Autoja löytyy jos jonkinmoista täältäkin forumilta, mutta kuinka iso prosentti autoista teillä on omasta sijoitusvarallisuudesta ?
Itsellä tällä hetkellä 15v vanha volkswagen, mihin ei ole tarvinnut omistamani 7 vuoden aikana kuin muistaa bensaa lisätä ja öljyt vaihtaa. Toki kerran on tainnut mennä jarrupalat ja levyt uusiksi kulumisen takia, mutta kulut olleet hyvin pienet. Auton arvo alle 1% sijoitusvarallisuudesta.
Kevät tulee ja autokuume sen mukana. Nyt kovasti houkuttelisikin laittaa 15-20% salkusta autoon ja mietityttää onko mitään järkeä… Noh varmasti saan enemmän fiilistä elämään, kun paahtaa porschella kohti auringonlaskua kuin että katselisin salkkua kotona pienessä viskipöhnässä.
Nautitaan asioista jotka tuottaa meille mielihyvää, eikä keskitytä vaan miettimään niitä eläkepäiviä, mitä ei välttämättä kuitenkaan koskaan tulla näkemään.
Itse pärjäsin ikävuodet 20-29 ilman omaa autoa, firman puolesta toki oli auto välillä käytössä. Vanhemmilta sitten lainailin pidemmille reissuille. Autottomuus onkin mahdollistanut suht rivakan säästämisen ja täten salkku kasvanut viime vuodet hyvää tahtia.
Viime vuonna kuitenkin lähdin opiskelemaan, sekä talouteen muuttanut parempi puolisko muutti elämäntilannetta niin paljon, että auto oli pakko hankinta. Päätinkin, että hankin auton käteisellä enkä ota sen takia penniäkään lainaa. Tuollainen 6000€ reilu kymmenen vuotias japsi tuli hankittua, luotettavuus edellä. Tuohan se oma auto vapautta ja liikkumisen helppoutta omaan arkeen, enkä enää usko autottomaksi päätyväni vaikka se sen 300€ kuukaudessa viekin.
Meidän perheessä 3 autoa, joista pakettiauto satunnaisessa käytössä. Muuten seisonnassa.
Vm - 11, - 09 ja - 06.
Itse teen kaikki remontit paitsi ilmastohuollot tai tuulilasin vaihdot.
Työkaluja kertynyt rengaskoneista lähtien.
Ainoa huono puoli on, että teen kaikki remontit ulkona. No saapahan raitista ilmaa.
Kerran oli 4v vanha auto ja jouduin sen myymään niin arvo oli tippunut 1,5v 10ke. Ei enää kovin uusia autoja tähän taloon tule.
Ostin tänään polttomoottoriauton, mutta toivottavasti viimeisen. Sähköauto kiinnostaa ja olisi varmasti käytössä edullisempi, mutta hyvän kokoista (ja näköistä) 20-25ke autoa ei vielä ole oikein markkinoilla ja kerrostaloasujana miten tuota edes lataa kaupungissa kun taloyhtiöllä ei parkkihallia ole. Toivotaan että 3 vuoden päästä kun vaihto taas alkaa olla aiheellinen olisi jotain latausinfraa ja malleja myös enempi.
Auto tosiaan ollut alla kortin saamisesta asti ja on ollut pakko opetella pihistelemään sen kanssa, jotta opiskeluajatkin saanut ajella. Ennen koronaa Venäjältä bensat n. 65cent/l ja samassa tuulilasit ja renkaat ostellut autoon sieltä. Pienet huollot ja renkaan vaihdot tehnyt itse ja hitsaukset ja isommat rempat sukulaissuhteilla. Autoja pakko olla perheellä kaksi kun muksun vientiä hoitoon ja kolmivuorotyö, työpaikka toisella paikkakunnalla. Autosta en luopuisi ellei näkö lähde, myös moottoripyörä todella rakas. Yleensä autona alle tonnin auto, mutta ei kuitenkaan koskaan mitään fiat unon kokoista, eli bensan kulutus ei ole tärkein kriteeri. Bonukset 80% mp+auto, siinä jo iso säästö. Tietysti saa olla useammin auton alla ryömimässä kuin takuunalaisella egoboosterilla, mutta se rahan säästö ja mahdollisuus korjauttaa auto edullisesti on itselleni etu. Menopelejä on ollut kaikkea Jaggen ja Harrikan väliltä, mutta aina palannut näihin tonnin pommeihin jotka menee läpi katsastuksesta… ainakin kolmesta kohtaa…
Itse en hankkisi autoa missään olosuhteessa mistään hinnasta ellei olisi täysin äärimmäinen pakko. Hirveät kulut vaikka millä tahansa vessalla ajelisi. 20-vuotta mennyt ilman ja se on vaan tuonut hyötyä enemmän kuin haittaa. Kesällä ajelen skootterilla jonka huoltokulut on 0-100€ vuodessa ja polttoaine 30€ kuukaudessa. Helpompi, halvempi, parempi, mukavampi. Talvella julkisilla, reilu 50€ kuukaudessa. Mitä ihmettä mä tekisin autolla, en keksi mitään syytä miksi seisottaisin jotain laatikkoa pihalla ja maksaisin siitä satoja euroja kuukaudessa. Autot on ihan kivoja silloin ku se on harrastus, mutta liikkumiseen ne on aivan älyttömän kustannustehottomia ja hankalia vehkeitä.
Tilasin juuri uuden auton jossa hintalappu vähän yli 100 000 euroa. Absoluuttisesti iso raha mutta reilut 5% varallisuudestani.
Itse en todellakaan ole mikään automies. Tästä kertonee sekin etten edes vaivautunut koeajamaan kyseistä mallia tai mitään muutakaan vaihtoehtoa. Lueskelin vain netistä mikä on paras perheauto joka saatavana sähköisenä tahi hybridinä ja kolmella penkkirivillä. Sitten pyysin pari tarjousta ja laitoin tilauksen vetämään. Helppoa kuin heinänteko, ei tarvinnut jalalla astua autokauppaan hyvin epämiellyttävien automyyjien kanssa asioimaan naamatusten.
Autoilu on mielestäni suurin arkipäivän kärsimys, kaupassa käynnin lisäksi. Tämä siis autosta riippumatta. Voisin ostaa Lambon tahi Ferrarin käteisellä mutta kun ei kiinnosta. Olen täysin varma että myös Ferrarin ratissa autoilu olisi kärsimystä minulle. Autossa tarkoitus siis maksimoida lasten viihtyvyys pidemmillä matkoilla. Tämä tarkoittaa kolmea penkkiriviä, ilmajousitusta, ohjaamon hiljaisuutta ja hyvää äänentoistoa.
Kyllä, tarpeen mukaan. Luulen muuten, että statussymboli auto ei ole monellekaan vaan yksi elämän nautinnoista jos auto vaan sellainen itelle on. Toki mersumiehet erikseen Moni perhe laittaa matkailuun 20k€ vuodessa, toinen remppoihin, toiset harrastuksiin ja neljännet autoon.
Silloin kun julkisista kulkuvälineistä ei näy vilaustakaan ja autojen mittariin tulee lähes 50000 km pelkästään arkista ajoa ilman ensimmäistäkään lomamatkaa, autot eivät ole statusta tai sijoitusvarallisuutta. Ne ovat selviämisen elinehto ja vain ja ainoastaan sekä yrityksen että yksityiselämän välttämätön kuluerä, jolle ei ole vaihtoehtoa. Tuon kuluerän pitäminen aisoissa onkin sitten varsinaista taidetta. Kaikki autoiluun liittyvät veronkorotukset ovat kuin kiertäisi puukkoa selässä.
Oma ensi autoni oli noin 10% kokonaisvarallisuudesta. Kaikki oli sijoituksissa ennen sitä, mutta auton myötä ostin asunnon, koska piti saada autokatos autolle.
6v myöhemmin toisen auton välirahaan meni noin 10% sijoitusvarallisuudesta. Auton arvo kokonaisvarallisuudesta oli tuolloin noin 8%.
Hyvä ketju! Itse olen asiaa paljon miettinyt ja laskenut mikä on järkevää.
Ajokortin jälkeen en hankkinut autoa kuin vasta 24v. Siihen asti sai isän autoa lainaan hyvin, joten päätin säästää rahaa. Eka auto perus 1400€ Corolla, jonka sai myytyä neljä vuotta myöhemmin 700€. Halpaa ajoa. Sitten järkivalintana uudehko japsi pikkuauto. Olen pitänyt kuluja tästä Excelissä ja 15tkm ajolla on mennyt noin 2500€/vuosi. Tämän päälle arvonalenema 500€/vuosi. Halpaa ajoa tämäkin.
Lapsen syntymän jälkeen oli pakko ajatella turvallisuuttakin enemmän ja ostaa uudempi auto. Tulin siihen lopputulokseen, että 10k€ perheautossa ei ole mitään järkeä. Siinä arvo laskee vauhdilla ja maksat kalliita veroja ja kulutus on iso. Järkevin valinta oli vähäkulutuksinen hybridi Ruotsista 20k€. Se pitää arvoaan paremmin, verot ja kulutus on pienet ja turvallisuus on nykyaikaa.
Kun on muiden kanssa jutellut, niin moni on käyttänyt ainakin 50k€ elämänsä aikana enemmän autoihin. Usein taustalla on muutama pikku-Audi, josta on hajonnut sitä sun tätä ja niitä on vaihdeltu kolmen vuoden välein.
Ajokortti on ollut nyt parikymmentä vuotta ja autoiluun on mennyt noin 50k€ tänä aikana arvonalenema mukaanlukien. Ei ole paha summa ja hyvä näin. Hienoa olisi omistaa joku oikeasti katseita kääntävä auto, mutta perusharmaa sadantonnin Mersu ei ole itselle sellainen.
Ainakin joillekin keski/pienituloisille naisille auto on omanlaisensa taloudellinen katastrofi, jos edes yhtä palanutta sulaketta ei kyetä itsenäisesti vaihtamaan, isommista rempoista puhumattakaan(eikä ole sitä tuttua Kakea joka homman hoitaisi).
Tuloihin nähden aivan jäätävä lasku tulee rempoista/huollosta ja auto vikaantuu herkemmin kun tiettyjä asioita ei huolleta ollenkaan.
Alkuperäiseen kysymykseen ja teemaan vastaten, en ole pitänyt uudella autolla ajamista vaihtoehtona koska arvonaleneminen on niin suuri. Aiemmin kun 10 vuoden ajan sijainnin ja työajojen vuoksi mittariin tuli 40-55tkm vuosittain, ostin noin 15t maksavia about 4 vuotta vanhoja autoja ja vaihdoin niitä noin 3 vuoden välein (tosin kilometrikorvaukset peitti kaikki autoilun kulut lähes kokonaan). Ja ainakaan itselläni ei ole tuollaisiin 4-6v vanhoihin autoihin mennyt perushuoltoja enempää rahaa.
4 vuotta sitten työajot väheni ja muutimme lähemmäksi keskustaa, ajomäärä puolittui ja vuosi sitten etätöihin siirtyessä ajot väheni lähes nollaan. Normaalitilanteessa olisin ehkä tuon 350tkm ajetun kotteron päivittänyt uudempaan mutta päätin nyt kitkutella nykyisillä käyttöautoilla pidempään ja satsata tuohon kesäautoon. Sillä on keksinyt ajamista paljon enemmän kuin käyttöautoilla
joka homman hoitaisi).