En kyllä ihan hirveästi moisesta kuullut kenenkään puhuvan. Muutenhan homma oli alusta lähtien hyvin selkeä eli Venäjällä ei ollut resursseja pitää noin montaa rintamalinjaa auki
Viivaa voidaan siirtää niin monesti kunnes sitä ei lopulta pystytä enää siirtämään
Nyt on isovelikin hivuttautumassa sivullepäin. Venäjän vankkoina tukijoina jatkavat enää Pohjois-Korea ja Iran. CSTO-yhteistyökin tuntuu tökkivän melkoisesti. Venäjällä alkaa kaverit olla vähissä.
Itseasiassa olen huomannut, että aina kun Venäjä alkaa isosti heilutella ydinsotakorttia, muutaman päivän sisällä tulee aina liennytyspuheenvuoro Venäjältä. Olen vahvasti sitämieltä, että Kiinasta tulee aina ärähdys Kremlin suuntaan, jos ydinaseilla ja maailmanlopulla aletaan uhkailla isommin.
Ihmettelen kyllä missä Kiinan todelliset intressit ovat. Ranskan kanssa vaatii Ukrainan alueellisen koskemattomuuden kunnioittamista ja sitten toisaalla Kiina ei ole sitä mieltä että Venäjän pitäisi maksaa Ukrainalle sotakorvauksia.
Kiina ei ole kovin mairittelevassa seurassa.
Kysymys kuuluu, maksaako ydinasevaltio ikinä sotakorvauksia? Mielestäni ei. Venäjän aluehan on täysin koskematon ja pysyy sellaisena, kiitos ydinaseiden. Maa tulisi miehittää ja saada antautumaan ehdoitta, jos sotakorvauksia halutaan. Ukraina pysähtyy rajoilleen ja sota loppuu, tuskin hyökkii Venäjälle isommin.
Ei Venäjällä ole sotakovauksiin varaakaan( n.1 000 miljardia). Pitää varustaa armeija uudelleen, vastata vihreään siirtymään ym. Ei Venäjä tule maksamaan sotakorvauksia, ehkä Kiina on ymmärtänyt sen, ettei sitä kannata laittaa rauhan jyrkäksi ehdoksi. Ukrainan alueilta poistuminen riittää, ehkä ne jäädytetyt sadat miljardit voitaisiin ottaa Ukrainan käyttöön, mutta Venäjä ei koskaan tule maksamaan sotakorvauksia, jos vähänkään Venäläistä luonnetta tuntee.
Onhan sillä jäähdytettynä venäjän varoja eri puolilla.
Ehkä niistä voi ottaa korvauksia.
Tätä on kuulemma pohdittu, mutta ei kuulemma ole oikeusvaltioperiaatteen mukaista, eikä lain mukaan näin voisi toimia. Venäjä voisi kaataa hankkeen kv-oikeudessa.
Kysymys kuuluu, maksaako ydinasevaltio ikinä sotakorvauksia? Mielestäni ei. Venäjän aluehan on täysin koskematon ja pysyy sellaisena, kiitos ydinaseiden. Maa tulisi miehittää ja saada antautumaan ehdoitta, jos sotakorvauksia halutaan. Ukraina pysähtyy rajoilleen ja sota loppuu, tuskin hyökkii Venäjälle isommin.
Tuon äänestyksen pointti oli varmaan siinä että venäläistä rahaa on jäädytettynä ympäri maailmaa, ja tällä haettiin “virallinen” hyväksyntä noiden varojen käyttöön sotakorvauksina. Hyvin epätodennäköistä että venäjä vapaaehtoisesti maksaisi yhtään mitään.
Ei Venäjällä ole sotakovauksiin varaakaan( n.1 000 miljardia). Pitää varustaa armeija uudelleen, vastata vihreään siirtymään ym. Ei Venäjä tule maksamaan sotakorvauksia, ehkä Kiina on ymmärtänyt sen, ettei sitä kannata laittaa rauhan jyrkäksi ehdoksi. Ukrainan alueilta poistuminen riittää, ehkä ne jäädytetyt sadat miljardit voitaisiin ottaa Ukrainan käyttöön, mutta Venäjä ei koskaan tule maksamaan sotakorvauksia, jos vähänkään Venäläistä luonnetta tuntee.
Eiköhän Kiina tässä vaan aja omaa etuaan ja pidä kortteja auki sen suhteen että mikäli hyökkäävät Taiwanin suuntaan eivät ainakaan itse ole äänestäneet sen puolesta että hyökkääjän pitäisi maksaa minkäänlaisia korvauksia aiheuttamistaan tuhoista. Sama logiikka näkyy näissä äänestyksissä usein, ei ikinä tueta sellaisia äänestyksiä jotka voisivat tulevaisuudessa olla vahingollisia oman maan asialle. Erityisesti Israel kunnostautuu tällä saralla usein.
Täällä jää talousseikat usein sivuun mutta tämä on äärimmäisen osuva huomio.
Jos miettii viime vuosisatojen sotia, niin teknologia ja kalusto muuttuu mutta perusasiat ei: mikä osapuoli saa eniten kasaan materiaa kentälle kestävällä tavalla pitkäksi aikaa menemättä nurin ja aiheuttamatta kohtuutonta rasitetta taloudelleen. Taloudellinen joustovara on tärkeä.
Venäjä, ja yleensä kaikki muutkin, on kieltämättä olleet yleensä osa jotain suurempaa koalitiota ja syvemmät finanssitaskut auttaa kummasti. Iso-Britannia rahoitti Napoleonin vastaiset sodat, ensimmäisen maailmansodan osittain ja Yhdysvallat toisen jne.
Ukrainan puolella on nyt maailman kaksi syvintä taskua: USA ja UK. Molempien finanssijärjestelmät ovat ketteriä ja syviä ja todella venyviä: niillä on varaa ostaa resursseja vaikka millä mitalla. Tämä sama ei päde lainkaan Venäjään jolla on kyllä raaka-aineita mutta muutoin olematon finanssimarkkina.
Toki muutkin seikat ratkaisee yksittäisissä konflikteissa mutta isossa kuvassa finanssiresurssit ovat täysin keskiössä.
Se on totta että sodat voitetaan pääosin resursseilla eikä urheilla sotasankareillla tms., mutta aina resurssit ei takaa voittoa, esim Vietnamin sota tai Suomi vs Neuvostoliitto.
Jatketaan @Verneri_Pulkkinen tekemää hyvää analyysiä talouden merkityksestä. Venäjän GDP näyttää laskevan vain vähän - ehkä vain 3% - tänä vuonna, mutta se on harhaa. Todellinen vahinko on syvempi. Venäjä on täysin riippuvainen tuonnista. Venäjä on perusraaka-aineiden tuottaja, mutta Vodka ja maatuskanuket ovat about ainoita tuotteita, joita voidaan valmistaa ilman ulkomaisia varaosia ja koneita. Lisäksi, vaihtoehtoisia tuontikanavia ei ole löytynyt merkittävissä määrin.
Economic sanctions did, of course, have other immediate effects. Curbing Russia’s access to microelectronics, chips, and semiconductors made production of cars and aircraft almost impossible.
Expectations that new trade routes through China, Turkey, and other countries that are not part of the sanctions regime would compensate for the loss of Western imports have been proved wrong. The abnormally strong ruble is a signal that back-door import channels are not working. If imports were flowing into Russia through hidden channels, importers would have been buying dollars, sending the ruble down.
Venäjän työmarkkinat ja yritysten omistus on keskittynyt pienelle oligarkkien joukolle ja todellista kilpailua ja innovointia pienyrityksissä ei tapahdu. Tällä on seurauksia.
Russia’s GDP growth from 2009 to 2021 averaged 0.8 percent per year, lower than the period in the 1970s and 1980s that preceded the collapse of the Soviet Union.
They outlawed foreign investment, passed laws that put onerous burdens on foreigners doing business in Russia, and opened investigations against companies operating without government protection. The result was that government officials, military generals, and high-ranking bureaucrats—many of them Putin’s friends—became multimillionaires.
1990-luvun alussa Neuvostoliiton hallinnon sorruttua, Venäjän uusi hallinto oli heikko. Useissa paikoin laiksi tuli vahvimman oikeus. mafiaveljet ja paikalliset sotalordit ottivan valtaa hallitukselta, joka ei kyennyt takaamaan kansalaisten turvallisuutta. Venäjällä oligarkit ovat kilpaa luomassa omia turvajoukkojaan ja pienarmeijoita, joille voi pian olla käyttöä. 90-luvun kaaos voi tulla takaisin, mikäli keskushallinto sortuu ja valtataistelu eri klikkien välillä alkaa.
That could create a dynamic reminiscent of the 1990s, when Russian business owners relied on private security, mafia ties, and corrupt officials to maintain control of newly privatized enterprises. Criminal gangs employing veterans of the Russian war in Afghanistan offered “protection” to the highest bidder or simply plundered profitable businesses.
Kuka hyvänsä Venäjän johdossa selviytyy voittajana - mikäli maa ei hajoa pienemmiksi valtioiksi - ensimmäinen asia jonka voittava klikki tekee, on keskittää ehdoton valta itselleen. Venäjä on ottanut ensimmäiset askeleensa matkalla uudeksi Pohjois-Koreaksi. Näin ei tarvitse olla, mutta tällöin Venäjällä pitää tapahtua täydellinen vanhojen instituutioiden purku ja menneisyyden käsittely, samaan tapaan kuin Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Saksa kävi uudistumisen läpi, hylkäsi imperialistiset haaveensa ja siitä syntyi hyvinvointivaltio ja teollinen suurvalta. Venäjällä tällaista ei ole tapahtunut ja ei ole nähtävissä, kuinka se voisi tapahtua. Venäjä saattaa olla tuomittu kitumaan mahdottomissa keisarillisissa unelmissa ja katkeruudessa muuta maailmaa kohtaan seuraavien sukupolvien ajaksi.
Tuota, eikös tässä toisen maailmansodan aikaisessa konfliktissa juurikin paremman resurssin omaava taho voittanut, eli cccp?
Suomi/Saksa liittouma otti turpaansa kunnolla ympärysvalloilta, USA, englanti, ranska, Neuvostoliitto jne.
Putte katellut töllöstä kun hevosenpää lavrovia kiusattu ja painellut taas nappeja.
Twiitissä videoita yms mukana.
Puolustavilla (etenkin ylivoimasta vastaan) tulee etu vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Eli nähdään pakolliseksi laittaa hanttiin niin kauan kuin väkeä on, eli vähemmätkin materiaaliset resurssit riittävät.
Toki taloudellisesti ylivoimaisella voi olla kykyä ja resursseja käydä sotaa pitkään, mutta onko halua?
Niin vain länsimaat (ja sitä ennen NL) joutui ulos Afganistanista, mutta tässä tapauksessa hyökkääjillä on loppunut halu ennenkuin resurssit.
@Fastback vaikka Suomi sotikin 2. erän Saksan rinnalla, ei siinä tainnut ihan täysimääräisestä liittoumasta olla kyse (ja se 1. erä oli torjunta). @Astrix pointti taisi muutenkin olla että NL tavoite oli ottaa Suomi haltuunsa ja tässä epäonnistuivat. Sodissa lienee hyvä aina peilata hyökkääjän tavoitteisiin nähden?
Useat sodan Twitter-seuraajat kertovat, että Venäjän terroristivaltio on tehnyt ohjusiskuja Ukrainaan ainakin kahdessa erässä. Kymmeniä risteilyohjuksia sekä Kaspianmereltä että Mustaltamereltä. Osa ilmeisesti vieläkin ilmassa.
Kiovassa iskettiin kahdella risteilyohjuksella samaan kohteeseen. Kohteesta ei ole tietoa.
12 minuuttia sitten →
Sihtikin näemmä yhtä hyvä kuin ennenkin, asuintaloja pitää sit pommittaa.
Edit. Tuossa lukee et ampuivat eilen, hmm.
Jo paukkuu taas ympäri Ukrainaa.
Ehkä pieni signaali että Team Xi on alkanut kyllästymään Venäjän sekoiluun ja kenties on vinkkaamassa Putinille että voisikos tämän sotkun jo lopettaa.
Lähinnä kyllä koomista iltapäivän tapahtumien valossa – katsoi mistä näkökulmasta hyvänsä. Melkoista neuvotteluhalukkuuden osoittamista terroristivaltiolta roiskia taas kymmenittäin ohjuksia siviilien niskaan.
Sota loppu nopeiten siten, että Ukraina saa kaikki tarvitsemansa aseet. Ilman rajoituksia. Venäjän ohjusiskut ovat merkki heikkoudesta. Siihen pitäisi nyt iskeä.
Kiinan varaan ei voi laskea mitään.
Siis Venäjällä ei ole halua, mutta sitä voi tulla lisää jos Kiina alkaa pistämän “tai muuten…” -vinkkauksia Venäjän suuntaan.
Eipä ole kiinnostanut tähänkään mennessä. Kukaan ei tiedä millä korteilla Kiina oikeasti pelaa.
Edit.
En tiedä miten tämän sanoisi, että pysyisi laillisen rajoissa. Tuli taas oikein helvetin vihainen olo tämänpäiväisistä iskuista lukiessa. Meillä on naapurina koko maapallon vaarallisin ja ylivoimaisesti paskin maa, jota johtaa oikea kusipäiden kuningas. Että pistää vihaksi.
Massiivisista iskuista infrastruktuuria kohti tuolla kerrotaan:
(Eikö Hevosnaaman puheet G 20 kokouksessa oikein uponneet vai mistä nyt moinen)
