Suppilovahveroiden kerääminen on todella työvoimavaltaista hommaa.
Suppilovahveroiden kerääminen ei saa maksaa ihan kauheasti, sikäli kun puoli kiloa torilla myydään kympillä.
Suomalaisia työttömiä ei oikein saa keräämään työkseen suppilovahveroita. Palkka ei mitenkään voi olla 10€/h, koska toiminta olisi tappiollista. ==> Työvoimaongelma.
Lähetä kaveri Kambodiaan. Hän markkinoi siellä Suomea kivana paikkana asua. Mahdollisuus päästä Suomeen tarjotaan vastikkeellisena pakettina. Ensin keräät suppilovahveroita 6kk 3,5€/h tuntipalkalla, jonka jälkeen saa haettua Suomen kansalaisuuden, pääsyn Suomen sosiaaliturvaan ja sitten voi lopettaa vahveroiden keräämisen, sikäli kun tekemättä mitään saa kelasta enemmän rahaa.
Kambodialaiset kiinnostuu. Kerääjävirta Suomeen käynnistyy. Uusia kerääjiä pakkaa Kambodiassa laukkujaan ja valmistautuu 6kk työkomennukseen, jonka jälkeen uusi elämä Suomessa voi alkaa. Vanhat, jo 6kk hommia pasikineet valmistautuvat lopettamaan, he saavat ihan pian suomalaisen sotun. Homma pyörii kivasti. Suppliovahveroita saa melkein ilmaiseksi metsästä tiskiin myytäväksi. Yrittäjää hymyilyttää, hän todellakin kannattaa työperäistä maahanmuuttoa ja maahantulon esteiden purkamista.
Mitä Suomi tässä tarkkaalleen ottaen voittaa? Me saamme työperäistä maahanmuuttoa, joka (tilastoista päätellen) putoaa pois työelämästä melko pian maahan saavuttuaan. Sotun saatuaan he jäävät moni loppuelämäkseen kelan postiluukkua koputtelemaan, sikäli kun heillä ei ole koulutusta mihinkään hommaan, heikko kielitaito ja ihan samat kannustinloukut kamppaavat heidätkin nyt kun sotu on saatu.
“Maahanmuuttajat tekevät ne työt joita suomalaiset eivät halua tehdä” -väite on osin totta. Kyllä, he tekevät näitä töitä usein tasan niin kauan kunnes saavat kansalaisuuden. Sen jälkeen eivät.
Vanhassa punamullassa oli kepulle sekin positiivinen piirre, että aikoinaan demareissa oli myös perinteistä ”kansanrintamahenkistä” vasemmistokonservatiivista porukkaa. On sitä siellä edelleenkin, mutta Marinin puolueesta sitä vuotaa vauhdilla useaan suuntaan - osa persuihin, osa nukkuviin ja osa hautaan. Tähän vanhaan punamultaan tuskin on paluuta.
Toisaalta SDP tarvitsee punamultaa enemmän kuin Kepu, jolla on porvarivaihtoehto toisessa taskussa. SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät tule saamaan kolmestaan (eikä edes RKP:lla höystettynä) enemmistöä vaikka vaalikauden aikana tapahtuisi mitä. Tällöin Kepu voisi sulle-mulle hengessä sanella demareille ehtonsa: Vihreistä ja vassareista vain toinen huolitaan mukaan, ja sitä tasapainottamaan KD ja RKP. Jos ei kelpaa, sopii kokeilla sinipunaa. Ja vastaavasti viesti porvarileiriin: jos kepun linja ei maistu, leikkikää sitten demarien kanssa. Kepu on molemmille leireille mieluisampi kumppani, jolloin identiteettiäkään ei tarvitse muuttaa - homma perustuu edelleen maaseudun etujen ajamiseen ja maksimaalisiin iltalypsyihin, kuten aina ennenkin.
Onko tässä yhtälössä ongelma työperäiset maahanmuuttajat vai ne kannustinloukut? Entä syy-seuraus suhteet? Onko tähän syynä työperäinen maahanmuutto ja seuraus kelanluukulle meno vai syy kannustinloukku jonka seurauksena se työperäinen maahanmuuttaja päätyy lopulta sinne kelan luukulle?
Siitä voinee olla montaa eri mieltä varmaan, mutta sen sijaan kiistatonta on nykyjärjestelmän ns. input → output.
Jos me tiedämme, että 3,5€/h työntekijöillä on todella voimakas veto kotisohvalle heti kun kelasta alkaa saada sotua vastaan 1200€/kk tekemättä mitään, niin mitä muuta kuin taloudellista epäonnistumista me oletamme tästä järjestelmästä saavamme? Me saamme määräaikaisia työperäisiä maahanmuuttajia. Me emme niillä paikkaa julkista talouttamme, kaivamme vain kuoppaa sen alla entistä syvemmäksi.
Pakko asettaa jokin filtteri suodattamaan tämänlainen maahanmuutto. Tottakai “yritys kyllä tietää mitä osaamista se tarvitsee”. Se tarvitsee 3,5€/ työntekijöitä jos se itse saa päättää. Pistetäänkö sitten niin että yritys tarjoaa myös asumisen, ruuan ja muun ylläpidon sille työntekijälleen? Koska muutoin kela tarjoaa ne, sikäli kun palkallaan he eivät pysty näitä tässä maassa hankkimaan.
Tämä on kimurantti teema. Varmasti valtaosa puolueista ja äänestäjistä ei halua huonontaa heikompiosaisten asemaa. Lyhytnäköinen voi niin ajatella, mutta tuskin se on totuus. Näkemyksiä siitä miten hyvinvointia voidaan taata myös heikompiosaisille on vähintään yhtä monta kuin on puolueitakin. Toiset näkevät parhaaksi lääkitä tautia hoitavalla tavalla toiset haluavat parantaa taudin kokonaan. Yrittäkäämme siis luoda kaikille mahdollisuudet hyväosaisen elämään. Antamalla työttömälle 200€ lisää korvauksia se ei varmasti toteudu - näköala, mahdollisuus tai edes toivo paremmasta pitää luoda.
Ja tosiaan eri puolueilla on vähän erilainen ajatus siitä, mitä se edes tarkoittaa. Toiselle se tarkoittaa absoluuttisia tämänhetkisiä tulonsiirtoja heikompiosaisille riippumatta siitä, tarvitseeko se rahoittaa osin velkarahalla ja miten se vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Toiselle se tarkoittaa tervettä kasvavaa valtiontaloutta, jolla voidaan taata (mahdollisesti kuitenkin tällä hetkellä matalammat) tulonsiirrot myös pitkän ajan kuluessa.
Itse preferoin mieluummin pitkäaikaista terveelle taloudelle pohjaavaa taloudenhoitoa. Mutta sanon tämän hyväosaisen suulla.
Ruotsi on ollut esikuva Suomelle monessa asiassa historian saatossa.
Kun katsoo Ruotsin puolueiden kannatusten kehitystä, tietenkin muutama asia pistää silmään:
-Ruotsin SDP (S) oli suorastaan jäätävä ja järjetön kannatus historiassa, ja onhan se vieläkin korkea
-Ruotsin PS (SD, Svärige Demokraterna) tuli tyhjästä 2000-luvulla, ja on saavuttanut valtapuolueen aseman
-Ruotsin Kokoomus (M) on tietenkin kolmas valtapuolue Ruotsissa
Mutta oikeastaan tsekkasin tämän kannatushistorian Ruotsin Keskusta (C, Centerpartiet, alunperin Bondeförbundet eli maalaisten puolue) on kannatukseltaan 6-7%. Se on samaa luokkaa kuin Ruotsin Vasemmistoliitto (V) ja vähän isompi kuin 5% kannatuksen Ruotsin KD (KD), Ruotsin Vihreät (MP, miljöpartiet) ja Ruotsin Liberaalit (L).
Tämä on hyvää dataa, vaikka nelikenttäkin yksinkertaistaa asioita melko lailla. Joka tapauksessa tästäkin näkee, miten haastavaa mahdollinen Perussuomalaisten ja RKP:n välinen yhteistyö on. Lisäksi on muistettava, että suomenruotsalaiset löytävät helposti ehdokkaita myös muista puolueista, ja vakaasta kannatuksesta huolimatta RKP:n puoluejohto tuskin lähtee riskeeraamaan puolueen tulevaisuutta tekemällä yllättäen ja ilman todella painavia perusteita yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa.
Muistan myös nähneeni vähän vastaavan tutkimuksen, jonka mukaan SDP:n kannattajat ovat enemmän oikealla, kuin kansanedustajat. Olisikin mielenkiintoista nähdä nelikenttä siitä, miten eri puolueiden kannattajat asemoituvat vastaavaan nelikenttään ja mitä eroja on saman puolueen kannattajien ja kansanedustajien asemoitumisesta.
Minulla on nuori läheinen sukulainen joka taistelee pitkäaikaistyöttömyyttä ja lieviä mt ongelmia vastaan. Sivusta kun olen seurannut mitenkä eri instanssit (kela,sossu yms) pomputtelevat ihmistä, niin en voi kuin ihmetellä kuinka tuo on edes laillista.
Työttömien elämää ja töihin pääsyä helpotettaisiin jos byrokratiaa karsittaisiin isolla kädellä. Ei ole mitenkään järkevää toimintaa, että huonosti voivan ihmisen vähäisiä resursseja vie pelkästään eri instanssien kanssa asiointi.
Nelikentän pystyakselin kun vielä korjaisi liberaali-autoritääri -akseliksi, saataisiin todenmukaisempia käppyröitä puolueiden ja ehdokkaiden sijoittumisesta. Liberaalius antaa liian hyvän kuvan puolueista jotka oikeasti eivät ole liberaaleja kuin osassa arvoistaan.
Osittainen syy byrokratian suuruuteen on aina välillä julkisuuteen tulevat väärinkäytökset. Näistä syntyvät kohut pakottavat viranomaiset lisäämään tarkastuksia ja varmistamaan ettei virheitä tapahdu. Ja kas byrokratia kasvaa.
Eli syyllisiä olemme me nostaessamme ärtymyksen byrokratiaa kohtaan väärinkäytös tapausten yhteydessä.
Oleellistahan olisi tarkastella vaihtoehtoiskustannuksia. Eli matalalla byrokratialla voimme sallia jonkin määrän virheitä tukien jakamisessa. Tulee halvemmaksi kuin byrokratia virheiden mahdollisuuden poistamiseksi.
Se mikä tästä tekee hassua monesti tuntuu samojen tahojen (puolueiden tasolla vaikka - yksilötasolla vaikeampi sanoa etenkin laajojen massojen osalta) valittavan noista virheistä ja vaativan viranomaisilta virheettömyyttä sekä vaativan matalaa byrokratiaa.
Huom! Alleviivaan vielä ettei tämä ole osoitettu ketään yksilöä kohtaan, koska sillä ei ole mitään merkitystä.
Hyvä pointti, omat havainnot tukevat ajatusta että SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät suorastaan rakastavat tehdä uusia säännöksiä, ohjausmalleja (verot) ja valtion aktiivista roolia vähän kaikessa.
Sekö on liberaalia meininkiä?
Eläköityvä sdp lie hakemalla hakenut että tavalliset työtä tekevät nuoret aktivoituvat ja lähtevät mukaan politiikkaan. Nyt heitä on lähtenyt, perussuomalaisissa.
Tämä havaintosi vasemmistopuolueiden byrokratiahalusta on melko erikoinen kun ottaa huomioon millaisen byrokrativiidakon porvaripuolueet mm. aktiivimallillaan rakensivat. Byrokratian määrä oli niin järjetön, että kustannukset ylittivät hyödyt. Porvaripuolue kepun aluehallintohimmelin kustannukset ovatkin sitten täysin oma lukunsa…
No jos ei hallitusta muuten kasaan saada, niin voisihan Harkimolle antaa vaikka kulttuuriministerin salkun. Sehän on ihan mukava virka, jossa voisi olla mukavasti esillä mukavissa yhteyksissä. Eikä varmaankaan olisi missään suhteessa kiistanalainen muiden puolueiden kanssa.
Saa liputtaa tämän tragikoomisen vitsin, joka kertoo edellisestä hallituksestamme ja toisaalta RKP:tä niin paljon; Mutta onko kenellekään tietoa mitä tapahtuu pohjoimaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerille?
Itse ministerihän tippui jo eduskunnasta:face_with_hand_over_mouth:
