On siellä keskellä Ville Peltonen nuorena.
Milloin Ukraina alkaa vilisemään merkittömiä sinipukuisia miehiä, jotka jyräävät hyökkääjän yhdessä ukrainalaisten kanssa? Minusta olisi jo aika.
En lakkaa hämmästelemättä koko kuviota, jossa jonkin maan kansalaiset suostuvat lähtemään sankoin joukoin tappamaan muita ja tapattamaan itsensä. Päättäjät voivat puhua aivan mitä haluavat, eikä maailma sano, että puhu totuuksia, tai pysy nyt jo vaiti. Ehkä Ukrainan päättäjien pitäisi mennä samaan kelkkaan ja alkaa länkyttämään mitä sylki suuhun tuo. Seuraavaksi tulee 98 % kannatus valloitettujen alueiden halusta liittyä Venäjään. No samana iltana voi sitten Ukrainan pää ilmoittaa, että äänestystulos muussa osassa Ukrainaa on valmistunut ja 99,9 % vastanneista äänestysprosentin senkin ollessa 99,9 % olivat sitä mieltä, että kaikki venäjän valloittamat alueet kuuluvat edelleen Ukrainaan. Siinähän se demokratia toteutuu, että näitä muita ihmisiä on monin verroin enemmän. Syököön omaa mädäntynyttä kaaliaan, jos se kerran on niin syömisen arvoista. Rationaalinen ajattelu romukoppaan vaan ja taas edetään venäjän tappiota kohti.
Miksei maailma (YK) yhteen ääneen sano, että tappaminen loppuu tänään? Venäläiset poistuvat aseita laukomatta Ukrainasta alkavan viikon loppuun mennessä, tai maailma, YK:n johdolla, lähettää maahan viisimiljoonaisen sotajoukon poistamaan uhan.
Miksei maailma puutu siihen, että valtiollisessa mediassa ydinaseet arkipäiväistetään? Ydinaseista ei saisi oikeasti edes puhua. Niiden pitäisi vain peittää kulisseista kaikkea hirmuisella synkällä varjollaan. Ei voi olla kestävää, että niillä uhkaillaan jatkuvasti. Se ei saisi olla millään tasolla hyväksyttävää. Sitä voisi verrata vitsiin lentokentän turvatarkastuksessa, että pommihan se siellä käsimatkatavaroissa on, hehehe. Ei mene läpi. Se kuitenkin menee, että kohta pommitetaan Lontoo ja New York, kun ovat niin ikäviä ihmisiäkin. Ei perkele! Pian se vatipää alkaa itsekin uskomaan tuota ratkaisua järkeväksi kokeilla.
Olen puulla päähän lyöty, että joltain konnajoukolta onnistuu tänä päivänä tämä koko operaatio. Uskoin esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin tavoitteluun, keskenäiseen kunnioitukseen ja mittelyyn korkeintaan urheilun saralla aivan kansakuntien perusarvoina. Pidin ihmiskuntaa haastavia ongelmia ratkaisemaan kykenevänä sivistyneenä joukkona. Paskan marjat. Riitti, että toisen maailmansodan kärsineiden ääni vaimeni luonnollisen poistuman kautta ja taas mennään.
Nyt sitten puhutaan armeijoiden kyvykkyydestä aivan kuin se olisi jotenkin normaalia. Käännettiin vain pieni kytkin jota tovi hämmästeltiin ja sitten alettiin olemaan sotaisia pikkulapsia, jotka kostavat taktisella ydinaseella sen, että pihan toinen pässi katselee omaa tikkaria sillä silmällä.
Järjen ääni, oisitko niin kiltti ja tulisit takaisin meidän kaikkien mieleen, ennen kuin on liian myöhäistä?