Tämä on hyvä esimerkki kuvaamaan kuinka pahassa pulassa ollaan joissakin neukkukuutioyhtiöissä. Asunnon arvo on lähellä nollaa tai negatiivinen jos vaikka keittiön muovimaton alta löytyy asbestia.
Ja ollaan näin pahassa tilanteessa vaikka talo seisoo omalla isohkolla tontilla vain 3,5 kilometrin matkan päässä Turun kauppatorilta. Kuinka paha tilanne olisi jos alla olisi vuokratontti tai sijainti olisi jossain sivummalla?
Toki myös hyvin hoidettuja neukkukuutioyhtiöitä löytyy, mutta tarkkana pitää olla. Tuokin näyttää potentiaaliselta kohteelta asuntosijoittajalle jos katselee sokeasti vain numeroita.
Taisin katsoa ihan tuota samaa asuntoa aiemmin ja päädyin juuri tuon lehtijutun vuoksi tutkimaan. Siellä on nyt aika monta asuntoa myynnissä ja selvästi samalla kaavalla, eli vähän pitäisi yhtiölainaosuuden lisäksi saada rahaa. Olen kanssasi kuitenkin samaa mieltä, että suurimmaksi osaksi noiden asuntojen arvo on aika lähellä sitä yhtiölainaa. Harmillinen tapaus tuolla asuville ja varmaan esimerkiksi monelle pienituloiselle eläkeläiselle tosi hankala paikka.
About tuolla pyyntihinnalla näyttää menneen samasta/samanlaisesta talosta vastaavan kokoinen kämppä kaupaksi. Kuntoluokitus molemmissa tyydyttävä, eli suomennettuna remonttia kaipaava. Myydyn kohteen etuna toki ylin kerros, joka nostanee arvoa ainakin jokusella tonnilla tuohon nyt myynnissä olevaan kohteeseen nähden.
Kerrankin se fraasi pitää paikkansa. Monesti tuota näkyy väitettävän taloista, joissa on melkein kaikki rempat tekemättä. Täytyy myös nostaa taloyhtiölle hattua siitä, että se on saanut lainan kaikkiin noihin remppoihin. Saatan kuvitella, että rempat ovat kasaantuneet kun niiden tekoa on haluttu pitkittää. Kun ne lopulta on tehty, on lainasumma suhteessa kämppien hintaan ollut jo niin suuri, että olisi ollut ihan realistinen skenaario, että remppoja olisi jouduttu jaksottamaan epätarkoituksenmukaisella tavalla.
Ihannemaailmassa remontit tietenkin suunniteltaisiin ja jaksotettaisiin järkevästi. Mutta usein se taloyhtiöiden “kyllä tämä minun elinaikani kestää” -oppositio on liian vahva vastavoima.
Erinomaista pohdintaa! Omaisuus on niin kauan omaisuuttasi kun valtio sen sallii, tästä esimerkkinä valmiuslaki ja Venäjän muuttuminen Neuvostoliitoksi.
Aiheellista on tosiaan pohtia mikä ylipäätään on omistamisen arvoista.