Belgialaisyrityksellä olisi runsas määrä tarpeettomia Leopardeja ja yritys tietysti toivoo, että ne päätyvät Ukrainaan reilua korvausta vastaan. Ei maksumuuria.
BELGIASSA sijaitsee lentokonehalli, josta löytyy rivi toisensa perään raskaita taistelupanssarivaunuja – muun muassa saksalaistekoisia Leopard 1 -taistelupanssarivaunuja, joiden jälleenmyynnille Saksa avasi ovet viime viikolla.
Hallin omistaa belgialainen puolustusalan yritys OIP. Sen varastosta löytyy noin 500 panssaroitua ajoneuvoja, joiden joukkoon lukeutuu myös 50 saksalaisvalmisteista Leopard 1 -vaunua.
Internetin experttien™ kommenttien mukaan Leopard 1 on jotakuinkin T-55 tasoa, ja ainoastaan A5-version modernisoidut kamerat ja ammuntajärjestelmä tekee siitä tyhjää paremman, muttei kovin hyödyllisiä ainakaan hyökkäyksien tukemiseen. Ehkä puolustuksen takalinjana niille olisi käyttöä.
Sakko I Vantsettin venäläisjoukoilla on muiden lähteiden mukaan pääsuuntana pohjoinen ja Siverskin kaupunki.
Venäjän joukkojen eteneminen n. 30km pohjoisempana länteen ja etelään, Dibrovan ja Yampolivkan suunnalla, voi tarkoittaa, että venäjä pyrkii sulkemaan tämän suuren pussin. Ihan hetkessä se ei varmasti tule tapahtumaan. Eiköhän tähtäimessä olisi sen jälkeen taas Kramatorsk ja Sloviansk, mutta sinne on vielä matkaa.
Martti J. Karin uusimmat tuumailut vajaan tunnin verran
General Atomics toimitusjohtaja vahvistaa, että yhtiö hakee vientilupaa vanhoille Reaper lennokeille Ukrainaan.
Mihin hiukan liittyen, uskon että teoreettinen mahdollisuus Ranskalaishävittäjästä Ukrainan käytössä on laittanut vauhtia USA:n aseteollisuuteen, joka on poliittisesti vaikutusvaltainen. Mirage 2000 Ukrainan käytössä tarkoittaisi, että sitä seuraava kone on todennäköisesti Rafale, eli USA:lta menee bisnekset sivuun vuosikymmeniksi. Ja kääntäen tämä asia ymmärretään myös Ranskassa.
Tässä Hesarin jutussa puhutaan erityisesti Venäjän hyökkäyksestä Donetskissa, mutta vähän muustakin. Jutussa ei ole maksumuuria.
”Donetskin rintama jatkuu edelleen kuumimpana, Venäjä hyökkää koko rintaman pituudelta aina Vodjanesta etelästä Bahmutin kautta pohjoiseen Siverskyiin”, Helin kuvailee HS:n Ukraina-studiossa.
Hyökkääjällä on kiire parantaa asemiaan ennen kuin Ukrainalle luvatut panssarivaunut saapuvat perille. Venäjän rutistus voi tietää loppua myös Bahmutin ikuisuustaistelulle.
Ukraina epäilee Venäjän suunnittelevan suurhyökkäystä, joka alkaisi 24.2. tienoilla. Ei maksumuuria.
VENÄJÄ mobilisoi syyskuussa sotaan 300 000 asevelvollista. Reznikov kertoi ranskalaismedialle, että rajalta saatujen tietojen perusteella luku saattaisi olla lähempänä 500 000 sotilasta.
”Emme aliarvioi vihollistamme. Virallisesti he ilmoittivat [joukkojen lukumääräksi] 300 000, mutta kun näemme venäläisjoukkoja rajoilla, luku on arviolta paljon suurempi”, Reznikov sanoi.
Soledarin valtaaminen ja uuden suurhyökkäyksen valmistelu viittaa siihen, että aloite on toistaiseksi siirtynyt Venäjälle ja pidän sitä huolestuttavana. En siksi, että Venäjä tulisi voittamaan sodan vaan siksi, että mitä paremmin Venäjällä menee sitä pidempään sota kestää. Venäjän uusi suurhyökkäys voi työntää rintamalinjoja, mutta pysähtyy ennemmin tai myöhemmin, koska Venäjällä ei ole lähellekään sellaista sotilaallista voimaa kuin sodan alussa. Ukraina taas on vahvistunut. Ukrainan torjuntavoitto on todennäköinen lopputulos, mutta on epäselvää millaiset rajat piirretään rauhansopimukseen sodan jälkeen. Rintamalinjat vaikuttavat tähän olennaisesti.
Uskon, että pitkällä tähtäimellä Ukrainan voitto on vääjäämätön jos lännen tuki jatkuu, enkä tällä hetkellä näe mitään merkkejä, että ei jatkuisi. Päinvastoin Scholzkin on lopettanut vempuloinnin ja suostunut laajempaan Ukrainan tukemiseen. Venäjä on jatkuvasti kuluttanut kalustoaan varastoistaan huomattavasti suuremmalla tahdilla kuin mitä se pystyy tuottamaan lisää. Lännen pakotteet yhdistettynä Nato-maiden sotateolliseen kompleksiin on liikaa Venäjälle. Yhdysvaltojen tuki Ukrainalle oli viime vuonna naurettavat 5% vuotuisista sotilasmenoista, eikä Ukraina ole edelleenkään saanut pitkän kantaman aseistusta tai hävittäjiä, joilla molemmilla olisi strategisesti suuri merkitys sodan kannalta. Se, että sotateollisuus on Ukrainan ulkopuolella vaikuttaa myös siihen, että Venäjä ei voi huomattavaa strategista iskukykyään käyttämällä murentaa Ukrainan käyttämien aseiden tuotantoa. Nyt Venäjä on tuhlannut pitkän kantaman ohjukset siviilien mielettömään pommitukseen, joka on vain lisännyt Ukrainan taistelutahtoa.
Soledarin valtaus ja potentiaalinen uusi suurhyökkäys ovat silmitöntä resurssien ja sotilaiden tuhlaamista, mutta ylläpitävät mielikuvaa Venäjän onnistumisista. Tämän mielikuvan armeija haluaa pitää yllä Putinin suuntaan ja Putin kansan suuntaan, koska sodan legitimiteettti on säilytettävä. Uuden länsiaseistuksen myötä Venäjän seuraava rintamalinjan romahdus on todennäköinen ja se tulee olemaan Putinin kannalta erittäin kiusallinen. Kuinka pitkään Putin sitten pystyy selittämään tappioitaan parhain päin tai käymään puolustussotaa Ukrainan rajojen sisällä? Putinin kannalta uhkakuvia on kansan tyytymättömyys ja sisäinen valtakamppailu. Sisäisestä valtakamppailusta on vaikea saada tietoa, muuta kuin että sellainen on käynnissä ja siitä kertovat jatkuvat poliitikkojen ja oligarkkien salamurhat. Kansan osalta Venäjän yhteiskuntasopimus perustuu propagandavoimiin sekä Moskovan ja Pietarin keskiluokan verrattain korkean elintason säilyttämiseen. Mitä lähemmäksi sota ja pakotteet tulevat Venäjän keskiluokaa sitä tukalampi on Putinin asema. Tähän mennessä ongelma on ratkaistu kohdistamalla kutsunnat Siperiaan, Venäjän vähemmistökansoihin ja vankeihin, mutta värvääminen tulee jatkuvasti vaikeammaksi.
Yleinen tyytymättömyys sotaan tuskin on vielä lähellä kriittistä pistettä, mutta sellaisen tunnistaminenkin voi olla vaikeaa. Vallankumousten paradoksi yhteiskuntatieteellisesti on, että ne voidaan selittää helposti jälkikäteen, mutta harvoin ennustaa etukäteen. Yksi tapa lähestyä tätä on informaation ryöpsähdysteoria, jonka mukaan autoritäärisissa järjestelmissä valtaosa kansalaisista piilottaa todelliset preferenssinsä poliittisen järjestelmän suhteen. Kaikissa autoritäärisissä järjestelmissä on kuitenkin vastarintaa ja silloin kuin järjestelmä ei enää kykene tukehduttamaan vastarintaa (liikaa vastarintaa/liian vähän poliiseja) aiemmin preferenssinsä piilottaneet kansalaisetkin osallistuvat protesteihin. Protestien ja niiden tukahduttamisen sykleistä saatava informaatio voi ruokkia nopeaakin järjestelmän luhistumista, näin kävi esimerkiksi Neuvostoliitossa, joka vaikutti ulospäin vakaalta, mutta tyytymättömyys järjestelmää kohtaan kyti pinnan alla ja ryöpsähti esiin kun Gorbatshov ei ollut enää valmis tukahduttamaan protesteja.
Vähän mälsää ehkä tähän todeta että Pohjois-Koreassa elämä on ollut sysisurkeaa maan poliittisesta linjasta johtuen jo vuosikymmeniä, mutta tehokkaasta väkivaltakoneistosta johtuen mitään muutosta ei ole tapahtunut.
Oman kansan kun saa eristettyä ulkomaailmasta niin sitten voi selittää kaikki tapahtumat juuri niin kuin itse tykkää. P-Korealaiset, kuten varmaan venäläisetkin, aidosti uskovat että nytkin muualla menee vielä paljon huonommin kuin heillä.
Tämä on totta ja Putinin regiimillä on oma versionsa Breznhevin opista, jotta edellä kuvattu tapahtumakulku ei pääse syntymään. P-korean tilanteeseen on vielä matkaa. Venäjällä on internet, VPN:t, Telegram, ulkomailla matkaileva keskiluokka ja poismuutto ei toistaiseksi ole laitonta.
Ainakin miljoonan asukkaan Volgogradissa propaganda toimii kuin raswattu hurmos, tähän patrioottiseen fiiliksen nostatukseen Putin on pelannut korttinsa muutenkin. Kuten aiemmin jo todettua, tämä Ukrainassa tapahtuva laiton hyökkäyssota ei perus “neuvosto"kansalaista hetkauta, vähän vanhemmissa ikäryhmissä ainakaan. Vanhojen “hyvien aikojen” muistelu Venäjällä on kultaakin kalliimpaa vaikka kivi kengässä hiertääkin. Lapsia on helppo manipuloida sota"sankaruudella” ja “uroteoilla”. Nuoriso ajattelee toivottavasti enemmän itsenäisesti muttei uskalla sitä tuoda julkisesti julki. Enkä nyt tarkoita näitä Seligerin-leirin Putin-Jugendeja jotka on aivopesty jo lapsesta asti.
edit: lisätty IS juttu vuodelta 2010 koskien Nashi-järjestön leiriä:
Terroristivaltion ulkoistetut likaisen työn tekijät ovat ryöstämässä, murhaamassa ja kiduttamassa ihmisiä muuallakin kuin Ukrainassa.
Artikkelissa puhutaan ‘heavy casualties’, mutta kuolleita on lopulta ollut vain 7 lähes varmaa tai ehkä hieman enemmän.
Muutamia lyhyitä lainauksia artikkelista:
“estimated 1,000 Wagner fighters stationed in CAR since 2018”
“Wagner fighters have defended the regime of Faustin-Archange Touadéra against successive rebel attacks on the capital, Bangui, and have been accused of human rights abuses” Yllätys?? Artikkelissa kerrotaan hieman enemmän siviilien murhaamisesta ja kiduttamisesta, mutta vain pintapuolisesti.
“Since Wagner arrived in CAR, it has tried to establish control over the flow of gold and diamonds as part of a broader push to secure resources. Analysts believe the group was initially promised gold and other mining concessions for its services in place of cash payments.”
Biden tunnusteli rauhaa tammikuussa, siihen ei ollut haluja:
In mid-January, US President Joe Biden instructed CIA chief William Burns to assess whether Kyiv and Moscow were willing to negotiate.
The offer to Kyiv read: peace for land, the offer to Moscow: land for peace. The “land” is said to have been about 20 percent of Ukrainian territory. That’s about the size of the Donbass. Both sides, the two politicians report, refused. The Ukrainians because they are not willing to have their territory divided, the Russians because they assume they will win the war in the long run anyway.
On the one hand, these statements are explosive because they give an indirect insight into the views in the White House at the time of Burns’ trip. According to the two German foreign politicians, Biden wanted to avoid a protracted war in Ukraine and was prepared to give up parts of the country.
If all of this is correct, the statements would also point to a possible split in the American government over the Ukraine issue. On the one hand, as the two German MPs describe it, are security adviser Jake Sullivan and CIA chief Burns. They wanted to end the war quickly so they could focus on China. On the other side would be Secretary of State Antony Blinken and Secretary of Defense Lloyd Austin. They did not want to let Russia get away with destroying the rule-based peace order and called for massive military support for Ukraine.
Toisaalla:
Ukrainian forces are unlikely to be able to recapture Crimea from Russian troops in the near future, four senior Defense Department officials told House Armed Services Committee lawmakers in a classified briefing. The assessment is sure to frustrate leaders in Kyiv who consider taking the peninsula back one of their signature goals.
It’s unclear what led the briefers to that assessment. But the clear indication, as relayed by three people with direct knowledge of Thursday’s briefing’s contents, was that the Pentagon doesn’t believe Ukraine has — or soon will have — the ability to force Russian troops out of the peninsula Moscow seized nearly a decade ago.
Speaking at the World Economic Forum in Davos last month, Zelenskyy adviser Andriy Yermak rejected the idea of a Ukrainian victory without taking Crimea.
“This is absolutely unacceptable,” Yermak said, adding that victory means restoring Ukraine’s internationally recognized borders “including Donbas and Crimea.”
Kohta alkaa olla aika poimia Venäjä kuin kypsä … no, ei siitä hedelmäksi ole, sanotaan vaikka paise. Kaikissa katastrofielokuvissa ja räiskintäpeleissä on loppukohtaus. Se lienee tässä episodissa lähempänä kuin luullaankaan. Ainakin toivottavasti. Tämä saisi jo loppua ihan jokaisen näkökulmasta katsottuna. Ja sen jälkeen operaatio “sivistystä Siperiaan” ja “uusi Ukraina”.
Venäjän presidentti Vladimir Putinin mukaan länsimaat uhkaavat taas Venäjää saksalaisilla Leopard-panssarivaunuilla.
Ne, jotka odottavat voittavansa Venäjän taistelukentällä, eivät ilmeisesti ymmärrä, että nykyaikainen sota Venäjän kanssa tulee olemaan täysin erilainen heille.
Emme lähetä tankkejamme heidän rajoilleen, mutta meillä on jotain, millä vastata. Eikä se pääty panssaroitujen ajoneuvojen käyttöön, Putin sanoi
Joko uhotaan verhotusti ydinaseilla tai meinataan taas että voi vahingossa joku putki tai kaapeli katketa meren alla, tai vaikka “korona2” kohdata länsimaita. Mutta helppo luvata ettei lähetetä tankkeja muidenn maiden rajoille, kun ei niitä nykyiseenkä tarpeeseen riitä
Mikäli Venäjällä olisi muita kuin joukkotuhoaseita käytettävissä niin ne olisi jo siirretty Ukrainan rintamalle. Venäjä käyttää kaikki irrotettavissa olevat resurssinsa Ukrainassa, eikä siitä huolimatta saa selkeää edistystä aikaiseksi. Aikamoinen yllätys ollut Putinille ja muulle Venäjän johdolle.
Kuuntelin tänään puheenaihe-podcastia. On muista vieraan nimeä mutta hän sanoi että jenkit ovat ilmoittaneet putinille että ovat tietoisia siitä missä hän liikkuu ja ydinisku johtaisi hänen tuhoonsa kirjaimellisesti. Tämä taisi olla heitto mutta jopa olla totta. Kuinka paljon tietoa meillä ,tai jenkeistähän nyt puhutaan, siitä mitä venäjän sisällä tapahtuu? Olisiko täsmäisku venäjän ylimpään johtoon mahdollista?
Ainakin aiemmin suunnitelma lienee ollut se, että jos Putin räjäyttää taktisen ydinaseen Ukrainassa niin USA ja kumppanit tuhoavat risteilyohjuksilla ja ilmavoimilla Venäjän asevoimat Ukrainasta ja Ukrainan lähitienoolta.
Mahtaakohan venäläisillä olla noille 500 000 sotilaalleen jotain varusteitakin antaa ja vieläkö siellä riittää toimivia panssariajoneuvoja. Vai nähdäänkö kohta 2023 vs 1923 sodankäyntiä jos venäjä hyökkää pelkillä miehillä.
Hirveästi ei ole enää venäläisten puolella näkynyt raskasta kalustoa. Tykistöä ja mobilisoituja miehiä.
Siinä vuosi sitten hyökänneessä armeijassa ei tainnut olla 500 000 sotilasta ja sen kalusto taitaa olla jo kutakuinkin kokonaan tuhottu. Joko venäjä kaivaa jostain toisen samanlaisen kaluston tai sitten mennään WW1 tyylillä.
