Tämä on jo isompi ongelma minunkin mielestä. Mutta tosiaan johtuuko se siitä, että VVM ei maksa riittävästi palkkaa vai siitä, että asiaosaaminen häviää puoluekirjalle? Väitän, että minun lisäksi montaa muutakin häiritsisi hieman liikaa, että riippumatta siitä, miten hyvää työtä tekee, niin sen yli kävelee jatkuvasti joku, jolla ei ole relevanttia työkokemusta, koulutusta tai edes kiinnostusta asiaan, mutta on kova tekijä puolueessa.
Itse siis väitän, että ongelma on jälkimmäinen. Valitettavasti en osaa sanoa, että mitä sille voisi tehdä. Ehkä pitäisi perustaa joku lahjoitusten varassa pyörivä säätiö, joka rahoittaa tutkivaa journalismia. Koska poliittisia virkanimityksiä on saatu jonkun verran estettyä ja jonkun verran jälkikäteen purettua tutkivan journalismin seurauksena.
Edit. Ettei jää väärinkäsitystä, niin en siis ole itse mikään asiantuntija, joka miettisi uraa VVM:ssä. Ihan vain yleisesti, että tuollainen varmasti korpeaisi ja vaihtaisin kyllä firmaa, jos vastaavaa tapahtuisi.
Ei se ole ihan noin eikä ongelma. Äänestäjät edustavat mitä suurimmassa määrin osakkeenomistajia. Ongelma on se, että jokaisella on vain yksi ääni. Vähän kuin Valoe, jossa ei ole kunnollista ja aitoa ankkuriomistajaa, vaan omistus on tavattoman silppuuntunut. Oma Valoe-potti on vain vähän miinuksella.
Kyllä päteviä valitaan aina tarpeeksi. Valinta on moniportainen, ensin puolueet (nimitystoimikunta) ja sitten vasta kansa (yhtiökokous). Mukaan tarvitaan hupi-ukkoja ja -akkoja, kun sellaisia äänestäviä kuitenkin on, mutta mukaan varmistetaan sopiva määrä järkeä. Eikä ihan taukki puoluejohtoon ja kärkiehdokkaaksi saati ministerik… ups, siis yleensä… pääsekään. Onneksi isoin osa äänestäjistä on fiksuja. Äänestämällä tulee parempi eduskunta kuin arpomalla.
Kannattaisin, jos olisi mahdollista, mallia jossa voisi äänestää useampaa ehdokasta. Nyt kärkiehdokkaan ääni menee hukkaan, kun se voi vetää mukaan minimiäänillä jonkun, jota ei halua. Kohde on siis valittava tarkoin huomioiden varmat läpimenijät.
Kyllähän täällä joku jo tovi sitten puntaroi, että millainenkohan olisi sellainen demokratia jossa veroja maksamalla saisi lisää ääniä. Sanotaan vaikka 1 ääni per 1000€ maksettua vuotuista tuloveroa. Maksamalla lisää saa enemmän ääniä.
Järjestelmä alkaisi painottamaan niiden näkemyksiä, jotka kaikesta tästä julkisesta sirkuksesta eniten maksavat. Sen sijaan metsässä elävät hipit saisivat huudella omia juttujaan, mutta kun eivät mitään mihinkään tuota niin heidän näkemyksensä valtiontaloudesta olisi rajatumpi vaikutukseltaan.
Olisi tuossakin ideaa. Esimerkiksi taloyhtiöissähän asia on kutakuinkin näin. Neliön omistaja maksaa nelinkertaista yhtiövastiketta, mutta omaa myös nelinkertaisen äänimäärän yksiöön nähden.
Tuota ei kutsuttaisi demokratiaksi. Johtaisi jonkin ajan kuluttua torpparilaitokseen ja piikayhteiskuntaan, joka taas johtaisi kapinaan. Ihminen ei ole vielä tarpeeksi fiksu tuollaiseen, ei läheskään. Valistunut diktatuuri olisi paras, mutta valta sokaisee jokaisen.
Monta raskaana olevaa naista silmiin katsoneena sanoisin tv-kuvan perusteella, että Sanna pitää “melkein” välivuoden perheenlisäystä varten. “Melkein” tarkoittaa tässä että aluksi helpoissa rivikansanedustajan töissä ja lopuksi äitiyslomalle.
Jos hyvin epätodennäköisesti olisin väärässä, niin Sanna valitaan VTV:n pääjohtajaksi. Tytti “sukunimi ei nyt tule mieleen” antoi hyvän esimerkin miten houkutteleva etuisuuksineen tuo virka on.
Toki mahdollista mutta onko sattumaa että Herra Marin-Räikkönen irtisanoutui? Pitää myös välivuoden perheenlisäyksen vuoksi?
Jotain siellä on kulisseissa sovittuna, muuten ihan uskomaton sattuma. Ei tainnut olla sekään sattuma että Marin-Räikkönen ei ollut puolisonsa kanssa vaalivalvojaisissa vaan “kotona lasta hoitamassa”…
Muutama artikkelissa esiintynyt hylkäys ihmetyttää. Toki, jos Purraa on Helsingissä äänestänyt, niin hylkyynhän se pitää mennä, mutta muutama muu hylky on hieman kyseenalainen.
Antti Lindtman avasi puheenjohtajapelin pukemalla puolueen tunnot upeaa työtä tehneen Sanna Marinin pysäyttävän ilmoituksen jälkeen. Rennosti ilman kravattia esiintynyt mutta taskuliinalla tyyliä hakenut, Heinäluoman poliitikon korkeakoulun jatko-opintoineen priimuksena suorittanut raamikas ryhmyri ei lähtenyt vielä hötkyilemään oman mahdollisen ehdokkuutensa kanssa. Painavaa ja tunteikasta uutista on sulateltava pääsiäisen yli, ehkä pidempäänkin. 40-vuotias vantaalainen hallitsi tilaa puhuttelemalla toimittajia etunimillä. Lindtman kiitteli Marinia hienosta työstä ja hehkutti demarien harvinaista temppua nostaa kannatusta pääministeriasemasta. Hän kuitenkin rehdisti ja poikamaista urheiluanalogiaa mukaan tuoden myönsi, että oikeiston radalla pito oli vielä hieman parempi.
Joskus ensi viikon torstaina Lindtman kutsuu jälleen toimittajat koolle ja kertoo harkinneensa puheenjohtajaehdokkuutta rauhassa perheen parissa. Hän lähtee kisaan, ja toivottaa mukaan mahdollisimman monta muutakin ehdokasta – tämä on erinomainen tilaisuus käydä hyvää keskustelua puolueen tulevista linjanvedoista. Lindtman on ylivoimainen suosikki seuraavaksi puheenjohtajaksi. Hän vienee demareita ainakin jonkin verran oikealle Marinin vasemman laidan linjasta.
Marinin tulevaisuudesta on tietenkin alkanut kiivas spekulointi. Hänen brändinsä on sen verran arvokas että varmaan jokin kustantamo on jo lähestynyt pääministerikautta käsittelevällä kirjahankkeella. Kirjoittajaksi Lauri Nurmi, työnimeksi Sanna Marin – Maailman nuorin pääministeri, jolla tähytään myös kansainvälisille markkinoille.
Samaan aikaan Politiikkanurkkauksen työryhmä aloittaa auktorisoimattoman varjoelämäkertahankkeen, jonka työnimenä on Muut valitsi keulan – Sanna Marin.
Tietääkö joku näistä SDPn jakolinjoista, Sanna kun valittiin niin se oli Kiurun leirin ehdokas kuin taas Lindtman oli Heinäluomalaisia. Mikä on pelin taitajan manööveri tällä kertaa?
Soininvaara pui Vihreiden katastrofaalista vaalitappiota ja kannatuksen laskua.
Jonkin verran jopa peiliin katsotaan, asiantuntemuksen ja osaamisen puute, samoin keskittyminen ydinkannattajakuntaan.
Ehkäpä ruodinnasta ei tule kunnolla kuitenkaan esiin se minkä näkee helposti ilman vihreitä silmälaseja; neljän vuoden teot ja puheet vasemmistolaista politiikkaa tekevässä vasemmistohallituksessa kuitenkin näkyvät potentiaaliselle äänestäjäkunnalle vaikka kuinka viestisi ydinkannattajakunnan ulkopuolelle.
Enpä muista että Hutisalo olisi edes viitsinyt huomauttaa kun puhutaan vasemmistohallituksesta että Vihreät eivät ole vasemmistopuolue. Saarikko sentään joskus.
Vihreät ovatkin siirtyneet Kokoomuksen puutarhaosastosta vasemmiston puutarhaosastoksi.
Ohisalon aikana vihreät ovat liukuneet talouspolitiikassa vasemmistoliiton ja demareiden väliin, siitä huolimatta, että Marin vei demareita vasemmalle. Vihreiden äänestäjissä on paljon korkeasti koulutettuja, joilla on suhteellisen hyvä toimeentulo. Kun riittävästi äänestäjien taloutta kurmotetaan, niin jossain vaiheessa laitetaan toivotun ilmastopolitiikan ohessa tuotu vasemmistolainen talouspolitiikka ja oma lompakko vastakkain äänestyspäätöstä tehtäessä.
Ohisalo on toiminut vihreiden puheenjohtajana ja ministerinä omien tavoitteidensa mukaan, sehän on köyhyystutkijalle tutkimusmateriaalin eli köyhien lisääminen.
Minä-poika se jaksan vaan unelmoida, että (edit) tämä korjaantuisi ja palattaisiin soininvaaralaisiksi!
Näen ihan mahdolliseksi, että vihreät heräävät, siirtyvät melko tarkalleen 3200 piirua oikealle ja menevät oikeistohallitukseen. Tekevät sieltä käsin hyvää ja vastuullista porvaripolitiikkaa ja tuovat kokkaripersutiimille hyvää luontosparria, jotta linja pysyy asiallisena, muistelematta yhtään marinin kauden wokeilua kuin uudestisyntyneenä. Ensi vaaleissa minä ja sadat tuhannet muut toteaa uurnille kävellessään, että kyllä nää vihreät nyt kiitokseksi minunkin äänen ansaitsevat noinkin vastuullisen, älykkään sekä talouden ja ympäristön taitavalla tavalla yhteensovittaneen politiikan johdosta.
Tämä oli kyllä vaalin yksi parhaimmista tuloksista. Tuo pelle juuri pari päivää sitten aivan kirjaimellisesti kutsui YouTube-kanavallaan Venäjän Suomeen “turvaamaan vaalituloksen tarkastuksen” kun oli varma että tulosta on peukaloitu. Ihan avoimesti myönsi läheiset välinsä Venäjälle. Todella sakeaa settiä ja jotenkin järkyttävää että hän on edes ollut kansanedustaja.
Hesarissa Marko Junkkarin artikkeli RKP:stä (tilaajille) ja sen vaa’ankielen asemasta ensi viikolla alkavissa hallitusneuvotteluissa:
"Kaikkein tärkeintä Rkp:lle tuntuu kuitenkin olevan se, että se ylipäätään on hallituksessa.
Rkp:ssä muistellaan kauhulla vuosien 2015–2019 oppositiokautta.
Kokemus oli niin traumaattinen, että Rkp:n eduskuntaryhmän pääsihteeri Henrik Stenbäck kirjoitti aiheesta peräti kirjan.
Tämä Fyra år i opposition (Neljä vuotta oppositiossa) -kirja onkin mainio teos, jos haluaa perehtyä Rkp:n ominaispiirteisiin.
Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti, mitä tapahtui 7. toukokuuta vuonna 2015. Se oli se päivä, jolloin hallitustunnustelija Juha Sipilä (kesk) ilmoitti ryhtyvänsä neuvottelemaan hallitusohjelmasta kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa.
Rkp:n silloinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mikaela Nylander istui autossaan liikennevaloissa Oopperatalon kohdalla. Hän odotti valojen vaihtumista, jotta voisi kääntyä Mannerheimintielle ja ajaa eduskuntatalolle.
Silloin puhelin soi.
Soittaja kertoi shokkiuutisen: Rkp ei olisi seuraavassa hallituksessa.
”Ilmoitus oli järkytys”, Nylander kuvailee tuntemuksiaan kirjassa. Nylander kertoo, että tyhjyyden tunne oli käsin kosketeltava."
Ano kyllä tyhmä ja jotenkin hidas jätkä. Klovnipuolueen vaalitulos ei miellytä niin pyydetään naapurin interventiota. Siis samana päivänä kun Suomi liittyy Natoon ja viides artikla (hyökkäys jäsenvaltioon on hyökkäys kaikkia vastaan) on tullut voimaan.
Oli korkein aikakin tämän lentää pihalle eduskunnasta.
Mitä tapaus Turtiaiseen tuleen, niin minulla on epäily siitä, että osalla ihmisillä joiden mielenterveys oli kiikun kaakun, niin korona oli viimeinen niitti, joka syöksi sen sillalta alas, eikä siinä pelastunut mikään ammatti tai korkeakoulututkinto.
Mutta itse asiaan eli hallitusneuvotteluihin, en ole tuota kirjaa ja artikkelia lukenut. Mutta maalaisjärjellä RKP:lla oli kolme syytä olla kauhuissaan jäädessään Sipilän hallituksesta ulos:
Syntyi ennakkotapaus ulos jättämisestä
Pelko miten äänestäjät reagoivat, äänestetäänkö heitä enää jos he eivät ole hallituksessa
Kielipoliitisten uudistusten estäminen ei ollut enää omissa käsissä, vaan liittolaisten, mikä onnistui kun opetusministeriö Grahn-Laasosen(kok) johdolla sabotoi pienimuotoisen kielikokeilun.
Toisaalla:
“Lindtmanin mukaan SDP:n tulevaisuus näyttää todella hyvältä. Hallitusneuvotteluita puolue seuraa mielenkiinnolla. Lindtmanin mukaan puolue on erittäin vakavissaan osallistumassa hallitustunnusteluihin.”
