Orpo ei ole huono mutta erityisesti Marin mutta myös Purra on suustaan poikkeuksellisen hyviä ja nopeita puhumaan. Marin on omaan makuun vähän turhan kiihkeä kun lämpiää ja ajautuu helposti vastakkain asetteluihin. Jopa yllättää, että noin fiksu ihminen valitsee tyylin, joka jättää provosoivan jälkimaun. Mutta voihan olla, että tuo vetoaa isoon yleisöön parhaiten ja Sanna tietää taas kerran, mitä tekee.
Nyt tarvittaisiin linjaa, jossa tulevat säästöt tehdään fiksusti. Tuntuu, että näissä kaikissa kolmessa on kompromisseja. Harmi että kokoomuskaan ei taida ajaa esim. omistamisen verotukseen tasapuolisuutta, kuten osinkoverotuksen yhtenäistämistä, jolloin piensijoittaja saisi osingot selvästi pienemmällä veroasteella. Ja että perustulomalliin kuuluvaa palveluiden ostamisen helpottamista ei saada koskaan aikaan tavalla tai toisella. Voin helposti ostaa kaverilta tietokoneen, mutten seinän maalaustyötä. Kokoomuksen ehdottama ansiosidonnaisen päivien puolitus 400 päivästä 200 päivään olisi aika radikaali, mutta varmaan jotain lyhennysvaraa voi olla. Harkimo ehdotti eilen, että hoitoalan opiskelijoille voisi maksaa palkkaa, millä alan vetovoimaa voisi lisätä. Ihme että tähän ei kukaan muu ole tarttunut vaan ykköskeinona mainitaan kielitaidottomien ulkomaalaisten houkutteleminen suomeen hoitotöihin.
Orpo ei missään nimessä ole huono, hän on paljon keskimääräistä suomalaista parempi esiintyjä. Suomihan on perinteisesti ollut paperista monotonisella äänellä tankattujen puheiden ja muutenkin jäykän esiintymisen maa. Se tulee varmaan jo kielestä: Suomessa ei millään intonaatiolla ilmaista, milloin vaikka kysytään jotain, vaan se pitää kuulla puheen sisällöstä. Meillä sisältö on aina dominoinut tyyliä.
Viimeisten 30 vuoden aikana tämä on alkanut jonkin verran muuttua, ja politiikassakin on alkanut näkyä joitakin maailmanluokan esiintyjiä, esimerkiksi Alexander Stubb ja Timo Soini 00-luvulla. He ovat rentoja, itsevarmoja, ilmeikkäitä puhujia, jotka ottavat tilan kuin tilan, haastattelun kuin haastattelun suvereenisti haltuun. Koska Orpo on ison puolueen puheenjohtaja ja monikymmenvuotinen ammattipoliitikko, odotan häneltä hirveästi, eikä hän esiintyjänä ihan odotuksiin yllä. Muuten kyllä pätevä ja nuhteeton, hänestä ei skandaaleja saa irti.
Televisio on visuaalinen väline. Moni tekee muuta samalla kun se on päällä, tai vaikka seuraisi keskittyneesti, ei ehkä ihan pysy perässä mistä puhutaan. Mieleen saattaa jäädä päällimmäisenä kehonkieli ja tyyli. USA:ssa ensimmäinen television presidenttiväittely oli 1960, vastakkain varapresidentti Nixon ja nuori Kennedy. Ne jotka kuuntelivat tentin radiosta, arvioivat Nixonin voittaneen. Ne jotka katsoivat televisiosta, totesivat Kennedyn voittaneen ylivoimaisesti. Hän oli valloittava, kun taas Nixon hikoili suolapatsaana. Tämä saattoi ratkaista vaalin. Esiintyminen merkkaa.
Vaaliväittelyt kuultuani en lainkaan ihmettele, miksi nykyistä hallitusta on jatkuvasti repineet sen omat sisäiset kriisit. Ulkoisten kriisien aikana on yleensä hallitukset toimineet sisäisesti yhtenäisinä. Mutta ei tämä hallitus, jonka jäsenet huutavat ja riitelevät keskenään.
On aika uudelle koalitiolle, jolla on yhteinen suunta.
Tämä tilanne ehkä kääntyi Orpon eduksi, koska hän erottui rauhallisena persoonana Marinin ja Purran kovan ja ajoittain kiivaan väännön aikana. Lisäksi hän onnistui välttämään itsensä toistamisen, argumentoinnissa oli kyllä tosin vielä paljon toivomisen varaa. Joka tapauksessa Elina Valtonen ja ehkä myös Kai Mykkänen eivät olisi pärjänneet tässä väittelyssä lainkaan niin hyvin, kuin Orpo. Tämä johtuu osin siitä, että tässä väittelyssä pystyi erottautumaan sillä, että ei pysy mukana muiden vauhdissa. Yllättäen Orposta on tullut Kokoomuksen ykkösnyrkki aivan viime hetkellä. Samalla Liberaalipuolue on hävinnyt sinne jonnekin ja Liike Nyt on aika väsähtänyt. Kokoomuksella on vielä mahdollisuudet pitää piikkipaikka, mutta tiukkaa se tekee.
Suomen pitää ottaa askelia kohti tasaveroa, jolloin työnteko kannattaa aina. Vero olisi todennäköisesti jossain 15% tuntumassa, jos veropohjaa laajennetaan. Yrittäjyys ja palkkaaminen pitää tehdä helpommaksi ja tähän liittyy myös työntekijöiden joustavampi kierto. Valitettavasti oikein mikään puolue ei näitä asioita halua nostaa esiin, ja Kokoomuskin on niin vasemmistolainen, että päätä kiristää.
Mä en jaksa kuunnella Sannaa enää, puhuu muiden päälle, ei vastaa kysymyksen ja syyttää muita kaikesta tekemisestään… Ei jatkoon. Ja porvarien verotustahan ei saa kiristää, mitä Sanna uhkailee…
Tuota luokkaa se on pörssiyhtiöiden osinkojen osalta.
Tietysti parasta olisi, että verokanta olisi yhtenäinen myös listattu-listaamaton -akselilla. Muistelisin jonkun laskelman olleen tästä, että 5-7 % osinkoverolla kaikilta omistajamuodoilta olisi valtiolle erittäin merkittävä positiivinen fiskaalinen vaikutus ja samalla henkilöomistajien käteen saama raha pysyisi samana (listaamaton) tai jopa kasvaa huomattavasti (listattu).
En ole nähnyt muiden ehdokkaiden olleen tämän yhtenäisen verotuksen kannalla kuin korjausliikkeen Petri Roinisen. Muutamia keskusta-oikeistolaisia ehdokkaita (ja paria vasemmalta) olen aiheen tiimoilta jututtanut ja kaikki todenneet tämän olevan mahdotonta / liian vaikeaa tai suoraan sanoen eivät ole ymmärtäneet mistä kyse.
Suurimpina huolina ovat ulkomaalaisomistuksen väheneminen, eläkeyhtiöiden (ja ay-/työnantajaliikkeet, säätiöt, jne.) tuottojen pieneneminen sekä “yrittäjien suhteellista asemaa ei saa heikentää”.
Ehkä ymmärrys puolueissa kasvaa seuraavan neljän vuoden aikana, kun osakesijoittajia on 1,5 miljoonaa.
Kiteytit juuri erinomaisesti politiikan tai oikeammin demokratian haasteen! Mitä teknisempiin asioihin mennään, sitä vähemmän niistä päättävillä on tietotaitoa. Mennään siis sillä mitä heille kerrotaan ja mitä mieltä ohjeistetaan olemaan. Ne neuvojat nousevat oleelliseen asemaan, mutta vielä oleellisempaa olisi tietää minkä takia tai mitä kautta jokin nousee ns agendalle eli kiinnostus kuunnella mielipiteitä ja ottaa lopulta oma kanta nousee.
Roinisen on helppo puhua näistä kun tietää 100% ja omakohtaisesti mistä puhuu.
Orpo on kyllä ihan oikeassa siitä miten työttömyysjaksoilla on keskimäärin aika iso piikki juuri ennen kuin turva loppuu. Herää kysymys pystyisikö nämä ihmiset halutessaan työllistymään jo ennen kuin 399 päivää on kulunut, todennäköisesti ainakin osa pystyisi.
Se että ei olisi minkäänlaista työttömyysturvaa nyt on aivan eri asia ja melko typerä heitto, ehkä vetoaa demariäänestäjiin.
Tarkoititko siis, että tuo Sannan tyyli saa sappesi kiehumaan, vai se että asiasta kritisoidaan? Tarkennuksena, että minähän en edes ole mikään selkeä “oikeistolainen”. Olen monestakin asiasta esim. Kokoomuksen kanssa eri mieltä, mutta valitettavasti SDP on entistä kauempana.
Ja se on ihan totta, että tuohan on toki ihan peruspolitiikkaa että etenkin ikävältä suoraan kuulostavia vastauksia ei sanota suoraan, koska keskiverto ihminen ajattelee äärimmäisen yksinkertaisesti.
Ajatuskulku on tämänkaltainen:
Toteamus: Kokoomus haluaa jarruttaa sosiaalietuuksien indeksikorotuksia.
Marin: Keskeyttää ja huutaa päälle vedoten ihmisten tunteisiin ja ensimmäisen tason ajatteluuun, että tuo on epäoikeudenmukaista ja väärin, jopa kylmää!
Sosiaalietuuksia nauttivat: “Paska uudistus, siinä ne porvarit haluaa omia etuja vain lisätä meidän köyhien kustannuksella”
Tosiasiassa meidän pitäisi miettiä tuon kokonaisvaltaisia vaikutuksia, hieman “toisen asteen ajattelun” -tyyliin. Nyt kiistatta Suomessa on valtavasti kannustinloukkuja matalapalkka-alojen työn vastaanottamisessa. Lääkärin työtä tk:ssa tehneenä näen aivan liikaa ihmisiä, jotka elelevät pelkillä sosiaalietuuksilla vailla haluakaan mennä töihin. Kysyttäessä töistä, monien kohdalla tulee ilmi että työt EIVÄT KIINNOSTA. "Tulen ihan hyvin tälläkin toimeen, en mä tuosta työpaikasta oikein mitään hyödy. On toki niitäkin jotka töihin haluaisi, mutta eivät eri syistä johtuen pysty. Näistä ihmisistä en puhu missään nimessä.
Nyt viimeisen kriisin aikana sosiaalietuuksien (ainakin jotkut?) indeksikorotukset ovat olleet 7,5 % luokkaa. Tuo on ihan liikaa, kun miettii että valtaosin työntekijöillä tuo korotus on ollut pienempi. Kannustinloukut vain pahenevat.
Entäs terveysnäkökulma? Meillä on oikeasti hyvää tutkimusdataa siitä, että työ on loistavaa hoitoa erilaisten sairauksien hoitoon. Kotona oleminen passivoittaa, nostaa riskejä lukuisille sairauksille niin somaattisille kuin psyykkisillekin. Tälle ei anneta yhtään painoarvoa keskusteluissa sosiaalietuuksista. Mielestäni SDP / vasemmiston politiikka tällä saralla on äärimmäisen lyhytnäköistä, vaikka sitä markkinoidaan “pienempien etuja ajavana”.
Kolmas näkökulma voisi olla maahanmuuttoon liittyen. Maahanmuuttajat kokevat nämä samat kannustinloukut sen jälkeen kun ovat saaneet jäädä maahan. Miksi tehdä töitä kun sosiaalietuudet riittävät ja ero on häviävän pieni. Tehdä nyt 160h/kk töitä että saat hikisesti lisää rahaa siitä.
Neljäs näkökulma voisi liittyä rahoitukseen, mistä ne rahat korotuksiin saadaan ja mikä sen rahoituksen hinta on? Jos velka, niin hinta näkyy korkomarkkinoilla. Jos “tulorahoitus” (verot), niin mitkä sen lieveilmiöt ovat?
Mutta ei näitä asioita mietitä vaalikeskusteluissa (formaatinkaan vuoksi), kun ääniä kalastellaan. Kaikki pohjautuu tunnereaktioiden synnyttämiseen ja ensimmäisen tason laiskaan argumentointiin.
Mutta näitä asioita kun itse yritän miettiä kokonaisvaltaisesti, en näe SDP:n poliitiikassa kovin paljon mieltä, vaikka jaan käytännössä täysin samat arvot SDP:n kanssa. Olenhan itsekin köyhästä perheestä lähtöisin. Paljon on toki kehitettävää mielestäni myös Kokoomuksen vaaliohjelmassakin. Olen käynyt siis molempien vaaliohjelmat läpi. Kokoomuksella on sentään enemmän numeroita ja konkretiaa, SDP:llä laveaa kaunista kirjoittelua vähäisemmällä konkretialla ja väitteisiin ei luonnollisesti löytynyt yhden yhtä lähdettä koko vaaliohjelmassa (Kokoomuksella sentään tämä löytyy). Miten voit luottaa tällaiseen puolueeseen?
Ei ole mikään “huippuargumentti” ja vaikutus todennäköisesti kaikkea muuta kuin “voimakas”, mutta rehellisesti sanottuna harvoja konkreettisia toimia mitä tuossakaan paneelissa ehdotettiin. Tottahan se on että moni nauttii tuon ajan “loppuun asti” ottaen hyödyn irti ja työhommat kiinnostaa siinä vaiheessa kun ansiosidonnaisen työttömyysturva loppuu. Tähän piikkiinhän Orpokin viittaa ja se on näkyvissä kyllä jos sen haluaa nähdä.
Marin kommentoi talouskasvun moottoreiksi vain laveasti “Vahvistetaan koulutusta”, “Lisätään T&K -panostuksia” ja “maahanmuuttoa lisää”, niin aika laiskaksi jää itse argumentointi. Ei senkään vertaa konkretiaa jos vertaa tuohon Orpo-esimerkkiisi. Toki nämä keskusteluohjelmat on oikeasti formaatiltaan todella hankalia, sillä keskustelu jää ajanpuutteen (ja muiden päälle puhumisen vuoksi) herkästi ylätason keskusteluksi.
Siitä alkaa olla kauan aikaa kun demarit ja vasemmistoliitto ovat ajaneet työväen asiaa.
Joskus ennen muinoin terästehtaan karskit äijät kannattivat vasemmistoa, työväen puoluetta. “Työmies on palkkansa ansainnut”.
Nykyään demarit ja vasurit ovat käytännössä tuensaajapuolueita. Kaikenmoisia tukia keksitään ja pitää keksiä työelämän ulkopuolella olevien hyväksi. Joka ikinen lause Sanna Marinin suusta kasvattaa metallimiehen verotaakkaa ja pienentää käteen jäävää nettotuloa. Jos ei nouse suora palkkaverotus niin nousee työmatkaverotus, asumisverotus tai jokin muu vastaava.
Vielä nurinkurisempi on tilanne työmarkkinoiden suhteen. Joku ammattiliittoon kuuluva voisi kysyä vaikka Tehyltä että miten on heidän jäseniensä palkkakehityksen kannalta hyödyllistä, että demarit ja vasurit tuo ulkomailta vietnamilaisia tekemään tehyläisten hommat palkalla jota tehy pitää jäsenilleen liian pienenä. Tuo on ihan 100% palkkojen polkemista. Eikä tilanne ole yhtään erilainen rakennustyömailla tai laivatelakoilla. Ulkomainen työvoima tekee samat työt halvemmalla. Loistavaa telakanjohtajan tulostavotteille, ihan surkea diili suomalaiselle ammattiväelle. Jos minä olisin ammattiyhdistysliike olisin erittäin agressiivisesti halpatyötuontia vastaan.
Eipä siinä, sitä saa mitä tilaa. Tehyläiset äänestää Sanna Marinia ja saavat vietnamilaiset työkaverit. Palkkakuoppa on ja pysyy.
No ei kai se ainoa asia vaakakupissa ole, että minimoidaan työllistymistä hidastavat tekijät. Jos olisi, niin toki ansiosidonnaisen voisi vain poistaa. Mutta tietenkin sen tehtävä on myös auttaa ihmistä pärjäämään ja tulemaan toimeen sen ajan kun etsii töitä ja järjestelee elämänsä sellaiseksi että voi ottaa vastaan uuden työn - ehkä jopa uudella paikkakunnalla.
Musta tuo ansiosidonnaisen lyhentäminen ja porrastaminen ovat loistavia ehdotuksia, ja niitä on joskus muutkin ehdottaneet kuin vain Kokoomus. Lisäisin listaan myös ansiosidonnaisen tason laskemisen. Eli vähennetään kannustimia lorvimiseen ja toisaalta kavennetaan eroa ansiosidonnaisella ja työmarkkinatuella olevien välillä. (Ja samalla siis ennen kaikkea lasketaan ansiosidonnaisen suoria kustannuksia).
Monesta asiasta samaa mieltä, mutta voisin kommentoida vähän mekanismia, millä palkkoja poljetaan.
Palkkoja ei ole niin helppo pudottaa tuomalla tänne väkeä kuin myymällä työ ulos. Palkat on täällä maksettava TESn mukaan, eikä siihen vaikuta mistä työntekijä on tänne tullut. Asia on tietenkin toisin, jos tulee tänne ulkomaisen työnantajan leivissä. Siis niin kuin raksoille ja telakoille tullaan. Urakan osia myydään Latvialaisille/Puolalaisille ym jotka sitten tulevat sikäläisten yritysten palkkalistoilla tänne töihin.
Hoitoalalla tälläinen Hoitsu for Hire -tyyppinen toiminta, missä oltaisiin ulkomaisen yrityksen palkkalistoilla ulkomaisella palkkatasolla töissä suomalaisessa sairaalassa ei ole alkanut (vielä). Siksi tätä kysymystä ei välttämättä hoitoalalla koeta palkkojen pudottamisena, vaan nähdään myös mahdollisuutena saada väkeä töihin.
Käytännössä on vaikea saada kaukaa tulleita jäämään Suomeen töihin hoitoalalle. Aika nopeasti huomaavat että Ruotsissa on paremmat palkat + vähemmän rodullista ennakkoluuloa ja enemmän omalta seuduta tullutta väkeä.
Mutta joo, duunariväestö vaihtoi jo Soinin aikana aika laajasti vasemmistosta persuihin. Tai ainakin ne, joita nettopalkka kiinnostaa sateenkaarilipun liehutusta enemmän.
Mielestäni Orpon ajama kustannusten kasvun leikkuri on tarpeellinen. Valtiolla, joka elää velaksi, ei perusjärjellä ole muita vaihtoehtoja. Sitä on sitten meikä mandoliinon vaikea sanoa onko oikea kohde sote tilanteessa jossa terveydenhuolto on rempallaan. Mutta verotuksen ja tukiviidakon uudistamalla voisi purkaa kannustinloukut ja vapauttaa kaiken maailman hakemuksia käsitteleviä virkailijoita muihin tehtäviin. Tavoitteena pitäisi olla järjestelmä, joka on mahdollisimman automaattinen, ja ihmistä vaativaa tarvrharkintaisuutta olisi mahdollisimman vähän. Tällaiset rationaaliset uudistukset ja optimoinnit pitäisi toteuttaa niin pian kuin mahdollista. Valitettavasti vuodet vierivät ja asiat pysyvät ennallaan.
Joskus mietityttää sekin, miten esim. Viro pärjää paljon pienemmällä rahalla ja saa joillain osa-alueilla niin hyviä tuloksia. Otetaan esimerkiksi koulutus ja oppiminen. Ei raha oikeasti ole ainoa tekijä, joka määrää asioiden lopputuloksen. Asioita voidaan tehdä huonosti isolla rahalla ja hyvin pienellä rahalla. Parasta olisi, jos tehtäisiin hyvin kohtuullisella rahalla, johon meillä on varaa.
Velan kasvaessa valtion budjetista menee yhä enemmän miljardeja pelkkiin korkoihin mikä kurjistaa hyvinvointiamme ja nostaa veroja ja lisää uuden velanoton tarvetta. Kurja noidankehä. Pelkästään se on syy, jonka vuoksi velkaantuminen pitää saada poikki.
Jep. Toki palkkakehitykseen vaikuttaa negatiivisesti se, että maksetaan kehittyvistä maista tulleille TES:n minimipalkkaa. Kuulemani mukaan hoitoalalla on palkat kehittyneet hyvin 20vuodessa, en tarkkaan tiedä onko kovin tavanomaista maksaa suomalaiselle hoitajalle minimipalkkaa, vai täytyykö tekijöitä houkutella kovemmilla liksoilla. Itse en ainakaan yksityisen sosiaalipalvelualan tessin minimipalkalla lähtisi ikinä töihin Jos olis pakko niin vaihtaisin alaa.
Vaikuttaa se ainakin sitä kautta, että jos vaikka hoitoalalla voidaan sanoa että alan houkuttelevuus on heikkoa ja suomalaiset eivät hoitoalan koulutuspaikkoja halua täyttää, niin kuskaamalla aasiasta hoitajia voidaan ylläpitää alan huonoa houkuttelevuutta (= matalaa palkkatasoa).
Ulkomailta tulevan työsopimuksessa työnantaja saa työsuoritteen ja työntekijä pienen palkan sekä Suomen kansalaisuuden, joista jälkimmäinen on oleellinen osa sopimusta. Suomalaista hoitajaa ei voi tällä edulla motivoida.
Ja kuten tiedämme, työperäisen maahanmuuton työllisyysaste vaikkapa 5 vuotta maahan saapumisen jälkeen on laskenut heikommaksi kuin kantaväestön. Tarkoittaen sitä, ettei se vietnamilainenkaan ole kiinnostunut erittäin matalan palkan töistä enää sen jälkeen kun sosiaaliturvaan on oikeus. Ihan sama kannustinloukku vaikuttaa myös “uusiin” suomalaisiin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Jos vanha vietnamilainen lopettaa työt saatuaan kansalaisuuden, on demarin logiikka hakea vietnamista uusi työntekijä, joka tekee taas ahkerasti töitä ainakin siihen saakka kunnes hänkin saa kansalaisuuden. Prosessi pyörii ja toisesta päästä tulee ulos työttömiä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä.
Tämä on ihan järjetön yhtälö. Ei Suomi tarvitse tällaista maahanmuuttoa, ei ainakaan taloudellisessa mielessä. Tämä ei de facto paikkaa meidän julkista kestävyysvajettamme.
Työväenpuolueet ovat niitä joiden mielestä ensisijainen toimeentulon lähde on työ, tai siitä kertynyt työeläke. Modernit työväenpuolueet ymmärtävät myös yritysten ja yrittäjien asiaa.
Tukipuolueet ajavat järjestelmää, jossa toimeentulo hankitaan erilaisten tukien avulla. Näitä tukia nauttivat paitsi kansalaiset, myös erilaiset järjestöt jotka sitten maksavat “palkkaa” henkilöstölleen.
Jotenkin huvittavaa, kun SDP:tä ja Marinia sietämättömät kommentoivat, kuinka Marin hävisi väittelyn. Kun Vihreiden, varsinkin Helsingissä, povattua antijytkyä spekuloidaan, niin ensimmäisenä tulevat kommentoimaan ne, jotka eivät ikinä ole Vihreitä äänestäneet ja syyttävät kannatuksen romahdusta siitä, että Vihreät eivät ole tukeneet yksityisautoilua. Onko tämä niin vaikeaa? Ei sillä ole mitään väliä, millaisena Marin näyttäytyy niille, jotka eivät SDP:tä äänestäisi muutenkaan.
Kun puhutaan väittelyn voittajasta tai politiikasta, niin se on lopulta kisa, jossa on säännöt - kuka saa eniten ääniä. Vähän sama, kuin ei keihäänheitossa jaeta tyylipisteitä tai pisteytetä haastattelussa onnistumista, vaan sitä, kauas keppi lentää. Jos heittää pisimmälle, niin voi olla ihan niin sietämätön ihminen kuin haluaa, ja on silti voittaja. Sama homma tässä. Ihan sama miten asiatonta, epäkunnioittavaa tai epäkohteliasta väittelyssä esiintyminen on ja ihan sama miten paljon siellä valehtelee, jättää vastaamatta kysymyksiin tai puhuu muiden päälle, niin lopulta tasan yksi asia merkitsee: paljonko saa ääniä. Marin saanee niitä taas paljon, jopa eniten, ja on saanut SDP:stä nuorisoa kiinnostavan puolueen tilanteessa, jossa varsinkin nuorison keskuudessa kannatuksen puute on ollut ongelma. Niin paljon kuin se itseänikin ärsyttää, niin tosiasioiden edessä on turha pyristellä.
Lisäksi tässä pitää ottaa huomioon, että helposti se työllistyväkin on nettosaaja. Kiitos hyvinvointivaltion. Statin/Vm:n laskelmien mukaan vain kolmeen ylimpään tulodesiiliin sijoittuvat ovat nettomaksajia. Kaikki muut ovat nettosaajia. Surullista, mutta totta. Näin ollen vaikka heiluttelisit kuinka kovaa käsiäsi 2 tonnin kk palkalla (tai jopa 3 tonnin) niin kuormitat systeemiä enemmän kuin tuot siihen lisää. Tässä valossa koko maahanmuuttokeskustelu edes työperäisen maahanmuuton osalta on ihan turhaa. Se on harvoin kannattavaa. Suomessa jo olevaa suomalaista ei voi ajatella samalla tavalla, koska hän on täällä joko täysin nettosaajana, vain vähän nettosaajana tai jopa nettomaksajana. Hänen osaltaan olisi tärkeintä, että edes työllistyy.
Tilanne muuttuu kun otetaan huomioon toinen asia: huoltosuhde.
Nyt jos kantasuomalaiset 2-6 tonnia kuussa tienaavat duunarit eläköityvät massoissa, niinkuin tekevät, täytyy jostain löytää edes joitain uusia maksajia systeemille. Tämmöisen korvaajana ainoa vaihtoehto lienee maahanmuutto. Ei suomalaisia vaan tunnu löytyvän kaikkiin töihin. Jos yhä useampi suomalainen on joko eläkkeellä tai tukien varassa niin jostain niitä maksajia pitäis keksiä.
.
Tarkennuksena, että minähän en edes ole mikään selkeä “oikeistolainen”. Olen monestakin asiasta esim. Kokoomuksen kanssa eri mieltä, mutta valitettavasti SDP on entistä kauempana.