Fun fact: Antiikin Kreikassa, missä koko demokratia keksittiin, äänioikeus oli 18-vuotta täyttäneillä miehillä, jotka olivat palvelleet armeijassa 2 vuotta.
Jos ei palvellut armeijassa, ei saanut oikeutta päättää oman maan asioista (kuten esimerkiksi sotaan lähtemisestä).
Ei tuo nyt kauhean kaukainen ajatus olisi rajata äänioikeus valtion rahankäyttöön koskemaan niitä jotka valtiolle rahaa työstään veroina maksavat.
Ja onhan meillä tälläkin hetkellä rajattu noin neljäsosa kansasta päätöksenteon ulkopuolelle, eli kaikki alle 18 vuotiaat. Tästä pitäisi teidän teorian mukaan seurata jonkinsortin “alaikäisten terrori”, mutta eipä seuraa. Täysi-ikäiset voivat demokratiassa tehdä alaikäisten edunmukaisia päätöksiä siten kuin he katsovat parhaaksi, ilman että alaikäisillä on asiassa sanavaltaa. Voisi tuosta kopioida idean myös valtion taloudenhoitoon. Taloudessa kokeneemmat ihmiset voinevat antaa parempia näkemyksiä kansantalouden hoitoon kuin ne joita koko aihe ei edes yhtään kiinnosta. Jos päätetään ottaa johonkin asiaan velkaa, asiaan pitäisi kuulla näkemys ainoastaan niiltä jotka velan joutuvat ottamaan maksettavakseen. Mitä se vasemmistohippiä koskee otetaanko velkaa vai ei, kun ei hän mitään tule kuitenkaan maksamaan.
Se perustuu esim. siihen, että se valtaklikki voi määritellä tuloverolain uudelleen ja pitää huolen, että vain se valtaklikki maksaa sellaisia veroja, joilla saa äänioikeuden. Tai se voi ohjata yhteiskunnan resursseja niin, että valtaklikin on helppo ylläpitää isoa ääniosuuttaan.
Ja koko lainsäädäntöä sä et voi perustuslakiin kirjata. Jos jos sen teet, ollaankkin lähtöpisteessä ja kaikilla on se yksi ääni äänestää niistä laeista.
Typerä idea vaikka sitä kuinka toistelet ja ei tietenkään toteudu, sillä kansa ei koskaan äänestä sellaista enemmistöä, joka perustuslakiin tuollaista demokratian vastaista puutaheinää kirjaisi, jolla pyritään keskittämään äänioikeutta.
Mietipä nyt. Jos ajatellaan, että vallassa olisi esim. keskituloisten ja erittäin hyvätuloisten suosikit (kuten pelkosi on), niin miten he voisivat lisätä valtaansa? No nostamalla keski- ja erittäin hyvätuloisten verotusta entisestään ja/tai laskemalla pienituloisten verotusta.
Jos keskituloinen vaikkapa maksaa nyt veroja n. 10 ke vuodessa, eli 40 ke vaalikaudessa, hänen veroja pitäisi nostaa “mukavasti reilu kaksinkertaiseksi”, jotta hän saisi yhden äänen lisää. Luulen, että tämä kyllä kelpaisi pienituloisille.
Realistisempi vaihtoehto olisi se, että esim. nyt 1500 e tienaava ja vaalikauden aikana pari-kolme tonnia veroja maksavien verotusta vähennettäisiin, niin että se olisi vaalikaudessa alle tonnin ja heiltä tähtisi yksi ääni. Uskoisin, että taas kerran he olisivat melko tyytyväisiä tähän ratkaisuun
Mutta epäilemättä minulle kävisi tuohon lisäys, joka sallisi vapaaehtoisen veronmaksun, eli jos tämä pelkäämäsi valtaklikki kohtuuttomasti ja törkeästi leikkaisi pienituloisen verotusta puoleen, niin sallisin hänelle mahdollisuuden maksaa sen verran ylimääräisiä veroja, että hän saisi sen lisä-äänensä pitää.
Edelleenkään sinulla ei ole kovin rakentavaa kritiikkiä. Vain näitä “typerää”-heittoja, koska ideologinen näkemyksesi on se, että haluat päästä päättäämään, mitä toisten rahoilla tehdään.
Minun mielestäni universaalinsti ainoa reilu ja oikeudenmukainen järjestelmä on sellainen, missä käytetään kaikki käytännöllisesti mahdolliset keinot siihen, että jokainen voi ensisijaisesti päättää, mitä omilla rahoillaan tekee.
Näen asian niin, että niillä jotka tekevät työtä ja yhteiskunnassa menestyvät on jo nyt huomattavasti keskimääräistä suurempi mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Niin sen pitääkin olla. Perustuslakiin tuon nuijiminen taas olisi suoraa harvain valtaa, enkä usko sen koskaan johtavan muuhun kuin inhimilliseen katastrofiin pitkässä juoksussa. Eli kyllä, ideologisella tasolla uskon, että kaikilla tulee olla äänioikeus ja sen äänen tulee olla yhtä painava.
Ei, vaan he määrittelisivät tuloverotuksen uudestaan sellaiseksi, että se hyödyttäisi sitä valtaklikkiä. Kun verolait eivät ole perustuslaissa, se antaa vapaat kädet tehtailla sellainen järjestelmä, joka pysyy vankasti valtaklikin käsissä. Kansalta ei kysytä mitään, vaan valtaklikki ohjailee miten tahtoo. Vain mielikuvitus olisi rajana kun valtion tulot kerättäisiin muutoin kuin “tuloverona” ja “tuloveroiksi” taas määritellään sellaiset verot, joita vain valtaklikki pääsee helposti maksamaan ja näin pitämään vallan itsellään. Samalla luodaan hyvitysjärjestelmä, jolla tuo keinotekoinen tulovero saadaan kompensoitua ja valtaklikki ei taloudellisesti menettäisi mitään, päinvastoin.
Älä kuvittele, että valtaapitävät eivät käyttäisi mahdollisuuksiaan lisätä omaa valtaansa kun tällainen mahdollisuus heille tarjoillaan kultavadilla. Ainoa perälauta on se verenvuodatus.
Idioottimainen ehdotus ja täysin demokratian vastakohta. Mutta saahan sitä fantasioida mistä tahansa.
Tosiasiat näyttävät asian olevan toisin. Velkaannumme hillittömästi ja se ainoa hallitus pitkään aikaan, joka painoi valtion budjettivajeen nollan tuntumaan, sai historiallisen paskalastin. Veroasteemme on hirvittävän korkea ja jakautuu erittäin epätasaisesti ja silti yhteiskunnassa eniten äänessä on sävy, jonka mukaan juuri se pieni joukko, joka maksaa paljon veroja on jtoenkin yhteiskunnan vihollisia ja vastuunsa välttelijöitä ja kaikelle sanomiselle vapaata riistaa, kun taas kotona makaava joukko on tämän yhteiskunnan suurimpia sankareita, joita kaikki rakastavat ja josta ei saa pahaa sanaa sanoa. 15 % maksaa yli puolet veroista ja joukko pienenee koko ajan ja yhteiskunta velkaantuu, peruspalvelut rapautuvat ja vallassa on ainoastaan keskustelu siitä, miten paljon veroja maksamattomalle kansanosalle milloinkin pitäisi antaa lisää rahaa “oikeudenmukaisuuden” nimissä.
Olet siis löytänyt itsesi kaikkien valistuneiden harvainvaltiaiden suurimman dilemma edestä: kun vain voisi vaihtaa kansan itsensä kanssa samalla tavalla ajatteleviin, niin kaikki olisi hyvin. Tämä on siis se peruste, miksi demokratiaan on päädytty. Kansa kyllä muuttuu mutta ei pakolla vaan vapaaehtoisesti pitkäjänteisellä työllä. Mainitsemasi teemat ovat vaikkapa tulevissa vaaleissa isossa roolissa. Ennen pitkää niihin myös puututaan. Aikataulu taas riippuu noiden Arkadianmäellä toimivien menestyjien suosiosta kansan keskuudessa. Sen eteen he tekevät joka päivä töitä.
Tuon ideologisen paasauksen sijaan voisit konkreettisesti muotoilla, miten tuollainen verotus tehtäisiin. Jos ajatuksesi on, että tuloverot tehtäisiinkin esim. asteikolla:
0-75 000e: 0 % ja 75 000-> e: 30 %, on totta, että se 3,1 % vähemmsitö, joka tuon yli 75 ke tienaa, saisivat keskimäärin 6 ääntä ja loput 96,9 % äänioikeutetuista vain esim. sen 2 ääntä (kun maksaisivat vapaahetoista veroa 10 e), niin toki tuolla saataisiin tuolle “eliitille” peräti lähes 10 % kaikista äänistä, mutta ei sillä valtaa kaapata.
Vastaavasti, jos asetettaisiin verorajoiksi vaikka:
0-40 000e: 0 % ja 40 000-> e: 40 %, niin tuo yli 40 ke tienaavien joukko saisi kaikista äänistä n. 40 % itselleen.
Toki 100 % veroasteella 40 ke tuloista ylöspäin saisi tuo joukko jo pienen enemmistön äänistä, mutta luulenpa, etteivät he ihan sitäkään halua.
Tuo logartimisuus tekee tarkoituksella juuri sen, että tulee täysin suhteettoman kalliiksi “ostaa” ääniä merkittävästi itselleen. Järjestelmä vain automaattisesti siirtäisi äänestyksen painoarvioa hieman niille, jotka maksavat tämän yhteiskunnan toiminnot.
Mä sanoin sen jo: jos perustuslaissa todetaan vain että tuloverot määrittelevät äänioikeuden, ja jos valittu eduskunta voi päättää, mitä tarkoittaa laissa “tulovero” ja miten ja keltä sitä kerätään, niin vain mielikuvitus on rajana kun eduskunta keksii ihan uuden tavan kerätä tuota “tuloveroa” ja keksiä uusia veroja jotka kohdistetaan kansaan.
Kun sä annat kaikki välineet määritellä pelin säännöt, niin lopputulos on vallan keskittyminen. Jos ja kun sä et tätä tajua, niin en voi sille mitään. Onneksi olet yksin tuon täysin demokratiavastaisen idioottimaisen ehdotuksesi kanssa jota kukaan täysjärkinen ei kannattaisi.
Ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa kirjoittaa siihen perustuslakiin, että maksetuiksi veroiksi lasketaan kaikki henkilökohtaisesti tuloihin ja omaisuuteen perustuen kerättävät verot ja että äänimäärä muotoutuu antamallani logaritmisella kaavalla ja sitoa se vaikka rahan nykyarvoon.
Kyllä halutessaan, rikkaat voisivat ostaa vapaaehtoisella miljardin euron verolahjoituksella 10 ääntä itselleen, mutta ei sillä maata hallita.
Oleellisempaa on se, että edelleenkin tämä oli eräänlainen provosoiva keskustelunavaus: elämme kestämättömässä tialnteessa, jossa liian moni hyötyy lyhytnäköisesti kasvavasta ja velkaantuvasta julkisesta taloudesta ja tuota ei selvästi saada korjattua.
Edes kaikkein tiukimmassa paikassa 90-luvun lamassa tämä yhteiskunta ei ollut valmis järkeviin päätöksiin. Aho ajoi yhteiskuntasopimusta, jossa oltaisiin tehty sisäinen devalvaatio palkkaratkaisussa, jonka seurauksena markkaa ei olisi tarvinnut devalvoida pahimmalla mahdollisella hetkellä ja päästää yksityisiä ulkomaanvelkoja räjähtämän käsiin.
Samalla tavalla tämä yhteiskunta, jossa päättäjät ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuilla makaavien äänistä, ei tule koskaan onnistuman velkakehityksen katakisussa. Tälle on pakko tehdä jotain.
Tämä on niin järjetön ajatus, ettei tästä kannata keskustella yhtään enempää. Maailmassa on paljon valtioita joissa rikkaat päättävät mitä maassa tapahtuu eikä se edellytä mitään muutoksia äänestämiseen tai lainsäädäntöön.
Rehdimpää olisi mielestäni ehdottaa suoraan demokratiasta luopumista, koska sitähän tämä olisi.
Sinänsä mielenkiintoinen kysymys, että miten paljon varallisuus Suomessa vaikuttaa yhteiskunnalliseen edustavuuteen. Voisin olla myös melkein varma, että eduskunnassa on jo nyt yliedustus hyvätuloisia suhteessa väestöön. Hyvätuloiset myös äänestävät paljon useammin kuin pienituloiset.
Demokratian upeushan on se, että se ei aseta mitään ehtoja äänioikeudelle. Tai se ei palkitse ketään millän kriteerillä isommalla äänioikeudella. Jokaisella on tasan yksi ääni vaikka olisi missä asemassa ja millä tuloilla. Toki niillä tuloilla voi epäsuorasta vaikuttaa vaalien tulokseen jossain määrin, mutta äänestyskopissa niillä ei tee mitään. Sama koskee muita ominaisuuksia, fyysisesti vahva ei saa lisä-ääniä, ilkeä kusipää ei saa lisä-ääniä, huippuälykäs ei saa lisä-ääniä. Kaikkia kohdellaan äänestyskopissa tasavertaisesti. Siitä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni.
Ei mikään estä eikä voi estää enemmistöä sortamasta vähemmistöä, mutta esim. vangeillakin on äänioikeus. Ei demokratia takaa täydellistä yhteiskuntaa, mutta muut järjestelmät ovat sitä paljon huonoimpia.
Veto-oikeuksien jakaminen johtaa lähinnä siihen että nykytila ei voi muuttua mihinkään kun joku saa aina estettyä muutokset. Ei kovin järkevää normaalissa lainsäädännössä. Asian voi venyttää ääriesimerkkiin jossa pienimmällä mahdollisella etujärjestöllä eli yksittäisellä äänestäjällä on veto-oikeus. Ei mitään järkeä ja mikään lakimuutos ei koskaan toteutuisi.
Sitten voidaan puhua siitä, mikä poliittinen puolue saa eniten valtaa määritellä nuo etujärjestöt. Vai kysytäänkö ChatGPT:ltä? Aivan. Pystyyn kuollut idea tuokin.
Mitä jos pitäydytään tässä maailmassa ja Suomen vaalijärjestelmässä?
Tuon enemmistön tyrannian välttämiseksi meillä on mm. edustuksellinen järjestelmä ja perustuslaki, jota ei voi muuttaa ilman että muutos saa 2/3 äänistä kahdessa eri eduskunnassa. Ajatus siis on, että perustuslaki suojaa noilta maalaamiltasi vähemmistöjen vankileireille äänestämisiltä eikä sitä voi muuttaa kovinkaan helposti.
Tänään taitaa olla ohjelmassa ylen pienpuoluetentti. Mukana mm. täälläkin keskutelua herättänyt liberaalipuolue, feministinenpuolue, korjausliike, muutama rajat kiinni mamut ulos puolue jotka eivät jostain syystä osaa toimia yhdessä, ja tietenkin kommunistit. Viime vaaleissa tentti meni ehkä enemmän viihteen puolelle. Uskon että sieltä voi kiinnostaviakin pointteja nousta, ja hyvä että näidenkin äänelle annetaan alusta.
Lisäksi harras toive, että keskustelu demokratian malleista siirrettäisiin toiseen ketjuun. Sen voisi nimetä vaikka ”lukion filosofia - kurssi 1”.
Ehkäpä henkilö-ja-ääni-periaatteen taustalla on jotain sen kaltaista, että 99% väestöstä ei olisi kovin iloisia, kun päätösvalta kaikessa olisi yksinomaan suurruhtinaalla, muilla aatelisilla, suurmaanomistajilla ja muutamilla harvalukuisilla tehtailijoilla.
Jotenkin tykkään Sveitsin mallista. Kansalaiset päättävät itse, eivätkä poliitikot voi ohittaa kansalaisten enemmistön tahtoa yhtään millään keinolla. Ja kun jokaisessa lakialoitteessa kerrotaan hinta, niin se kivasti tukee sellaista taloudenpitoa, ettei rahaa ihan vallan turhuuksiin haaskata. Kunhan vaan onnistutaan pitämään enemmistö väestöstä siellä tuottavalla puolella.
Niin se vaan kommunismikin Suomessa kärsi tappion, kun työmies oli onnistunut hankkimaan itselleen ikioman asunnon, auton ja ehkä hyvässä lykyssä kesämökinkin. Silmitön tuhlaaminen tuli muotiin vasta seuraavilla sukupolvilla.
Entä jos rajattaisiin edustajien kausien määrä kahteen? Dynamiikka muuttuisi “ammattipoliitikkojen” seuraavien vaalien äänenkalastelun suhteen. Samalla edustajan motivaatio keskittyä ajamiinsa asioihin lisääntyisi, toki kohti kauden loppua etsittäisiin ja pelattaisiin niitä vihreitä oksia.