Viikonloppu on loistava aika tuulettaa päätä osakkeista, esimerkiksi ydinsodan mahdollisuuden pohdinnalla. Ehkäpä tämä pikku sunnuntaiessee mahtuu tänne minuuttitason detaljien ketjuun muiden viestien sekaan.
Tämä Vladin hyvä pätkä (n. 6kk vanha) on ehkä jo linkattu tänne, ehkä. Nostetaan silti uudelleen (kertaus on opintojen äiti). Vladilla on muitakin hyviä pätkiä Venäjästä ja sen nykymenosta, lämmin katselusuositus kanavalle.
Kantava teema tässä ja monissa muissa videoissa on, että kysehän ei tietenkään ole vain Ukrainan sodasta, ainakaan Putinille. Hän on jonkinlaisella ristiretkellä koko länttä vastaan. Lännen keskus on tietysti Yhdysvallat. Itse kuuma sota, jonka piti kyllä olla 3 päivän paraatiblitz Kiovaan (välttelen “salamasota” -termiä tietoisesti, koska se ei ole koskaan ollut mikään oikea doktriini vaan pelkkä mediatermi nopeille kampanjoille), käydään Ukrainan maaperällä mutta tämä on tavallaan taistelutanner sodassa länttä vastaan. Länttä tietysti ruuvataan kylkeen toisin keinoin, kuten energiasodalla, lahjomalla poliitikkoja, räjäyttämällä putkia ja uhkailemalla ydinaseilla.
(välikevennys)
Tämä pointti teroittui viimeksi hyvin Putinin annektointipuheessa, joka keskittyi lähes tyystin lännen manaamiseen Ukrainan sijaan.
Sodan lähes globaalin luonteen lisäksi Vlad mielestäni korostaa oikein huomiota, ettei Putinilla tai hänen lähipiirillä ole mitään järkevää pitkän aikavälin suunnitelmaa. Tätä samaa pointtia on tuotu eri lähteissä esille. Meillä on tendessi yrittää rationalisoida Venäjän brutaalia ulkopolitiikkaa: joko Putin on hullu, tai hänellä on jonkinlainen vähintään 3D ellei peräti 7D (!!!) shakkipeli päällä länttä vastaan.
Käytännössä voi olla, että koko regiimiltä puuttuu kyky pitkän aikavälin suunnitteluun. Tai siltähän se on näyttänyt jo kymmenen vuotta. Hybridisota Itä-Ukrainassa ja Krimin miehitys oli reaktio Ukrainan suuntautumiseen länteen ja temppu kasvattaa omaa suosiota. Suosion kasvu oli väliaikaista, eikä Ukrainan länsisuuntautuminen loppunut mutta sama vaihde jäi päälle. Kansalaisille ei ole enää pitkään aikaan luvattu elintason nousua (sitten finanssikriisin) vaan alati enemmän nationalistista diipadaapa paatosta Venäjän missiosta maailmanpolitiikan areenalla.
Putin tavallaan reagoi kokemiinsa uhkiin ympäri ison maan rajoja ja vähän kauempana, kuten Syyriassa. Sitten hän päättää sekottaa pakkaa ja koventaa panoksia pelissä niin kauan, kunnes jotain putoaa hänen käsiinsä
Hitler-analogiat ovat vähän kökköjä ja yritän niitä välttää, mutta jos miettii hänen luotsaaman Saksan alati eskaloivampaa ulkopolitiikkaa 1936–1941, voi jotain yhteneväisyyksiä nähdä:
Korruptoitunutta kapitalistista (hänellä oli tietysti tämä antisemitistinen höyste mukana) länttä vastaan pitää taistella ja idästä päin repiä maata ja resursseja tämän kamppailun onnistumiseen. Se oli ehkä ainoa ylätason visio: käytännössä kiihtyvä sotatalous jo rauhan aikana pakotti ottamaan yhä suurempia riskejä ja hakemaan sotaa, millä perustella regiimin tiukkeneva ote maasta. Tsekkoslovakiasta sitä ei saatu 1938, mutta Puolan kohdalla 39 tuli kova pinta pistintä vastaan. Alun alkaenkaan ei ollut mitään visiota millä oikeasti päihittää lukuisat viholliset ja lähinnä alkuvuosien munkit kuten Ranskan taltuttaminen jäätävän riskisellä operaatiolla nopeasti mahdollisti sodan venyttämisen kuuteen vuoteen ennen Saksan väistämätöntä kukistumista. Tämän näköisellä jengillä piti projisoida valtaa koko Euraasiaan:
Saksan “grand strategyn” sodan aikana voisi tiivistää toivoon, että koko maata vastustava liittokunta saisi massiivisen slaagin samaan aikaan ja lakkaisi vastustamasta.
Takaisin Venäjään. Monet Putinin liikkeet on tehty hänen kotiyleisö mielessä. Sota on yksi keino kiristää autoritäärisen hallinnon otetta maasta. Tähän asti sitä on osattu lähinnä eskaloida. Käytännössä Putinin kannattaa eskaloida asiat kolmannen maailmansodan kynnykselle asti, jos hän siinä kohtaa saisikin jotain myönnytyksiä!
Vladin videosta saa sen kuvan, että ydinaseen käyttö osana eskalointia on lähinnä ajan kysymys, ellei sitä vastaan pistetä kovaa kovaa vastaan: osaahan Putin myös pragmaatikkona joskus perääntyäkin, kuten aiemmissa riidoissa Turkin kanssa.
Toinen hyvä pointti hänen toiselta videolta oli mielestäni (huom. tämä oli melkoisesti filosofisempi jo), miten Putin saattaa eskalaation ohella hakea jonkinlaista onnen kantamoista. Ihan sama miten huonosti (Venäjän kannalta) sota Ukrainan (tai hänen mielestään Venäjän…) alueilla sujuu, jossain vaiheessa voi tapahtua jotain sattumanvaraisesti onnekasta. Esimerkiksi lännessä äänestetään äärioikeistolaisia Putin-myönteisiä poliitikkoja valtaan jotka kumoavat sanktiot ja Venäjä pääsee takaisin patsastelemaan suurvaltana maailmanpolitiikan asioihin.
Onneen nojaaminen ei ole varsinaisesti kestävän ulkopolitiikan pohja, mutta mitään kestävää koko maan touhussa ei olekaan ollut vuosikausiin. Siellä ei edes yritetä rakentaa mitään kestävää huomista, vaan ainoa viesti on miten länsi on paha: oikea “anti-ideologia”.
Ehkä Putinkin odottaa (toivoo), että länsi saa jonkinlaisen kollektiivisen slaagin ja hajoaa palasiksi.
