Tappioden kuuluminen sijoitustoimintaan on itsestäänselvyys. Palautteen antaminen ei kuitenkaan koske tappioita eikä riskejä. Tuskin kukaan myöskään kritisoi sitä, että jotkut yrittää. Siitä pitää nostaa hattua, mutta tämän kritiikin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kyse on mainospuheissa esiintyneestä valehtelusta etenkin pitkäjänteisyyden osalta. Myös virallisen roolin puuttuminen herätti kysymyksiä.
Jälkikäteen voidaan miettiä tarinaa kotikenttäedusta ja siitä kuinka ollaan hyvin perillä salkun yhtiöistä. Omistuksia on lähtenyt salkusta ja ilmestynyt salkkuun melkoisia määriä näin lyhyessä ajassa.
Ei ole kovin uskottavaa, että kyseessä olisi minkäänlaista hyvin perillä olemista jos salkkuun ostetaan jokin yhtiö ilmeisesti tarkan tutkinnan jälkeen, mutta kohta se myydään ja hankitaan tilalle jotain toista. Myyty yhtiö saattaa sitten ilmestyä salkkuun takaisin jos kurssi laskee 10%. Ei vaikuta pitkäjänteiseltä.
“Tarkastelemme sijoituksia lähes aina usean vuoden horisontilla. Monen sijoittajan katse on 6-12 kuukauden päähän, ja tällä aikajänteellä suurin osa tuotoista tulee arvostuskertoimien muutoksista (ja tätä on vaikea ennustaa).”
Tämä on se suurin kritiikin aihe (lopettamisen ohella). Mainostetaan toista ja tehdään päinvastoin. Monen katse on 6-12kk päähän, mutta rahastolla ei riittänyt kärsivällisyys näin pitkään omistukseen. Tässä johdettiin sijoittajia harhaan ihan surutta ja alettiin itse betsailemaan lyhyen ajan kurssimuutosten puolesta.
Eikä kyse ole siitä, etteikö jotain saisi myydä jos mieli muuttuu perustellusti. Sen sijaan rahasto veivaili kurssireaktioiden perusteella, kehuskeli negaria ennen tapahtuneella kevennyksellä, osteli huonoihin uutisiin lisää juuri kevennettyä firmaa ja vaihtoi omistuksiaan kurssilaskujen jälkeen yhä enemmän toivotaan toivotaan- osastolle. Tuntemus yhtiöistä näytti valuneen yhä kauemmas todellisuudesta.
Millin sijoituksen alunperin tehnyt joutui siis maksamaan melkein 20k (2%) lunastuksesta kun huomasi nopeasti, ettei rahasto olekaan sellainen kuin luvattiin. Suurin osa lähti kirjoitusten perusteella sijoittamaan pitkäjänteisesti eikä tukemaan treidaustoimintaa.
Tsemppaisin mieluusti kaksikkoa jos olisi myönnetty omat virheet ja muutettu sijoitustyyli mainosten mukaisiksi. Jos lopetuspäätös on tullut salkunhoitajilta niin vaikea sen jälkeen on tsemppejä toivotella. Se olisi tyly temppu mukaan lähteneille. Nyt sijoittajat olisivat saaneet jonkin aikaa halpaa (kulujen osalta) rahastonhoitoa kun riski realisoitui toiseen suuntaan.
Ammattitaitoa olisi voinut löytyä jatkossa noiden pienempien yhtiöiden poimimiseen ja sitä kautta ylituoton tekemiseen. Nyt pienemmät valinnat menivät täysin pieleen ja parhaat tuotot tulivat isommista firmoista (esim Fortnox). Waystream, ESave ja Upsales olivat ihan mielenkiintoisia pienemmän markkina-arvon firmoja, mutta valitettavasti ostojen ajoitus oli surkea.
Tapauksessa esiintyy hieman hypefirmoista tuttua palvontaa. Alkuun kritiikille naureskellaan (etenkin Sijoitustiedossa) ja kirjoittajia moititaan. Vastaillaan jotain “katsellaan viiden vuoden päästä”, mikä ei liity yhtään siihen mistä palautetta annetaan. Loppua kohden puolustelut vähenevät ja ainakin suurin osa ymmärtää, ettei palautteen antaminen ole ollut eikä ole mitään ilkeilyä tai vihamielistä toimintaa.
Muiden rahojen hallinta tulisi aina olla läpinäkyvää ja rehtiä toimintaa. Tämä ei sitä ollut. Jos virheet myönnetään suoraselkäisesti niin sen jälkeen voin yhtyä näihin tsemppitoivotuksiin.
Mitä tulee HS:n kaiveluihin niin totta ihmeessä tämä pitää tutkia. Onhan kyseinen media julkaissut Kyllösestä myös varsin positiivisen jutun, joten ei ne kirjoittele pelkästään negatiivisista asioista. Oli kyseessä sitten Coeus tai Lepikkö niin kyllä nämä tapaukset pitää tuoda “fanien” tietoisuuteen. Asenne on mielestäni pielessä jos tosiasioiden välittäminen yleisön tietoon on jotenkin huono juttu. Toivottavasti tästä ei paljastu mitään sen kummempaa, mutta onhan tämä jo nykytiedoillakin varsin kiinnostava tapaus, josta median on syytäkin kirjoittaa.
Ei varmaankaan yhtään: