Orpon saaminen vaihtoon yksi hyvä syy olla äänestämättä Kokoomusta. Liberaali-puolue olisi varmaan lähimpänä omia näkemyksiä asiaperusteisesti. Mutta kuten olen todennut aiemminkin, ehkä sitten pakko äänestää Persuja joistain arvokysymyksistä huolimatta. (Ja vaikka puolue keskinmäärin onkin talouden osalta selkeästi liian vasemmalla.)
On taas hyvä herätys itselleni kuinka sosialistinen maa Suomi oikeasti on. Ja kun tämä todennäköisesti johtaa huonoon elintasoon yhtään pidemmällä tähtäimellä, niin hyvä pitää vaihtoehdot avoinna oman kotipaikan osalta.
Älä huoli, SDP oli Suomen suurin puolue jo ensimmäisissä vaaleissa, eikä se ole niitä seuranneessa 107:ssä vuodessa tuossa yhteiskunnan romuttamisessa onnistunut. Tuskinpa onnistuu vastaakaan.
Oikeastaan kaikki puolueet Kokoomusta lukuunottamatta ovat vastustaneet Natoa tai pitäneet liittymistä enintään teoreettisena asiana. Sama pätee kansaan. Eikä heitä siitä voi kauheasti syyttää, maailma oli erilainen vielä railu vuosi sitten. Vasemmistoliitto on selvimmin vastustanut Natoa viime vuosina.
Nyt on Iltalehdessä hyvä ja fiksu kirjoitus. Tämä pitää paikkansa. Sitten tehdään hätäleikkaus, kun syöpä on levinnyt
– Yksinkertaistaen kyse on siitä, että demokraattinen järjestelmä tarjoaa vallanpitäjälle mahdollisuuden tarjota omille kannattajilleen ja rajatuille eturyhmille etuja, joiden kustannuksista vastaavat kaikki veronmaksajat, Sinko kirjoittaa kolumnissaan.
– Koska eturyhmät vastustavat voimakkaasti saavuttujen etujen leikkaamista, päädytään hallituspohjan vaihtuessa usein lisäämään uusia etuisuuksia omille kannattajille ilman merkittäviä leikkauksia aiemmin päätettyihin etuihin. Näin julkiset menot pyrkivät kasvamaan kumulatiivisesti yli ajan, hän jatkaa.
Wärtsilä taannoin laski, että jos vaihteleva tuulivoima tasattaisiin vedyn avulla, sähkölle tulisi hintaa rapiat 6 senttiä kilowattitunnilta, eli mennään PS:n putken alaosiin. Toki laskelma on melko teoreettinen, koska sähkön muuntaminen sähköksi käyttämällä se välissä vetymuodossa ei ole kovinkaan tehokasta - jos olisi, siihen ei tarvitsisi poliittisesti pakottaa vaan markkinat hoitaisivat asian - mutta teoreettisesti mahdollista se on. Mutta koska ratkaisu ei ole markkinaehtoiseen, PS:n esittämä monipolttoainevoimalapakko tuuli- ja aurinkoinvestoreille hyödyttäisikin siten lähinnä Suomessa toimivien firmojen ulkomaisia kilpailijoita, kun meidän kustannukset nousee ja kilpailukyky heikkenee. Siten se vähentäisi vientiä, Suomeen kohdistuvia investointeja ja sitä kautta verotuloja ja vastaavasti lisäisi tuontia.
Ylipäätään energia-asioita koskien vaaliohjelmissa näkyy suurta intoa ”ratkaista” energiakriisi poliittisesti verovaroin/sääntelyä lisäämällä sen sijaan, että annettaisiin markkinatalouden kuroa kiinni Venäjän energiantuonnin katoamisen aiheuttama vaje tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka PS esittääkin voimakkainta sääntelyä, tukia ja regulaatiota vilahtelee myös Kokoomuksen ja Vihreiden ohjelmissa. Muilta eduskuntapuolueilta en ole konkreettisia ehdotuksia nähnyt, joten vastaavaa arviota ei voi tehdä. Äänestäjänä toivoisi, että olisi nyt edes yksi puolue (liberaalit?) joka luottaisi markkinoiden kollektiiviseen älykkyyteen poliitikkojen kollektiivisen älyn sijasta…
Wärtsilä on jopa ystävällinen ydinvoimalle laskelmissaan jos vertaa tuoreimpiin ydinvoimahankkeisiin (vrt Hinkley Pointin takuuhinta nykyrahassa jo 13 snt/kWh). Detaljit sopii muihin ketjuihin, mutta olen samaa mieltä keskeisestä pointistasi, että jos ydinvoima tulisi markkinaehtoisesti kannattavaksi, sitten sitä rakennettaisiin kunhan lupia saa. Ja juuri luvitusta poliitikot voivat edistää, ja mielellään tasapuolisesti kaikille teknologioille, ei vain omille suosikeille. Jos poliitikot lähtevät tekemään teknologiavalintoja, ollaan väärillä urilla.
Tuossa linkissä sanotaan:
”Silti sähkön kustannus olisi tuulivaihtoehdolla 64 euroa megawattitunnilta. Vastaavan ydinvoimalan tuottaman sähkön kustannus olisi 78 euroa megawattitunnilta. Kustannusero tekee 190 miljoonaa euroa vuodessa”, Rimali sanoo.
Saa sitten nähdä että miten lähellä Wärtsilän arvoit ovat todellisuutta. Ydinvoimalat ovat kuitenkin vuosikymmenet tuottanut luotettavasti sähköä ja maailmalla kokoajan rakennetaan lisää. Tämä länsimaalaisten pessimismi ydinvoimaa kohtaa on hieman hälyttävää. Tärkeintä olisi kuitenkin päästä eroon fossiilisista, en ymmärrä pessimismiä ydinvoimaa kohtaan. Ydinvoimassa kuitenkin piilee paljon mahdollisuuksia jos pystyy tutkimaan hieman enemmän.
Sama henkilö kuitenkin sanoo:
“Pienydinvoimaloista ei ole vielä markkinoilla tuotteita, joista tietäisimme todellisen hintatason.”
Onko vety laitoksia paljon markkinoilla? No kyllä maakaasu toimii jos vety ei odotetusti lähdekkään vetämään ajattelee Wärtsilä!
Wärtsilä kuitenkin valmistaa kaasuturbiineja, diesel koneita, jne. jotka toimisivat erittäin hyvin säätövoimana kun ei tuule. Kyllä kauppamieheen voi aina luottaa?
Toisaalta Hinkley Pointissa rakennettava ydinvoimala on samaa tekniikkaa kuin Olkiluoto eli EDF:n EPR. EPR on kyllä ollut pettymys kaikin puolin, mutta onhan niitä muitakin firmoja ydinteollisuudessa kuten GE Hitachi, Westinghouse, KEPCO, Rosatom jne.
Tuoreimman gallupin mukaan näyttää siltä, että Kokoomuksen kannatus on edelleen laskevalla trendillä, nyt ei enää ole kyse sattumasta. Ennustukseni mukaan nykyhallituspohja jatkaa ja tämä on tämän mittauksen mukaan edelleen “korteissa”
Täysin realistinen vaihtoehto. Vaikea on ymmärtää kanssasuomalaisten ajatuksen kulkua.
Sillä toki saattaa olla vaikutusta asiaan, että 70% kansasta on nettosaajia…
Demarit hallituksessa näyttää ilmiselvältä kaikissa muissa tilanteissa paitsi siinä, että persut olisi isoin.
Jos kok ja sdp päätyy kimppaan, vaatii se apupuolueet mitkä kääntävät politiikan painotuksen väistämättä ”rahaa on” linjalle eli lopputulos lienee jotain kataisen sixpackin kaltaista.
Näyttää kyllä kinkkiseltä tuo uusin Yle-galluppi hallituksen muodostamisen kannalta.
Tosin puhutaan 2% virhemarginaalista (kuten aina), ja tällä kertaa sen luonteen kertoo Vasemmistoliiton kannatuksen nousu +1,4%, eli +18% verrattuna edelliseen 7,6%:iin. Uskokoon ken tahtoo. Mutta luvut ovat kaikesta huolimatta suurinpiirtein oikein
Nykypohja on katastrofaalinen paitsi kansantaloudelle ja sen tulevaisuudelle, myös Keskustalle. Jos menneellä vaalikaudella karisivat Kepua jonain trendikkäänä vaihtoehtona pitäneet pois niin vasemmistohallituksen ovenpönkkänä toiminen vie ydinryhmää ulos puolueesta. SDP+Vas+Vihreät=37,8%.
Oikeistohallitus Kok+PS+Kesk=49,8% ylittää 50% rajan KD tai RKP kanssa. Keskusta tässä määräävässä asemassa, ilman Kepua ei 50% raja ylity
Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät samaan hallitukseen mahdu (jokin raja sen 6-pack sekoilun jälkeen)
PS ja Vasemmistoliitto eivät samaan hallitukseen mahdu
PS ja Vihreät eivät samaan hallitukseen mahdu
Ongelmakohdat hallituksen muodostamisen kannalta:
SDP on luisunut työläispuolueesta Marinin myötä kovin vasemmistolaiseksi. Yhteiskunnallisen tulevaisuuden rakentaja on jakopuolue. Marin tarvitsisi palkkioviran Eurooppaan.
Vihreät on myös luisinut samaa kastiin SDP:n kanssa, vihreällä painotuksella jokaiseen detaljiin periaatteella maksoi mitä maksoi.
PS pitää sisällään kovin kirjavaa sakkia. Kuvittelen että SDP:stä, Vasemmistoliitosta ja Kepusta etääntyneet, puolueen äänestäjiksi ryhtyneet “tolkun miehet” hekin vieroksuvat puolueen reunan määräänsä isompaa ääntä pitävää jengiä, mutta eivät löydä muualtakaan äänestettävää jos Kokoomus tuntuu liian hienolta ja siloitellulta mielipideeltä jokaiseen asiaan. Tällä kirjavalla ja äänekkäällä sakilla en viitsi leimata ketään erityisesti mutta googlatkaa vaikkapa “Ano Turtiainen” joka valittiin PS:n kansanedustajaksi viime vaaleissa, ja heitettiin ulos
Hesarin vaalikone, “Sinä” saatu keskelle vastaamalalla kaikkiin “Ei samaa eikä eri mieltä”
Minusta oleellisinta tässä on se, että vielä -40 miljardin jälkeenkin yli 50% kansasta on gallupin perusteella sitä mieltä, että we want more, we want more
Ymmärrän viime kerralla, kun Keskusta lähti hallitukseen. Luulivat, että vasemmistohallituksen aikana saataisiin maakuntiin kaikkea kivaa. No, saatiinhan sitä, mutta kaikki muu sitten veikin kannatuksen suohon. Keskusta on saanut nyt turpiinsa niin pahasti, että sen on pakko mennä oppositioon parantelemaan. Olen siitä aivan varma. Jos Keskustan kannatus olisikin vaaleissa käsittämättömästi noussut 5 prosenttiyksikköä tästä mittauksesta, tilanne voisi olla eri, mutta sellaista tuskin tapahtuu. Tuosta kannatusgraafista käy ilmi seuraavat asiat:
Kokoomus, PS ja Keskusta yhdessä on n. 49,3% äänistä. Mikäli hallituksessa ei ole ainakin yksi näistä, joutuu hallituksen muodostaja haalimaan kirjaimellisesti kaikki muut puolueet hallitukseen, mukaan lukien ne kaikki yhden edustajan Kristallipuolueet tai niiden liittoumat. → Eli jos SDP on hallitustunnustelija, heidän kumppaninsa on siis Kokoomus.
Samoin Kokoomuksella on sama dilemma, jos ovat hallitustunnustelijana, pitää mukaan ottaa joko PS tai SDP. Tämä ei olekaan niin itsestäänselvä valinta. SDP vaikka onkin ideologinen vastinkappale, heidän kanssaan tietää mitä saa ja eivät häpäise hallitusta törttöilemällä. Valtiontalouden tasapainotus on luultavasti SDP kanssa vaikeampaa, sillä Kokoomuksen ohjelman keskeiset kilpailukykyä ja valtiontaloutta parantavat toimet ovat SDP:lle erittäin vastenmielisiä ja voi vesittää Kokoomuksen suunnitteleman hallitusohjelman.
PS apupuolueena voisi toimia, mikäli saadaan fiksu linja aikaiseksi ja hallitusohjelmaan ei tule kohtia, jotka ovat maalle vahingollisia. Tässä voi tulla esim. maahanmuuton ja vihreän siirtymän kohdalla jyrkkiä erimielisyyksiä, mutta luultavasti enemmänkin ideologian tasolla, kuin käytännössä. PS ei vastusta vihreää energiaa, mikäli luo työpaikkoja kannattajille ja maahanmuuttokin alkaa olla hyväksyttävää, kun on vain ansiotulovaatimukset kohdillaan. Nykyisessä ilmapiirissä voisi maahanmuuton tiukentaminen sisäpoliittisesti jopa toimia Kokoomuksen hyväksi (mm. S2 lapsikohu).
Oli hallitustunnustelija kuka hyvänsä, on sen valittava kahden hyvin erilaisen linjan väliltä. Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos tunnustelijana olisi Riikka Purra?
Prosentteja ynnäillessä on syytä huomioida, että Suomen järjestelmässä ei jaeta eduskuntapaikkoja ihan 1:1 suhteessa äänimääriin, vaan isot saavat enemmän kuin pitäisi ja pienet vähemmän kuin pitäisi. Ja noihin virhemarginaaleihin kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota, usein PS:n osalta korjauskerroin on mennyt mönkään eduskuntavaaleissa.
Yhä todennäköisemmältä näyttää, että SDP ja PS taistelevat ykköspaikasta ja SDP:lle varmaan sopisi hyvin “pääministerivaali”, jossa kiinnitetään vähemmän huomiota puolueen tavoitteisiin.
Ylen vaalikone pitäisi aueta tänään, siellä on muutamia hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä.
Hyvä huomio yllä, ihan prosenteilla ei kansanedustajia jaeta, ja vaalialuiellakin tilanteet vaihtelevat miten paikkoja sattui tulemaan viimeksi.
Helsingin Uutiset arvioi Helsingin vaalipiirin tilannetta:
Ao gallup luvuilla alemman kuvan mukaiset paikkamäärät. Jonkinlaista linjakkuutta, paitsi Vasemmistoliitto ei saa neljää paikkaa kuten SDP vaikka kannatus on lähes sama.
Muutoksia
-Kokoomus jää samaa paikkalukuun (6) kuin viimeksi vaikka kannatuskasvua tässä gallupissa 3,7%
-Vihreät ovat menettämässä yhden paikan (6->5), gallup lasku -4,7%
-SDP on saamassa lisäpaikan (3->4), vaikka gallup kasvu vain 0,8%
-Vaaliliitto (KD, Keskusta, Korjausliike) on saamassa yhden paikan, artikkelin mukaan Kokoomuksen tavoitteleman lisäpaikan
Gallupin virhemarginaali plus miinus 3,3% -yksikköä, joten oikeasti viimeiset paikat ovat epämääräisiä vaikka niitä tässä jaetaan
Lisäksi:
-ääni Vaaliliitossa menee eniten saaneelle yksilölle, jonka arvellaan olevan KD-Ebeling. Ei vaikka Keskustan Kärnä jos häntä äänestät, tai Korjausliikkeen Roininen jos häntä äänestät. Oikeasti et siis tiedä edes mitä puoluetta äänestät
-ääni Liike Nyt → ääni roskiin
-muut: feministit, piraatit, liberaalit, siniset jne → ääni roskiin
Linkkaan myös Ylen sivuille josta näkeekin että Hesan vaalipiiristä 87,6% äänistä annettiin puolueille jotka saivat vähintään yhden paikan eduskuntaan. Eli 12,6% kannatusta jäi ilman paikka
Siksi onkin tärkeää paitsi ketä myös miten äänestät…
Ääni hienoimmalle ehdokkaalle mutta väärälle puolueelle saattaa hyvinkin lentää roskiin, ja etäämmällä keikauttaa vaikkapa tuon suurimman puolueen aseman. Kuten 2019 mahdollisesti Kokoomus/ Liike Nyt.
Helsingin vaalipiiri on toiseksi isoin 22 kansanedustajallaan, ja siinä 3,5% kannatus (Liike Nyt, 13500 ääntä) ei riittänyt paikkaan. RKP 5,3% / 23500 ääntä riitti.
Kynnys kaikissa muissa vaalipiireissä pl Uusimaa on isompi
En ymmärrä tätä ääni → roskiin -ajatusmaailmaa. Voitko avata sitä hieman? Ajatellaan, että äänestää kepua, joka saa edustajan, mutta olisi saanut saman edustajan ilman sinunkin ääntäsi, niin menikö ääni silloin roskiin? Jos ei mennyt, niin miksi se olisi mennyt, jos kepu ei olisi saanut edustajaa?
Mielestäni tämä on luontaisempaa tutkia enemmän syitä. Yhdellä äänellähän ei ole sinällään mitään merkitystä, ellei se oli vaa’ankieliääni tai jos se ei ollut kynnysääni jonkun ehdokkaan tai puolueen jatkovalintojen kannalta. Esim. ehdokas X ei mennyt läpi, mutta sai 1000 ääntä, joka oli kuitenkin niin iso potti, että se antoi syyn yrittää ensi kerralla uudestaan. Toki silloinkin yhden äänen merkitys on olematon. Tähän voisi ottaa varmaan montakin esimerkkiä, mutta muistelisin, että Jussi Halla-Aho ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi, mutta on nykyään yksi suurimmista ääniharavoista. Jos hän olisi saanut 0 ääntä ensimmäisellä kerralla, niin olisiko jatkanut politiikassa? Menikö hänelle annetut äänet hukkaan ensimmäisissä vaaleissa?
Mutta jos kaikki ajattelisivat niin, että koska yhdellä äänellä ei ole merkitystä, niin minun äänelläni ei ole merkitystä ja lopulta 100 000 jättää äänestämättä tämän takia, jolla jo on merkitystä. Tällöin voidaan ajatella, että syy jättää äänestämättä sen takia, että spekuloi oman äänen vaikutusta lopputuloksessa, on merkittävä syy ja muuttaa tilannetta. Sen takia mielestäni on ihan eri asia jättää äänestämättä siksi, että on vaikkapa sairas äänestyspäivänä, kuin että pelkää äänensä jäämistä roskiin. Sillä jos kaikki sairaana olevat jättäisivät äänestämättä, niin sillä ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta, koska ensinnäkin sairastaneita on vähemmän ja sairastumistodennäköisyys lienee aika irrallaan puoluekannasta (pl. ikä ja elintavat varmaan korreloivat myös puoluekannatukseen ainakin heikosti).
Eli miten ylipäänsä määritellä, milloin ääni menee roskiin tai ei mene roskiin? Matemaattisesti ajateltuna se menee roskiin käytännössä aina, tai sen merkitys voidaan ihan kohtuullisilla perusteluilla pyöristää nollaan.
