Kokoomukselta yksi kynnyskysymys lisää vaalien alla. EU:n hiilineutraaliustavoite pitää saavuttaa Marinin hallituksen sopimassa nopeutetussa aikataulussa v. 2035 mennessä (EU:n tavoite v. 2050 mennessä). Mielestäni tällaisten kynnyskysymysten julistamisen soisi tapahtuvan ennen ennakkoäänestysten alkamista.
" Vaalivalvojat: Eli kokoomus ei lähde hallitukseen, joka lähtisi pakittamaan tästä 2035-tavoitteesta?
”Juuri näin”, Valtonen vastaa."
(maksumuuri)
Jari Sarasvuo on tukenut Liberaalien Sanna Kurrosen kampanjaa.
Tuo tuntuu vähän päättömältä, vaikka sinänsä hyvä asia onkin. Kun tekniikka kehittyy, niin sama päästömäärän vähennys voidaan toteuttaa halvemmalla. Pelkään pahoin linjauksen aiheuttavan suomalaisille yrityksille kilpailukykyongelmia, samalla kun kuluttajat joutuvat maksamaan päästövähennyksien seurauksena vähän kaikesta kovempaa hintaa. En oikein pysty uskomaan pakolla tehtävällä kiiruhtamisella saatavan sellaisia kilpailuetuja, jotka muuttuvat kasvavaksi kysynnäksi ja tuotoiksi. Ehkä tuo julkitulo oli hätäinen reaktio gallup-tilanteen kiristymiseen.
Erittäin hyvä, että tähän keskustelun tasoon ja ennen kaikkea sävyyn puututtiin, koska homma alkoi lähetä monessakin mielestä käsistä. Yritän kantaa oman korteni ketoon ja palata alkuperäisiin teemoihin. Eli meille kaikille on varmaankin jännittävää seurata gallupeja ja arvioida, sekä tehdä ennustuksia. Itse ole seurannut kolmen suurimman puolueen kehitystä ja nyt näyttää siltä, että Kokoomuksen etumatka on sulanut melkein kokonaan pois. Ero Persuihin on enää 0,6 % ja trendi on alaspäin. Uskallan edelleen ennustaa, että Kokoomuksen laskutrendin jatkuessa sekä Perussuomalaiset että SDP ohittava Kokoomuksen. Ainoa asia, mikä itseäni hämmentää on, että persujen kannatukselle 20 % tuntuu oleva jonkinlainen “vastustaso”. En osaa selittää tätä, koska olettaisin taktisen äänestämisen suosivan Persuja. Uskon SDP:n nousun jatkuvan ja tässäkin kohtaa erityisesti taktisen äänestämisen vuoksi. Ainoa asia, joka mielestäni voi pelastaa Kokoomuksen tässä tilanteessa on itse asiassa Petteri Orpo. Hän on tähän asti on ollut hieman yksitoikkoisella esiintymisellä iso osa ongelmaa, mutta rauhallisena persoonana esiintyy ikään kuin hillittynä ja jopa huumorintajuisena järjen äänenä vaalitenteissä Purran ja Marinin väitellessä kiivaasti keskenään ja puhuessa toistensa päälle. Tästä tulee todella jännittävä kisa, jossa marginaalit ovat hyvin pienet! Kisan teki tiukaksi Kokoomusjohdon heikko esiintyminen ja taktinen äänestäminen. Harva uskoi, että Kokoomuksen kannatus on alle 20 % tässä vaiheessa vaalikampanjaa. Lopuksi normaalit disclaimerit gallupeista, otannoista ja luottamusväleistä.
Persut ovat nousseet kärkeen Unibetilla:
Tässä siis tulee huomioida että %-osuudessa isoin puolue ei sitä paikoissa välttämättä ole.
SDPtä pidetään hiukan todennälöisempänä hallituspuolueena kuin PSää:
Ja edelleen Purran pääministeriys arvioidaan huomattavan epätodennäköiseksi ottaen huomioon että %-osuudessa PS on kärjessä.
On järkeenkäypää nostaa persut ykkössuosikiksi, koska se on kolmissa viime vaaleissa saanut selvästi viimeisiä gallupeja korkeamman kannatuksen. Ehkä heidän äänestäjänsä osallistuvat keskimääräistä nihkeämmin gallup-kyselyihin? Toki aiemmilla kerroilla heillä on ollut vähän enemmän loppusuoran momentumia kuin nyt, kannatus ollut tällä kertaa aika vakaalla uralla.
Tuossa pääministerikohteessa huomio kiinnittyy myös naurettavan alhaiseen palautusprosenttiin: alle 75%. Urheilukohteissa tyypillisesti ainakin 90%. Oli tuossa kohteessa silti aiemmin pelattavaa kun Marin oli jostain käsittämättömästä syystä laitettu selväksi ykkössuosikiksi. Käyttäjällä @ljkangas on ihan mukavasti purrat uunissa kun taisi aikoinaan lyödä Purraa kertoimella 11.
Eihän Unibet, kuten mikään muukaan vedonlyöntitoimisto, mikään oraakkeli ole, mutta on heillä joku osaaminen tuolla alalla.
Jostain syystä, vaikka KOK ja PS on käytännössä tasoissa isommain puolueen paikasta, pääministerinä Orpo on katsottu tuplasti todennäköisemmäksi kuin Purra.
Tässä kai lasketaan aika iso todennäköisys sille että KOK ja/tai KESK heittäytyy neuvotteluissa hankalaksi.
Ja ehkä tässä lasketaan myös joku todennäköisyys sille, että PS on pääministeripuolue, mutta pääministeri on joku muu kuin Purra!
Persuillahan on kuitenkin historiassaan aika värikkäitä käänteitä.
Kysely ennakkoäänestäjille. Mitä puoluetta äänestit?
0 äänestäjää
Ennakkoon on jo 39 pinnaa äänioikeutetuista Suomessa asuvista käynyt äänestämässä.
Vaalien asetelmat ovat todella jännät ja ratkaisu piilee äänestysprosentissa. Jos äänestysprosentti on alhainen kokoomu hyötyy. Jos äänestysprosentti on korkea niin persut ja SDP hyötyvät.
Oma veikkaus sunnuntaisesta järjestyksestä.
Persut tavallisesti EK-vaaleissa pärjäävät 1,5-2% galluppeja paremmin ja vastaavasti Kokoomus hieman huonommin.
Ennustan myös hyvää tv draamaa. Viime vaaleissa ennakkoäänien jälkeen moni hymyili maireasti ruudussa vain huomatakseen, että persujen paikkamäärä nousi tasaisesti läpi illan.
Eikö kannattaisi laittaa korjausliike ja liberaalit myös vaihtoehdoksi 
Ehdottomasti! Alun perin laitoinkin, mutta ensimmäinen kysely jostain syystä epäonnistui. Karsin puolueita kyselystä, koska arvelin, että vaihtoehtoja on liikaa.
Yritän vielä tehdä lisäyksen. (Lisäys ei valitettavasti onnistunut.)
Muutamakymmenen viestiä taaksepäin oli keskustelua miksi pienpuolueita ei kannata äänestää. Perusteluissa tuodaan esiin miten ääni menee hukkaan, ja pitää estää vihervasemmiston valtaan nousu näissä vaaleissa, mutta ehkä seuraavissa pienpuolueiden vuoro.
Mielestäni argumentti äänen hukkaan heittämiselle jos pienpuolueen ehdokas ei mene läpi ei kestä tarkastelua. Samalla logiikalla ääni ison puolueen ehdokkaalle on turha, jos ehdokas olisi mennyt läpi ilman sinun ääntäsi. Ja ensi vaaleissa on varmasti uusi tilanne, jossa pienpupuoluetta nyt vain ei voi äänestää.
Koska yhden ihmisen yksi ääni ei käytännössä ikinä ratkaise vaaleja, se kannattaa antaa puolueelle jonka haluaa tuovan muutosta ja on oma suosikki riippumatta koosta. Pienpuolueelle ääni on merkki tuesta, joka kannustaa jatkamaan eteenpäin, ja viestii että demokratian jalkatyöllä on merkitystä.
Olen aistivinani ketjussa pientä apatiaa kokoomusta ja muutenkin suomen poliittista järjestelmää kohtaan. Samalla monet jotka perustelevat miksi eivät äänestä pienpuolueita tuntuvat sympatisoivan varsinkin liberaalipuoluetta ja korjausliikettä. Jos haluaa muutosta kannattaako valita vähiten huono vaihtoehto sen sijasta mikä itselleen parhaiten sopii vain koska haluaa illuusion siitä, miten oma ääni ei mennyt hukkaan?
Itse kävin antamassa ääneni perinteiselle eduskuntapuolueelle, koska koin sen itselleni pienpuolueita parempana. Silti toivon että pienpuolueista joku pääsisi läpi. Sanoisin että uusi kansanedustaja varsinkin liberaaleista tai korjausliikkeestä olisi vahva viesti kokoomukselle ja koko parlamentaariselle systeemille. Kuluttajalle yritysten välinen kilpailu on hyvästä, ja uskon saman pätevän myös puolueisiin. Jokainen ääni oikeiston pienpuolueille pakottaa kokoomusta ryhdistämään toimintaansa.
Sepustuksesta tuli vahingossa pidempi kuin piti, mutta tässä tiivistelmä: taktinen äänestäminen on💩
Hyvä taas muistaa, että ne kansanedustajapaikat jaetaan vaalipiirien tulosten mukaan, valtakunnalliset puolueiden kannatusluvut ovat valtakunnallisiin viestimiin sopivaa viihdettä meille.
Ohessa Mannisen tuorein ennuste
Top3
PS: 45/ +6
Kok: 43/ +5
SDP: 41/ +1
Muut muutokset:
Vihreät -5 (huh huh, ilmeisesti äänet eivät kuitenkaan karkaa niinkää demareille kuin Kokoomuksen suuntaan puolueen seilattua niin samaan leiriin kuin SDP/Vas, enkä nyt puhu samassa hallituksessa olemisesta)
Kepu -8 (huh huh x2, äänet karkaavat luulen PS suuntaan, ei-perinnekepulaiset varmaan toteavat että en mä nyt tätä halunnut kun Kepu alkoi vasemmistopolitiikan pönkäksi)
Lisäksi KD +1, joka lienee se Hesan vaaliliiton paikka yhteistyössä Kepun ja Korjausliikkeen äänestäjien kanssa.
RKP/Nyt/Vasemmistoliitto jatkavat entisillä määrillä
Tämä. Luulisi, että varsinkin tällä foorumilla olisi pitkäjänteistä porukkaa jotka pelaavat pitkää peliä, eivätkä mieti vain seuraavaa neljää vuotta. 
Toivottavasti Liberaalit ja/tai Korjausliike saisi edes yhden edustajan, niin porukan olisi helpompaa hypätä kyytiin seuraavissa vaaleissa. Samalla Liike Nyt saisi kuihtua kokonaan pois.
Kyllä minä opponoisin edellisiä puheenvuoroja taktisesta äänestämisestä. Ongelma on se, että puolueet kilpailevat samoista äänestäjistä, eivät kokonaan muista. Tässä rajatussa avaruudessa, josta itse katselen asiaa.
Esimerkki: jos itse äänestän liberaaleja tai korjausliikettä, on se oletettavasti ääni pois persuilta tai kokkareilta. Voisin äänestää näistä ketä tahansa eli ääni ei sinällään mene hukkaan. Mutta jos haluamme minimoida riskin sille, että demareista tulee suurin puolue, ei minun kannata tietentahtoen laskea sitä rajaa. Siksi minun kannattaa äänestää joko kok tai ps.
Tietenkin toivotan joka ikisen keskustalaisen, demarin, vihreän tai vassarin äänestämään kaikin mokomin kokoomusta, persuja, korjausliikettä, liikenyttiä, liberaaleja 
Be my guest.
Tässä valossa olisi ollut oikein hienoa jos kok olisi joko:
A) linjannut että demarit on ehdoton nogo hallituskumppani
B) tehnyt vaaliliiton kaikkien noiden ”oikeistolaisten” pienpuolueiden kanssa.
Muut nukkuvat, minä olen jalkeilla. On hiirenhiljaista, rauhallinen tuntini tehdä mitä huvittaa. Minun pitäisi kaiken järjen mukaan ajatella nyt isoja puolueita puheenjohtajineen; miten he pärjäävät huomisessa pääministeritentissä joka on Marinille syöttö lapaan, viimeinen mahdollisuus paimentaa estoitta vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjiä demarileiriin. Tai ehkä USA:n politiikkasirkusta.
Mutta ei, ajatukseni harhailevat erääseen näiden vaalien kuriositeettiin, Paavo Väyryseen, joka on palannut alkuperäiseen pelipaitaansa alkuperäisessä ja hänelle rakkaimmassa Lapin vaalipiirissä. Hän tuskin tulee valituksi, ja silloin hän lopulta luovuttaa.
Aina Väyrynen ei ollut kuriositeetti ja comic relief – 1976 hänestä tuli 30-vuotiaana ulkoministeri, mikä oli silloin aivan ennenkuulumatonta. Monet haistelivat hänestä presidenttiä joskus tulevaisuudessa. Väyrynen itse oli asiasta vakuuttunut, uhosipa hän joskus muutaman lasillisen jälkeen olevansa ”Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa”.
Vuonna 1980 Väyrynen voitti 34-vuotiaana kepun puheenjohtajavaalissa legendaarisen Johannes Virolaisen. 80-luvulla Väyrynen tuunasi aiemmin kesystä kepusta kovan terrierin, jonka hampaat olivat tiukasti pureutuneina pääministeri Kalevi Sorsan pohkeeseen koko vaalikauden 83-87. Sen jälkeen Väyrysen eduskuntavaalien taktinen peli räjähti silmille ja suuntana oli katkerasti oppositio.
Keväällä -90 oppositiojohtaja Väyrynen mietti syvällistä strategista suunnitelmaa seuraaville neljälle vuodelle. 1994 tulisi olemaan vuosi jolloin hän selvittäisi lopullisesti välit Sorsan kanssa presidentinvaalin toisella kierroksella. Sorsaa pidettiin käytännössä varmana demarien ehdokkaana. Väyrynen luultavasti mietti, että Koivisto on vasemmistopuolueen presidenttinä anomalia, poikkeus. Sorsan naama on kulunut, ei ole koskaan ollut lähellekään niin suosittu kuin Koivisto. Väyrynen kokoaisi porvarivoimat yhteen ja voittaisi. Mutta kaikki askelmerkit pitäisi huolella hioa, mitään ei saisi jättää sattuman varaan.
Kesällä 1990 Väyrynen kaikkien yllätykseksi luopui kepun puheenjohtajuudesta. Hän ajatteli, että presidenttiehdokkuus olisi parempi toteuttaa hieman etäällä päivänpolitiikan kovimmista väännöistä. Keväällä 1991 hän oli koko eduskuntavaalien äänikuningas ja nimitettiin ulkoministeriksi Ahon hallitukseen. Siitä postista hän erosi vuonna -93. Hän oli kuin shakinpelaaja, joka uhraa useita upseereitaan hyökätäkseen kaikin voimin vastustajan kuninkaan kimppuun. Kaikki yhden kortin varaan. Sorsa oli shokeeraavasti hävinnyt esivaalin Ahtisaarelle. Ei se mitään, Väyrynen kaataisi nobodyn toisella kierroksella. Viimeinen viikko, ihan puskista RKP:n Elisabeth Rehn nousee vaalien ilmiöksi. Väyrynen jää kolmanneksi, suuri unelma on murskana. Väyrynen on poliittisesti poikki, kaikesta luopunut ja Ahonkin kanssa välit tärvellyt mies, eikä hän oikein koskaan enää toinnu ennalleen, vaan sinkoutuu politiikan ulkokehille.
Olen Väyrysen kanssa eri linjoilla useimmista asioista, mutta olen silti aina ollut kiinnostunut hänestä. Harva Suomessa on pelannut poliittista peliä niin pitkään ja niin värikkäin kääntein kuin hän. Hän on kiehtova pala Suomen poliittista historiaa. Mutta sunnuntaina taitaa lopulta olla poliittisten jäähyväisten aika.
1970-luku – Jumalan valittu
1980-luku – Tahtopoliitikko
1990-luku – Mediapelillä kadotukseen
2000-luku – Me, Myself and I
2010-luku – Harhailija
2020-luku – Yhden miehen oppositio
Kiitos taas kerran mielenkiintoisesta pläjäyksestä. Juttujasi on aina mukava lukea, kun kirjoitat niin elävästi.
Viimeinen kuva Väyrysestä lienee melko tuore. On Paavo hiukan rähjääntyneen näköinen, kun normaalisti on niin sliipattu.
Aiempi ennuste oli PS: 48, Kok: 42, SDP: 42. Tasaista on, mutta kumpikin povaa PS:n voittoa ja Kok ja SDP käyvät tiukan kisan kakkossijasta.
Kerran pääsin Paavoa minäkin äänestämään 
Mutta täytyy kyllä nyt sanoa, että vähän meni kyllä hieno ura vessanpöntöstä alas viimeisten vuosien touhuissa. Ja kyllähän tuosta viimeisestä kuvasta ainakin minulle tulee mieleen, että nyt olisi kyllä vanhan herran oikea paikka ihan muualla kuin pelikentillä.
Nauttikaa näin vaalien alla 
