Ja loppuun vielä tiivistelmä Diamydin tähänastisesta tutkimusnäytöstä.
Eli siis, tämä nykyinen tarkka strategia Diamydin kanssa ei ollut se, mistä alun perin lähdettiin liikkeelle. GAD-alumin kehityshistorian tajuaminen auttaa vähän laittamaan tätä DIAGNODE-3-tutkimusta oikeisiin mittasuhteisiin.
Alkuun tehtiin faasi 2 -tutkimuksia, joissa GAD-alumia annettiin piikkinä ihon alle. Niissä näkyi ihan lupaavia merkkejä, etenkin siinä, että C-peptidi (eli oman insuliinintuotannon mittari) säilyi paremmin lapsilla ja nuorilla, joilla ykköstyypin diabetes (T1D) oli juuri todettu.
Mutta sitten, kun tehtiin isompia tutkimuksia (faasi 2 TrialNetin kautta ja faasi 3 Diamyd Medicalin itsensä toimesta), joissa tätä samaa ihonalaista GAD-alumia annettiin laajemmalle ja valikoimattomalle porukalle vastasairastuneita, homma ei toiminutkaan. Tutkimukset eivät saavuttaneet pääasiallisia tavoitteitaan tehon suhteen. Euroopassa tehty faasi 3 -tutkimus jopa keskeytettiin 15 kuukauden jälkeen, kun todettiin, ettei se tehonnut. Vaikka immuunipuolen analyysit näissä tutkimuksissa osoittivat, että GAD-alum kyllä sai aikaan GAD65-vasta-ainereaktioita (esim. GADA-tasot nousivat ja näytti olevan taipumusta Th2-tyypin immuunivasteeseen), nämä muutokset eivät kuitenkaan riittävän selvästi liittyneet siihen, auttoiko hoito potilaita käytännössä koko tutkimusryhmässä. Mahdollisia syitä tähän epäonnistumiseen on pohdittu useita: T1D on niin monimuotoinen sairaus (eli GAD-spesifinen hoito ei ehkä pure kaikkiin), ihon alle annettuna immuunivaste ei ehkä ollut riittävän tehokas verrattuna suoraan imusolmukkeeseen antamiseen, tai sitten annostelu ei vaan osunut kohdilleen (vaikka erilaisia aikatauluja kokeiltiin ilman selvää menestystä).
DIAGNODE-3-tutkimuksen koko idea perustuu kertyneeseen näyttöön siitä, että GAD-alum-immunoterapia, erityisesti imusolmukkeeseen annettuna, hyödyttää merkittävästi juuri niitä T1D-potilaita, joilla on HLA DR3-DQ2 -haplotyyppi.
- Meta-analyysi paljasti: Seuraavaksi tehtiin iso meta-analyysi (Hannelius et al / Diabetologia 2020), jossa käytiin läpi aiempien (myös niiden epäonnistuneiden) ihon alle annetun GAD-alumin tutkimusten potilastietoja yksitellen. Tämä jälkikäteen tehty analyysi löysi tilastollisesti merkittävän ja annoksesta riippuvan positiivisen vaikutuksen C-peptidin säilymiseen nimenomaan niillä henkilöillä, joilla oli HLA DR3-DQ2. Vaikutus näytti olevan vielä vahvempi niillä, jotka olivat DR3-DQ2-positiivisia mutta eivät olleet DR4-DQ8-positiivisia. Tämä oli ensimmäinen vahva, vaikkakin takautuva, todiste siitä, että on olemassa geneettisesti määritelty ryhmä, joka vastaa hoitoon.
Eteenpäin katsova vahvistus (DIAGNODE-2, Faasi IIb): Meta-analyysin löydösten pohjalta suunniteltiin DIAGNODE-2-tutkimus. Tässä tutkittiin eteenpäin katsoen imusolmukkeeseen annettua GAD-alumia (kolme 4ug piikkiä + D-vitamiinia suun kautta) verrattuna lumehoitoon vastasairastuneilla. Vaikka koko porukalla ei päästy päätavoitteeseen, niin ennalta määritellyssä analyysissä HLA DR3-DQ2 -ryhmälle (n=44, joista 29 sai hoitoa, 15 lumehoitoa) nähtiin tilastollisesti merkittävä ja kliinisesti tärkeä C-peptidin säilyminen (stimuloitu AUC) 15 kuukauden kohdalla lumeeseen verrattuna (Treatment Effect Ratio 1.557, p=0.0078). Tämä prospektiivinen vahvistus faasi 2b -tutkimuksessa antoi jo paljon vahvemman pohjan sille meta-analyysin herättämälle ajatukselle.
Muut tukevat tulokset (DIAGNODE-2): Hyviä C-peptidilöydöksiä tässä HLA-ryhmässä tukivat myös muut sekundääriset mittarit. Merkittävästi suurempi osa hoidetuista tässä kyseisessä alaryhmässä pysyi osittaisessa remissiossa (“honey moon”, mitattiin insuliiniannokseen suhteutetulla HbA1c:llä) ja säilytti stimuloidun C-peptiditason kliinisesti merkittävän rajan (0.2 nmol/L) yläpuolella 15 kk kohdalla lumeeseen verrattuna. Lisäksi jatkuvan glukoosisensoroinnin (CGM) data tästä ryhmästä (julkaistu Nowak et al / JCEM, 2022) näytti, että GAD-alum-hoito johti merkittävästi parempaan sokeritasapainoon lumeeseen verrattuna 15 kuukaudessa. Hoidetuilla potilailla ns “aika tavoitealueella” eli TIR-arvo 3.9-10 mmol/L laski vähemmän, korkeiden sokereiden ( yli 13.9 mmol/L) aika väheni ja sokerin vaihtelu standardipoikkeamalla mitattuna pieneni. Nämä parannukset korreloivat säilyneen C-peptidin kanssa.
- C-peptidin ja HbA1c:n yhteys: Päivitetty meta-analyysi, johon oli otettu mukaan myös DIAGNODE-2:n data (Nowak et al., Diabetes, Obesity and Metabolism, 2022), vahvisti entisestään yhteyden GAD-alumin C-peptidiä säästävän vaikutuksen ja vastaavan hyödyllisen vaikutuksen välillä HbA1c-arvoon nimenomaan HLA DR3-DQ2-alaryhmässä. Tämä tukee sitä, että C-peptidin säilyttäminen on kliinisesti relevanttia.
Uusinta-annoksen mahdollisuus (DIAGNODE-B): Pienessä pilottitutkimuksessa (DIAGNODE-B) kokeiltiin, onko imusolmukkeeseen annettavan GAD-alumin uusinta-annostelu mahdollista ja turvallista. Kuusi HLA DR3-DQ2 -positiivista osallistujaa, jotka olivat aiemmin saaneet GAD-alumia DIAGNODE-1 tai -2 -tutkimuksissa, saivat lisäannoksen (neljännen tai viidennen). Uusinta-annos oli turvallinen ja hyvin siedetty 12 kk seurannassa. Rohkaisevaa oli, että näillä osallistujilla C-peptidi ja HbA1c pysyivät vakaina, aika tavoitealueella (TIR) lisääntyi ja päivittäinen insuliinin tarve väheni. Tämä viittaa siihen, että tehosteannoksilla voitaisiin ylläpitää tai pidentää hoidon vaikutusta.
- C-peptidin merkitys laajemmin vahvistettu: C-peptidin säilymisen kliinistä merkitystä T1D-lääketutkimusten päätemuuttujana on vahvistettu viime aikoina. Sitä vahvisti entisestään iso TOMI-aloitteen meta-analyysi (Taylor et al., Lancet Diabetes & Endocrinology, 2023). Siinä analysoitiin noin 2700 potilaan tietoja 21 tutkimuksesta ja vahvistettiin merkittävä yhteys säilyneen C-peptidin ja paremman HbA1c-tason välillä, mikä oli nähtävissä jo 6 kk hoidon alusta. Tämä ulkopuolinen vahvistus tukee sitä, että C-peptidi on järkevä ensisijainen mittari, erityisesti kun haetaan nopeutettuja hyväksyntöjä lääkkeille. C-peptidi on siis eräänlainen proxy kehon itse tuottamalle insuliinille. Tämä tukee sitä että c-peptidiin perustuvalla positiivisella näytöllä saisi markkinaluvan diabeteksen hoitoa varten.
Tämä johdonmukainen tulosten sarja, alkaen jälkikäteen tehdystä analyysistä, joka löysi vihjeen, jatkuen eteenpäin katsovaan faasi 2b -vahvistukseen C-peptidin hyödystä, jota tukivat positiiviset vaikutukset sokeritasapainoon ja yhteys parempaan HbA1c-arvoon, sekä vihjeet kestävyydestä uusinta-annoksilla muodostaa vankan näytön. Se näyttää selvän oppimispolun: alun epäonnistumiset laajoissa potilasryhmissä johtivat tarkempaan, dataan perustuvaan täsmälääketieteen hypoteesiin.
Tämä hypoteesi on nyt vahvistettu keskivaiheen kliinisissä kokeissa tietylle HLA DR3-DQ2 -alaryhmälle käyttäen imusolmukepistosta. Kaikki tämä yhdessä vahvistaa merkittävästi luottamusta meneillään olevan faasin 3 DIAGNODE-3-tutkimuksen tieteelliseen pohjaan ja osoittaa täsmälääketieteen lähestymistavan toimivuuden tässä T1D:n autoimmuunisairauden hoidossa tällä nimenomaisella terapialla.
Kuten sanottu, näyttö on mielestäni selvästi vahvempaa mitä tyypillisesti faasien 2 aikana on saatu. Näin ollen uskon että faasi 3 tulee menemään läpi.