Vanguard ja HCP Quant / Pasi Havia arvo-osakkeista
No onhan arvo-osakkeet mielenkiintoisia, mutta tuleeko tuottoja?
Suhteellinen arvostustaso yhdessä taloussuhdanteen kanssa tekeekin arvo-osakkeista sijoittajille taas mielenkiintoisia.
4 tykkäystä
Minua yleisellä tasolla tökkii vähän se, että puhutaan “arvo-osakkeista” mutta sillä tarkoitetaan eri asioita puhujasta riippuen.
Alkuperäinen akateeminen määritelmä oli käsittääkseni osakkeiden lajittelu p/b-luvun avulla ja sanomalla alhaisimpia arvoja saaneita osakkeita “arvo-osakkeiksi”. (Tuo Vanguardin tutkimus käyttää tätä.) Sittemmin arvo-osakkeille on keksitty muitakin mittareita ja yhdistelmiä eri mittareista.
Sitten kun vielä sekoitetaan mukaan mielikuvat, esim. Warren Buffettia sanotaan arvosijoittajaksi, vaikka hänen ylivoimaisesti suurimman osakeomistuksen (Apple) p/b-luku on 47 ja P/E 31.
Eli kun arvosijottamisella voi tarkoittaa melkein mitä vaan niin argumentit ja mittaaminen hämärtyvät. Jos jotain toivoisin niin se olisi se, että sovittaisiin yleisesti, mikä on “arvo-osakkeen” kriteeri.
Käytännön sijoittamisessa on muuten hyvä huomata, että p/b-luvuthan muuttuvat koko ajan ja jotta homma toimisi, niin salkun sisältöä muutetaan säännöllisesti (Vanguardilla kerran kuukaudessa) niin, että sijoitukset pysyvät arvo-osakkeissa.
Tämmöinen vuodatus tällä kertaa, tää asia on ärsyttänyt jo pidempään niin ilmaisin nyt mielipiteeni tähän. 
10 tykkäystä
Ärstytyksesi on enemmän kuin oikeutettua!
Arvosijoittamisen “isänä” pidetty Benjamin Graham ei edes maininnut termiä “arvosijoittaminen” Intelligent Investor klassikossa!
Nimenomaan akateemisissa tutkimuksissa (ensimmäinen tutkimus) se 90-luvun alussa se kiteytyi halpoihin multippeleihin, etenkin P/B-lukuun. Yritysten käyvän arvon määritys on työlästä, joten on helpompi tutkia miten vaikkapa “matalan” P/B-luvun yhtiöt ovat pärjänneet menneisyydessä korkean multippelin firmoja vastaan.
Tämä käsitys asiasta on jäänyt sitten elämään sijoittajien arkikieleen.
Käsittääkseni kuitenkin legendat kuten Munger ja Buffett ymmärtävät arvosijoittamisen yksinkertaisesti niin, että ostetaan jotain alle sen käyvän arvon. Sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä multippelien kanssa, vaikka usein alle käyvän arvon ostaminen liittyykin mataliin arvostuskertoimiin.
17 tykkäystä
Itse koen olevani arvosijoittaja. Salkun sijoitukset suuruusjärjestyksessä:
- p/e 7,4 x p/b 1,1 = 8,14 (osuus salkusta 58%)
- p/e 8,2 x p/b - = 0 (osuus salkusta 23%)
- p/e 6,6 x p/b 0,8 = 5,28 (osuus salkusta 14%)
Nämä luvut tuovat päälle 10% kasvavan osingon vuosittain, jonka pyrin sijoittamaan edelleen osingon maksajiin.
Lopulla 5% salkkua hypetän indeksirahastoa 
3 tykkäystä
Tuo akateeminen käytännössä “arvofaktoriin” sijoittaminen olisi kyllä hyvä jotenkin erottaa Buffett tyylisestä arvosijoittamisesta, jossa osake pyritään arvostamaan ja ostamaan alle tämän todellisen arvon.
Kvantitatiivinen arvosijoittaminen olisi ehkä parempi termi tuolle akateemiselle versiolle ?
Toki yhteistäkin noilla on jonkin verran. Harvemmin Grahamia tai Buffettia lukeneet tykkää kuitenkaan maksaa korkeita kertoimia.
1 tykkäys
Joku tämmöinen joo. “Akateeminen arvosijoittaminen” on semmoista, että otetaan p/b-luvulla mitattuna halvimmat osakkeet, olivat ne millaista kuraa hyvänsä. Ja sitten säännöllisin väliajoin tasapainotetaan salkkua niin, että se myös pysyy halvimmissa. Eli suomeksi sanottuna yhtiöiden laatu on pääsääntöisesti huonoa ja salkussa on paljon ongelmayhtiöitä.
(Ihmettelen vähän tuota tutkijoiden valitsemaa termiä “arvo”, kun kyse on usein aika ongelmaisista yhtiöistä, halpuudelle kun on usein hyvä syy).
5 tykkäystä
Niinhän se on. Termi arvo lienee periytynyt Grahamilta/Buffettilta tai heidän opetuslapsiltaan. Sinällään akateeminen tutkimus on varmasti lähtenyt siitä, että on huomattu Buffettin kaltaisia sijoittajia, jotka ovat päässeet äärimmäisen hyviin tuottoihin ja tämä ei ole selittynyt olemassa olevilla hinnoittelumalleilla. Joten on etsitty muita tekijöitä, kuten osakkeen hinta suhteessa johonkin vakaampaan fundamenttilukuun kuten kirjanpitoarvo, joka sitten sai nimen arvofaktori. Sen huomattiin selittävän tuottoja hyvin.
Fama & French eivät ole olleet etsimässä “alphaa” tai ylituottoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos heiltä (tai ainakin Famalta :D) kysytään, niin varmasti vastaisivat että arvo-ilmiö on vain korvausta korkeammasta riskistä, ei sinänsä mikään ilmainen lounas ja markkina on tehokas.
Tosin siitä voidaan olla montaa mieltä.
3 tykkäystä