Kaikki 60- ja 70-luvulla noita projekteja Neuvostoliitossa vetäneet ovat jo vaihtaneet hiippakuntaa tai vähintään ovat kauan sitten eläköityneet. Uusi sukupolvi joutuu opettelemaan asiat uudestaan. Ja kun rahoitus on mallia “olematon” ja poliittinen ohjaus potkii asioita maaliin pakon edessä kun on tarpeeksi monta vuotta puuhasteltu, lopputulos on oikeastaan odotetun kaltainen.
Avaruusasioissa vaihtoehdot ovat joko edetä nopeasti ja testata paljon ihan käytännössä ja hyväksyä että muutama ensimmäinen yritys epäonnistuu, tai sitten käyttää rahaa ihan julmetusti kehitystyöhön ja lähteä siitä että homman pitää onnistua ykkösellä. Venäjä on yhdistänyt nämä metodit - ei rahaa kehitystyöhön, mutta pitää onnistua ykkösellä kun ei ole rahaa enempään ja koko homma on oikeastaan vain teatteria jolla ylläpidetään kulisseja osaamisesta, koska joskus historiassa on osattu.
60- ja 70- luvulla Neuvostoliitto oli oikeasti kova luu avaruusteknologiassa koska budjettia oli ja käytössä oli metodi jossa kaikesta tehtiin monta kappaletta ja homma testattiin käytännössä. Joo, asioita epäonnistui, mutta sillä ei ollut niin suurta merkitystä koska tehtaalla oli kolme tai neljä samanlaista jo työn alla ja niissä voitiin korjata asioita.
Neuvostoliiton romahduksen aikoihin olivat kuitenkin ajaneet itsensä umpikujaan. Rahaa oli käytetty ihan järjettömiä määriä kopioimaan Jenkkien (ylikallis) sukkula. Syynä oikeastaan tiedustelun puutteet - Neuvostoliiton tiedusteluelimet katsoivat että sille on oltava joku sotilaallinen syy, koska muuten systeeminä siinä ei katsottu olevan mitään järkeä - lisää riskejä (aina miehitetty) ja moninkertainen hinta per tonni kiertoradalle vs kertakäyttöiset raketit. Siinä vaiheessa kun neuvostoliitto ymmärsi että Jenkit nyt vain halusivat tehdä hinnasta viis hienoa teknologista riemuvoittoa uskoen vahvasti että uudelleenkäytettävyys tekee hommasta taloudellisesti kannattavaa, oli jo vähän myöhäistä. Neuvostoliiton versio laukaistiin kerran ja sen jälkeen haudattiin liian kalliina. Jenkit maksoivat julmettua ylihintaa laukaisuista kymmeniä vuosia koska systeemi oli liian kallis iteroitavaksi kunnolla sellaiseksi joka olisi tehnyt uudelleekäytöstä edullista, mutta liian tärkeä poliittisesti että töpselit olisi vedetty irti kustannusten vuoksi.
Samalla kun sukkulaseikkailu vei Neukkujen avaruusbudjetit, sotilaspuolella rahaa upotettiin suunniteltuihin avaruusaseisiin vastauksena USAn SDI-järjestelmälle. Summat olivat sellaisia että ovat oikeasti merkittävä syy miksi Neuvostoliitto romahti. Romahduksen jälkeen budjetit katosivat kun selvisi ettei edes USA:lla ollut moisiin varaa. Ainoa asia joka mitenkään selvisi tuosta budjettileikkurista oli Soyuz-pohjaiset miehitetyt lennot ja Mir-ohjelma. Se oli se yksi asia avaruusteknologiassa jossa Venäjä pystyi osoittamaan olevansa USAta edellä, joten se turvattiin, Kaikki muu aika lailla vedettiin vessasta alas. Jopa sotilaallisesti tärkeä Glonass-navigointijärjestelmä otti budjetin osalta hurjasti osumaa ja 90-luvun lopulla koko systeemi oli lahoamassa käsiin, joten ei ole yllättävää että tiedepuolen ohjelmat vedettiin minimiin kun ei edes asevoimien navigontijärjestelmälle ollut rahoitusta.
Tämä sitten selittää miksi Luna 25 meni puihin. Ko. ohjelma aloitettiin 1990 luvun lopulla tämän budjettikaaoksen jälkeen sillä tiedeohjelman jämällä mitä oli jäljellä ja pientä laskeutujaa on puuhasteltu yli 20 vuotta. Oikeasti tällainen ohjelma pitäisi olla tehtävissä 4-5 vuodessa vaikka kuinka hierottaisiin ja varmisteltaisiin. Ei rahaa, ei kehitystyötä jossa olisi useita malleja ja vähitellen saataisin toimivaa valmista, vaan yli 20 vuotta rakennettu iisakin kirkkoa jonka on pakko toimia ykkösellä, mutta ilman riittävää rahoitusta. Kaikki vanhan liiton osaajat Neukkulan ajalta olivat eläköitymässä projektin alkaessa ja uusi sukupolvi nyt vain ei kyennyt ykkösellä rakentamaan toimivaa systeemiä. Jos heillä olisi budjettia ja poliittista tahtoa yrittää 3-4 kertaa niin varmasti onnistuisi. Sillä aikaa Kiina ja Intia vetelevät oikealta ja vasemamalta ohi alan teknologiassa. En olisi hirveän yllättynyt jos Intia onnistuu toisella yrityksellään ensi viikolla.
Intia on myös omaksunut neukkulan periaatteet - järkevällä budjetilla massatuotantona tavaraa, ei väliä jos pari ensimmäistä ei toimi, seuraavat ovat jo putkessa ja korjataan kun löydetään vikoja. Ja on noussut avaruusteknologiassa aika lailla nollasta isoksi tekijäksi viime vuosikymmenen aikana.
