikko Ayub olisi hienoa saada roastiin! Haastettavaa olisi ainakin Taalerin varainhoidon integraatiosta, muista henkilöiden poistumisista (korkotiimi), pankkitoiminnan ja varainhoidon suhteesta, alan konsolidaatiosta ym.
Mitään ideaa tai mahdollisuuksia toteuttaa? @Verneri_Pulkkinen