Pärjäsin ilman autoa 29-vuotiaaksi asti, kun vanhemmilta sai auton lainaan melkein aina tarvittaessa. Oikeastaan en olisi tarvinnut autoa tuolloinkaan, mutta halusin sellaisen sosiaalisista syistä. Julkisilla ei viitsinyt kauheasti matkustaa, joten tuli kökittyä liikaa kotona.
Arvostan autottomuutta ja se on järkyttävä rahareikä. Haave olisi, että nykyinen auto olisi viimeiseni, mutta saas nähdä, kun autoon tottuu niin siitä on vaikea luopua. Kilometrejä tulee normaali vuonnakin vain 10k tai jopa vähemmän, jos olen ollut reipas työmatkapyöräilijä. Koronan myötä kilometrit romahtaneet alle puoleen tuosta.
Autovalinnat ovat olleet sikäli järjettömiä, että olen molemmat ostanut uusina ja ensimmäistä pidin vain 6 vuotta, vaikka kilometrejä kertyi vain se 60km. Molemmat olen ostanut käteisellä, koska vierastan velkaa. Todellisuudessa sijoitukseni ovat tuottaneet hölmöilyistä huolimatta sen verran hyvin, että velkaa kannattaisi olla niin autoon kuin asuntoon. Asuntolainankin maksoin aikanaan kolmessa vuodessa sijoitussalkun kustannuksella. Osin siksi olen edelleen köyhä, kun en ole velkaa osannut hyödyntää ja on tullut tuhlattua uusiin autoihin.
Ensimmäinen auto maksoi renkaineen kaikkineen 26000€ ja nykyinen 31000€. Ensimmäisen elinkaaren aikaiseksi kustannuksesi tuli jonkin verran alle 400€/kk (372€/kk on muistikuvani, mutta saattoi olla myös 392…) Tuossa siis huomioitu arvonalenema, vakuutukset, huollot, verot, bensa yms. Käteisellä maksaneena rahoituskuluja ei ollut, mutta jos vaihtoehtois tuottona pitää salkun kehitystä, niin olisi ollut kannattavampaa maksaa useamman prosentin korkoa autosta.
Nykyiselle autolle lasken korkeamman hankintahinnan vuoksi 500€/vuosi enemmän arvonalenemaa, mutta jos pitäisin tätä pidempään, niin ei välttämättä tule juuri edellistä kalliimmaksi.
Unelma olisi, että taloudellinen riippumattomuus olisi saavutettu 8 vuoden päästä, kun nykyinen auto on 10v ja pessimistinen skenaario on se, että saavutan sen vasta 13v 50v synttäreiden aikaan. Tuolloin työmatkaajot jäävät pois ja autosta voisi ehkä luopua. Toki pitää varmaan vähän seurata miten elämä asettuu, jos jää töistä pois ja miten se vaikuttaa ajomääriin. Sekin vaikuttaa, ett kuinka suureksi salkku on tuohon mennessä kasvanut ja minkälaisen elintason se mahdollistaa. (Ajatus on luopua autosta, kulujen alentamiseksi, mutta jos salkku on riittävän iso, niin sille ei ehkä ole tarvetta.)
Jollain keinoin pitäisi kyllä päästä ladulle eläkkeelläkin, joten ehkä auto tai muutto ladun varteen on tarpeen silloinkin.
Edit. Alun perin päädyin uuteen autoon osin siksi, että en kovin vakavasti tavoitellut taloudellista riippumattomuutta. Olen aina tiennyt, että säästäväisellä luonteella se toteutunee joskus. Toki tuolloin nuorena poikana oli se mahdollisuus, että elämään olisi tullut nainen ja lapsia muuttamaan rahan käyttöä. Toiseen liittyi minulle epätyypillistä autokuumetta ja vaihdossa ei kyllä ollut mitään järkeä, mutta ehkä nyt alla olevan auton kokee enemmän omaksi ja itseä kuvastavaksi.
Osat maksoivat about 200 €, asennukseen meni about 2 h itse amatöörinä tehtynä, ja näillä sitten pääsee toiset 10 vuotta 
Ei paha investointi.
