Allokaatio- ja hajautustaktiikat

[DarkRoast]

@xlat

Mutta yleisemmin vastaus riippuu vähän siitä, onko kyseessä ainutkertainen sijoitus vai pidempiaikaisen (esim. kuukausi-) säästämisen alku. Jos sijoittaa vain kerran tuon 500€ per yhtiö ja uutta rahaa ei tule, voi olla että motivaatio ei riitä työhön. Sen sijaan jos sijoittaa uutta rahaa suht säännöllisesti niin tehty analyysityö ei valu hukkaan, vaan on avuksi kun lisää pääomaa osakkeisiin. Jopa vaikka sijoittaisi uudet rahat eri yhtiöihin, analysoimisessa kertyy tärkeää kokemusta, joka helpottaa koko ajan uusien analyysien tekemistä.

Olet aivan oikeassa tässä ja etenkin lihavoimassani kohdassa. Toisaalta kuitenkin työmäärä lisääntyy, kun joutuu seuraamaan aktiivisesti kaikkia salkun yhtiöitä. Seurantalistalla olevia voi ehkä lähtökohtaisesti seurata hieman väljemmin. Vielä pari skenaariota, jotka mielestäni ehkä vastustavat pienellä salkulla (yli)hajauttamista: Johtaako monirivinen salkku helpommin tekemään “peliliikkeitä”, kun lähes joka päivä joku riveistä on pakkasella?

Epäilen myös pienen salkun omaavan kykyjä tehdä hyviä päätöksiä. Mutulla ja itsereflektiolla sanoisin rivimäärän kasvaessa myös puolivillaisten ja/tai peesausten määrän kasvavan, jos positio on pieni. Omassa toiminnassa perehtyminen ja harkinta ovat olleet keskimäärin paljon parempia, jos positio on ollut isompi. Omat pikkupositiot ovat olleet pääsääntöisesti tappiollisia, poikkeuksena Smart Eye, mutta niihin aikoihin sijoittamalla mihin tahansa teki tuottoa.

[Winston1]

Mun mielestä vaikka sijoittaa pelkästään 500€ kannattaa siihenkin panostaa, tai ainakin ajatella sijoitusta pidemmällä perspektiivillä. Esim sijoittamalla 500€ Netflixiin vuonna 2007 olisi johtanut aika hyvään tulokseen.

[xlat]

@DarkRoast

Mutulla ja itsereflektiolla sanoisin rivimäärän kasvaessa myös puolivillaisten ja/tai peesausten määrän kasvavan, jos positio on pieni.

Itse näkisin, että rivimäärän kasvaessa työ kasvaa saman verran riippumatta summista. Motivaatio työntekoon voi olla pienempi pienellä salkulla. Joka tapauksessa on jotenkin rajattava rivien määrää. Alla vähän pohdintaa:

Jos miettii ammattisijoittajia, niin esim. Seligsonin Anders Oldenburg pitää salkussaan alle 30 yhtiötä ja Warren Buffetkin on itse keskittynyt aika pieneen määrään yhtiöitä, joissa on sitten aika isot positiot. Se antaa vähän osviittaa työmäärän suhteen, sanoisin että meille amatööreille, jotka emme tee tätä työksemme puoletkin tuosta on jo paljon.

Itse pystyn pysymään kärryillä vain kourallisesta yhtiöitä, joku taitavampi analysoija pystyy pitämään näpeissään isompaa määrää mutta joku 15 yhtiötä alkaa olla jo semmoinen määrä, että siinä joutuu tekemään töitä pysyäkseen kärryillä (4 x 15 osavuosikatsausta = 60 raporttia vuodessa plus tärkeimmät uutiset yms. siihen päälle).

[DarkRoast]

@Winston1

Mun mielestä vaikka sijoittaa pelkästään 500€ kannattaa siihenkin panostaa, tai ainakin ajatella sijoitusta pidemmällä perspektiivillä. Esim sijoittamalla 500€ Netflixiin vuonna 2007 olisi johtanut aika hyvään tulokseen.

Ehdottomasti kannattaisi, mutta psykologia on vekkulia. Varmasti löytyy lukuisia esimerkkejä kuten Google, Amazon jne joihin ajoissa sijoittamalla olisi vaurastunut uskomattomasti. Mutta millä todennäköisyydellä sijoittaa elokuvien vuokrauspalveluun, kirjakauppaan tai hakukoneeseen (ennen kuin internet oli oikeasti iso juttu)?

Suurinosa suomalaisistakin aloittelijoista sijoittaa tuttuihin ja turvallisiin brändeihin kuten Sampo, Nokia, Marimekko jne. Näistä harvemmin löytyy noita meganousijoita, vaikka ihan hyvää tuottoa voivatkin tehdä Buy&Hold -sijoittajalle.

Tästä itseasiassa keksin taas yhden uhan: kaappi-indeksointi. Kokematon sijoittaja saattaa huomaamattaan kerätä salkkuunsa OMXH25 yhtiöitä, jolloin tekee todellisuudessa turhaa työtä, kun saisi vaivatta lähes saman tuoton sijoittamalla indeksirahastoon.

[Maahinen1]

Tässä ketjussa on ollut mielenkiintoisia ajatuksia. Darkroastilla aivan erinomaisia.

Noin yleensäkin kuulisin mielelläni mielipiteitä ihmisiltä, että miten menestyneet sijoittajat (toisin sanoen siis rutkasti rahaa tehneet) ovat aloittaneet sijoittamisen. Eli onko siis keskitytty muutamiin osakkeisiin, joihin on pistänyt sitten kaikki paukut. Ja sitä kautta niiden menestymisen jälkeen esimerkiksi sijoitettu niistä kertyneitä voittoja uusiin yrityksiin, vai onko heti lähdetty suuremmalla hajautustaktiikalla liikkeelle.

Minulla uuden rivin avaaminen salkkuun käy mielenpäälle, kun kuukausittain ei pysty laittamaan kovin suuria summia osakkeisiin. Tuntuu muutenkin, että pitää olla todella aikaisin liikkeellä ja pitää olla todella varma näkemys yrityksestä suunnilleen vuosi pari ennen muita, että on ehtinyt ennen mahdollista kurssinousua samaan pottinsa riittävän isoksi, jotta siitä olisi kunnolla hyötyä. Jos taas hajauttaisin kovin moneen eri osakkeeseen, niin suuretkaan kurssinousut eivät juuri euroja välttämättä tuo. Tätä olen pohtinut, sillä alan lehdissä kerrotaan usein hajautuksen tärkeydestä. Eikö muutenkin sijoittamisessa pitäisi olla sillain vähän röyhkeä, että ajattelisi vaurastuvansa 5 vuoden ajanjaksolla eikä 20 vuoden? Kun eikö se kuitenkin olisi parempi vaurastua 5 vuoden kuin 20 vuoden kuluessa?

Tässä tuollaista pohdintaa. Ei siis mitään negatiivista mitään toimintatapaa kohtaan, vaan ihan mielenkiintoa hajautusasiaan ja siihen, miten voisin itse tulla järkevämmäksi sijoittajaksi.

[VasynytKonsulentti]

@xlat

Itse pystyn pysymään kärryillä vain kourallisesta yhtiöitä, joku taitavampi analysoija pystyy pitämään näpeissään isompaa määrää mutta joku 15 yhtiötä alkaa olla jo semmoinen määrä, että siinä joutuu tekemään töitä pysyäkseen kärryillä (4 x 15 osavuosikatsausta = 60 raporttia vuodessa plus tärkeimmät uutiset yms. siihen päälle).

Tässä varmasti olennaisinta on määritellä mitä tuo “kärryillä pysyminen” tarkoittaa ja toisaalta huomioida miten se eroaa yhtiöiden välillä. Itse en esimerkiksi ole lukenut Johnson & Johnsonin osariraportteja ainakaan muutamaan vuoteen (divestointiuutisen aikaan taisin hieman lukaista). Fortisilta taisin lukea yksittäisen osarin joskus 2020 edellisen kerran, kun laitoin lisää rahaa kiinni firmaan. Investor AB:n vuosikertomuksen luen joka vuosi konjakkilasin ääressä (on niin mielenkiintoista luettavaa), mutta jokaista osaria en kahlaa läpi. Silti väitän, että olen ainakin omilla kriteereilläni oikein hyvin “kärryillä” em. yhtiöiden menosta.

Edit. Punaisena lankana kirjoituksessani siis, että on olemassa yhtiöitä, joita ei oikeasti tarvitse analysoida 24/7/365. Ja toisaalta ymmärrän hyvin, että monessa nopeatahtisessa yhtiössä/liiketoiminnassa joutuu olemaan huomattavasti herkemmällä seurannan suhteen.

[DarkRoast]

@xlat

Jos miettii ammattisijoittajia, niin esim. Seligsonin Anders Oldenburg pitää salkussaan alle 30 yhtiötä ja Warren Buffetkin on itse keskittynyt aika pieneen määrään yhtiöitä, joissa on sitten aika isot positiot. Se antaa vähän osviittaa työmäärän suhteen, sanoisin että meille amatööreille, jotka emme tee tätä työksemme puoletkin tuosta on jo paljon.

Anders on itseasiassa jossain viimeaikaisessa blogissaan sanonut, että jos Phoebus olisi erikoissijoitusrahasto tai hänen oma salkkunsa, olisi se vieläkin keskitetympi.

@xlat

Itse näkisin, että rivimäärän kasvaessa työ kasvaa saman verran riippumatta summista. Motivaatio työntekoon voi olla pienempi pienellä salkulla. Joka tapauksessa on jotenkin rajattava rivien määrää. Alla vähän pohdintaa:

Tämä on totta, mutta tarttuisin tuohon “rivimäärän kasvaessa työ kasvaa saman verran riippumatta summista”. Mielestäni tämä juurikin perustelee näkemykseni, jossa jokaisen rivin pitäisi voida merkittävästi vaikuttaa salkun tuottoon. Työn määrän kasvua (rivimäärän kasvua) on helpompi perustella, jos sillä saa merkittävää absoluuttista tuottoa.

Esimerkiksi tuo 15 000€ ja 15 yhtiöitä: Ei mielestäni ole häävi korvaus, jos 10%:n tuotolla saa yhdestä rivistä korvausta n. 100€/vuosi, mutta 150 000€ salkulla korvaus onkin jo 1000€/v. Prosentuaalinen tuotto on molemmissa sama. Vaikka seuraisi ja tutkisi yhtiöitä, niin tuo 1000€ on jo lähempänä passiivista tuloa.

Ja olikos se Munger, joka on kysynyt että miksi ihmeessä sijoittaisit 20. parhaaseen ideaasi.

Kiitokset lämpimistä sanoista @Maahinen1

Käsittääkseni lähes kaikki rutkasti rahaa tehneet ovat tehneet rahansa hyvin keskitetyillä salkuilla. Parhaana esimerkkinä yrittäjät, jotka ovat vaurastuneet. Salkun on oltava keskitetty, jotta voi saada korkeaa tuottoa → pienellä pääomalla ja ajalla voi rikastua.

Olet varmasti nähnyt kuvaajia, joissa osakkeiden tuotot jakautuvat melkolailla normaalijakauman perusteella? Mitä enemmän valitset osakkeita, sen varmemmin niiden tuottojen keskiarvo hakeutuu lähelle keskimääräistä tuottoa. Hajauttamalla siis pienennetään tuottojen hajontaa eli poistetaan mahdollisuus parhaimmille ja huonoimmille tuotoille. Tämä ei kuitenkaan ole mikään automaatti. Valitsemalla yhden osakkeen on silti vain pieni todennäköisyys osua kultasuoneen. Se on kuitenkin nollaa suurempi. Odotusarvo on molemmissa sama, mutta sattuma vaikuttaa enemmän. Ja sattumaa sijoittaja pyrkii tutkimustyöllään ja osaamisellaan kääntämään edukseen.

No miksi sitten hajautetaan? No siksi, että poistetaan kaikkien huonoimpien skenaarioiden mahdollisuus ja varmistetaan pitkäjänteinen vaurastuminen.

@Maahinen1

Kun eikö se kuitenkin olisi parempi vaurastua 5 vuoden kuin 20 vuoden kuluessa?

Jos tiivistetään, niin ehdottomasti. Jos kaivellaan vään syvemmältä, niin asiaan ei ole suoraa vastausta. Jotta sijoittaja saisi 20 vuoden tuoton 5 vuodessa tulisi riskiä kasvattaa huomattavasti. Riskin kasvaessa myös takapakin todennäköisyys kasvaa. Vastineeksi mahdollisuudesta nopeisiin tuottoihin saa suuremman mahdollisuuden menettää koko sijoittamansa pääoman ja velalla sijoittaessa vieläkin enemmän. Sijoittajan tehtävä on tasapainoilla siten, että sijoittaminen tuntuu hyvältä ja saa mahdollisuuden havittelemaansa tuottoon.

Jos ottaa esimerkin Helsingin pörssistä, niin sijoittamalla alkuvuonna QT:hen tai Sampoon olisi salkun tuotto hyvin erinäköinen valinnasta riippuen.

[xlat]

@DarkRoast

Sijoittajan tehtävä on tasapainoilla siten, että sijoittaminen tuntuu hyvältä ja saa mahdollisuuden havittelemaansa tuottoon.

Juuri näin, pitää löytää se itselle sopiva tasapaino.

Itse olen suorissa osakepoiminnoissani hyvin keskittynyt pariin hyvään ideaani. Rahastoni myös ovat hieman erikoisempia, keskittyneitä rahastoja. Alla kuva salkustani (poistin nimet, ettei keskustelu siirry väärille poluille ).

Eli minulla on tärkeimmässä yhtiössä lähes kolmasosa koko salkustani. Ja yhtiöitä on yhteensäkin vain kolme. Näillä painoilla yhden yhtiön menestyksellä tai huonolla menestyksellä on aidosti merkitystä niin prosenteissa kuin euroissakin.

[Ville_Tolvanen]

Hei,

Nyt tulee postaus, jollaisia palstalla on ollut satoja tai tuhansia. Pahoittelut siitä - haluan kuitenkin sparrata ajatuksia omaan allokaatiooni.

Kuvataan ensin kuitenkin profiili sijoittajana:

ikä: +50
Omaisuus: taloudellisesti riippumaton
Tavoite: jatkuva vaurastuminen, 5% vuodessa riittää.

Pitkien mutkien kautta on tultu niin perussettiin että oikein harmittaa eli:

1. Kiinteistöt 40% (omassa käytössä, airbnb tuloja)
   2, Suorat osakesijoitukset, Suomi ( ei jaksa seurata muita) 40%
2. Käteinen + muut eläkkeet jne. n. 20%

Vuosittainen kassavirta selvästi positiivinen.

Ajatuksia jotka pyörivät päässä:

1. Sijoituslaina kiinteistöjä vastaan
2. Enemmän riskiä osakkeissa
3. Jotain aivan muuta - ajatuksia?

Kiitos jo etukäteen! V

[Vanerihands]

Täällä näköjään yli vuosi sitten keskusteltiin salkustani ja sen allokoinnista.

Pointtina on, ettei onnistumisen osuessa kohdalle saa kovin hyvää korvausta tutkimukseen käytetystä ajasta.

Itse en hae onnistumiskokemuksia yksittäisen rivin tuotoista vaan mukavasta harrastuksesta, jossa voi miettiä ja tutkia mitä näkemystä salkkuun haluaa lisää ja mitä voisi vähentää. Yritysten toimintaa ja vaiheita on mukava seurata. Mikäli sijoittaminen olisi työlästä ja pelkästään tuottohakuista niin en sitä tekisi nykyisellä tavalla. Itse olen huomannut, että ajankäytön ja työmäärän kasvattaminen ei tarkoita parempia tuottoja.

Epäilen myös pienen salkun omaavan kykyjä tehdä hyviä päätöksiä. Mutulla ja itsereflektiolla sanoisin rivimäärän kasvaessa myös puolivillaisten ja/tai peesausten määrän kasvavan, jos positio on pieni.

Kiitos tästä. Minun mielestä salkun koko ei vaikuta päätöksentekokykyyn. Omia tunteita kannattaa myös kuunnella. Minulle tuli viime vuonna yhdestä positiosta huono olo, vaikka ongelmat eivät suoraan kohdistuneet siihen instrumenttiin. Vähensin sitä yli puolella, mutta järkisyitä seuraamalla jätin loput salkkuun. Arvotan tämän jäljelle jääneen omaisuuserän nykyisin nollaan euroon. Tämä omaisuus ei ollut omassa hoidossa vaan luotin ammattilaisiin. Näillä oli varmasti iso salkku hoidettavana, mutta lopputulos oli kauhea.

Toki harrastin myös tietoisesti peesausta siihen suosittuun hypelappuun. Peesauksen suurin ongelma on siinä, etten tuntenut osaketta omakseni. Loppujen lopuksi kiinnostus lopahti ja myin lapun pois tappiolla.

Mutta miten koskaan oppii tekemään hyviä päätöksiä, ellei milloinkaan tee huonoja päätöksiä. Mielestäni tämä oppimisprosessi kannattaa tehdä pienillä positioilla ja isolla rivimäärällä, kuin isolla positiolla ja keskitetyllä ratkaisulla. Itse en näe sijoitusgurua peilistäni. Siksi pyrin hajauttamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Itse näkisin, että rivimäärän kasvaessa työ kasvaa saman verran riippumatta summista.

Työmäärää kasvattaa työmäärän kasvattaminen ja rivimäärää kasvattaa rivimäärän kasvattaminen. Osakkeet eivät ole oikeastaan mitään työläitä omistettavia. Osassa ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja tuottoa tulee silti. Olen tullut siihen lopputulokseen, etten halua edes mitään kovinkaan vaikeasti hallittavaa salkkuuni. Pienemmällä positiolla voin sietää myös isompaa riskiä, jos riskiä haluan.

Tästä itse asiassa keksin taas yhden uhan: kaappi-indeksointi.

En usko, että kovinkaan moni kaappi-indeksointiin sortuu. Uudempi ilmiö on se, että indeksirahastot ottavat näkemystä. Itse yllätyin, kun Tesla puutui kahdesta USA-indeksirahastosta. Sijoittamalla indeksirahastoon voi käydä siis niin, että sieltä puuttuukin iso kurssiraketti.

Mitä enemmän valitset osakkeita, sen varmemmin niiden tuottojen keskiarvo hakeutuu lähelle keskimääräistä tuottoa. Hajauttamalla siis pienennetään tuottojen hajontaa eli poistetaan mahdollisuus parhaimmille ja huonoimmille tuotoille.

En ole missään vaiheessa asettanut tuottotavoitetta salkkuun. Siitä tulisi vain turhaa stressiä. Keskimääräinen tai hieman siitä pienempi tuotto riittää varsin hyvin.

---

Maantieteellinen hajautus salkussani 2022 alussa

Salkkuni oli hyvin Suomi-keskeinen 60 prosentin osuudella. Kahteen pylvääseen jakamani kryptot muodostivat 20 prosenttia. Pohjois-Amerikka ja Ruotsi yhteensä ylittivät 10 prosentin rajan. Muut alueet jäivät marginaaliin. Oikeastaan vasta tässä vaiheessa päätin aloittaa aktiivisesti kasvattaamaan Pohjois-Amerikan painoa.

Maantieteellinen hajautus salkussani 2023 alussa

Olin saanut pudotettua Suomi-painon vähän päälle 50 prosenttiin. Samalla Pohjois-Amerikka kasvoi 15 prosenttiin lähinnä indeksirahaston avulla. Salkussa oli myös reippaasti käteistä, joka kuitenkin hävisi nopeasti salkusta alkuvuoden aikana. Olin aloittanut myös sijoittamisen kehittyviin markkinoihin.

Maantieteellinen hajautus salkussani nyt

Suomen vaaleansininen osuus sisältää listaamattomat yhtiöt ja osuuskunnat

Tuntuu, että Suomen painotus laskee tuskasen hitaasti. Täytynee muistaa, että kasvatin tänä vuonna merkittävästi osuuskuntien osuutta. Tradekan kevennys tulee näkyviin vasta 2025 alussa. Pohjois-Amerikka paino on kasvanut yli 20 prosentin. Kryptot ovat sinnikkäästi mukana, vaikka en ole niihin juurikaan kiinnittänyt huomiota. Hajautin hiljattain myös korkoihin.

Rivimäärä salkussa on vajaa 40 kappaletta, jos en laske mukaan kryptoja. Pörssiosakepoimintoja on 15 kappaletta, joista suomalaisia yhtiöitä on 10 kappaletta. Lisäksi kaksi listaamatonta yhtiötä ja kaksi osuuskuntaa. Loput ovat erinlaisia tai samanlaisia rahastoja ja ETF:iä. Kolmeen rahastoon on kuukausisäästö. Aikomuksena on muuttaa 3-5 pörssiyhtiön position kokoa ensi vuonna. Lähinnä on tarkoitus lisäillä, mutta on hieman myös kevennettävää. Kun saan uuden idean, niin lisään sen salkkuun. Rivimäärä kasvaa. Mutta uskoisin, että kalliimmaksi tulisi, jos uuden idean tullessa räjäyttäisin joka kerta vanhan salkun.