Mitä tuo uuden sideaineen käyttöönotto tarkoittanee oikeasti? Se on hyvin pitkä prosessi, ennen kuin tarvittavat viranomaishyväksynnät on saavutettu ja tarvittavat testit on tehty. Ei se todellakaan mene niin, että etsitään jokin sivuvirta ja sitten näppäillään tietokonetta, jonka jälkeen aletaan valamaan kerrostaloa tai jotain siltaa.
Koneoppimisesta ja muista trendisanoista ei ole mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun niitä viranomaishyväksyntiä aletaan hankkimaan.
Olet aivan oikeassa, että tuo käyttöönotto ei voi tapahtua kovin nopeasti. En ole erityisen perehtynyt noihin viranomaiskysymyksiin, mutta jotain tietoa niistäkin on. Kun on päästy siihen vaiheeseen, että joku tarjoaa uutta sideainetta betonivalmistajalle, on sideaine oletettavasti jo ce-merkitty. En osaa sanoa miten sideaineiden merkinnät tapahtuu, etenkin jos kyseinen aine ei kuulu selkeästi mihinkään olemassa olevaan standardiin, vaan on todellakin uusi tuote.
Jos olen ymmärtänyt oikein, Betolarin suurin etu syntyisi seuraavassa vaiheessa, jossa aletaan kehittämään reseptejä uudella sideaineella. On hyvin vaikea sanoa kauanko tämä vaihe yleensä kestää, sillä uuden sideaineen kohdalla voi olla niin, ettei olemassa olevat lisäaineet toimikkaan odotetusti, vaan joudutaan säätämään myös näiden ominaisuuksia. Jos joudutaan tekemään riittävästi muutoksia olemassa oleviin lisäaineisiin, on edessä myös niiden hyväksyntä. Tyypillisin testi mitä betonin kanssa lähes aina tehdään, on 28 päivän puristuslujuus, joten sekä massoilla että kaikilla aineilla testit vievät ainakin tuon kuukauden pelkkää odotttelua. Toki asioita voi olla mahdollista tehdä yhtä aikaa.
Jos siis Betolar voi tässä kohtaa ottaa vain tarjotusta sideaineesta ja olemassa olevista kiviaineista näytteet, ja tietokone kertoo että millainen resepti tarvitaan, ja millaiset lisäaineet tarvitaan, voi käyttöönotto lyhentyä todella paljon, kun voidaan suoraan valmistaa lisäaine, laittaa sen hyväksyntä käyntiin, ja samalla aloittaa jo betonin hyväksyntäprosessi. Toisena vaihtoehtona on tehdä ensin sideainepastalla testejä, sitten lisätä siihen lisäaineet ja muokkailla niitä. Sen jälkeen päästäisiin sotkemaan mukaan kiviä, ja lopulta päästäisiin puristamaan kuutioita ja todennäköisesti aloittamaan alusta, koska lujuuksissa on selittämättömiä eroja. Jos tämä vaihe voidaan siis tiivistää suoraan betonilla tehtävään testaukseen, ja näitä testikierroksia vähentämään, on tuossa selkeä kilpailuetu.
Tämän vaiheen jälkeen tulee vielä lopputuotteen hyväksyntä, jolloin menee taas ainakin kuukausi, kun odotetaan että betoni täyttää arvosteluiän. Tässä kohtaa täytyy mainita että oma tietämykseni keskittyy pitkälti tuohon käytännönläheiseen vaiheeseen, jossa sotketaan labrassa ensimmäiset betonit, ja ihmetellään miksei mikään taas toimi. Betoniasemalle mentäessä on useimmiten ratkottu jo suuri osa ongelmista labrassa. Käsittääkseni Betolarin työ pyrkisi ohittamaan tämän labravaiheen tekoälyllä, joka osaa ennakoida nämä asiat, ja he siirtyisivät suoraan hienosäätämään massaa tehtaalle. Itse en olisi lainkaan pahoillani, jos tämä labrassa vääntäminen vähenisi, koska ikävän usein se tuntuu lähes hakuammunnalta.
@Takahuhti Ymmärsit aivan oikein. Tiedän kokemuksesta, että betonireseptin säätö voi olla erittäin haastavaa. Joskus se onnistuu yhdellä kerralla, mutta useammin on niin, että testauksessa tulee vastaan yllättäviä asioita, ja tarvitaan erittäin laajaa asiantuntijuutta, että noita yllätyksiä osataan ratkaista. Yksi syy tähän on mielestäni se, että tunnemme betonin ominaisuudet vielä kohtalaisen huonosti. Toki monet asiat on hyvin tiedossa, mutta on myös paljon asioita joita ei olla vielä paljoa tutkittu. Kun tietomme lisääntyy, tulee varmasti jossain vaiheessa se aika, kun tämä Betolarin systeemi toimii. Tämän hetken sijoituscasena en usko että ollaan vielä siinä. Toivon toki että olen väärässä, koska hyödyt olisi valtavat.
Yhtenä lisäkysymyksenä johon vastaamiseen tarvittaisiin varmaan aihetta tunteva kemisti, on noiden lisäaineiden räätälöinti tehdaskohtaisesti. Esimerkiksi notkistimia käytetään tyypillisesti nykyaikaisessa betonissa 0,5-2 % sementin painosta, eli käytännössä hyvä arvaus keskiarvoista voisi olla 2-4 kiloa kuutiota kohden. Kemisti tarvittaisiin vastaamaan siihen, kuinka paljon yhden aseman täytyy tuottaa betonia, jotta sitä varten on kannattavaa valmistaa oma lisäaineensa, vai onko Betolarilla jokin yhteistyökumppani tai menetelmä jolla voidaan tehdä suhteellisen pieniäkin määriä erilaisia lisäaineita, vai onko asiakkaille jokin tietty minimikapasiteetti, jota pienemmän toimijat eivät pääse asiakkaiksi? Notkistimet ovat tästä aiheesta kenties helpoin esimerkki, koska niitä käytetään eniten. Toisena ääripäänä on huokostimet, joiden menekki voi olla <0,1 % sementin painosta. Esimerkiksi Suomessa kuitenkin kaikki ulkotiloihin jäävä betoni täytyy olla huokostettua, joten tuotetta ei voi sivuuttaa, vaan se on pakko olla tarjolla. Vaikea kuitenkaan nähdä että sen räätälöinti voisi olla kannattavaa, koska määrät on niin pieniä. Molemmilla mainituilla aineilla niiden toiminta perustuu niiden toimintaan nimen omaan sementin ja veden kanssa, joten toisen sideaineen kanssa ne saattavat olla hyödyttömiä.
Tällä hetkellä yllä kuvattu ongelma hoituu pitkälti sillä, että raaka-aineet on kohtuullisen hyvin tunnettuja, ja reseptit voidaan muokata niin että ne toimivat nykyisillä lisäaineilla. Tietenkin myös lisäaineita kehitettään ja uusia testataan jatkuvasti, mutta tunnetut raaka-aineet helpottavat tätä huomattavasti. Kun Betolarin mallissa joka asemalla voi olla erilainen sideaine, ei ole mitenkään kiveen hakattua, että sama notkistin toimii lainkaan kahdella eri asemalla. Toki jos kahdella asemalla käytetään kuonaa, vaikka kuona tulisikin eri paikoista, voi olettaa että lisäaineissa on myös paljon yhteistä, mutta kuona-asema ja kokonaan toinen geopolymeeriasema eivät välttämättä voi yhdistää mitenkään kemikaalejaan tehokkaasti.
Yleisenä huomiona voi olla myös hyvä miettiä kuonan lähdettä. Nykyään lähes kaikki teräs tuotetaan hiilellä, mutta ensimmäisiä vedyllä pelkistettyjä teräksiä on jo tuotu markkinoille. En tunne terästeollisuutta kovin tarkasti, mutta vahva arvaukseni on, että vetyteräksen kuona on kemiallisesti varsin erilaista kuin hiilellä pelkistetyn teräksen kuona.
Tässä kohtaa täytyy tosin huomata että Betolar pitkälti kertoo että he ovat ratkaisseet nämä kaikki ongelmat. Jos se pitää paikkansa, on tämä mietintä turhaa, ja pörssiin tulossa ympäristön kannalta yksi parhaista asioista pitkään aikaan.
Edit. Typo korjaus
“Betolar Oyj:n (“Yhtiö”) listautumisanti yksityishenkilöille ja yhteisöille Suomessa (“Yleisöanti”) on ylimerkitty moninkertaisesti.”
Notkistimiin liittyen työmaalla tarvitsee lisätä yhteen 8 m3 kuormaan drinkkilasillinen notkistinta ja massa muuttuu merkittävästi. Kustomoitu notkistin betoniasemalle ei omin arvioiden mukaan ikinä olisi taloudellisesti kannattavaa. Notkistin on kuitenkin bulkkitavaraa.
Näihin betonin lisäaineisiin liittyy myös valtavat taloudelliset riskit. Mikäli massa epäonnistuu, siitä aiheutuu valtavat kustannukset. Lisäaineille pitää myös hankkia viranomaishyväksynnät. Käytännössä tälläiset riskit ovat betonitoimittajalle täysin kestämättömiä.
Instikoillekin startuppi kelpasi hyvin, ainakin ylimerkintä
Uusia osakkeenomistajia tuli reilut 4 300 kappaletta:
Yleisöannissa tehdyt sitoumukset hyväksytään kokonaan 50 tarjottavaan osakkeeseen saakka ja tämän ylittävältä määrältä noin 6 prosentin osalta annetuista merkintäsitoumuksista.
Betolarin Geoprime menossa testiin asuinrakentamisessa.
Karo Hämäläisen kirjoitus Betolarista, ei vaikuta kovin härkämäiseltä. Etenkin jos jollain aikavälillä teräksen masuunivalmistus ja kivihiilen energiatuotanto vähenevät kohti loppua
Saako Betolaria myytyä lyhyeksi jossain?
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, että kuinka paljon saavat todellisuudessa lisenssimaksuilla rahastettua. Tämä on mielestäni kuitenkin se pääasiallinen tuloksentekoväline ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Yritin itsekin noita lisenssimaksuja listautumisen yhteydessä jonkin verran haarukoida, mutta totesin että hankalaa on. Kieltämättä ainakin tuon kirjoituksen luvuilla taloudelliset tavoitteet on ehkä aavistuksen optimistisesti asetettu.
Kemikaalien jälleenmyynnillä saa varmaankin liikevaihtoa paisutettua, mutta siitä liiketoiminnasta tuskin on tosiaankaan kovin hyviä katteita odotettavissa. Tässä myös herää kysymys, että kuinka paljon noita kemikaaleja tarvitaan per betonitonni, kun puhutaan sivuvirroilla tuotetusta kamasta. En muista ainakaan itse nähneeni tästä lukuja missään, mutta voi olla että on mennyt ohi. Jos joku tietää niin saa kertoa 
Reseptiikan tekoälyalustan tuotoista ei puolestaan näillä tiedoilla voi mielestäni sanoa juuri yhtään mitään, joten kyllähän tässä tarinan mukana toistaiseksi mennään 
Betolar Oyj: Betolar ja JA-KO Betoni allekirjoittaneet 10-vuotiset Geoprime®-lisenssi- ja toimitussopimukset
Betolar Oyj
Yhtiötiedote, 15.2.2022
Betolar ja tanskalainen IBF ovat solmineet kaupallisen sopimuksen
"
Betolar Oyj ja Tanskan suurin betonituotteiden valmistaja IBF ovat solmineet Geoprime®-konseptin mukaisen kaupallisen sopimuksen vuoden 2026 loppuun asti. Sopimus sisältää sekä IBF:n emoyhtiön että sen tytäryhtiöt.
…Osapuolet eivät julkaise lisenssi- ja toimitussopimusten kaupallista arvoa ja ehtoja.
"
Mitenhän näiden Betolarin kaupallisten sopimusten liikevaihtoa voi arvioida, kun yhtiö ei julkista mitään kaupallisia tietoja. Odotetaan osavuosikatsauksia ja tilinpäätöstä, jo on, helppoa tämä analysointi.
Yritän muotoilla toisin: Eikös tämä ole ensimmäinen kerta, kun yhtiö rikkoo tämän maagisen liikevaihtorajan 10 k€ yhdessä kvartaalissa? Kasvutarina siis etenee, kohti 200 M€ vuosiliikevaihtoa. Matka on tosin aika pitkä, vielä pitäisi “muutaman” kerran tuplata tuo liikevaihto, että tuo vuoden 2026 tavoite saavutettaisiin.
Yhtiö hyödyntää tekoälykiihdytettyä tutkimusta liiketoimintansa kasvattamisessa. Se on varmasti tarpeen.
Tämä on erikoislaatuisuudessaan kyllä mielenkiintoinen yhtiö Helsingin pörssissä! Vaikka ei tämä minun salkkuuni oikein taidakaan sopia, olisin silti (aivan vakavasti) kiinnostunut, miten tällaisen yhtiön arvonmääritys olisi järkevintä tehdä.
Koska inden rapsaa ei ole saatavilla kysyisinkin, onko täällä foorumilla betolariin perehtyneitä sijoittajia. Edes kasvu-/teknoyhtiöille yleisesti sovellettava EV/S ei tässä oikein anna eväitä, joten millaisella työkalulla tätä voisi parhaiten lähestyä?
Todella vaikea Betolarin arvioimisessa on mitään perinteisiä arvostuskertoimia tosiaan yrittää käyttää sillä liikevaihtoa ei firmalla käytännössä ole ja kaikki arvo perustuu kassaan ja geoprime teknologian arvoon.
DCF-malli voisi kenties parhaiten tähän soveltua ja siinäkin joutuisi tekemään äärimmäisen rohkeita oletuksia tulevaisuuden myynnistä ja kassavirrasta ilman mitään varmuutta siitä onko se liikevaihto 2026 tosiaan heidän tavoittelemansa 100 miljoonaa vai esimerkiksi 10 miljoonaa joka sekin vaatisi aikamoisia kasvuloikkia nykyiseen nähden.
Mikäli yhtiön teknologia lyö missään määrin läpi niin markkinaahan tällä alalla riittää ja firman nykyinen markkina-arvo on täysin mitätön siihen nähden kuinka suuri globaali markkina sementtiteollisuuden ympärillä on.
Katsotaan miten tämän käytännössä start-upin liikevaihto ja asiakasmäärä tästä lähtee kehittymään ja sen jälkeen on huomattavasti mielekkäämpää yrittää luoda jotain yhtään perinteisempään arvonmääritystä tälle yhtiölle.
Mikäli tarina ei sitten koskaan lähde lentoon niin mahdollinen oman salkun tappiokin jää pienemmäksi kuin kuluneen vuoden normaali päiväheilunta.
Kiitoksia valaisevasta viestistäsi! Olen varmaan katsonut liikaa Leijonan luolaa, kun olen niin jäänyt niin jumiin siihen, että yrityksellä ei ole edes kaupallisesti todennettua liiketoimintamallia (vain pilotteja) ja silti yhtiö onnistuu keräämään “noin vain” 35 M€ rahoitusta 105 M€ markkina-arvolla. Toki ymmärrän, että tällaisen teknologialisensiointi-casen pelin henki onkin se, että jos teknologia breikkaa aivan kunnolla, yhtiö ylittää jopa omat odotuksensa 1 Mrd€ vuosiliikevaihdosta.
Suhtaudun äärimmäisen nöyrästi omaan osaamiseeni tällaisen arvonmäärityksen tekemisessä, mutta jos nyt jotain mittakaavaa edes yrittäisi hahmottaa, millaisesta potentiaalista puhutaan. Keskipitkällä aikavälillä yhtiö tavoittelee siis huikeaa 725 % CAGR-kasvua. Tällainen tarkastelu ei tietysti ihan täysin anna sikäli oikeaa kuvaa, että kyse on uudesta synnytettävästä liiketoiminnasta, ei pilottien monistamisesta. Mutta otin tämän nyt tähän itselleni, että on edes joku työluku myös kasvuprosentin ja 200 M€ liikevaihdon uskottavuuden arvioimiseksi. Onko sitten vielä niin, että tämäkin kasvu on suunnitelmissa takapainoisesti, koska vuodet 2022-23 pääpaino on vielä uusien pilottien löytämisessä ja tarvittavien arvoketjujen luomisessa. Itse kukin miettiköön, onko liikevaihto keskipitkällä aikavälillä todennäköisemmin mainittu 10 M€, yhtiön tavoittelema 200 M€ (pitkällä aikavälillä 1000 M€) vai jotain ihan muuta. Oma arvioni on, että 200 M€ on aivan tuulesta temmattu, kun taas 10 M€ tuntuisi yhtiölle ihan kelvolliselta suoritukselta. Sekin on 95 % pienempi kuin yhtiön tavoite, joten otetaan se nyt jonkinlaiseksi “maltilliseksi” skenaarioksi tarkasteluun.
No miltä EPS sitten näyttäisi? Yhtiö on ilmoittanut pitkän aikavälin käyttökatetavoitteeksi 30% liikevaihdosta. Oletettavasti on ajateltu, että kaikki skaalaedut eivät vielä keskipitkän aikavälin liikevaihdolla esiinny, joten olisiko siellä sitten katetavoite työlukuna vaikkapa 20 %. Yllä mainituissa skenaariossa päästään siis seuraaviin tunnuslukuihin:
Sitten jos oletetaan kurssinousun myötä tapahtuvaa tasaista tuottoa osakkeelle ja otetaan nyt vaikka sitten härkämäinen 11 % p.a. tuottovaatimukseksi. Jos oletettaisiin tuollainen toteutuva tuotto kurssinousun kautta niin yllä esitetyt P/E-luvut olisivat vastaavasti “maltillinen” P/E ~81, tavoite-5v P/E ~4 ja tavoite-10v P/E ~0,9.
Tämä nyt on laadullisesti tällaista tupakkiaskin kanteen raapustettavaa laskelmaa, kun ei dcf-mallia tuntunut mielekkäältä rakentaa, mutta ainakin minua se auttaa jäsentämään tätä sijoitusta. Vaikka P/E-tunnusluvun käyttö varmaan tekee minusta henkisesti boomerin ( 
), yhtiön kuitenkin pitäisi olla hieman kypsemmässä vaiheessa tuolloin 2026/31, jolloin tämän tunnusluvun tarkastelukin olisi sitten hieman perustellumpaa.
Noista laskelmistani voin hahmottaa, että kurssi ei kauniisti sanoen ihan täysimääräisesti hinnoittele yhtiön asettamien tavoitteiden saavuttamista. Eli ne ovat arvostuksenkin näkökulmasta ennemmin yhtiön omaa tavoiteasetantaa, jonka toteutumiseen on suhtauduttava kriittisesti. Jos nimittäin yhtiö onnistuisi tuollaisen kasvun ja kannattavuuden toteuttamaan, niin oikea arvostuskerroin ei totisesti olisi P/E 4 ! Toisaalta liikevaihdon jääminen mainitulle maltilliselle 10 M€ tasolle, sijoitus alkaisi näyttää haastavalta, riippuen tietysti miltä kasvunäkymät näyttäisivät tuollaisessa tilanteessa.
En tiedä - ehkä olen aivan kujalla näiden laskelmieni kanssa 
, mutta mieluusti omat päätökseni perustan edes jonkinlaisille numeroille kuin pelkkään megatrendi-arvioon ja yleiseen sentimenttiin.
Vielä eräs yksityiskohta minua vaivaa. Yhtiön raportoinnissa avaintunnuslukujen osalta seurataan vain kahta (!) operatiivista tunnuslukua: henkilöstön lukumäärää ja uusien pilottiasiakkaiden lukumäärää. Henkilöstön lukumäärään fokusoiminen tuntuu vähän hassulta, onko tämä start-upeissa yleensä tapana? Toki yksityiskohtaisemmissa liiketoimintatavoitteissa korostetaan niin toimitus- kuin myyntiorganisaation kasvattamista, ja tietynlainen ramp-up on varmasti tarpeen. Mutta silti - minulle tuo luku ei tuo ensimmäisenä mieleen operatiivisia onnistumisia, vaan nyt jo hurjan burn-raten kasvamisen entisestään.