Yrittäjän ja yrityksen verotus ovat kaksi eri asiaa, ja ne olisi myös hyvä pitää keskusteluissa erillään. On olemassa yrittäjän rahat (ja verot) ja yrityksen rahat (ja verot). Näitä em. säätelemällä voidaan vaikuttaa paljonkin yritysten toimintaan ja investointeihin.
En siis ota kantaa minkä puolueen tai ehdokkaan keinot siihen ovat oikeita tai vääriä, mutta molempiin (yrittäjä ja yritys) voidaan vaikuttaa erikseen.
Syytä on myös muistaa , että yrityksen rahat ovat kuin taikaiskusta yrittäjän rahoja pääomaveron jälkeen. Minkään puolueen listalla ei tietääkseni ole yritystoiminnan aloittamisen hankaloittaminen. SDP tekisi sen kuitenkin. Yhdistettynä Yel- eläkeuudistukseen listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristäminen olisi eläkesuunnitelmaa tekevälle yrittäjälle erittäin epäedullinen päätös. Jos tähän päätökseen mentäisiin, olisi mielestäni porrastus paikallaan. Kevennetyllä verolla voisi edelleen olla osingot 60t vuodessa 150t sijaan. Eläkkeelle jo jäävien yrittäjien kohdalla tätä ei pitäisi soveltaa, vaan vanha raja voisi olla edelleen voimassa.
Aloittavalle yrittäjälle tulisi siis SDP:n myötä tilanne missä yritykseen jätetään varoja koska osingon nostaminen muuttuu kalliimmaksi. Ongelmaksi aloittavalle yritykselle muodostuu YEL- uudistus, joka vie osan yritykseen jätettävästä pääomasta. Yrittäjän tarvitsee varmaan syödä jotain, joten palkkaa joutuu nyt osingon sijaan nostamaan. Palkan nostaminen ei ole tietenkään yhtä verotehokasta, joten kulut nousevat edelleen. Alkutaival monessa yrityksessä on melkoista tervanjuontia, en lähtisi vaikeuttamaan sitä millään tavalla.
Poistin @Kapylan_Munger1 sun kommentin koska näistä asioista voi keskustella olematta itse yrittäjä. Aiheesta pitäisi löytyä tutkimusta miten verotuksella, kannusteilla yms. voidaan vaikuttaa investointipäätöksiin yms.
Juuri näin. Varsinkin kun puhutaan pienistä yrityksistä, on yrityksen ja yrittäjän verotus käytännössä usein täysin sama asia. Varsinkin jos yrittäjä on vielä ainoa omistaja.
Pointti hyväksytty. Minäkin puhun usein työttömien asioista vaikka en koskaan ole ollut työtön.
Olet periaatteessa täysin oikeassa mutta käytännössä kuitenkin ajattelet asian väärin mutta juuri tämän sinun esille tuoman asian kirkastaminen monelle uudelle yrittäjälle olisi tärkeätä.
Yrityksen rahat ja verotus on tosiaan eri asia, kuin yrittäjän rahat ja verotus mutta lopulta yrittäjä kuitenkin omistaa yrityksen ja tätä kautta myös yrityksen rahat. Vähän saivartelua mutta… 
Se miksi nämä asiat on kuitenkin hyvä ja tärkeätä ymmärtää pitää erillään on se, että moni aloitteleva yrittäjä ei tätä mielestäni aina ole kovinkaan hyvin sisäistänyt ja jos yrityksellä alku on ollut ihan positiivinen tulee monelle aloittelevalle sekaannus juurikin siinä, että rahat menevät sekaisin ja yrityksen varallisuudesta aletaan liikaa tukemaan tai sen kautta mietitään liikaa omaa varallisuutta. Näissä sitten yhden tai kahden hyvän vuoden jälkeen, kun tulee se kolmas vähän tasapaksumpi tai huono vuosi, niin edellä mainituista syistä saatetaan pahimmillaan nähdä jopa konkurssi. Näitä siis tullut valitettavan monta kertaa todistettua sivusta ja vaikka itse olen yrittänyt monelle tätä asiaa terävöittää, niin monelle tästä on tullut kuitenkin hahmottamisongelma.
No mutta tämä ei sinällään ollut kokonaisuudessaan viesti sinulle Ziibra, vaan yleisemmin mitä itselleni tuli asiasta mieleen ja periaatteessa tällä kertaa kanssasi samaa mieltä. 
Ei saivartelua, vaan nyt ollaan asian ytimessä. Näin, vaikka esimerkiksi se osakeyhtiö on juridisesti itsenäinen oikeushenkilö.
Jos minä haluaisin nyt perustaa hienon yrityksen Juhan Nakkikioski Oy ja palkata sinne Liisan, Maijan ja Sirpan työntekijöiksi, ottaisin tietenkin ainakin näin keskiluokkaisen yksityishenkilön mittapulla merkittävän taloudellisen riskin. Luonnollisestikin kaiken perusta on usko liiketoiminnan kannattavuuteen. Mutta kyllä tuon jälkeen verotus on keskeisessä asemassa siinä, etenenkö hankkessa eteenpäin.
Ja siinä verotuksessa ei ole olennaista mielestäni yksittäinen verokomponentti, vaan se että mitä vaikkapa siitä 100 euron voitosta jää minulle käteen kaikkien verojen jälkeen. On se summa 10 euroa nykyistä enemmän tai vähemmän, voi olla juuri se ratkaiseva asia yrityksen perustamisessa etenemisen suhteen.
Toki voiton verotustakin kriittisempi asia on vielä voitontekoa rajoittava verotus (ja veroluonteiset maksut), mutta ehkä niihin ei kannata tässä mennä. Semminkin, kun aina alvista puhuttaessa saa vasta-argumentin, että kysehän on vain kuluttajan maksamasta läpikulkuerästä. Niinhän se on. Olkoonkin, että itse en ole koskaan vielä törmännyt kehenkään, joka vaikka siellä nakkikioskilla miettisi tuotteen verotonta hintaa ja alvin osuutta, vaan huomio on aina yrittäjän pyytämässä loppuhinnassa.
Vaalien lempi keskustelunaihe on ollut julkinen velkaantuminen missä Suomi on (muun maailman ohella) kunnostautunut finanssikriisin jälkeen.
Useimmiten velkakeskustelu on kuitenkin naiivia ja mustavalkoista. Todellisuus on moniulotteisempi.
Koska täällä on paljon älykkäitä keskustelijoita suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän hieman vaativan, mutta antoisan tekstin aiheesta: milloin velkaa on liikaa?
https://carnegieendowment.org/chinafinancialmarkets/86397
Hyvä uutinen on, että aihetta voi käsitellä analyyttisesti. Velkaantumista voi teoriassa jatkaa loputtomasti, jos se investoidaan velanmaksukapasiteettia kasvattavasti. Tai, myös tulonsiirrot tai ne ärsyttävät palkat julkisen sektorin massiiviselle henkilöstölle voi kasvattaa taloutta kestävästi kun he kuluttavat rahat elämässään mihin vuorostaan mahdollisesti yritykset vastaavat investoimalla lisäkapasiteettiin.
Jos näin ei käy, velkaantuminen ei ole pitkässä juoksussa kestävää.
Mutta, se voi jatkua älyttömän pitkään. Lopulta velalla on aina kustannus: ei niinkään siksi että se pitäisi maksaa takaisin (lol) vaan siksi että ekstra julkinen kulutus voi syrjäyttää muuta kulutusta, aiheuttaa inflaatiota jos se ylittää talouden kapasiteetin tai se voi säikäyttäessään saada yritykset ja kotitaloudet vastaamaan niin, että he vuorostaan säästävät itse odottaessaan veron korotuksia tai he siirtävät omaisuutta ulos maasta. Toisaalta siinä vaiheessa kun talous hidastuu liian ja huonosti investoidun velkamassan takia, on jo liian myöhäistä ja hyvin vaikeaa leikata velkatasoja.
Epäselvyys siitä, kenelle lasku lopulta lankeaa on myrkkyä siinä vaiheessa kun se kysymys nousee.
Valitettavasti ei ole mitään nyrkkisääntöä milloin velkaa on liikaa. Eri maiden velkasuhteita (usein mitattuna velka suhteessa BKT:hen) ei voi suoraan verrata toisiinsa talouden erilainen rakenteiden takia.
Nyrkkisääntönä mitä rikkaampi maa, sitä enemmän velkaa.
Antoisia lukuhetkiä.
Lisäys: yksi velan (=finanssivarallisuuden) vaara on jos se luo illuusion suuremmasta varallisuudesta mitä talouden koko (usein mitattuna BKT:lla) oikeasti kestävästi voi kantaa. Tuohan julkinen velkaantuminen ihmisille ja firmoille ekstratuloja mitkä voi myös sijoittaa. Tämä ei taida olla niinkään Suomen ongelma mutta joissain maissa, kuten Kiinassa varallisuuden suhde BKT:hen on ampunut hälyttävän korkealle kuten Japanissa kävi superkuplassa 80-luvulla.
Lisäys 2: kun miettii näitä ulottuvuuuksia alkaa ymmärtämään miksi velkaantumisen taittaminen voi olla vaikeaa ja toisaalta, miksi siihen voi päästä montaa reittiä. ”Helpoin” on talouskasvun kiihdyttäminen vaikka lisää velkaantumalla, jos se taittaa velkasuhdetta BKT:hen lopulta. Toisaalta tällaisia kypsiä talouksia kuten Suomi on vaikea kamalasti kiihdyttää.
Lopullinen ongelman taklaaminen tuleekin varmaan olemaan hikinen kompromissi kasvua tukevia toimia, leikkauksia hyvinvointipalveluihin ja muuhun sekä veronkiristyksiä.
Tätä kyllä sopisi monen pohtivan enemmänkin!
Ajatelkaa vitosen kahvia kahvilassa.
Asiakkaan pitää tienata vaikkapa 8€ brutto.
Tästä tietyllä veroprosentilla 3€ verottajalle ja 5€ asiakkaalle. Tämä siihen 5€ kahviin.
Tästä noin 1€ (ALV) verottajalle ja 4€ kahvilalle.
Tästä kaikki kulut pois, jotta päästään alimmalle riville. En itse pyöritä kahvilaa niin en osaa sanoa paljonko on kahvilan liikevoittoprosentti. Mutta sanotaan 25% ettei kukaan pääse sanomaan, että suurentelen kuluja. Oikeasti en usko minkään kahvilan tekevän 25 pinnan liikevoittomarginaalia vaan se on jossain 5-15 välillä.
Jää 1€ liikevoittoa firmaan.
Tästä verottajalle 0.2€ (yhteisövero) ja 0.8€ firmalle jakokelpoisia varoja.
Kuvitellaan, että yrittäjä maksaa itselleen samaa palkkaa kuin asiakkaalla oli ja ottaa hyödyn yrittämisestä palkkana. Tämä näin koska huojennettua osinkoa Sanna ei enää halua sallia (itseasiassa näkee, että yrittäjän pitäisi jättää koko tulos firmaan eli ei edes maksaa palkkaa itselleen). Mutta otetaan se nyt palkkana.
Tästä siis verottajalle 0.3€ ja yrittäjälle 0.5€.
Eli transaktiosta, jossa 5€ kahvi vaihtoi omistajaa tulonmuodostus jakautui seuraavasti:
Tuo laskelma on lähellä totuutta, mutta oikeasti se yrittäjän palkka olisi ollut firman kulu eli mennyt aiempaan vaiheeseen laskelmaa eikä tuohon loppuun. Ja tod näk yrittäjä ei sitä olisi ottanut kokonaan palkkana vaan ehkä kokonaan tai osin osinkona. Mikä tosin ei nyt ihan tuhottomasti tuota laskelmaa muuta.
Tämä on juuri se haaste tässä keskustelussa. Huolissaan olijat haluaisivat pysäyttää velkaantumisen nyt, koska muuten se tulee olemaan liian rumaa, sitten kun se lopulta on pakko tehdä (ja erityisesti niille heikoimmassa asemassa oleville, joita nyt velanotolla kerrotaan suojeltavan).
Mutta samaan aikaan näppärä velan puolustelija pystyy perustelemaan hyvin uskottavasti, että juuri nyt ei ole se hetki. Tämä on se mitä politiikkaa esim SDP ajaa tällä hetkellä.
Ja kaikki tämä sekoittaa sen ydinkysymyksen: miksi ihmeessä sitä velkaa otetaan kaikenlaisiin kuluihin mitä ei hyvällä uskollakaan voi kutsua tuottaviksi investoinneiksi? Kuten itsekin totesit, velkaa ei ole ihan pakko alkaa vähentää mahdollisesti vielä pitkiin pitkiin aikoihin (ennenkuin sitten lopulta on), joten antaa se (minun mielestäni teko)syyn olla luopumatta mistään kuluerästä valtionbudjetissa juuri nyt (koska rahaa on).
Taitaa olla aika hyväpalkkainen toimitusjohtaja, jos Kokoomuksen ansioveron alennuksella saa 3k lisää rahaa kuukaudessa. Työmarkkinatuen saajan kohdalla on ilmeisesti laskettu koko asumistuen poisto tjsp?
Ja kaikki tämä sekoittaa sen ydinkysymyksen: miksi ihmeessä sitä velkaa otetaan kaikenlaisiin kuluihin mitä ei hyvällä uskollakaan voi kutsua tuottaviksi investoinneiksi? Kuten itsekin totesit, velkaa ei ole ihan pakko alkaa vähentää mahdollisesti vielä pitkiin pitkiin aikoihin (ennenkuin sitten lopulta on), joten antaa se (minun mielestäni teko)syyn olla luopumatta mistään kuluerästä valtionbudjetissa juuri nyt (koska rahaa on).
Olen aivan samaa mieltä. Julkisuudessa on ollut viime aikoina myös taloustieteilijöitä, jotka ovat sanoneet, että velkakeskustelu on lähtenyt lapasesta ja että me ei olla vielä läheskään sellaisessa hallitsemattomassa tilassa kuin jokut väittävät.
Uskon, että he ovat oikeassa.
Sen lisäksi uskon, että em. ei ole syy jatkaa sitä velan ottamista siksi, että se on poliittisesti helpompaa kuin alkaa leikkaamaan hieman sellaisista paikoista, jotka estävät taloutta ja työllisyyttä kasvamasta.
Ja taloustieteilijät ovat aivan oikeassa, ettemme ole vielä Kreikan tilanteessa. Siellä velkaprosentti taitaa olla tällä hetkellä on 180% BKT:stä, kun Suomessa se on alle puolet tästä. Ja sehän ei ole syy mennä sinne, missä Kreikka on jo ollut ja on vieläkin.
Kaikkien, erityisesti vasemmistopuolueiden olisi hyvä muistaa miten Kreikka päätyi velkasaneeraukseen. Useampi vasemmistoliiton PJ ei ehkä muista Suomen lamaa 90-luvulla, mutta se Kreikan tarina on varmaan tutumpi. Ao. artikkeli on vuodelta 2012, kun Kreikka eli vielä keskellä sekasortoa.
Vanhat valtapuolueet Pasok ja Uusi demokratia nauttivat vuosikymmenien ajan suurta kansansuosiota luomalla monenlaisia palkkio- ja etuusjärjestelmiä valtion virkamiehille.
Ajatusharjoitus: Mitä jos yllä olevaan virkkeeseen vaihtaa Vasemmistoliiton ja Demarit tilalle ja virkkeen loppuun eläkeläiset ja työttömät.
Mitä siitä seurasi?
Eläkeikää olisi nostettava, anteliaat etujärjestelmät purettava ja veronkantojärjestelmä uudistettava. Julkisesta taloudesta pitäisi leikata tuhansia työpaikkoja, minimipalkkoja alentaa ja palkat jäädyttää, kunnes työttömyys putoaisi järkevälle tasolle.
Kansa on osoittanut mieltään, raivonnut ja mellakoinut. Silti vyönkiristäminen on jatkunut.
Myönnän, että yllä mainitut vertaukset ovat kärjistettyjä ja Kreikassa oli syvä rakenteellinen korruptio, joka esti asiaan puuttumisen ennen kuin oli aivan pakko. Sitä meillä ei vielä niin pahana ole, mutta pistäisin nuo poliittiset virkanimitykset suurennuslasin alle. Mikäs tämä Tuula Haataisen kiirehtimä osastopäällikkörekrytointi on, jos ei rakenteellista korruptiota? Se ei toteutunut, mutta vastaavaa tapahtuu joka päivä.
Meidän hallinnossa olisi oltava täysi meritokratia ja meidän maa ja kansa on liian pieni siihen, että me tunaroidaan tämä yhteiskunta Kreikan malliin ihan sen vuoksi, että tarpeellisia toimia ei voida tehdä ajoissa, kun ne eivät vielä tuhoa kenenkään elämää.
Jep 
Tai Keskustan ja sote-alueiden uudet virat.
Velan suhteen hankaluus on siinä, että riippuu täysin velallisesta, tuleeko velasta ongelma. Oikeissa käsissä velka on väline ja mahdollistaja. Väärissä käsissä se vie ensin pikkusormen ja sitten koko käden. Velkaa ja sen aiheuttamaa riskiä pitää kyetä hallitsemaan.
Tässä ainakin yksi syy siihen, miksi on mahdotonta suoraviivaisesti arvioida, milloin velasta tulee tai on tulossa ongelma.
Rahan luonne on myös sellainen, että jos katsotaan kaikkia tarpeita, sitä tuppaa aina olemaan liian vähän. Uusia tarpeita syntyy jatkuvasti. Standardit muuttuvat ja paisuvat. Sen vuoksi eläminen velaksi ei todennäköisesti ratkaise sitä perusongelmaa, että rahaa nyt vaan on rajallisesti.
Kroonisessa velkakierteessä elävä pystyy aikansa kiertämään tosiasioita, mutta ennen pitkää todellisuuteen joutuu heräämään.
Jos velkaa osaa käyttää oikein, kaikki on ok. Aina se ei onnistu. Edes valtioilla.
Kannattaisi ehkä muistutella mieliin sellainenkin ajatus, että hyvinvointia voi olla myös ilman velkaa. Vaalikeskusteluissa teema polarisoituu usein siihen, että velalla turvataan hyvinvointia ja säästämällä luodaan automaattisesti kurjuutta. Kuitenkin molemmilla välineillä voi saada aikaan hyvää tai huonoa. Kaikki riippuu toteutuksesta.
Jep. Turhista menoeristä leikattaisiin varmasti, jos lainaa ei olisi tarjolla. Lainanappi mahdollistaa skipata myös järkevät säästötoimet. Se on mun mielestä vaara velaksi elämisessä, että rahan käyttö voi aikojen saatossa löystyä ja ihan fiksukin säästäminen tai asioiden tekeminen parrmmin voi mielikuvissa muuttua julmaksi juustoleikkuri politiikaksi.
Velka ei ole ongelma tasan niin pitkään kunnes yhtäkkiä se on. Mitä rikkaampi valtio, yritys tai henkilö, sen pidempään velka ei ole ongelma. Valtioilla on se etu tässä että yleensä siinä vaiheessa kun velka muuttuu ongelmaksi, summat ovat sellaisia että ne ovat velan antajan ongelma… 
Kiitos @Verneri_Pulkkinen totutun laadukkaasta viestistä Pari omaa ajatusta.
"What is often forgotten (until it becomes obvious, by which time it is too late) is how highly self-reinforcing these effects can be. As the impact of a high debt burden eventually causes growth to slow, this slower growth in turn raises the existing debt burden and causes new debt problems to emerge in sectors once though relatively safe. These dynamics in turn reinforce factors that caused growth to slow. "
Korkea velkataakka lopulta hidastaa talouskasvua. Ja kun talouskasvu hidastuu, niin negatiivinen kehä on valmis ja velkataakka vain kasvaa.
“It is notable that in almost every case in history when a country’s rapid growth has been associated with even more rapid growth in its debt burden, the subsequent adjustment has always turned out to far more difficult than even pessimists had predicted. People have always systematically underestimated the positive impact on economic activity of rising debt and the negative (and asymmetrical) impact on economic activity of the subsequent adjustment. There is little reason to believe that the future will be much different.”
Suomessa velkataakka on kyllä kasvanut mukavasti 2010-2023 (2010: 75 mrd, 2022: 142 mrd), mutta talouskasvua ei silti voi kehua aikavälillä 2010-2023 (velan suhde BKT 2010: 40,0 %, 2022: 51,6 %). Lisääntynyt velka ei siis ole kummoisesti edes lyhyellä aikavälillä boostannut talouskasvua, niin kuin se yleensä tekee. Tähän kun lisätään se, että lisääntynyt velkataakka pitkässä juoksussa hidastaa talouskasvua, niin ei tämä nyt kovin hyvältä minusta näytä vaikkei tässä mitään akuuttia kriisiä olekaan.
Ja kun tiedetään että meillä valtiossa on oikeasti löysää tuolla rakenteissa, niin vaikea nähdä oikeasti järkeviä argumentteja miksi me ei leikattaisi niistä turhista menoista, joita tuolla liberaalienkin leikkauslistalla hyvin näkyy. Voidaan siis leikata ilman, että kosketaan niihin herkkiin ja eettisestikin tärkeisiin alueisiin (sote, koulutus).
Välillä hyvä pistää dataa peliin, olen yrittänyt löytää tietoa valtionvelasta, jotta tiedetään mistä keskustellaan näissä vaaleissa. Tässä ote valtion velanhallinnan vuosikatsauksesta.
Yllättävän vähän on muuten vaalitenteissä tällaisia taulukoita esitelty. Tämä data-lähtöisyys olisi voinut auttaa keskustelua, koska ei kaikilla kuuntelijoilla voi olla käsitystä siitä, mistä mennään numerotasolla. Jos Suomen valtio olisi Inderesin analyytikoiden seurannassa (olisi muuten hauska idea), olisi tämä varmaankin yksi niistä raporteista, mitä käytäisiin säännöllisesti läpi.
Inderesin(kin) analyysit katsovat enemmän tulevaisuuteen kuten olet varmaan huomannut, jos olet sijoittaja siis.
Teoriassa yrityksen arvona puhutaan tulevaisuuden diskontattuja kassavirtoja.
Velkaisuus huolestuttaa, koska:
-velalla ei saada oikein mitään aikaan (bkt 15v takainen)
-rahaa käytetään nykyuralla entistä enemmän, ei ole mitään joka viittaisi alijäämäisyyden loppumiseen, päin vastoin
-kulut /korko% ja korkoEUR ovat nousussa. Syövät verorahojamme
Tämä kaikki vaikka verot/bkt on hilattu jo ns world-class -tasolle, parhaaseen A-ryhmään, vaikka vasemmisto muuta horisisi. Ts äärikorkea maailman mittakaavassa.
Tulee mieleen vain se yksi tentti (se oli se sanna ylikierroksilla tentti) missä toimittajat vetäisivät ton BKT-kehityskäyrän esille ja Sanna ensimmäisenä vastaajana ja näppäränä väittelijänä reagoi siihen juuri niinkuin kannattikin: katsokaa nyt, 2010-luvun leikkaukset aiheutti juuri tuon minkä näette! Ei kasvua koko vuosikymmenellä! Tällä kertaa meidän pitää toimia toisin, nyt ei leikata!
Se keskustelu oli siinä. Yksikään toimittaja ei kysynyt yhtään vastakysymystä, yksikään toinen ehdokas ei kysynyt tai kommentoinut mitään. Ihan turha veto oli edes yrittää mitään dataa tuoda kun ei nuo ihmiset näköjään livenä pysty datasta keskustelemaan.
Kukaan ei ruvennut pohtimaan, saati että olisi ollut tietoa, leikkattiinko tuolloin todella, tapahtuiko samaan aikaan jotain muuta, nousiko esim veroaste, tapahtuiko suomen taloudessa jotain (esim nokian ja paperiteollisuuden alasajo), jne.
Mukavaahan se toki olisi, että keskusteltaisiin datan pohjalta, mutta harvassa on ne ketkä pystyy keskustelemaan.
Orpo ei pysty ainakaan. Ja Sanna taas ei häpeile yhtään puhua mitä näkee opportunistisesti parhaimmaksi juuri siinä hetkessä riippumatta siitä onko se totta vai ei (vrt. Trump). Ja toimittajat ei pysty keskittymään yhtään siihen mitä edellinen puhuja sanoi kun keskittyminen menee shown pyörittämiseen ja siihen, että keretään kysymään kaikki kysymykset ennenkuin aihe taas vaihtuu.
Pitää pystyä tykittämään ja pitämään tempo kovana 
.
Tuostakin voi tarkastella ja arvioida velka-Suomen trendejä.
Ehkä hyvä huomata
-koronamenojen vaikutus rajallinen
-Rinne-Marinin lisäysten vaikutus vastaava kuin koronalla, sillä erotuksella että koronamenot on ovat historiaa
-vaalikuskustelujen perusteella 60% menoista kasvaa automaattisesti, joten menoja ei edes tarvitse leikata vaan hillitä kasvua tasapainon hakemisessa
-varsinainen menojen priorisointi höyläyksen rinnalle. Turha on turhaan rahaa kylvää, hukkaan heitetty raha on hukkaan heitettyä rahaa
-nostaisen vielä esiin sen, että turhan priorisointi pois tai pienemmäksi vapauttaa pienen kansakunnan resursseja nice-to-have -osastolta rakentamaan sitä oikeaa jakovaraa
