Nojuu nyt Ukrainan ilmavoimat vahvisti tapahtuneen, L-39.
Joidenkin tietojen mukaan Ukraina olisi ottanut kontaktin Venäjän pääpuolustuslinjaan 6km matkalta, linja näyttää ilmassa tältä:
Törmäsin myös juttuun, että Ukraina olisi kieltänyt toimittajien pääsyn etulinjan läheisyyteen. Itse näen teknisesti isoimpana ongelmana Venäjän kamikaze-lennokit, toivottavasti saavan härintäpuolta kuntoon.
En ihmettele yhtään:
Garry Kasparovin ja muutaman muun selvänäköisyys ei ollut kovin arvostettua ennenkuin paska lensi seinille ja muuta ei voinut enää teeskennellä. Edesmennyt John McCain tiesi jo 2014 täsmälleen mitä tulee tapahtumaan.
Tämä senaattori edusti sellaista poliittista suuntausta, joka on vieras nykyiselle republikaaniselle puolueelle. Ehkä Mike Pence olisi voinut olla esimerkki sellaisesta ajasta, jos ei olisi häpäissyt itseään Trumpin hallinnossa. Jos Ramaswamyt tai DeSantisit voittavat ensi vuoden presidentinvaalit ja armahtavat Trumpin linnasta, on maailma paljon vaarallisempi paikka.
Ehkä tämä viesti kuuluisi toiseen ketjuun, mutta laitettakoon tänne.
Takaisin Suomeen paikattavaksi:
Petteri, 34, puhuu kokemuksistaan pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kerrostaloasunnossa vajaa kuukausi haavoittumisensa jälkeen.
Ilta-Sanomat on nähnyt Petterin palvelustodistuksen ja videomateriaalia hänen haavoittumiseensa johtaneesta taistelusta. Se käytiin heinäkuun lopussa Donetskin rintamalla, tykkitulen tuhoaman kaupungin raunioissa.
Tässäkin jutussa konkretisoituu miten ongelmallista on, jos vastustajan drone saa lentää vapaasti yläpuolella.
Viisaita sanoja. Itselle jäi päällimmäisenä mieleen tästä videosta kun McCain sanoi että mikään ei provosoi putinia yhtä paljon kuin heikkous. Haudan takaakin hän antaa vielä hyviä neuvoja.
Jos Tordenin maahan pääsyssä mokailtiinkin, tapauksen jatkokäsittelyssä ei ole enää varaa lepsuiluun. Se lienee jo nyt selvää, että Moskova tekee kaikkensa vaatiakseen, että Suomen on sallittava Tordenin palata takaisin Venäjälle.
Tässä vähän selvyyttä mikä on mikin linja:
“Aug 26 (Reuters) - Ukrainian forces believe they have broken through the most difficult line of Russian defences in the south and will now be able to advance more quickly, a commander fighting in the south told Reuters.”
Tarkoittaen tuota etummaista linjaa, joka oli erittäin tiheästi miinoitettu.
Merkki siitä, että Venäjän reservit ehtyvät:
2/ I anticipated that it would take a few days for the OSINT community to detect and identify them, hence I waited until today. According to russian military doctrine, at least on paper, 76th division is a part of their strategic reserves, underscoring the seriousness of the move
3/ As of now, refraining from additional statements, it’s crucial to acknowledge the twofold implications. On one hand, this strengthens russian operational capacities. On the other, their failure will critically impair of combat-ready reserves for rapid deployment.
Ukraina uskoo murtaneensa Venäjän puolustuslinjan etelässä ja siten uskovat pystyvänsä rivakammin valtaamaan uusia alueita. Ei maksumuuria.
“Seuraavaksi etenemme Berdianskiin ja siitä eteenpäin. Tein taistelijoilleni sen selväksi heti. He tietävät, että tavoitteemme ei ole Robotyne, vaan Azovinmeri”, Skala kertoi.
Robotyne sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Azovinmeren rannalla sijaitsevasta Berdianskin satamakaupungista, ja 85 kilometrin päässä Melitopolista. Molemmat kaupungit ovat venäläisten miehittämiä.
Tässä on parin minuutin klippi ukrainalaiskomentajan ajatuksista etenemisestä. Ei maksumuuria.
En halua tarttua sivuseikkoihin, mutta tartun silti… onpa rennon ja varman näköinen komentaja. Uskottava lookki.
Täytyy sanoa, että joskus Venäjällä käy myös onnenpotkuja. Tälläkin kertaa saatiin koko kylä onnelliseksi huonoista ajoista riippumatta, ainakin hetkeksi. 
Aloin lukea juttua, niin yllättäen osalla sen tiedoista on liityntä tämän ketjun aihepiiriin. Julkinen venäläisten toimien paheksunta ja käytännön toiminta esim. rahansiirroissa ja olekelulupien myöntämisessä eivät nyt vaan kohtaa.
Tässä hyvä pitkä kuvaus millaisia haasteita ukrainalaiset ovat joutuneet kohtaamaan/joutuvat kohtaamaan hyökätessään kohti pitkään valmisteltuja venäläisiä puolustuslinjoja etelän suunnalla. Ei ole siis ihme, että alku ollut hidasta, kun haasteisiin jouduttu löytämään sopivimmat tavat/ratkaisut edetä pala kerrallaan eteenpäin. Toivottavasti etenemistä esim. Robotynen suunnalla pystytään nyt hyödyntämään ja ukrainalaiset pääsisivät joltain osin jo hyökkäämään ensimmäisten linjojen sivustoihin ja laajentamaan hyökkäyskiilaa Robotynen suunnalla. Toisaalta ymmärtää venäläisblokkareiden osittaista panikointia, koska varmaan monella heistä ollut usko, ettei ukrainalaisilla riitä kyky läpäistä linjoja etelässä.
Exceptional thread and profound insights into the counter-offensive in the South by @solonko1648 (Olexandr Solon’ko), servicemember of the Ukrainian Armed Forces. In his analysis, he sheds light on the situation, discussing both the challenges and achievements.
Translation:
Much has been written about the battles in the South. I wouldn’t say that this is the case where it’s better to see once (or multiple times) than to hear/read about it many times. Especially through the eyes of the frontline units. A thread about battles from the perspective of aerial reconnaissance:
Environment. Steppe. Fields, tree lines. Slight elevations and dips, villages, small rivers. Minefields. Whoever you may be, an armored assault group, evacuation team, aerial or infantry reconnaissance, your movement is visible from afar. The enemy has long been preparing.
Equipment and personnel can be spotted from a distance and targeted. Both sides understand that there are limited places for positions and deployment. Most likely, there’s something to shoot at in almost every tree line. Confirmation is needed, of course. Primarily, it’s necessary to determine the priority of the target
There’s a limited number of access roads, logistical routes. Everything’s been calibrated and fired upon repeatedly every day. You certainly can be spotted. Carrying out the mission while maintaining complete concealment from the enemy is mostly impossible
There has been a great deal of talk about fortifications and minefields. Every tree line has been dug up. On one stretch of the Mariupol highway, anti-tank fortifications have been installed. We’re not just talking about trenches. There’s an entire system of trenches, dugouts, and even undeground tunnels in some places
In each tree line, there’s a network of trenches and firing positions for various weapons. AGS, DShK, ATGMs. Anti-tank ditches and mine obstacles stretch across the fields. From regular TM and POM mines to more “sophisticated” ones, all lying in wait for infantry.
Once again, it’s crucial to emphasize that we’re specifically discussing a system of trenches, interconnected by passageways and pathways. These pathways facilitate the movement of personnel, weaponry, and ammunition. As for what remains unexcavated, it’s mined. All of this must be navigated to make progress forward.
For those who are “overly smart” and believe that the Ukrainian Armed Forces took an incredibly long time to drive the Russians out of the village of Robotyne, they must have missed the defense system that needed to be overcome in order to push the russians away from the Mariupol highway and gradually approach the village, encircle it, and finally seize control. Truly, a monumental task has been accomplished.
The russians are establishing firing points (AGS, heavy machine guns), and they mine the routes to them. They themselves move along designated paths. Our positions in the liberated territory are surrounded by mines and tripwires. Paths are cleared for ingress, and sappers gradually clear the area.
Frequently, the hidden “surprises” detonate during shelling, triggered by fires that start due to the shelling (weeds, shrubs, and trees catch fire, setting off tripwires). At times, we ourselves discover and call in sappers to clear specific areas.
There’s much talk about armored vehicle losses, but the issue of initial setbacks is overlooked. In the long run, it’s impossible to entirely avoid armor losses, even due to the enemy’s advantage in the air. However, armor serves a specific purpose that entails risks.
There’s much talk about armored vehicle losses, I’ll skip the topic of initial setbacks. In the long run, it’s impossible to entirely avoid armor losses, especially due to the enemy’s advantage in the air. However, armor serves a specific purpose that entails risks.
These actions are justified by the fact that they save lives. I spoke with a soldier who survived two direct hits on a Bradley during shelling. Even the most critically damaged equipment is recovered and taken for repairs. You can replace a piece of metal, even if it’s expensive, but you can’t repair a human life
Enemy ATGM operators position cameras in advance of their positions. This way, they can spot targets (all types of vehicles) in advance and engage them effectively. If successful, artillery finishes off the targets. Alternatively, they might start with air force, followed by artillery.
They hunt for evacuation teams – both vehicles and stations. Right under our noses, they hit an armored vehicle, and an evacuation vehicle arrived for the guys. They had to maneuver in a tight spot, moving very slowly on a narrow road, avoiding going off-road into a mined field. Taking risks as well. Fortunately, they managed to get them out.
KAB’s are one of the biggest fears. The russians use them extensively. I can’t speak to their accuracy, but the weaponry is powerful. They attempt to target logistics and command centers, just as we do. They don’t hesitate to simply fire on roads. Forward defenses in settlements are constantly under shelling.
The aerial reconnaissance linked system Orlan-Zala-Supercam is effective and causing issues. They identify targets and launch Lances, releasing them in swarms along with KAB’s. They attempt to break through and hunt down vehicles.
The recaptured positions are even more calibrated. Bombs are not spared. No lack of mines either. The tree line where one of the crews was operating was simply leveled. Only a palisade remained, and a well-made trench ceased to be usable.
The russians use a standard tactic for their armor. The route to the firing position is determined, usually in a way that keeps the vehicles under visual cover of the tree lines and eventually positions them in an open space for shooting. They quickly expend their ammunition and retreat
Vehicle cannot be completely concealed. Dust clouds are visible during movement, and the vehicles can be seen shifting between tree lines, while drones provide visibility as well. The main task here is to execute the firing mission quickly enough to prevent artillery targeting or counterattacks using FPV or ATGMs.
I understand why the russians are intensively butthurt due to the loss of the village with six streets. They put in significant effort to prevent the Ukrainian Armed Forces from advancing. Defending is easier according to all norms. On the other hand, we’re putting in a tremendous effort to break through. And when we succeed, it shows that our efforts are paying off.
Venäjän uudehko BMD-4 osallistuu torninheittokisaan ja haastaa hallitsevan mestarin T-72:n
Jotain vaurioita on varmasti tullut
GPS-häirinnästä ei ole iloa jos lennokit ohjataan visuaalisesti datalinkillä maaliin tai mikäli näissä on itsenäinen kohteentunnistus-algoritmi ja inertia-paikannuksella päästään riittävän lähelle.
Etelä-rintamalla Ukraina on käyttänyt JDAM liitopommeja vihollisen linnoitettuja asemia vastaan, näitä peruspommeja pitäisi löytyä paljon lännen varastoista, extented range versiota varmaan vähemmän
Ukraina osaa trollata vihollista. Tämä on eeppistä tavaraa. 
Otteita:
I heard this same sentiment across all levels of the U.S. government in recent days. The summer has been frustrating and, in some ways, disappointing for Ukraine and its Western backers. But rather than look for a quick diplomatic exit ramp, most senior U.S. officials appear more convinced than ever of the need to stand fast with Kyiv. The United States, in their view, cannot be seen to abandon its ally.
U.S. officials still think the Ukrainians can significantly breach Russian positions this year, as they pass beyond Russia’s hardened first and second lines of defense. U.S. officials believe Kyiv’s mobile units could then move quickly east and west, confounding Russian defenders.
But Ukraine probably won’t deal any decisive blow before year’s end. That means a continuation of this grueling war into 2024 and beyond, and a continuation of the heavy casualties and emotional trauma for both sides. U.S. officials believe strategic patience remains the best weapon against Russian President Vladimir Putin, who still thinks he can outlast Ukraine and the West.
Pentagon officials have urged their Ukrainian counterparts to prioritize better and concentrate their forces on potential breakout points along the 600-mile front. Ukraine initially placed equal emphasis on three axes, rather than concentrating on the main thrust south through Zaporizhzhia toward the Sea of Azov. Ukraine is said to have responded, finally, by moving some units toward the south from Bakhmut and other areas in the East where, despite U.S. arguments, they had remained entrenched.
Pentagon officials have also urged Ukraine to rely less on drones for battlefield awareness and more on ground reconnaissance forces, which can assess Russian positions better. And they have pressed Kyiv to give junior officers more latitude to exploit opportunities along the sprawling front. On all these points, U.S. officials believe the Ukrainians are responding positively. But the discussion has been prickly in recent weeks.
As Biden administration officials assess the likelihood that the war will continue into next year and perhaps beyond, they’re considering several important new augmentations of Western support. There’s growing backing in Washington for providing rocket-launched cluster munitions, for example, which could strike deeper than the artillery-fired versions the United States began supplying last month.
Ukraine and its supporters continue to plead for long-range missiles, known as ATACMS, that could hit deep behind Russian lines. But the Pentagon continues to resist, largely because officials fear the United States doesn’t have enough ATACMS to supply Ukraine without undercutting its own readiness for any future conflict with China.
With Ukrainian forces stymied on the ground, U.S. officials believe that President Volodymyr Zelensky will take the fight increasingly to Russian territory and occupied Crimea.
Ukrainan sosiaalisen median peli on kyllä edelleen ihan 
.
Kastehelmen ketju Robotynen suunnan puolustuksesta ja Ukrainan hyökkäysmahdollisuuksista
Lyhyt video siitä, että miksi Venäjällä on haasteita ampua alas Ukrainan droonihyökkäyksiä:
Meemi ketjuun ei saa laittaa kuin sijoitusmeemejä, niin laitan tänne, kun Kahvihuoneeseen tuntuisi hieman irralliselta laittaa. * Huumorivaroitus*
Historiassahan lienee tavanomaista, että pidemmissä sodissa sotateknologia kehittyy (varsinkin voittavalla puolella) sodan kuluessa.
Ukrainalla kehitys lienee tullut pääosin Länsimaiden tuen muodossa (melko random kuvia, enkä ole niin tarkkaan seurannut, että muistaisin onko edes järjestys täysin oikein). Ukrainan “aseteknologian” kehityskaari:
Venäjänkin osalta on ollut melko selkeästi havaittavissa “vastaavanlaista” kehitystä:
No nuo F16 hävittäjät lienevät toistaiseksi vielä tulevaisuutta Ukrainan osalta, joten tasapuolisuuden nimissä: sain tietooni HyperSuperTop-Secret tietoja Venäjän suunnitelmista kääntää sodan kulku heidän edukseen uusilla kehitteillä olevilla superaseilla. Ystäväni kaverin vakoojana toimiva serkku lähetti saamansa kuvan Venäjän asekehityslaboratoriosta:
Bonuksena: keskiverto Venäjän sotilaan mielentila, kun kuulevat mitä aseita Ukraina on tällä kertaa saanut Länsimailta.
