Tässä on hyvä pointti. Venäjälle ei olisi syytä kertoa yhtään enempää mitä tavaraa ja kuinka paljon sitä Ukraina saa. Tässä on otettava kuitenkin toinen puoli asiasta esille: Ukrainan tuki lännessä on kiinni suurelta osin siitä, kuinka kansalaiset suhtautuvat Ukrainan sotaan. Lisäksi, Venäjälle on viestittävä laajalla skaalalla, että sen hyökkäys ei ole hyväksyttävää. Alla on muutamia pointteja, joiden vuoksi mielestäni on hyväksyttävää ja tarpeellista kertoa, minkä verran autetaan Ukrainaa siitäkin huolimatta, että se antaa Venäjälle tietoa avusta. Hyödyt mielestäni ylittävät haitat.
- Vaikka kaikki apu pidettäisiin julkisuudelta salassa, ei se estäisi Venäläisten tiedustelua saamasta jossakin vaiheessa tietoa, mitä on toimitettu. Venäjällä on agentteja joka maassa, ei pelkästään Saksassa. Lisäksi, salailu antaisi ymmärtää, että länsivaltiot ovat liian pelokkaita kertomaan julkisesti, mitä ovat Ukrainalle antaneet.
- Demokratioissa kansalaisten on saatava tietää ainakin jollakin tasolla, mihin valtio varojansa ja resurssejansa käyttää.
- Julkinen tiedote, mitä on annettu tai ainakin kuinka paljon rahallisesti on tuettu, on julkinen kannanotto Ukrainan puolesta ja asemoi antajamaan julkisesti Ukrainan puolelle. Kun näitä maita on paljon (koko EU pl. Unkari), on joukossa voimaa ja kertoo muulle maailmalle, mitä täällä ajatellaan Venäjän aloittamasta sodasta.
- Tiedotteet ja julistukset antavat viestin muille autoritaarisille maille, kuinka demokratiat puolustavat omiansa ja auttaa osaltaan hillitsemään diktaattoreiden tulevia valloituspyrkimyksiä (Kiina-Taiwan?).
- Tiedotteet valtion tekemästä avusta auttavat pitämään sodan ihmisten mielissä ja auttaa kanavoimaan muutakin apua erilaisilla tempauksilla ja kansalaistoiminnalla. Tämä on elintärkeää Ukrainan tuen jatkuvuuden kannalta.
- Jatkuvat tuen ilmaisut liittouman mailta vahvistavat yhteistä tahtoa ja vähentävät epäröintejä lisätuen antamiseen muissa maissa. Esim. Olisiko Saksa antanut muuta kuin ne 5000 kypärää Helmikuussa, jos muut maat eivät olisi julkisesti tiedottaneet lähettävänsä aseapua Ukrainaan? Ryhmän sosiaalista painetta ei pidä aliarvioida.
Lisäksi vielä mielestäni tärkein asia: Ihmiset elävät tarinoista. Se, joka luo vahvimman tarinan, johon ihmiset samaistuvat, voi siirtää metaforisesti vuoria. Ihmiset tulevat joukolla sen luokse, jota ihailevat ja ovat valmiita menemään helvettiin sellaisen henkilön puolesta, johon uskovat. Tästä on hyvä esimerkki Timen julkaisussa. Lainaan jutusta yhden keskeisen kohdan.
kaksi päivää Khersonin takaisinvaltauksen jälkeen Zelensky vieraili siellä:
By rolling into the city that Vladimir Putin still claimed as his own, the leader of Ukraine would blow a hole through the stories of conquest and imperial glory that Russian propagandists had been using for months to justify the war. Zelensky’s visit would deepen the embarrassment of the Russian retreat and strengthen the Ukrainian will to carry on through the winter.
“They are going to fall into a depression now, and it will be very hard,” Zelensky explained. “As I see it, it’s my duty to go there and show them that Ukraine has returned, that it supports them. Maybe it will give them enough of a boost to last a few more days. But I’m not sure. I don’t lull myself with such illusions.”
Zelensky ymmärtää, mikä on hänen roolinsa tässä sodassa. Hän ei ole sotilasjohtaja, mutta hänen tehtävänsä on hankkia kaikki mahdollinen tuki Ukrainalle maailmalta.
Once, the President allowed a team of technicians to create a 3D hologram of his likeness, which was later projected at conferences around Europe. “Our principle is simple,” says Andriy Yermak, the President’s chief of staff. “If we fall out of focus, we are in danger.” The attention of the world serves as a shield.
Zelensky tietää, että hänen on näytettävä esimerkkiä ja maan kohtalo olisi voinut olla täysin toinen, mikäli hän olisi paennut maasta hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä.
Zelensky’s success as a wartime leader has relied on the fact that courage is contagious. It spread through Ukraine’s political leadership in the first days of the invasion, as everyone realized the President had stuck around. If that seems like a natural thing for a leader to do in a crisis, consider historical precedent. Only six months earlier, the President of Afghanistan, Ashraf Ghani—a far more experienced leader than Zelensky—fled his capital as Taliban forces approached.
Lopuksi, historiaan tulee jäämään “I need ammunition, not a ride”. Kuinka kukaan voisi epäillä tällaista rohkeutta? Näin Eurooppa ja monet muut maat tulivat Ukrainan avuksi voimalla.
.