Susanna elää asuntosijoittajan painajaista (maksumuuri):
Susanna seuraili naisten vaurastumisryhmiä, joissa rummutettiin asuntosijoittamisen onnea ja autuutta.
Ensimmäinen asunto tuli hankittua vuonna 2014 nyt arvioituna järkyttävään ylihintaan.
Neljä vuotta myöhemmin kämppiä tuli hankittua kaksi lisää, ja vieläkään ei tajuttu mitä ollaan tekemässä. “Asukas kertoi, että hänen 2 vuoden asumisaikanaan asunto oli myyty useaan kertaan ja selvisi myös, että vastike oli laskettu keinotekoisen alas ja yhtiössä on remonttipommi tulossa. Ylihintaisia nekin. Tuli vauhtisokeus ja olen tajunnut, että välittäjä oli täysin myyjän asialla. Välittäjän kautta myyjältä tuli myös kutsu illalliselle.”
Tämän hetken tilanne on: “Omistan neljä asuntoa, joista olen maksanut 365 000 euroa. Velkaa on nyt jäljellä 200 000, ja asuntojen arvo on maksimissaan sama.”
Samaan aikaan omat hyviksi arvioidut tulot ovat notkahtaneet. Esim. viimeisin sijoitusasuntoon uusittu kodinkone tuli ostettua luotolla. Kämppien kassavirta on 700 euroa kuukaudessa negatiivinen, joka on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa haastavaa.
Ja sitten vielä vähän sitä muiden syyttelyä, vaikka näennäisesti väitetäänkin ettei niin tehdä: “Terhi Majasalmenkin Totuus Taloudestasi -kirja alkoi sillä, että sen kuin ostat asuntoja, rahoitat niillä seuraavia ja niin edelleen. Sanotaan että asunnot maksavat itse itseään aina. Vaurastumista alleviivattiin kovasti. En tässä todellakaan syyttele mitään tahoja, itse pitäisi osata harkita, mutta tuo ajatus kyllä myytiin hölmöille hyvin läpi.”
Ellei esim. ihmisten omalla nimellään tekemistä someavautumisista olisi viime vuosien aikana tullut selväksi se, kuinka pihalla moni ns. asuntosijoittaja oikeasti on, kuvittelisin Iltalehden kirjoittavan noita artikkeleitaan päästään keksien.