Ainahan jostain jotain haittaa on, mutta onhan listaamattomien yritysten veroetu listattuihin verrattuna täysi vääryys, mille on vaikea keksiä perusteita. Sille sietäisikin tehdä jotain, Marin on aivan oikeassa. Tähän mennessä vaan lobbarit ovat olleet hyviä työssään.
Osan väittelystä kuunnelleena enpä nyt tiedä oliko Marinin populistiset välihuutelut mallia " te leikkaatte köyhiltä" pelkästään hänen kannaltaan hyvä asia.
Mä olen samaa mieltä. On typerää rankaista firmoja siitä, että ne koettavat kerätä riskirahaa ja kasvaa. Se on todella monella tasolla typerää. Mutta yhtä typerää on korjata tämä ongelma rankaisemalla niitä listaamattomia ja nostamalla niiden verotus pörssiyritysten tasolle. Kun se järkevä ratkaisu olisi tehdä se asteittain ja keskimäärin jopa laskean kokonaisveroastetta, eikä nostaa sitä - kuten vasemmisto haluaa.
Salainen päiväuneni on se, että verotus olisi paljon nykyistä neutraalimpaa. Ettei se niin paljon palkitse tai rankaise yhtiömuodon tai omistusmuodon mukaan. Mutta tiedän myös, että koska etujärjestöt, niin meillä ei voi koskaan olla kivoja asioita, koska “pikku Jarno-Riikan tulot vähenisivät, niin ei voida tehdä mitään”.
En kokenut että Sanna Marin olisi kiljunut tässä väittelyssä. Hallitusvaihtoehtoja käytiin läpi ja edelleen näyttää vahvasti siltä, että nykykolalitio jatkaa, jos saa tarpeeksi ääniä. Sanna Marin kertoi selkeästi, miksi hallitusyhteistyä ei ole mahdollista Perussuomalaisten kanssa ja toki Petteri Orpo piti puoliaan, minkä pystyi. Mielenkiintoista oli väittely siitä, että onko Keskustapuolue oikeistopuolue, itse väittäisin, että nimensä mukaisesti kyseessä on oikeiston ja vasemmiston välissä oleva keskelle asemoitunut puolue.
"Kun Marin on rajannut perussuomalaiset ulos, Sdp:n ainoaksi mahdollisuudeksi jää lopulta hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa, jonka puheenjohtajaan hän suhtautuu kaiken lisäksi silmin nähden vastenmielisesti.
Sdp:n sisällä Marinin taktiikka on herättänyt kritiikkiä, vaikka politiikan toimittajien tentissä hän antoi ymmärtää, että kuviosta on laaja yhteisymmärrys puolueen sisällä. IS:n tietojen mukaan asiaa ei ole ainakaan Sdp:n puoluehallituksessa käsitelty.
IS:lle arvioidaan Sdp:n sisältä, että perussuomalaisia pidetään ”vastenmielisenä vaihtoehtona”, mutta se ei tarkoita, että taustalla olisi joku ”yhteinen päätös”, että perussuomalaiset olisi rajattu Sdp:n hallitusvaihtoehtojen ulkopuolelle."
Marin tunnetaan SDP:n vasemman laidan poliitikkona, onko henkilökohtainen inho avoimesti kansallismielistä(ja kielivapautta ajavaa) puoluetta kohtaan ohittanut poliittisen strategia-suunnittelun?
Politiikan toimittajat ja tutkijat A-talkissa:
Vaaliasetelmat ovat tosiaan mielenkiintoiset, kun nyt jo tehdään merkittäviä rajauksia mahdollisiin hallituskumppaneihin.
Laajalti tunnettu “kusisaapas” ja “tenukeppi”, professori Mikko Vuorenpää kiteytti asian omasta puolestaan.
Tästä seuraa se, että moni (ennen) Kokoomuslainen äänestää Perussuomalaisia ja viimeksi mainittu puolue tulee voittamaan vaalit. Peliasetelma on selvä ja Petteri Orpon tilanne on hyvin vaikea. Blokkivaalit.
Mulla kävi jopa mielessä, että onko tämä Marinin suunnalta niin laskelmoitu liike, että on mietitty kaikkia keinoja saada kokoomuksen etumatkaa demareihin pienennettyä.
Jos vaikka kävisikin niin, että PS ei ole suurin, niin hyötyä on saavutettu kokoomusta heikentämällä.
Todella outoa kuvailla “hyvin vaikeaksi” gallupeja johtavan ja kannatustaan voimakkaasti nostaneen puolueen PJ:n asemaa.
Kokoomus saa rusinoita pullasta kun se on ainoa puolue, jota muut tarvitsevat hallitukseen. SDP:tä Kokoomus ei tarvitse koska voi ottaa PS:n. PS:ää Kokoomus ei tarvitse sillä voi ottaa SDP:n. Mutta sama ei päde PS:ään tai SDP:hen, ne kummatkin tarvitsevat Kokoomuksen kun eivät yhdessä voi hallitukseen mennä.
Toki tämä pätee vain jos kannatus ei muutu merkittävästi nykyisestä.
Orpon tilanne on todella hyvä.
Tilanne on hyvä, jos mietitään hallitusneuvotteluja, mutta huono, jos ajatellaan kannatusta. Monet haluavat varmistaa oikeistohallituksen, jolloin järkevintä on äänestää Perussuomalaisia, tähän Vuorenpää viittasi. Vaalitulos voi olla huono ja vaalien jälkeinen neuvotteluasema voi olla hyvä, eivät sulje pois toisiaan.
Unohdit vaihtoehdon, jossa nykyinen hallituspohja jatkaa. Sekin on mahdollista, koska hallitus on ollut aiempiin verrattuna poikkeuksellisen suosittu. SDP ei tarvitse Kokoomusta välttämättä mihinkään.
Se, että Kokoomus ja Keskusta eivät osaa päättää ovatko ne vasemmisto- vai oikeistopuolueita, tulee näkymään kannatuksessa negatiivisesti.
Mä pidän tuota todella epätodennäköisenä esim. Keskustan tilanteen takia. Mutta toki ratkeaa vasta kun nähdään vaalitulos. Olisi myös epätodennäköistä, että hallituksessa ei olisi toista kahdesta suurimmasta puolueesta. Eli sanoisin, että ei tule tapahtumaan tällä järjestyksellä.
Mitä enemmän arvokeskustelu vie tilaa talousasioilta vaalikeskusteluissa, sitä suurempi lienee vuoto kokoomuksen kannattajista sekä oikealle että vasemmalle. Ainakin alku näyttää kovin arvopainotteiselta. Kokoomusta äänestäessä et voi olla varma äänestätkö liberaali- vai konservatiivihallitusta, ja tämä tuntuu olevan monella äänestäjällä jopa taloutta suurempi kysymys tällä hetkellä.
Juuri näin. Sen sijaan Perussuomalaisia äänestäessä voit olla varma siitä, millaista hallituspohjaa olet rakentamassa. Kokoomuksen äänestäjä voi saada lopulta neuvottelujen jälkeen itselleen epämieluisan hallituksen ja ei voi olla varma siitä, minkä puolesta lopulta äänestää.
Jep. Mutta myös persuja äänestämällä voi saada Suomelle kovin epämieluisan hallituksen…
Koitetaanpa keksiä edes yksi peruste listaamattomien yhtiöiden vähemmän verotetuille ja jopa “verovapaille” osingoille miettimällä erilaisia mahdollisia veromuutoksia, joilla em. osingot saataisiin samalle viivalle listatuista yhtiöistä saatujen osinkojen ja palkkaverotuksen kanssa. Tarkastellaan kolmea vaihtoehtoa, joille olen keksinyt hauskat nimet. (Verovapaille on tässä lainausmerkeissä, koska sellaisia ei oikeasti yrittäjillä ole olemassakaan vaikka eräät puolueet ja niiden kannattajat asiaa kovasti rummuttavat.)
Marinin päiväuni: Listaamattomasta yhtiöstä saatu osinko ja mahdolliset myyntivoitot verotetaan 30/34 prosentin mukaan kuten muutkin pääomatulot. Ei muita muutoksia.
Tällöin 150.000 euron vuosituloista menisi, yhtiön ja osakkaan maksamana, veroa yhteensä 69.600 euroa. Yhtiön ja yhtiön osakkaan yhteisveroprosentiksi, saadaan 46,4%.
Mikä voisi olla peruste ettei näin tehtäisi? Omalta osaltani tulee mieleen, että en ainakaan itse taitaisi ryhtyä yrittäjäksi näillä spekseillä, jos joutuisin esimerkiksi ottamaan velkaa, panttaamaan asuntoni ja investoimaan 500.000 tuhatta. Sekä tekemään 10 tuntista päivää kuusi päivää viikossa. Jos inflaatio nakertaa pääomaa 5% tahtia (= 25.000 euroa vuodessa), riskikompensaatio pääomalle olisi 10% (=50.000 euroa vuodessa) vuosiansioksi 60 viikkotunnin työpanoksella saisi 500 euroa vuodessa. Nice!
Mutta tietysti jos on hyvä liikeidea, jolla tienaa 150.000 euroa/vuosi, joka ei vaadi suurta työpanosta, pääomaa, eikä sisällä riskiä, niin sittenhän tilanne on eri. Voi kuitenkin olla, että yrittäjät Suomessa olisivat uudistuksen jälkeen yhtä harvinaisia kuin punajalkahaukat. (Punajalkahaukka on pesinyt Suomessa muutaman kerran ja yksittäisiä lintuja havaitaan vuosittain.)
Marinin kostea päiväuni: Osakeyhtiö vapautetaan tuloverosta ja osakkaan saamat osingot ja myyntivoitot verotetaan ansiotuloina yrittäjällä.
150.000 eurosta on maksettava eläkevakuutusmaksua 37.950 euroa ja sosiaaliturvamaksua 4.350 euroa yhteensä 42.300 euroa. Netosta menisi veroa vuoden 2022 vero asteikon ja 21% kunnallisveron perusteella 41.718 euroa. Vero + eläkevakuutusmaksu + sosiaaliturvamaksu = 84.018 euroa.
Epäilen löytyykö uudistuksen jälkeen Suomesta yhtäkään perusyrittäjää, joka ottaa riskiä, sijoittaa pääomaa tai tekisi pitkää päivää.
Marinin märkä päiväuni ja kliimaksi: Osakeyhtiön verotus säilyy entisellään ja osakkaan saamat osingot ja myyntivoitot verotetaan kuten palkkatulot.
150.000 euron tulosta yhtiön vero on 30.000 euroa. 120.000 eurosta eläkevakuutusmaksu ja sosiaaliturvamaksu on 32.760 euroa. Verotettavaksi jää 87.240 euroa, josta vero em. perusteilla 31.027 euroa. Verot ja maksut yhteensä 93.787 euroa = 62 prosenttia 150.000 eurosta.
Mistään riskistä tai reaalisesta tulosta on enää turha edes puhua.
Lopputuloksena yrittäjän, listattujen yhtiöiden osingot ja palkansaajan verotus ovat Marinin ja vasemmiston mittapuulla yhteneväiset. Paha vain että yrittäjyys ja arvopaperisijoittaminen ovat viimeinkin kokeneet Suomessa sukupuuton. Mutta Marin herää onnellisena.
Itselle ainakin talous paljon tärkeämpi. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin liberaallina olisin valmis äänestämään persuja juurikin varmistaakseni ettei nykymeno talouden osalta jatku. Eli valitettavasti pakko laittaa ”arvokysymykset” romukoppaan.
Totta, mutta homma toimii myös toisin päin. Vetoa on myös vihreisiin/persuja vastaan.
Vaalien kärkikolmikko tulee olemaan jossain järjestyksessä kokoomus, PS ja SDP, se on yksi harvoista varmoista asioista tällä hetkellä. Nykyinen gallupjärjestys lienee todennäköisin: kokoomuksella on edelleen iso kaula suhteessa persuihin, joka puolestaan on nousutrendissä johon demarit tuskin pystyy enää vastaamaan. Sekin on mahdollista, että PS kirii vielä suurimmaksi. Pohditaan kuitenkin ensin mahdollisia hallituskokoonpanoja nykyisellä gallupjärjestyksellä. Tunnustelija Orpon pöydällä on ainakin tällaiset pohjat:
Ensimmäisessä vaihtoehdossa hallituksella olisi ainakin 115, ehkä 120 paikkaa, eli riittävän tukeva selkänoja. Talouskysymyksistä pystyttäisiin sopimaan. Orpon ja Purran yhteiselo oppositiossa on ainakin päällisin puolin vaikuttanut asialliselta. Toki ongelmakohtia pääkaksikon välillä olisi esimerkiksi joissakin EU-linjauksissa ja päästötavoitteissa.
Tämä olisi luultavasti aika mieluinen pohja Orpolle ja Purralle, mutta iso kysymys kuuluu, suostuuko kepu hallitusvastuuseen. Sillä on ison puolueen identiteetti – vuosina 1987-2019 se oli hallituksessa neljästi, ja aina pääministeripuolueena. Loput neljä kautta se oli oppositiossa lihomassa ja kasvattamassa voimaa taisteluun suurimman puolueen paikasta. Nyt sen pitäisi toista kertaa peräkkäin mennä keskisuurena jeesaajapuolueena hallitukseen. Kestääkö kunnia ja kenttä sellaista?
Muutama seikka kuitenkin puhuisi kepun myöntymisen puolesta. Suurin osa kenttää haluaa nähdä kepun konservatiivisena porvaripuolueena. Jos se näkee mahdollisuuden, että Orpo yrittää joka tapauksessa kimppaan persujen kanssa, ajatus siirtymisestä kaikkien vihervasemmistopuolueiden kanssa yhdessä oppositioon ei välttämättä miellytä puolueväkeä. Mikä kepun rooli olisi oppositiossa? Muut oppositiopuolueet tekisivät yhdessä välikysymyksiä yhteiseltä arvopohjaltaan.
Kepu ei myöskään ole yleensä mitenkään periaatteellisesti asemoitunut oppositioon heti vaalien jälkeen. 1987 Koivisto sysäsi sen oppositioon porvaripuolueiden kassakaappisopimuksen kärähdettyä. 1995 kepu hävisi äärimmäisen hankalan pääministerikauden jälkeen ison määrän paikkoja ja jäi pahasti SDP:n jalkoihin, mutta silti pääministeri Aho heitti heti vaali-illan seurannassa Pasilassa Lipposelle koepallon kolmen suuren hallituksesta. 1999 kepu hävisi niukasti SDP:lle ja oli käsittääkseni jälleen halukas punamultaan. Vain vuoden 2011 murskatappion jälkeen pääministeri Kiviniemi totesi heti, että kepun paikka on oppositiossa. Mutta jopa silloin kepu nähtiin lyhyesti hallituskeskusteluissa, kun Katainen heitti kesäkuun alussa SDP:n ja vasemmistoliiton ulos ennätyspitkistä hallitusneuvotteluista. Kiviniemi oli suostuvainen keskustelemaan Kataisen kanssa, ja kun muutama päivä myöhemmin vasemmistopuolueet palasivat Säätytalolle, Kiviniemi luonnehti selvä kitkeryys äänessään välipäiviä ”maailman lyhimmäksi jääkaudeksi”.
On siis täysin mahdollista, että kepu on ostettavissa porvarihallitukseen antamalla sille vähän kokoaan enemmän ministeripaikkoja ja maaseudulle jokin ylimääräinen tukipaketti.
Mikäli kepu kuitenkin asemoituu oppositioon kosiskeluista huolimatta, Orpo voi yritttää kakkosvaihtoehtoa. Sen paikkamäärä riittäisi toki enemmistöön, mutta epämukavan niukasti. Luultavasti sillä olisi korkeintaan 110 paikkaa, mikä ei ole kovin tukeva lähtökohta pitkään neljän vuoden periodiin. Ohuita enemmistöpohjia on modernissa historiassa nähty vain tilanteissa, joissa hallituksesta on livetty kesken kauden. Mutta ei 110 paikkaa tätä hallitusta tietenkään poissulje. Sen alle jäävä paikkamäärä olisi jo pahasti kipurajoilla.
Toinen, ehkä jopa isompi ongelma on yllättäen RKP, jonka ryhmyri Anders Adlercreutz ilmaisi tänään puolueen voimakkaat antipatiat persuja kohtaan:
Tähän on tietenkin helppo hymähdellä, että lopultahan RKP suostuu mihin vain päästäkseen hallitukseen, mutta antipatiat vaikuttavat kyllä aidoilta, eikä ankkalammikossa ole unohdettu, että nimenomaan PS sysäsi RKP:n oppositioon vuonna 2015. Adlercreutz ei kiertele mieltymystään sinipunaan, joka olisi RKP:lle sopivan liberaali. Mikäli kepu painelee suitsukkelaan oppositioon, RKP:llä on sille ennennäkemätön kiristysruuvi: se voi torpata persut hallituksesta kieltäytymällä Orpon kakkosvaihtoehdosta.
Tämän pohjalta pidän kepun oppositioskenaariossa sinipunaa ehkä vähän todennäköisempänä kuin kokoomuksen ja persujen ohutta pohjaa. Sinipunalla olisi tukeva enemmistö ja joitakin helposti sovittavia asioita. Hirveän iso ongelma olisi tietenkin sovittaa kokoomuksen ja SDP:n täysin erilaiset taloudenpidon tilannekuvat yhteen.
Myöskään Orpon ja Marinin kemiat eivät ole kaksiset. Marin on luultavasti tiiminsä kanssa analysoinut aiempien vaalien pääministereitä ja todennut, että pehmeän leppoisa oman hallituskauden puolustaminen on johtanut liki järjestään isoihin tappioihin. Marin on valinnut aggressiivisemman tyylin: mediapoliitikkona hän pyrkii raflaavaan tyyliin luomaan vaaleista kertomuksen pahasta oikeistosta joka yrittää romuttaa hyvinvointivaltion, ja SDP:stä sen ainoana uskottavan isona puolustajana. Viestinä on, että jos kannatat hyvinvointivaltiota, ainoa toivosi on olla säilyttämässä demarit ykkösenä; vihervasemmiston on näissä vaaleissa keskitettävä voimansa. Marin esiintyy itsetietoisesti: lähtökohtana on säilyä ykkösenä, persuilla ei ole mitään asiaa neuvottelupöytään, ja kokoomuksenkin täytyy parantua rikkaiden suosimisestaan. Nopea- ja teräväkielisenä debatoijana Marin on ajoittain saanut Orpon näyttämään hieman nahjusmaiselta väittelyissä. Syksyllä Marin jopa nauroi Orpolle pilkallisesti tivatessaan hänen leikkauskohteitaan.
Marinin tyylissä on jotain samaa kuin 40-vuotiaan Ahon tyylissä vuoden 1995 vaaleissa, jolloin tämä hyökkäili poliittisen tapakulttuurin äärirajoilla Lipposta kohti. (Hauskana sattumana 53-vuotias Orpo on nyt juuri saman ikäinen kuin Lipponen tuolloin.) Aho ei välttämättä ihan ymmärtänyt, kuinka pitkävihainen Lipponen todella on. Aholle se oli vain kovaa poliittista peliä, jonka jälkeen voidaan istua alas ja neuvotella yksityisesti. Ottaako Marin hieman samanlaista riskiä? Voimistaako hänen aggressiivisuutensa ja ajoittainen ehdottomuutensa Orpon halua tehdä liki mitä tahansa kepun houkuttelemiseksi porvarihallitukseen?
Mutta entä jos kepu tietää RKP:n tietävän että kepu on menossa oppositioon ja arvioivan sen pohjalta, että RKP pakottaa sinipunan Säätytaloon? Sitä vastaan kepu mielellään kävisi oppositiosta, hyviä muistoja kaudelta 2011-2015. Tuleeko tästä Mexican Standoff, jossa Saarikko voi halutessaan ampua RKP:n ulos valitsemalla porvarihallitukseen menon. Mutta jos Saarikko ampuu itsensä oppositoon, RKP voi ampua persut ulos.
Kaikissa näissä spekuloinnissa lähtökohtana oli siis kokoomuksen ykköspaikka. Mikäli persut kirii ykköseksi, kepun peukalon asento voi olla Purran pääministerihaaveille kohtalokas, koska muita vaihtoehtoja hänellä ei juuri ole.
Sinipunavaihtoehdon puolesta puhuu se, että Persut ja RKP eivät yksinkertaisesti millään mahdu samaan hallitukseen, RKP:kannattajakunnan liberaalisiipi on aidosti liberaali, eikä voi suin surminkaan lähteä persujen kanssa samaan kelkkaan. Jos katsotaan sitten taloudenpitoa, niin Kokoomuksella on taipumus jakaa rahaa oikealle ja vasemmalle ihan samalla tavalla, kuin kaikilla muilla suurilla puolueilla. Maatalouden tukia he eivät voi leikata, koska jäsenkunnassa on liikaa maatalousyrittäjiä. Veronalennukset on jo käytännössä tullut luvattua ja näiden rahoittamiseksi täytyy tehdä täysi työ. Lisäksi maakuntien kokoomuslaiset ajava kukin omia infrainvestointejaan tyyliin tunnin juna, joten kyllä tässä on aika hankalat lähtökohdat valtiontalouden tervehdyttämiseksi. Jos saamme sinipunan RKP:llä ja Vihreillä lisättynä, tulee hallitus jatkamaan sunnilleen samaa rataa kuin nyt, pientä tuunausta tulee toki yksityiskohdissa kunkin puolueen tavoitteiden mukaisesti. Tästä syystä sinipuna olisikin paras vaihtoehto, koska Suomessa ei ole tarvetta suurille muutoksille, talouden rakennemuutos etenee omaa tahtiaan yritysten avittamana ja poliitikkojen tehtävänä on pääosin pysyä poissa pelikentältä sotkemasta asioita. Tietysti tietyillä sektoreilla, kuten opetuspuolella tarve muutoksille on suuri ja tässä hallituksella on paljon työmaata. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole hallituspohjasta kiinni.
Nyt vain vaalitaktisesti Kokoomuksen kenttä on niin lähellä perussuomalaisia, että osa kannattajista ei missään tapauksessa voi hyväksyä SDP:tä hallituskumppaniksi. Puolue koetaan liian vasemmistolaiseksi, jolloin vaalitaktisesti osa kannattajista tulee äänestämään Perussuomalaisia (tässä ketjussa on jo muutama näin liputtanut tulkintani mukaan). Näin ollen Kokoomuksen piikkipaikka on uhattuna ja blokkiutuminen taitaa olla tosiasia. Tässä ei ole mitään kummallista, jos kannattajakunnalla synkkaa hyvin perussuomalaisten kanssa, on aivan loogista, että tämä ohjaa myös puoluejohtoa. Veikkaan, että Petteri Orpolla on tukalat paikat edessä. Osa Kokoomuksen äänestäjistä loikkaa Persujen puolelle ja taas toisaalta pieni osa äänestäjistä lähinnä liberaalisiivestä loikannee joko RKP:hen Kepuun tai Demareihin. Rohkea veikkaukseni on, että kärkikolmikko tulee olemaan Persut, SDP ja kolmantena Kokoomus. Nykyhallituspohja tulee hyötymään Kokoomuksen vuodosta ja näin ollen nykyhallituspohja tulee jatkamaan vaalien jälkeen.
