Tämä lause oikeastaan muistutti parista hyvästä kirjasta, jotka luin juuri:
- Moskovan Opit; Keir Giles
- Sota vai Rauha; Mihail Siskin
Näissä kirjoissa kuvattiin juuri tuota Putinin ihmettelyä miksi länsimaiset johtajat luopuvat saavuttamastaan vallasta. Putinille tämä on ilmeisen suuri mysteeri.
Itselle nämä kirjat tulivat hivenen sattumalta samaan aikaan luettavaksi, mutta oikeastaan suosittelen lukemaan nämä peräkkäin siten että ensin lukee tuon Moskovan opit ja sen perään Sota vai Rauha. Kirjoitan lyhyen yhteenvedon molemmista kirjoista alla (koitan kirjoittaa siten etten pilaa luku kokemusta, mutta älkää lukeko pidemmälle tätä viesti jos haluaa lukea ilman ennakkoa).
Moskovan Opit
Tämä taisi päätyä lukulistalle @OldFeki suosituksesta (Euroopan turvallisuustilanne ja Venäjän aggressiot (Osa 3) - #283 käyttäjältä OldFeki) ja laitan tässä muutamia omia huomioita kirjasta. Ensimmäinen asia mikä tulee ymmärtää ettei ole yhtä venäjää tai edes yhden tyyppistä venäläistä. Natalia Zubarevitsin on jakanut venäjän/venäläiset neljään osaan:
- Urbaani ja vauras. Koulukäyneet ja sivistyneen oloiset venäläiset - nämä ovat voimakkaasti eurooppaan suuntautuneita ja näiden kanssa olemme olleet pääasiassa tekemisissä. Moneilla näistä arvomaailma on hyvin lähellä sitä mihin olemme tottuneet. Tämä on hyvin pieni joukko lopultakin.
- Urbaani ja teollinen. Tämäkin on lähempänä sitä mitä tunnemme ja näihin olemme saattaneet törmätä. Oleellista on että he toimivat puhtaan itsekkäästi, koska se on ainoa tapa pärjätä tuolla.
- Agraarinen, apoliittinen ja köyhä. Näihin törmäminen vaatisi syvälle menevää matkustelua venäjällä ja siten heidän ajatusmaailmaan törmääminen ei ole kovinkaan tavallista.
- Etniset ei-venäjäläiset. Nämä löytyvät lähinnä venäjän eteläosista ja ovat siis käytännössä valloitettuja kansoja (tsetseenit esimerkiksi).
Toinen huomionarvoinen seikka on venäjän historiassa jo pidempään jatkunut länsimaisuuteen tavoittelun ja paluu “peri” venäläisiin arvoihin suuntausten esiintyminen sykleissä. Tätä on jatkunut jo useamman vuosisadan ajan.
Hallinto ja ainakin osa kansasta haluaa nähdä venäjän maailman mahtina, jota pelätään ja kunnioitetaan. Toisaalta hallinto tarvitsee myös ulkoista uhkakuvaa pitääkseen yllä sisäistä koheesiota. Venäjää tulee hallita lujalla kädellä.
Ja sitten päästäänkin edesmenneen Martti J. Karin temoihin miten tämä kaikki tulee yhteen (hänet muuten mainitaan lähteenä tässä yhteydessä). Eli kuinka tuo valtio lopulta toimii (sillä tasolla kuin ylipäätään kykenee). Eli että lopultakin kaikki kusettavat kaikkia ja totuudella on monia käsitteitä. Ja näin myös syntyy joka tasolla esiintyvä korruptio, joka vain vahvistaa tätä valehtelun ja epärehellisyyden kulttuuria. Luottamuksen puute on ilmeinen. Tähän kun vielä lisätään hallinon taipumus määritellä historiaa aina uudelleen sen hetkiseen tilanteeseen sopivaksi alkaa kaikki palaset loksahdella paikoilleen.
Sota vai Rauha
Tämäkin kirja löytyy tästä ketjusta Euroopan turvallisuustilanne ja Venäjän aggressiot (Osa 3) - #1384 käyttäjältä Nainen66. Itselle tämä tuli toista reittiä lukulistalle.
Kirjan nimi itsessään jo antaa vihjeen miten kirjailija kytkee koko venäjän kulttuuriperinnön (ml. Tolstoin vaikutus monella tasolla) osaksi analyysiään. Kirjasta tulee mielenkiintoinen kun kirjailija kertoo omaa kasvuaan ja perhettään NL-aikana ja miten hän ajautui silloisen kielletyn kirjallisuuden pariin ja sai kiinnostumaan kirjallisuudesta laajemminkin. Kyse on hienosta monitasoisesta kokoelmasta lyhyitä kirjoitelmia, joissa käsitellään samoja teemoja kuin Moskovan opit kirjassa. Kirjailija jo alussa toteaa kirjan olevan hänen oma anteeksipyyntönsä Ukrainalaisille ja on siten yritys selittää miten tähän on tultu (ja miksi länsimaissa ymmärretään ja tulkitaan venäjää väärin).
Kirjan ehkä merkittävimpiä oivalluksia itselleni oli seuraavat seikat:
- venäjää voi ajatella suurena vankilana, jossa vartjoina toimivat hallitsijat ja koko väkivaltakoneisto. Kirjassa myös todetaan hallinnon olevan ikään kuin vankina.
- Kuten jo edellä todettiin on hallinto myös ikään kuin vankina, koska venäjällä vallassa on valta ja väkivaltakoneisto. Tästä kirjailija teki mielenkiintoisen toteamuksen kommunistien vallankumouksesta, jolloin kommunistit ikäänkuin joutuivat tämän tutun väkivaltakoneiston imaisemaksi omassa yrityksessään muuttaa venäjää (ja lopulta mikään ei muuttunut).
Koko hallinnon tarkoitus on vain orjuutta ja varastaa ja tässä prosessissa ihmiselle ei jää mitään ihmisarvoa jäljelle. Tämän vuoksi länsimaistaminen ei ole alkuunkaan niin itsestään selvää ja kirjailija vihjaakin muutoksen luultavasti vaativan venäjän imperiumin hajoamista palasiksi (ja tätä lännessä pelätään prosessin kaottisuuden ja ydinaseiden takia).
Yhteenvetoa ja miten tulkita käytävään sotaa näiden pohjalta
Ensinäkin täytyy todeta oman ajattelun olleen hyvinkin paljon molemmissa kirjoissa mainitun “eurooppalaisen” venäjän hämäämä. Tosin joitakin kokemuksia olin saanut jo ennen sotaa, jotka auttoivat hahmottamaan tarinan olevan mutkikkaampi ja siksi on ollut jo pidempään jatkunut kiinnostus yrittää ymmärtää tuota itäistä naapuriamme. Mutta nämä kaksi kirjaa muuttivat omaa käsitystä merkittävästi ja antoivat aivan uusia näkökulmia. Tuo Sota vai Rauha kirjan vankilavertaus oli hyvin kiinnostava etenkin kun ottaa mukaan käsityksemme vielä venäläisestä vankilasta (kirjat, elokuvat ja tv-sarjat tarjoavat paljon materiaalia). Ja todettakoon ymmärryksellä tässä yhteydessä tarkoitan analyyttisessä mielessä pyrkimyksenä vaikuttamaan muutokseen venäjän kehityskulkuun.
Merkittävin noiden kirjojen kautta tuleva oivallus on, ettei tässä ole kysymys yhden miehen vaihtamisesta eikä edes yhden valtaklikin. Koko venäjän hallintojärjestelmän täytyy uudistua. Jotta tähän päästään venäjällä tulee oivaltaa laajasti ettei vahvimman oikeus ole toimiva tapa ihmisten väliselle kanssakäymiselle millään tasolla. On vaikea nähdä tälle mitään muuta reittiä kuin venäjän väkivaltakoneiston totaalinen romahdus ja tämä prosessi toivoakseni on nyt käynnissä. Toki olisi suotavaa nähdä huomattavasti rauhanomaisempi muutos, mutta viimeisen 30 vuoden prosessi ei oikein anna toiveita tällaisesta kehityksestä (toki NL-hajoamisen jälkeen monia asioita olisi luultavasti voinut tehdä toisella tavalla). Mutta hyvä myös ymmärtää tuon romahduksen olevan Suomelle uhkakuva. Eli meidän kannalta aivan yksinkertaisia ratkaisuja on vaikea nähdä.
Tärkeintä on nyt siis tukea Ukrainaa omassa taistelussaan päästä pois venäjän vaikutuksen alta ja valitettavasti tämä luultavasti kestää vielä tovin. Siksi onkin tärkeää pitää huolta että koko Eurooppa on tukemassa heitä ja tässä uskon Suomella olevan tärkeä rooli. Eli kenties meidän kaikkien tulisi ymmärtää paremmin venäjää ja siten auttaa muita eurooppalaisia ymmärtämään tuota maata paremmin. Eli jos ette ole vielä lukeneet noita kirjoja, niin niistä on hyvä aloittaa!
Edit: typojen korjausta…
Great Britain protect cargo ships carrying grain from 
Ukraine from 
Russian attacks.
