Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu. Itse uskoisin, että tämä muuttuu asemasodaksi ilman erillistä rauhaa. Siellä sitten osapuolet tasaisesti tulittavat toisiaan. Länsi tuskin antaa Ukrainalle niin järeitä aseita, että koko alue nopeasti puhdistetaan. Sekin sisältäisi merkittävän eskalaation vaaran, jos Ukrainalaisille ei riittäisikään se. Ja Krimin takaisinvalloitus kävisi todella kalliiksi.
Mutta jos Putinille rauhassa annettaisiin alueita, se olisi hänelle voitto. Pitää muistaa, että Venäjä pelaa pitkää peliä. Aikanaan se vahvistuisi taas sotilaallisesti ja iskisi uudelleen Ukrainaa vastaan. Ei millään kirjallisilla rauhansopimuksilla Venäjän kanssa ole kuin vessapaperin arvo.
Tuo Venäläisten viimeisin “läpimurto” tai “Ukrainan armeijan lyöminen” koskee siis uutisena aluetta, joka on kokoluokassaan noin puolet Loimaasta. Tuon alueen sisällä tuskin on koko Ukrainan armeija motissa, jos tuo pieni pussi kiinni saadaan.
Sitä en osaa arvioida onko tuolla alueella sitten jokin sotilas-strateginen erityisasema, mutta jos ei ole niin läntti maata siinä missä kaikki muukin Ukrainassa. Tuon nimenomaisen alueen hallussa pitäminen hinnalla millä hyvänsä ei liene mitenkään järkevää Ukrainalle. Päinvastoin, ylivoimasita hyökkääjää voi ja pitää murjoa kaukaa ja puolustusasemien suojista siihen asti kunnes se on edennyt pisteeseen, josta puolustus vedetään taaksepäin seuraavaan puolustuslinjaan ja aloitetaan alusta. “Last man standing” -puolustus muuttuu lopussa epäedulliseksi teurastukseksi puolustajan näkökulmasta.
Venäjä voi alkaa vaatia rauhaa heti kun Donbas on heidän hallussa. Ei mikään pakko Ukrainalla siihen suostua. Ukraina saa päivä päivältä enemmän koulutettua sotilasta länsiaseet käsissään rintamalle siinä missä venäläisten vanhoista romuista putoaa tielle loputkin pulteista ja muttereista.
Siinähän on se riski, että länsi “vaatii” suostumista (= lopettaa tuen). Sitten Putin sai kuin saikin voittonsa ja kenelläkään ei ole kivaa. Sitten 20 vuoden päästä uudet kestit seuraavan kovan linjan presidentin “johdolla”.
On selvää, että raja lännen, sekä aseelliselle että taloudelliselle, avulle tulee jossain vaiheessa vastaan, sillä poliitikothan näitä päätöksiä tekevät. Ja kansa valitsee poliitikot.
Jos nykyisen kaltaiset tukipaketit jatkuisivat annettaisiin populisteille käsiin vallan avaimet. Argumentti olisi lapsellisen helppo ja tuttu jo ennestään: Huolehditaan ensin amerikkalaisista – tai suomalaisista.
Kai jokainen meistä voi kysyä tätä myös itseltään – eli kuinka kauan ja millä panostuksilla tukea sodalle voidaan jatkaa? Ei se raha tule “jostain”. Sotaan kulutettu raha on aina jostain muusta pois. Paljostako kukin meistä on valmis luopumaan ja mitä on valmis riskeeraamaan?
Mielelläni näkisin paluun neuvotteluihin rauhasta ennen tällaiseen ikävään, mutta sodan pitkittyessä väistämättömään taloudelliseen vääntöön päätymistä. Sotaa edeltänyt asetelma Ukrainassa olisi hyvä tavoite neuvotteluille.
Tällä hetkellä Ukrainan ainoa keino saada kaikki, vuodesta 2014 lähtien, menettämänsä alueet takaisin näyttäisi olevan lännen sotaan toimittamia aselajeja rajaamaton ja/tai täysimittainen väliintulo, mutta kolmatta maailmansotaakaan ei kukaan halua Ukrainan vuoksi.
Yksi on kyllä ihmetyttänyt viimeiset pari viikkoa. Jenkithän ovat pistäneet jo “ziljoona” dollaria Ukrainaan, mutta ne ei tunnu näkyvän missään? Eli varustetta ei näy, eikä niitä vaikuta käytettäneen viime aikoina mihinkään suureen (vs. hinta). Toki voi olla, ettei niitä vain uutisoida. Mutta silti Z-jengi etenee hitaasti mutta varmasti.
Luulisi 100 miljardilla saavan sellaisen tykistöpatterin, että voisi lanata kokonaisia pieniä kaupunkeja matalaksi päivässä (sikäli mikäli ukrainalaiset ovat niistä jo lähteneet pakoon). Tai sitten ampua sinnepäin missä on suurin keskittymä Putinisteja kullakin hetkellä.
Koulutus kestää viikkoja ja kuukausia, siksi niitä ei vielä näy. Ukraina kouluttaa reservejään jatkuvasti uusien asejärjestelmien käyttöön ja laittaa rintamalle kun valmista on. Mitään isoa ei Venäjä ole saanut aikaan, pistemäisellä alueella etenemistä, mutta Ukraina kun saa pakkansa kasaan, voi huomenna tilanne olla toinen. Kiilamainen motitus ja tuhoaminen. Ukrainalla on hyvä tilannekuva kokoajan, kiitos jenkkien tiedustelun. Nyt tilapäinen momentum on Venäjällä, mutta se kääntyy taas Ukrainalle ja sitten voi alkaa tapahtua. Maailma ei ikinä unohda näitä jopa vaippaikäisten raiskaajia ja tappajia. Tämä sikailu ei meidän elinaikanamme saa unohtua, vaan Venäjä tulee painaa paarialuokkaan. Nyt siellä kaivellaan museotankkeja esille, joka on hyvä merkki aseiden loppumisesta. Pikkuhiljaa alkaa olla tilanne uudet länsiaseet vs. Venäjän museokama, mikä osa niistä nyt toimii.
Eiköhän tästäkin hyödy talous viime kädessä, niin kuin sota-aikoina tuppaa käymään. Sotatarviketeollisuus hyötyy, se taas pistää rahan kiertämään, palvelualat hyötyy tästä. Ukrainan siirtyminen läntiseen piiriin avaa suuria mahdollisuuksia menestyksekkääseen liiketoimintaan. Aloitetaan vaikka sen maatalouden tehostamisesta.
Taloudellisesti kuka hyötyy, kuka ei. Nyt osut minusta siihen hermoon, jonka vuoksi Ranska ja muut Etelä-Euroopan maat vitkastelevat Ukrainan liittymisst EU:iin:
Valtava maataloustuottaja tullirajojen sisäpuolella, suora kilpailija
Siirtää poliittista voimasuhdetta pois Etelä-Euroopasta Itä-Eurooppaan
Saksakaan ei ole investoinut ja lainannut rahaa Ukrainan pankeille samalla tavalla kuin se on investoinut Italiaan tai Venäjään.
Tunteet puskee helposti läpi ja vastakkainasettelua yritetään löytää jostain, missä sitä ei ole. Siis näissä kirjoituksissa.
Venäjä on ja pysyy enkä usko maan luonteen koskaan muuttuvan. Olen itse nähnyt riittävän pitkän pätkän itänaapurin “kehitystä”.
Rauha on kuitenkin aina tavoittelemisen arvoinen – ei tietenkään millä tahansa ehdoilla. Venäjä on ja pysyy maailmassa ja sen kanssa on joka tapauksessa opittava elämään. Suomessa NATOn tuleva jäsenyys on yksi hyvä tapa sopeutua.
Tämän konfliktin voi nopeasti lopettaa vain Venäjä. Ja Venäjään voi nopeasti vaikuttaa vain Kiina. Ei mikään voittoisa superkaksari lännen silmin…
Vähän surullista sanoa, mutta Ukraina menettänyt asemansa mediassa. Uutisointi vähentynyt merkittävästi ja uudesta aseavusta yms. ei ilmoiteta enää kiihtyvään tahtiin. Ihmiset vain tuppaavat unohtamaan varsinkin kun sillä on seurauksia omaan elämään. Kaikki haluavat auttaa, mutta kun itse joutuu kärsimään, niin auttajien määrä vähenee.
Energiapakotteet lässähtivät; niistä ei taida tulla pelastajaa. EU:lla tulee olemaan valtavia ongelmia seuraavien 1-2 vuoden aikana. Inflaatio, mahdollinen lama, korkoerot eri maissa, ostovoima, Italia, Unkari, ruokakriisi ja siitä aiheutuvat ongelmat lähialueilla yms.
Yhdysvalloista ja Bidenista uhkaa välivaalien 2022 jälkeen tulla rampa ankka.
Kehitys ei näytä hyvältä Ukrainan kannalta. Heillä edelleen on taistelutahto, mutta ovat todella riippuvaisia länsimaiden avusta.
Venäjällä varmaankin tiedostetaan sama ja heidän asemansa paranee pitkällä aikavälillä, jos nykyiset pakotteet eivät tehoa tarpeeksi. Pahinta olisi, että he saavat vapaammat kädet Ukrainassa. Öljyn hintaa ei ole puskettu alas OPECin avulla, vaikka siitä olisi suoraa haittaa Venäjälle. Osa öljymaista on epäsuoraan Venäjän liittolaisia.
Aseapua on tähän saakka vastustaneet sekä oikea että vasen laita. Mikäli tarkoitat populisteilla näitä molempia, niin sitten kommenttisi on relevantti. Täällä kotimaassa populistit kritisoivat aivan muuta Suomen rahankäyttöä, kuin Ukrainaan liittyvää tukea. Jopa mukaanlukien Ukrainan pakolaisten auttamiseen käytetty tuki kelpaa nyt ja se ymmärretään.
Syy tähän on se että sekä oikealla että vasemmalla äärilaidalla on tahoja jotka ovat Venäjän pussiin tilannetta hämmentävää sakkia. Ei tietenkän kaikki, mutta “aiheuta yleistä eripuraa länsimaissa” on selvästi Putinin hallinnon työkalupakissa ja yllättäen tämä porukka hämmentää soppaa pyrkien siihen että hyödylliset hölmöt liittyisivät (mistä vaan syystä) kritisoimaan tuota aseapua.
Ensinnäkin @OldFeki kiitos hyvin perustelluista kontraavista näkemyksistä. Tällainen keskustelu auttaa testaamaan omia näkemyksiä ja kehittämään ajattelua. Sitten asiaan.
Ukrainan kykyyn jatkaa sotaa vaikuttaa karkeasti kaksi asiaa:
Ukrainalaisten taistelutahto
Lännen aseapu
Ukraina taistelee olemassaolostaan, joten taistelutahtoa luulisi löytyvän. Jos ukrainalaiset eivät halua luopua alueistaan ja taistelutahto on korkealla, sodankäynnin kannalta ratkaisevaksi asiaksi nousee luonnollisesti lännen aseapu.
Venäjän kykyyn käydä sotaa vaikuttavat samat asiat hieman toisin muotoiltuna:
Kyky täydentää joukkoja
Toimivan materiaalin riittävyys
Nyt Venäjällä on ollut ilmeisesti haasteita molempien suhteen. En näe mitään perusteita sille näkemykselle, että Venäjä jotenkin väistämättä voittaisi kulutussodan, jos Ukraina saa länneltä riittävästi tarvitsemiaan aseita. Koska pakotteiden vuoksi Venäjällä on vaikeuksia valmistaa itse modernia kalustoa, pitäisi materiaaliedun kaiken järjen mukaan olla lännen puolella.
Ratkaiseva kysymys siis on, kuinka pitkään länsi ja etenkin USA haluaa tukea Ukrainaa. Olennaista on näkemys siitä mihin se johtaa, jos Ukrainaa ei tueta. Tsetsenia, Georgia, Krim, systemaattinen sotilaallisen läsnäolon kasvattaminen Afrikassa…Näyttää päivänselvältä, ettei Putin pysähdy ainakaan silloin kun saa mitä haluaa. Venäjän toimet isossa kuvassa näyttävät ilmiselvän imperialistisilta. Martti J. Karin mukaan alueelliset laajentumispyrkimykset ovat keskeinen osa venäläistä strategista kulttuuria, joten historian valossa on vaikea nähdä tässä muutosta, vaikka käskyttäjä vaihtuisikin.
Kuten Lenin sanoi aikanaan, “työnnä pistimellä, jos on pehmeää työnnä lisää, jos on kovaa, lähde pois”. Vaikea nähdä muuta ratkaisua kuin pysäyttää Venäjä nyt.
Ihmeellistä on miten täälläkin Venäjää pidetään jonkinlaisena supervaltana, joka pystyy mihin vain. Kyseessä on Hollannin kokoinen kansantalous, joka on pakotteiden alla. Venäjän resurssit eivät ole ehtymättömät esim pitkäaikaisempaan sotaan. Venäjän lyöminen on varmasti USA:lle se ykkösjuttu, sillä jos Venäjä lyödään, vaikutetaan myös Kiinan intoon aloittaa sotilaalllisia toimia esim Taiwanissa.
Venäjä ei ole supervalta, kuten aikanaan oli Neuvostoliitto kaksikertaa yhtä suurena valtiona. Neuvostoliitolla oli rajattomat resurssit, ei Venäjällä. Venäjä alkaa nyt jo tukeutua NL jäämistöön.
Ei kai sentään. Venäjää koskevat taloudelliset realiteetit ovat varmasti kaikkien ketjun lukijoiden tiedossa. Eivät TV:ssä vierailevat sotilasasiantuntijatkaan, jotka sanovat Ukrainan olevan kykenemätön työntämään Venäjän pois maasta, Venäjää supervaltana pidä. Mutta nämä asiantuntijat ymmärtävät, että Venäjä kykenee pitämään Ukrainalta valtaamansa alueet ilman länsimaiden merkittävää aseellista lisätukea Ukrainalle.
Kyse ei ole Venäjän pienestä bruttokansantuotteesta tai merkityksettömän kokoisesta pörssistä vaan siitä tosiasiasta, että maa on sotilaallinen suurvalta, jolla on käytössään myös merkittävä määrä mm. joukkotuhoaseita. Tämä rajoittaa lännen toimia.
Sen verran vielä, että muut EU-maat voisivat aivan hyvin kukin omilla toimillaan asettaa vaadittavat energiapakotteet.
Kuitenkin tosiasiassa muut maat eivät näin ole tehnyt, vaan jopa lupautuneet ruplalla maksamiseen.
Saksa, Italia yms. näyttävät piiloutuvan Unkarin selän taakse ja hyväksikäyttävät maata ns. hyödyllisenä idioottina, kun Unkari sentään sanoo suoraan, että ei suostu pakotteisiin.
