Katsoin videon ja mieleen heräsi seuraavia kysymyksiä:
Lainoitus: (Oletan DeFin perustuvan mikrolainoihin, koska harvalla on mahdollisuutta ylläpitää esim. hajautettua asuntolainasalkkua)
Miten tuo käytännössä toimii? Videolla sanotaan, ettei lainanhakijan tarvitse varmentaa henkilöllisyyttä tai tulotietoja. Miten lainanhakijan kelpoisuus taataan? Onko kyseessä amerikkalainen malli, jossa luottotietojen rakentaminen on elämänmittainen projekti?
Onko jokaisella hakijalla sama korko? Nythän lainoittajilla on aivan järkyttävä määrä dataa hakijoista, jonka perusteella voidaan lainaa myöntää järkevin ehdoin myös uudelle asiakkaalle.
Miten rästiin jääneitä lainoja peritään, jos henkilöllisyydestä ei ole varmistuttu?
Joutuuko jokainen yksittäinen lainoittaja perimään jokaista rästiin jäänyttä lainaa erikseen, koska ei ole keskitettyä tahoa, joka sen hoitaisi (vrt p2p-palvelut)?
Minkä maan lainsäädäntöä noudatetaan esim perintä- tai jopa konkurssitilanteissa?
Onko jokaisen lainoittajan laadittava omat velkakirjat esim jokaiseen mikrolainaan?
Videolla todetaan, että käyttäjä voi asettaa tokenia vakuudeksi lainalle. Miksi ottaa lainaa, jos “käteistä” löytyy jo riittävästi? Monellako on tähän varaa esim Suomessa?
Osakekauppa:
Riittääkö Ethereumin transaktionopeus esimerkiksi HFT kaupankäyntimääriin?
Onko tarvetta edes julkiselle lohkoketjulle vai voisivatko pankit perustaa oman yksityisen lohkoketjun?
Maksukorttiliikenne:
Kuka maksaa transaktiokustannukset? Nyt Visan ja MC:n kustannukset maksaa kauppa, mutta ovatko kuluttajat valmiita ottamaan tämän piilokustannuksen omalle kontolleen?
Entäpä, jos verkossa on paljon liikennettä (esim Black Friday)? Ovatko kuluttajat valmiita nouseviin/ennakoimattomiin kustannuksiin?
Entä jos kauppa vastaa kuluista? Onko pienyrittäjä valmis riskeeraamaan katettaan muuttuviin transaktiokustannuksiin?
Soveltuuko Ether esim muutaman euron kahvin maksamiseen?
Kirjanpito:
Miten kirjanpidon automatisointiin vaikuttaa tiedon tallennustapa (DB vs lohkoketju)? Nyt jo useat toimijat automatisoivat toimintoja.
Hajautettu luonne:
Keskitetyn tahon puuttuminen vaikeuttaa esimerkiksi petosten tunnistamista, poistaa pankin vastuuta esim korttivarkauksissa, poistaa terrorismin ja harmaan talouden torjuntaa. Miten hajautetussa verkossa määritellään esimerkiksi terroristinen organisaatio? Yllämainitut ovat lakisääteisiä, mutta miten ne implementoidaan DeFiin, jos ei ole lakisääteistä velvollisuutta?
Kuka myöntää DeFiin perustuvan maksu"kortin"? Eikö jonkun palveluntarjoajan (sovelluksen) käyttäminen ole yhtä (de-)centralized kuin käyttää Nordean tai OP:n Visaa?
Videolla mainitaan, että korot määräytyvät markkinaehtoisesti. Keskuspankkien tehtävä on teoriassa (ei nyt mennä käytännön toteutuksen onistumiseen) säädellä taloudellista aktiviteettia ohjauskorolla. ts. nostaa ohjauskorkoa talouden kuumentuessa ja laskea laman aikana. Miten tämä toimisi DeFissä, jossa alueena on koko maailma? Turkin ohjauskorko on luokkaa 20% ja Euroalueella negatiivinen. (Jo Euroalueen sisällä ohjauskorko tahtoo olla liian matala tai korkea lähes kaikille jäsenvaltioille.) Kuvitellaan, että DeFi olisi de facto menetelmä maailmassa, jossa ovat vain EU ja Turkki. Mikä olisi optimaalinen korkotaso, joka ei tukehduttaisi EU:n taloutta, mutta estäisi myös Turkin talouden sulamisen käsiin? Tämä yhtälö monimutkaistuu, kun otetaan mukaan lisää talousalueita.
Videosta yleisesti:
Video yrittää käydä myös DeFin puutteita, mutta hyvin pintapuolisesti ja keskittyy lähinnä puffaamaan ylivertaisia ominaisuuksia. Loppujen lopuksi ehkä n. 99% ihmisistä ei kiinnosta palvelujen tekninen toteutus, vaan he haluavat helppoja palveluita, jotka toimivat. Videollakin jo todetaan, että järjestelmä vaatii paljon käyttäjältään. Onko keskivertokäyttäjä tarpeeksi älykäs, kun nyt jo erilaiset huijaukset ovat arkipäivää? Puhumattakaan siitä tyhmimmästä aineksesta?
Videon alussa käydään pankkien kehitystä viime vuosisadalla, mutta 2020-luvulla kehitys ilmeisesti pysähtyy?
Uskon kyllä, että esimerkiksi oskekauppaa on mahdollista tehostaa merkittävästi lohkoketjujen avulla, mutta olen varsin skeptinen C2C (P2P) toteutusten näkökulmasta. B2B ja jossain määrin B2C ovat mielestäni todennäköisimmät väylät.
Pelkästään jo teoriatasolla täytyy olla jokin keskitetty markkinapaikka (esim pörssi) tehokkaaseen hinnanmuodostukseen. Omasta mielestä todennäköisintä onkin, että nykyinen pankkijärjestelmä implementoi itseensä DeFin ja lohkoketjujen ominaisuuksia.
Mielelläni kuulen näihin kysymyksiini vasta-argumentaatiota! Itse pidän muuten kryptografiaa (digitaalista allekirjoitusta) varsin pätevänä identifiointimenetelmänä esimerkiksi Hetun/sotun tilalle.
PS. Tuo GME saaga oli muuten varsin hankala. Jo periaatteellisella tasolla pidin tuota kaupankäynnin rajoittamista vääränä, mutta ymmärrän SEC:n damage control -näkökulman. Jälki olisi saattanut olla kauttaaltaan todella rumaa, jos piensijoittajat olisivat pumpanneet (velkarahalla) GME:n taivaisiin, ja se olisikin jostain syystä X mennyt esim konkurssiin tai lähelle nollaa. Mitä, jos GME olisikin ollut vaikka Wirecardin tyyppinen petos? Mietin koronaromahdusta ja mikä määrä margin calleja silloin paukkui. Nyt ollaan monella tasolla paljon vivutetumpia. Etenkin ne, joiden risk management ei siihen välttämättä antaisi aihetta. Toisessa ketjussa oli väite, että eilinen kryptokyykky olisi laukaissut 800 000 margin callia. Eivät ne ole yhteiskunnan etu. Kukaan ei kaipaa toista finanssikriisiä.