Ilmeisesti jenkkien myynti, jonka olisi pitänyt jo alkaa näyttää vihertäviä versoja, on törmännyt kiviseinään.
Tuo CE -lupa voi viipyä vielä viikkoja, kuukausia tai pidempään. En muutenkaan ymmärrä tuota CE -luvasta vouhkaamista, kun analyytikkojenkin mukaan se houkutteleva markkina on USA. Ja edes siellä ei ilmeisesti myynti ole lähtemässä käyntiin.
Varmemmaksi vakuudeksi ja muistutukseksi tähän vielä pari kommenttia aiheesta analyytikolta (@Antti_Siltanen):
“Yhtiö mainitsi tavoitteiden leikkaamisen syyksi myös CE-merkinnän viivästymisen. Arviomme mukaan myynti Euroopassa on selvästi toissijaista Bioretecille Yhdysvaltoihin verrattuna. Tavoitteiden siirto voikin arviomme mukaan kertoa myös kaupallistamisen mahdollisista viivästyksistä Yhdysvalloissa Euroopan ohella.”
“Lisärahoituksen tarve alkaa myös näyttää selvältä ja sen myötä kasvava osakemäärä voi liudentaa nykyomistajien osuutta yhtiöstä.”
Lähde: Bioretec: Epävarmuus lisääntyi - Inderes
Syynä jenkkien haluttomuuteen ottaa innolla käyttöön uusi, potilaan kannalta täydellinen operaatio nykyiseen verrattuna (yksi leikkaus kahden sijaan; muun muassa ratkaisuna turvallisempi, kustannustehokkaampi ja toipumisen kannalta ylivoimainen) voisi olla vaikkapa raha. Kaksi leikkausta tuottaa sairaalalle huomattavasti enemmän; tuplasti operaatioita, leikkaussalivarauksia, huippukirurgi tiimeineen, sairaalapäiviä, kuntoutuspalveluita jne … ja vakuutus maksaa viulut).
Ja sitä paitsi leikkauspalkkion saava miljonääri-kirurgi leikkaa todennäköisesti mieluummin kahteen kuin yhteen kertaan. Tähän liittyen on (potilaan kannalta) melkein surullinen esimerkki 80-luvun lopusta / 90-luvun alusta, kun tähystysleikkauksesta tuli polvioperaatioiden kultainen standardi.
Tuolloin oli kirurgeja, jotka edelleen suosittelivat lähes aina polvileikkausta vanhan liiton tyyliin; koko lumpio auki, sorkkiminen ja kansi kiinni. Näin siitä huolimatta, että oli kiistattomasti osoitettu, että potilaan hoidon ja erityisesti toipumisen kannalta (toipumisaika tippui murto-osaan) tähystys oli selkeästi parempi ratkaisu.
Osoittautui, että näissä sairaaloissa / yksiköissä leikkaava kirurgi sai bonuksen vanhan tyylin puoskaroinnista mutta ei modernista, potilaan kannalta huomattavasti paremmasta ratkaisusta.
Incentiivijärjestelmä oli (ainakin tuolloin, haha) sairaalloisen kieroutunut; just follow the money=).
ps. Olen koko päivän koettanut miettiä, pitäisikö viimeistään nyt puolittaa omistus. Alkuperäisen ajatukseni mukaan minun olisi pitänyt tehdä tämä jo 2-3 viikkoa sitten, kun kurssi alkoi antaa periksi. Jotenkin en vain ole saanut puristettua liipasinta.
On jäänyt piippuun.