Pahoittelen spammia, tässä vielä yksi päivitys alueelta.
Venäläiset näyttävät onnistuneen tekemään jonkunlaisen ainakin väliaikaisen läpimurron.
Tämä tarkoittaisi ison alueen menetystä, lienee kooltaan noin 20x30km.
Kirjoittajan mukaan joukot kokoontuisivat Bakhmut alueella.
Siitä seuraakin seuraava kysymys. Mikäli Z-jengi saa vallattua koko tuon alueen, niin riittääkö heillä joukkoja hallitsemaan koko aluetta ja samalla myös jatkaa etenemistä, kun huoltoetäisyydet venähtävät siinä sitten jopa sataan kilometriin suuntaansa?
Siinä onkin kysymys johon joku paremmin osaava varmaan osaa vastata, yleisesti ottaen nämä lienee hoidettu paremmin kuin sodan alussa, Venäjä on myös liikkeellä eri mentaliteetilla. Enää eri pyritä 4pv blitsiin alueen läpi kiovaan. Vaan valloitetut alueet pidätään ja yritetään integroida venäjään.
pidän vain pelottavana sitä että Venäjä kykenee noin pitkälle ulottuviin läpimurtoihin noin helposti.
Se kertoo siitä että Ukrainalla ei ole alueella paljoa reservejä jota heittää kehiin, tai kykyä tuoda maahan mittavaa tulitukea joka pystyisi hyökkäyksen pysäyttämään. Tätä pidän huolestuttavana merkkinä. Jos näitä tulee useampi voi mielestäni viitata siihen että rintama voi olla heikossa kunnossa.
Jokainen menetetty neliökm laskee ukrainan neuvotteluasemaa.
Tämä antaa osviittaa siitä, että Venäjä on keskittänyt valtavan hyökkäysvoiman tuolle yhdelle Donbassin alueelle. Ukrainan pakko perääntyä.
Olen edelleen sitä mieltä, että Venäjä toimisi viisaammin, kun keskittyisi jo vallattujen alueiden linnoittamiseen. Poliittinen pakko ajaa armeijaa eteenpäin. Kun tulee pakko puolustaa vallattua maata, sydän ei ole mukana. Ja hyökkäyksessä on käytetty valtava määrä kalustoa ja miehistöä, jota ei saada takaisin.
Pakko lisätä, että Ukraina saa nyt Yhdysvalloilta sitä tukea, jota NL sai Saksaa vastaan. Kukaan ei lähetä Venäjälle sotamateriaalia ja oma uuden tuotanto on pysähdyksissä sanktioiden vuoksi.
Se on totta että USA tuki tulee olemaan yhä kasvavammassa vaikutuksessa. Lend lease on tosin vain psykologisella tasolla sama kuin tuo NL saama tuki. Paketti itsessään ei juurikaan omaa samanlaisuuksia.
USAN reilu 20B ukrainan aseisiin on kuitenkin 5x mitä se on lähettänyt so far. Ja tulee tekemään merkittävää vaikutusta.
Aseiden tulee kuitenkin ehtiä vielä rintamalle ja ne tulee ehtiä kouluttaa.
Toivottavasti ehtivät ajoissa, mutta viime päivien meno on tehnyt minusta hiukan pessimistisen.
Olihan se sodan alkupäivienkin meno aika haipakkaa ja sitten Venäjä lyötiin pois Kiovasta. Sota aaltoilee toki. Nyt Venäjä on keskittänyt kapealle sektorille merkittävän ylivoiman, mutta mitään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä en tuosta vetäisi. Ukraina kouluttaa reservejään parhaillaan ja varmasti uutta aaltoilua puolin ja toisin nähdään vielä pitkään. Mitään merkittäviä mobilisaatioita ja kalustotäydennyksiä ei Venäjä ole saanut. Käyttää vain jäljelläolevia toimintakuntoisia yksiköitään pistemäisemmin.
Tässä on juttua T-62:sta, joita Venäjä kuulopuheiden mukaan kaivaa varastoista.
Odotetut natsioikeudenkäynnit työn alla. Kiinnostavaa että näyttävät haluavan pitää ne mielikuvitustasavallassa Venäjän sijaan.
Hyvä logistiikkaketju tykistön ammuksista.
Hyvää ketjua aiheest:
Näinpä. All out hyökkäys viimeisillä voimilla ja sen jälkeen hieromaan Minsk III sopimusta Zakzan ja Ranzkan avulla. Jos jutut T62 tankeista pitää paikansa vetelee Venäjä tässä todella ohutta.
Eilisessä A-studiossa oli suomalaisen Harkovan suunnalla sotivan miehen hastattelu. Kantsii katsoa Areenasta. Jos ei jaksa niin lyhyesti oli sitä mieltä että Ukraina voittaa ja kertoi että varustetilanne on loistava. Kaikkea länsiarmeijoiden herkkua löytyy.
Mun näkemys on aika lailla sama. Venäjä heittää aika lailla all in Donetskin ja Luhansikin alueella ja saavutettuaan maantieteelliset rajat vaati saman tien aselepoa ja tilanteen jäädyttämistä. Kenties samaan syssyyn kuuluu vaatimuksia tilanteen tunnustamisesta.
Kun Ukraina ei tuohon suostu, niin sitä väitetään agressoriksi.
US to end Russia’s ability to pay international investors
The U.S. will close the last avenue for Russia to pay back its billions in debt to international investors on Wednesday, making a Russian default on its debts for the first time since the Bolshevik Revolution all but inevitable
Viisi päivää sitten Yhdysvaltalainen New York Times - liberaali uutistoimisto - julkaisi hämmentävän Editorial boardin tekemän kirjoituksen Ukrainasta. Se on kuin suoraan Putinin - tai Vladimir Solovyevin - kynästä.
Hämmentävän siitä tekee se, että lehti ei ole yleensä propagandan välittäjä. Lisäksi kirjoitus vilisee asiavirheitä, jotka viimeiset 90 päivää on todistanut vääriksi. Aivan kuin Tucker Carlson olisi päässyt kynän ääreen.
Ukrainalaisten vastaus.
Tämän pointtina ehkä se, että pitää olla valpas lukija myös niitä lähteitä kohtaan, joita on tottunut pitämään luotettavina.
Luin molemmat jutut ja ihmetyttää hieman kommenttisi, jossa väität, että NYT:n juttu voisi olla Putinin kynästä. Siis kirjoituksen, jossa suorasanaisesti sanotaan Putinin jäävän historiankirjoihin teurastajana. Ehkä kommenttia asiavirheistäkin olisi syytä tarkentaa.
Se, mikä jutussa ei monia miellytä on kylmä fakta Ukrainan sodan realiteeteista. Venäjä ei ole katoamassa Ukrainasta minnekään eikä Suomen TV:ssä viime päivinä esiintyneiden sotilasasiantuntijoiden mukaan Ukrainalla ole kertakaikkiaan resursseja Venäjän työntämiseen pois maasta. Venäjä on hallinnut osaa Ukrainasta jo 8 vuotta, joten historiakaan ei tue olettamusta “voitosta” millään järkevällä aikataululla.
Ymmärrän Kyiv Independent -lehden tunteellisen vastineen hyvin ja tuen isoa osaa kirjoituksen sisällöstä. On kuitenkin fakta, että jossain vaiheessa rauhasta on pakko puhua, jos tilanteen Euroopassa halutaan normalisoituvan. Ukrainan itsensäkin aiemmin esiin nostama tilanne palata neuvotteluissa tänä vuonna alkaneen sodan alkutilanteeseen olisi hyvä lähtökohta neuvotteluille. Ukrainan sodankäyntikyvyn parannuttua näistä puheista on viime viikkoina kuitenkin luovuttu.
NYT:n mielipidekirjoituksissa on usein kiivasta keskustelua herättäviä mielipiteitä – siksi kai tämä osa julkaisua on otsikkoa myöten nimetty “mielipideosastoksi”. Täytyy muistaa, että jokaisella meistä on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta jokaisella meistä ei ole oikeutta omiin faktoihin. Toisinaan ilman tunteita kirjoitetut mielipiteet käynnistävät aiheellista keskustelua.
Tässä on Hesarin juttu Georgiasta ja siitä, miten se on tasapainotellut Ukrainan ja Venäjän välillä. Kannattaa lukea; perusteellinen ja kiinnostava juttu. Artikkeli ei ole maksumuurin takana ja se on siten kaikkien luettavissa.
"HYÖKKÄYSSODAN alusta asti Georgiassa on aktiivisesti tuettu Ukrainaa. Tbilisissä on ollut lukuisia sodanvastaisia mielenosoituksia. Kaupungissa näkee runsaasti Ukrainan lippuja. Jotkut georgialaiset ovat lähteneet vapaaehtoisina taistelemaan Ukrainan puolelle.
Virallisella tasolla Georgian ja Ukrainan välit ovat kuitenkin hankalat. Ukraina kutsui jo kuukausi sitten lähettiläänsä Georgiasta kotiin, Kiova kritisoi Tbilisiä riittämättömästä pakotetoiminnasta, ja Georgian hallitus on torjunut Ukrainan pyynnöt ”toisen rintaman avaamisesta”.
Hyvä OldFeki. Selkeää ajattelua ja muita mielipiteitä tarvitaan. Perustelen siis kantani.
Väitän, että viittaamani New York Timesin artikkeli tuo esille kaiken sen, mitä Putin ja hänen klikkinsä Ukrainasta haluaa. Se on kiedottu mietoihin sanankäänteisiin ja perustellaan Ukrainalaisten kärsimyksen vähentämisellä, pasifismilla ja että länsi ei voi ihan oikeasti jatkaa tätä loputtomiin. Samalla annetaan ymmärtää, että Venäjä voi tosiaan jatkaa tätä loputtomiin ja se voi tehdä mtä haluaa, koska sillä on ydinaseita. Alla on kommentoitu tiettyjä paloja tekstistä ja aukaistu mitä niissä haetaan. Tarkka lukija huomaa nämä. Moni aamukahvia juova ja bagelia syövä varmasti nyökyttelee päätään, että hirveätä on ja että viisaita ajatuksia, toivottavasti sota kohta loppuu. Ajattelematta sitä, että tämä on selvä vaikutusyritys ihmisten asenteisiin Venäjän hyväksi.
A decisive military victory for Ukraine over Russia, in which Ukraine regains all the territory Russia has seized since 2014, is not a realistic goal. Though Russia’s planning and fighting have been surprisingly sloppy, Russia remains too strong, and Mr. Putin has invested too much personal prestige in the invasion to back down.
Unrealistic expectations could draw them ever deeper into a costly, drawn-out war.
Miksi Venäjän pitää antaa voittaa - paitsi siksi ettei Putin voi hävitä? Siksi, että Venäjä on ydinasevaltio ja voi tuoda Ukrainaan ennennäkemätöntä tuhoa. Implisiittisesti, Ukrainan pitää antautua, koska vastustajalla on ydinaseita. Riippumatta siitä, kuinka todennäköistä on, että niitä käytetään.
Sota jatkuu niin kauan kuin Putin sitä haluaa jatkaa. Implisiittisesti ainoa tapa saada rauhaa on se, että Ukraina tekee mitä tahansa myönnytyksiä, joita Putin haluaa.
Russia, however battered and inept, is still capable of inflicting untold destruction on Ukraine and is still a nuclear superpower with an aggrieved, volatile despot who has shown little inclination toward a negotiated settlement.
If the conflict does lead to real negotiations, it will be Ukrainian leaders who will have to make the painful territorial decisions that any compromise will demand.
But as the war continues, Mr. Biden should also make clear to President Volodymyr Zelensky and his people that there is a limit to how far the United States and NATO will go to confront Russia, and limits to the arms, money and political support they can muster.
Confronting this reality may be painful, but it is not appeasement. This is what governments are duty bound to do, not chase after an illusory “win.” Russia will be feeling the pain of isolation and debilitating economic sanctions for years to come, and Mr. Putin will go down in history as a butcher.
America’s support for Ukraine is a test of its place in the world in the 21st century, and Mr. Biden has an opportunity and an obligation to help define what that will be.
Yhteenveto: Mikäli Yhdysvallat toimisi artikkelin ehdottamalla tavalla, Venäjä saisi Ukrainasta kaiken haluamansa - oli se miten paljon hyvänsä - ja länsimaiden pitäisi vain myötäillä Venäjää kaikessa. Artikkelissa voivotellaan Venäjän ilkeyttä, mutta mitään sille ei voi tehdä, “Koska ydinaseet”. Informaatiosotaa käydään monella areenalla ja kaikki eivät tule Venäjän propagandakanavalta.
Loppuun vielä pari linkkiä samankaltaisiin artikkeleihin. käykää tutustumassa.
Emma -lehti Saksasta.
Mearsheimer syistä Ukrainan sotaan:
Minulla ei ole oikeastaan muuta lisättävää, kuin tämä.
New York Times tuo mielipidekirjoituksensa ensimmäisessä lauseessa esille kylmän realiteetin. Pieni joukko USA:n konservatiiveja kritisoi jo äänekkäästi valtavia tukipaketteja Ukrainalle. On päivänselvää, että kriitikoiden joukko kasvaa, jos sotaa rahoitetaan miljardeilla myös tulevaisuudessa etenkin, jos USA ajautuu pidempään taantumaan. USA:n entinen presidenttihän oli näkyvästi ja kuuluvasti juuri tällaista rahankäyttöä vastaan.
On siis pakko keksiä jotain muuta, kuin sotiminen. Ei sen toteaminen ole Putinin sairaiden fantasioiden tukemista.
The Senate passed a $40 billion emergency aid package for Ukraine on Thursday, but with a small group of isolationist Republicans loudly criticizing the spending and the war entering a new and complicated phase, continued bipartisan support is not guaranteed.
Sota ei voi jatkua loputtomiin lännen aseavulla ja suoralla rahallisella tuella. Olen tätä nostanut esiin monessa kirjoituksessa aiemminkin. Tavalla tai toisella pitäisi päästä tilanteeseen, jossa rahaa kulutetaan Ukrainan jälleenrakentamiseen – ei sotimiseen. Siitähän tässä on kyse.
Monet ovat aiemminpuhuneet siitä, ettei Ukrainaa saisi unohtaa, kuten monen muun konfliktin kanssa on käynyt. Vedoten nyt @OldFeki esiin nostamiin artikkeleihin, en pidä tätä kovin todennäköisenä. Sen sijaan lännen lyhytjänteisyys näyttäytyy näinä nostoina tehdä nopea kompromissi ja rauha. Halua käydä pitkä sota ei ole nimenomaan siksi, ettei Ukrainaa unohdeta. Siihen kuitenkin kyllästytään jo kolmessa kuukaudessa, vaikkei se ole sodassa aika eikä mikään.
Sotilaallisesti Ukraina voi hyvinkin olla tilanteessa, missä se kykenisi ajamaan Venäjän lopulta pois, mutta riittääkö lännen paperikäsillä kärsivällisyyttä voittaa taloudenkin samalla sakatessa? Jos voittaminen vaatii sadan miljardin rahoituksen - ja Amerikaltahan se etupäässä tulisi - onko Donbas siitä heille riittävä korvaus? Tokihan on luultavaa, ettei Venäjä konfliktia siihen jätä, mutta ihmiset uskovat mitä haluavat uskoa.
