Hmm, vaikutat kritisoivan samanaikaisesti, että a)sähköautot (ostohinta) ovat kalliita
b)niiden käyttö (verot, liikkumiskustannukset, huolto) on halpaa…
Itse noin vuoden sähköauton omistaneena (n. 25000km/v ajoa) sanoisin, että sähköauton kokonaiskustannukset ovat suurinpiirtein samat kuin edellisellä bensa-autollani. Ostovaiheessa vähän hintava, mutta kaikki muu sitten onkin ollut aika halpaa.
Jos maapallo jaettaisiin karkeasti laatikoihin joista jokainen aiheuttaa 0.07promillea päästöistä, kenen tehtävä olisi vähentää päästöjä? En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä logiikkaa, jolla koon pitäisi vaikuttaa päästötavoitteisiin.
Kuluttaa max 20kw/100km, eli esim. 15c/kwh hinnoilla työpäivän matkahinnaksi tulee n. 2,08e, eli kuukaudessa työmatkojen hinta (x21,5)= 44,72e. Bensa-autolla työpäivän matkahinnaksi tulee (7L/100km, 2e/L) 7,28e ja kuukaudessa 156,52e. Kauppa-ajot + muut päälle, niin hintaero kasvaa. Tuolla erotussummalla makselet sähköauton rahoitusta sitten pois. Veroissa tosiaan säästät vielä muutaman satasen/vuosi.
Sähköautojen käytettyjen markkina kasvaa koko ajan todella voimakkaasti. Luokkaa tuplaantuu vuosittain. Eli myös edullisia sähköautoja alkaa olla saatavilla enemmän ja enemmän. Myös uusein sähköautojen hinnat ovat laskussa, ja uusista jo puolet on sähköautoja. Ei mene kovin pitkään että bensakoneet ovat marginaalissa niin uusissa kuin käytetyissä.
Ei autolla ajelu ole mikään ihmisoikeus, joka pitää jokaiselle yksilölle tavalla tai toisella taata. Vapaasti saa valita asuinpaikkansa, työpaikkansa ja kulkineensa. Jos ei ole varaa autoon, niin vaikka sitten fillaroi tai kävelee.
100% jakeluvelvoitteella saataisiin pumppuhinnat reflektoimaan paremmin todellisuutta, jossa poltettavaa kamaa ei irtoakaan taikaseinästä maan uumenista.
Markkinatalouden mekanismit sitten keksii korvaavat keinot, jos niille ilmenee tarvetta.
Ei ole riittävästi uusiutuvien tuotantoa kattamaan 100%.
Toki markkinamekanismit keksisi aikanaan ratkaisun tähän, mutta äkillinen siirtymä tappaisi talouden. Sille on syynsä miksi sen määrää kasvatetaan pikkuhiljaa.
Jos tavaralla on tarve liikkua, niin sitten se liikkuu sillä hinnalla millä liikkuu. Se tavara, minkä liikkumisen tarve ei ollutkaan niin kriittinen, liikkuu vähemmän tai toisin keinoin.
Näin jälkikäteen ajateltuna syntyi hauska juttu, mutta ajon – tai lataustaukojen – aikana ei loppumatkasta naurattanut ihan niin paljon.
Sas se, ken käytetyn suomalaistyyliin ylihinnoitellun sähköauton(=takuun loppuminen ei näy hinnassa kuten muualla maailmassa) menee tulevaisuudessa “jälkimarkkinoilta” ostamaan niin onneksi olkoon vaan…