Ymmärrän kyllä että auto on menoerä. Mutta vähän pistää silmään tämä keskustelu nimenomaan sijoitusfoorumilla 
Vaurastuminen tapahtuu olemalla tarkka kulutuksen suhteen, mutta tästä keskustelusta tulee mieleen, että suhtaudutteko myös ruokavalioon, asumiseen ja muihin asioihin samalla kulmalla? Ei paljon lasketa perheenjäsenen hengelle hintaa, jos on valmis laittamaan lapset kyytiin johonkin parin tonnin ruostepurkkiin. Vai oletteko te kaikki näitä romuja suosivat nuoria sinkkuja?
26 tykkäystä
Meillä on perheessä ollut appiukon kanssa ”yhteiskäytössä” manuaali Eemeleitä ja on kyllä ollut aika halpoja toimivia autoja, lieneekö sattumaa sitten. Nytkin ajossa 2011 mallin farkku, mittarissa 280tkm (itse ajettu nyt tuosta puolet) ja katuarvo noin 8000€. Jos luoja soisi, ajan siihen tuplat ja sitten paaliin. Rinnalla on sitten kakkosautona ollut uusia premium-autojakin ja nyt vaatimattomampi Tojon liisarihybridi, mutta halpoja on ollut kilometrit tällä viimeisellä Mesellä.
1 tykkäys
Osta seuraava auto vaikka 2-3000€ haarukassa ja mahdollisesti jopa jostain pienestä autoliikkeestä, jolloin teoriassa vastuu pahimmista pommeista on osittain myyjällä?
Minä en suosi pieniä autoliikkeitä, jos ostaa halvan auton, niin suoraan omistajalta tai sitten ei mistään. Jobbarit ostavat vähän rikkinäisen auton tonnilla ja laittavat sen myyntiin tekemättä mitään 2000-3000€:lla, takuuta ei ole vaikka kuinka virhevastuuseen koettaa vedota.
6 tykkäystä
Saman huomion tein, että sijoitusfoorumilla tuntuu yllättävän moni muutaman tonnin romuilla ajelevan.
No jokainen tavallaan, mutta ehkä sitten panostetaan johonkin muuhun enemmän vai onko monella ei-opiskelijalla jäänyt opiskelijaelämän ruokabudjettikin päälle, koska jokainen euro saatava sijoituksiin? Tehdäänkö osakekauppaa siinä homeisessa kunnan vuokrayksiössä? Juostaanko alennusten perässä kaikissa tuotteissa?
Joskus tähän kommentoinutkin vastaavasti, mutta mitä tuolla kaikella kerätyllä rahalla tekee, jos sitä säästelee käytettäväksi joskus eläkkeellä. Kaikki eivät valitettavasti sinne asti pääse, jos ikävästi sattuu ja itse ainakin ajattelen sijoituksista ja elämästä nauttia myös ennen eläkepäiviä.
Siksi ketjun aiheeseen liittyen onkin kiva ajella yli 60k€ neliveto sähköautolla päivittäisiä työmatkoja halvalla sähkösopparilla. 
22 tykkäystä
Ajan muutaman tonnin autolla, opsikelijabudjetilla mennään pitkälti, omistusasunnossa tosin asun enkä juokse alennusten perässä, muuten kuin elektroniikan kun sellaista tarvitsen.
Olen sitä ikäluokkaa jolle ei eläkettä todennäköisesti ole tarjolla, joten se pitää säästää itse. Hyvällä lykyllä “eläkkeelle” pääsee 50-55v. eikä vasta 70+. Toisinsanoen mitä rahalla tekee, on saavuttaa vapaus jossain vaiheessa. Materia on toissijaista. Tämä tosiaan vaan vaatii kohtuullisen kovaa sijoitusastetta jota muutaman tonnin auto avittaa.
11 tykkäystä
Itsekin vielä edustan sitä ikäluokkaa, jolle tuo eläkeikä ja mahdollinen eläke näyttää kaukaiselta, kun pitäisi vielä +30v olla työelämässä. Ja samalla ajatuksella tuota varallisuutta pääosin sijoituksilla keräilen, jotta mahdollisen eläkkeen päälle olisi laittaa lisää. Mutta ei elämä voi olla samaan aikaan kymmeniä vuosia pelkkää säästämistä varallisuutta maksimoimalla. Mut jotka tykkäävät siitä, niin siitä vaan.
3 tykkäystä
Elämä - vaurastumisen jarru?
Se on monellatapaa helpompaa sijoittaa rahaa ja pohtia missä se kasvaisi parhaiten tuottoa kuin miettiä milloin sen rahan “ottaa pajatsosta ulos”.
Itse tunnen tällaisen samankaltaisen sijoitusaiheisen miehen jolla nyt eläkeiän kynnyksellä +60v löytyi eturauhassyöpä. Nyt kaiketi ennuste on onneksi voitto eikä tappio, mutta pistää sinänsä asioita perspektiiviin. Mitä jos oman sijoitussuunnitelman toteutuksessa loppuu oma aika kesken? Keikuttelee koko elmänsä siinä 2000e romuautossa ja pidättäytyy maanpäällisistä virikkeistä ihan vain jotta “sitten joskus” on leveämpi elintaso. Saattaa jäädä perintöverottajalle se elintaso, varsinkin jos ihan loppuun sen ajoittaa.
Toinen hyvä toteamus pitää mielessä on se että vaikka jokainen haluaa pidempää ikää, niin lisää vuosia voi saada vain elämän loppuun. Kukaan ei pääse uudelleen elämään kakskymppisiä, vaikka söisi paljon kasviksia ja sijoittaisi vain turvallisiin korkorahastoihin. Näinollen voinee kysyä onko esim. 22 vuotiaana järkevää painaa viikonloput duunia tienatakseen nordnettiin pesämunaa eläkeiän vaurastumista varten vaiko sen sijaan jahdata naisia yöelämässä. Valintojen maailma 
34 tykkäystä
Ja kun autosta puhutaan, niin parin tonnin autossa vanhoilla kiinan kitkoilla voi se elämäkin olla yllättävän halpa. Itse säästän mieluummin vaikka matkailusta tai elektroniikasta, mutta auto saisi olla uudehko nimenomaan turvallisuuden takia. Kerran kun luiskahtaa vastaantulijoiden kaistalle, niin säästettyjen rahojen hyöty häipyi kerralla binäärisellä riskillä.
Tällä hetkellä käytössä on käytetty leasari beelyltä. Uudehko auto, jossa kuukausimeno on korkeahko (vajaa 600€), mutta täysin ennustettava. Muksut uskaltaa hyvillä mielin köyttää mukaan takapenkille.
13 tykkäystä
Sen jälkeen kun suurlujuusterästä alettiin käyttämään autoissa niin tormäysturvallisuus otti valtavan harppauksen eteenpäin. Toki hieman vanhemmista autoista löytyy enemmän huonon törmäystuloksen saaneita autoja, mutta ei se ero niin valtava ole. Enemmän pelataan mielikuvilla
Sitten on ne ajoavustimet. Nykyautoissa on liene mitä ajoavustinta, jotka varsinkin talvioloissa luovat vääränlaista turvallisuudentunnetta ja saavat tilannenopeuden nousemaan herkästi ylös. Fysiikan lakien astuessa peliin se on sama mitä avustimia löytyy tilannenopeuden ollessa vituroillaan
5 tykkäystä
Itse kun ajelen tuolla Seatin sdi 1,9 dieselillä niin voin kyllä sanoa että kun 2 muutakin autoa on ollut tuolla samalla myllyllä joka taitaa olla Passatissa ja Skodassakin niin koneen puolesta ei kyllä herkästi lopu tai sitten on ollut hyvä tuuri.Kahteen vuoteen en oo muuta kuin joskus öljyä lisäilly,jakopään remmillä ajeltu pitkästi yli 200 000 km.Oottanu että hajoais mutta marraskuussa ei tarvinnu ko takajarruja laittaa kun katsastin.Ovipahveihin tein molempiin etuoviin pään kokoiset reiät kun tyyppivika että ovet ei toimi sellaisella kelillä kun puut alkaa huurtumaan tai oikein kovalla pakkasella 17.1 pidettiin tuolle 20-vuotis rekisteröintijuhlat,saa nähä minkälaiset juhlat pidetään kun laitetaan paaliin,ehkä otan sitten suruun.
3 tykkäystä
Juuri näin. Mielestäni ensimmäiset aidosti turvalliset kansanautot olivat 2-koppaiset Renault Laguna ja Toyota Avensis vuodelta 2003. Siitä lähtien autot ovat olleet erittäin turvallisia, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Tuota ennen oli jo ollut turvallisia premium autoja (mm. Ruotsalaiset) mutta tuon vuoden 2003 jälkeen julkaistut autot ovat merkittävästi 90-luvun kalustoa parempia tällä saralla. Toisaalta ne ei häviä kauhean paljoa nykykalustolle. Esim. tuo Avensis oli Ruotsin turvallisin auto vielä 2010-luvun alussa, tilastollisesti.
4 tykkäystä
Turvallisuus syntyy monesta muustakin asiasta kuin korissa käytetystä teräksestä. Uudehkoissa autoissa on luistonestot ja ajonvakautusjärjestelmät kehittyneet melkoisesti. Nelivetojärjestelmät on ihan eri tasolla kuin >10v sitten. Nykyisin kyetään ohjaamaan pitoa esimerkiksi rengaskohtaisesti juuri sinne missä sitä on eniten ja vakauttamaan auto tehokkaimmin.
Sitten näissä tonnin - parin pommeissa on lisämausteena tilanteet, että jotain oleellista voi herkemmin hajota ajossa. Onneksi meillä on sentään katsastusjärjestelmä joka pakottaa kerran vuodessa käyttämään autot tarkastuksessa.
4 tykkäystä
Nyt tämän ketjun otsikkoa pitäisi vaihtaa.
Vuoden 2023 kilometrikorvaus on 0,53euroa eli ajamisella rikastuu, jos siis pääsee työnantajaa tai omaa firmaa laskuttamaan… Nyt vaan kaikki tienpäälle ajamaa laskukilometrejä keväisessä kelissä!
Euron kilometri laskutti PutkiJohtoSähköIlmastointi asentaja kun kävi keikalla. Alv 0%
Ei ollut halpa eikä kallis.
1 tykkäys
Näin auton merkkiä joitain vuosia sitten vaihtaneena on mainittava, että myös muiden kanssa-autoilijoiden suhtautuminen tiettyihin automerkkeihin näkyy liikenteessä. Vanhalla Daihatsulla ajaessa ihmiset näyttivät lähinnä peukkua, kun taas Bemarin ratissa näkee eri sormea.
Ennen tuli ajettua halvalla 2000-luvun alun ranskalaisella ja yllä mainitulla Japanin ihmeellä vuodelta -91. Molemmat käyttökustannuksiltaan melko halpoja, mukaan lukien renkaiden hinnat. Ajokokemusta ei voi kehua nautinnolliseksi, vaikkakin Daihatsu herätti hilpeyttä niin kuskissa kuin muissakin autoilijoissa.
Jos noiden autojen turvallisuudesta puhutaan, niin sanoin avopuolisolle että talvella ei ole Renaultilla asiaa isolle tielle. Aivan äärettömän kiikkerä peltipurkki ilman mitään ajonvakautusjärjestelmiä. Oikeasti pelotti liukkailla keleillä, ja muutaman kerran lähtikin varoittamatta perä alta loivassa mutkassa, onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Noiden jälkeen taloon tulikin vähän tuoreempi Bemari (siirryttiin kahdesta autosta yhteen samalla), ja ei kyllä ole ikävä vanhoja autoja. Kulut kasvoivat kyllä melkoisesti niin huoltojen, vakuutusten, kulutuksen kuin renkaiden osalta, mutta olen valmis maksamaan ajonautinnosta sekä turvallisuudesta. Lisäksi olen aina ollut innostunut niin autoista kuin moottoripyöristä, joten tehokas saksalainen tuo itsessään jo iloa elämään kuten muutkin harrastukset.
Onko kyseisen auton omistaminen taloudellisesti järkevää? Ei varmasti. Vaihtaisinko auton säästämisen nimissä kymmenesosan maksavaan vanhempaan autoon, joka ei tuota samanlaista iloa? En varmasti.
Meitä on moneen junaan, ja hyvä niin. Auto on yksi asioista, jotka säästäminen ja sijoittaminen on mahdollistanut, ja haluan myös nauttia oman työni tuloksesta.
10 tykkäystä
Auton omistaminen ei tuota juurikaan iloa minulle,
kuhan se ei tuota harmeja on tärkeämpi.
7 tykkäystä
Jep… junalla tulee kuljettua myös mutta samalla hämmästelin kun parista hassusta työkeikasta 400+€ kuussa puhtaana käteen kuussa, kattaa kyllä parivuotisen auton kuluja mukavasti.
…
Topikissa kyseltiin Toyotalla value-henkistä perinteen jatkajaa ja kyllähän voin suositella Toyota Auris farmaria, sellainen palveli 2015-2022 minua ja nolla vikaa ja nolla korjattavaa asiaa vuosihuoltojen ulkopuolella. Valmistus on jo lopetettu mutta Toyotan arvolupausten mukaisesti esim 2019 valmistettu auris saa varaosia kyllä hamaan tulevaisuuteen. Ja huolto-ohjelmatkin järkevän hintaisia.
…
Ylipäätään auto on ikävän tarpeellinen perheelliselle ja itselleni sopiva sweet-spot on ostaa n. 1-2 vuotta vanha uudenveroinen auto josta kalliit kilsat pois. Sillä pääsee kohtuullisiin kokonaiskustannuksiin (arvonalenema mukaanlukien) ja vaihtaa sitten 7-8 vuoden iässä milloin suomessa saa vaihdossa vielä hämmentävän hyvin vaihtoarvoa.
En tietenkään kiistä etteikö 10+ vuotta vanha 1t€ auto voisi olla halvin. Erityisesti jos osaa itse korjata. Mutta mitä vanhempaan mennään sitä enemmän on tuuria: tuleeko 20, 200 vai 2000 euron korjaus eteen minäkin vuonna. Ja pienikin riski tien päälle jäämisestä on itselle ehdoton no-go.
2 tykkäystä
Toitsuissa vielä tämä Relax-turva pienentää yllättäviä kuluja merkittävästi:
Joku 2016-2020 Toyota hybrid voisi olla taloudellisesti hyvin järkevä ratkaisu: kalleimmat kilometrit ajettu jo, kulutus, verot ja vakuutukset mitättömät ja yllättävät korjaukset menee pitkälti Relaxiin.
5 tykkäystä
Kyllä 2000eurolla saa jo -04 ja uudempiakin kakkoskoppasia v70 Volvoja. Mitkä ovat mielestäni riittävän turvallisia perheautoja.
Vähän turhan negatiivinen ajatusmalli että 2k autolla ajavat eivät välitä perheestään. Tietysti jos itse ajaa ja on aina ajanut yli 30k maksavalla premiumilla voi olla vaikea kuvitella että niinkin halvalla voi saada ihan hyvän perheauton.
8 tykkäystä