Euroopan turvallisuustilanne ja Venäjän aggressiot (Osa 3)

Trump on bisnesmies ja (tahaton) koomikko, ansaitsee diagnoosinsa. Liki sama kuin Muskilla. Ei saa unohtaa valkaisuaineita koronalääkkenä ym, lausuntoja ja toimia naisten ym suhteen jne. Onneksi lähellä on ollut joitakin tervejärkisiä korjaamassa pahimpia jälkiä. Vaikuttaa siltä, että amerikkalaiset alkavat itsekin pelleensä väsyä. Osa kyllä on edelleen maga-mielisiä, lähinnä jumissa kulttuurissaan. Päivittäin mm. somessa sinne kontaktoin.

8 tykkäystä

Trumpin ensisijainen tavoite on välttää vankilaan päätyminen, joka onnistuu parhaiten valkoisesta talosta käsin. Toissijainen tavoite on varmaan rikastua ja kolmanneksi voi ruokkia mega-narsismiaan.


Toisaalla, otteita tekstistä:

An army of Ukraine’s standard ought to have been able to move at a speed of 30km a day as it breached Russian defensive lines. “If you look at NATOs text books and at the maths which we did [in planning the counter-offensive], four months should have been enough time for us to have reached Crimea

Instead he watched his troops and equipment get stuck in minefields on the approaches to Bakhmut in the east, his Western-supplied equipment getting pummelled by Russian artillery and drones. The same story unfolded on the offensive’s main thrust, in the south, where newly formed and inexperienced brigades, despite being equipped with modern Western kit, immediately ran into trouble.

“First I thought there was something wrong with our commanders, so I changed some of them. Then I thought maybe our soldiers are not fit for purpose, so I moved soldiers in some brigades,” says General Zaluzhny. When those changes failed to make a difference, the commander told his staff to dig out a book he once saw as a student in a military academy in Ukraine. Its title was “Breaching Fortified Defence Lines”. It was published in 1941 by a Soviet major-general, P. S. Smirnov, who analysed the battles of the first world war. “And before I got even halfway through it, I realised that is exactly where we are because just like then, the level of our technological development today has put both us and our enemies in a stupor.”

That thesis, he says, was borne out as he went to the front line in Avdiivka, also in the east, where Russia has recently advanced by a few hundred metres over several weeks by throwing in two of its armies. “On our monitor screens the day I was there we saw 140 Russian machines ablaze—destroyed within four hours of coming within firing range of our artillery.” Those fleeing were chased by “first-person-view” drones, remote-controlled and carrying explosive charges that their operators simply crash into the enemy. The same picture unfolds when Ukrainian troops try to advance.

General Zaluzhny describes a battlefield in which modern sensors can identify any concentration of forces, and modern precision weapons can destroy it. “The simple fact is that we see everything the enemy is doing and they see everything we are doing…"

General Zaluzhny’s assessment is sobering: there is no sign that a revolutionary technological breakthrough, whether in drones or in electronic warfare, is around the corner. And technology has its limits. Even in the first world war, the arrival of tanks, in 1917, was not sufficient to break the deadlock on the battlefield: it took a suite of technologies, and more than a decade of tactical innovation, to produce the German blitzkrieg in May 1940.

General Zaluzhny is desperately trying to prevent the war from settling into the trenches. “The biggest risk of an attritional trench war is that it can drag on for years and wear down the Ukrainian state,” he says. In the first world war, mutinies interfered before technology could make a difference.


Toinen artikkeli ja siitä otteita:

For now, we have managed to achieve parity with Russia through a smaller quantity of more accurate firepower. But this may not last. We need to build up our local GPS fields—using ground-based antennas rather than just satellites—to make our precision-guided shells more accurate in the face of Russian jamming. We need to make greater use of kamikaze drones to strike Russian artillery. And we need our partners to send us better artillery-reconnaissance equipment that can locate Russian guns.

Russia should not be underestimated. It has suffered heavy losses and expended a lot of ammunition. But it will have superiority in weapons, equipment, missiles and ammunition for a considerable time. Its defence industry is increasing its output, despite unprecedented sanctions. Our NATO partners are dramatically increasing their production capacity, too. But it takes at least a year to do this and, in some cases, such as aircraft and command-and-control systems, two years.

A positional war is a prolonged one that carries enormous risks to Ukraine’s armed forces and to its state. If Ukraine is to escape from that trap, we will need all these things: air superiority, much-improved electronic-warfare and counter-battery capabilities, new mine-breaching technology and the ability to mobilise and train more reserves. We also need to focus on modern command and control—so we can visualise the battlefield more effectively than Russia and make decisions more quickly—and on rationalising our logistics while disrupting Russia’s with longer-range missiles. New, innovative approaches can turn this war of position back into one of manoeuvre.

(jos haluat lukea artikkelit kokonaan: Firefox+Bypass Paywalls)


Ja vielä näkyy olevan Valerii Zaluzhnyi:n 9 sivuinen essee:

23 tykkäystä

Gameplan on yleensä hyvin yksinkertainen: Maksimoida oma valta ja säilyttää se. Harvoin johtajat ovat riittävän fiksuja rakentaakseen jonkin maailmaa syleilevän suuren strategian. Sitä varten on virkamiehet ja ideologit. Amerikassa on laajat joukot ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet hintojen nousuun samalla kun maa käy ikuiselta tuntuvia sotia maissa joihin heillä ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta. Heihin vetoaa ikinvanha periamerikkalainen ajatus siitä, että Amerikka hoitaa oman mantereensa ja Eurooppa hoitakoon omat asiansa.

Onneksi Venäjää koskee samat lainalaisuudet. Putinin kupsahtaessa hänen seuraajansa ensisijaisena tavoitteena tulee lähes varmasti olemaan oman valtansa maksimointi kaoottisessa tilanteessa, eikä silloin ehdi aloittaa ulkopoliittisia ristiretkiä vähäpätöisiä maita kohtaan. Boris Jeltsin oli valmis aktiivisesti ajamaan keskusvallan heikentämistä ja Neuvostoliiton hajoamista, jotta hän itse saisi arvokkaan pestin Venäjän presidenttinä. Kun Putinista aika jättää, niin venäläisen eliitin ykkösprioriteettina on saada rajat auki länteen, (henkilökohtainen riistoon perustuva) talous takaisin pystyyn ja saada sanktioita purettua. Koko Ukrainan sota voidaan kaataa Putinin, Shoigun, Gerasimovin ja Medvedevin niskaan ja yrittää sulattaa jäätyneitä suhteita tekemällä myönnytyksiä Lännen suuntaan.

Toki milloin Putin kuolee onkin sitten toinen juttu. Toivottavasti mahdollisimman pian koska toisin kuin demokratiassa, niin diktaattorit ovat heikoimmillaan juuri silloin kun he ovat saaneet vallan itsellensä ja vahvimmillaan kun oma asema on saatu vakautettua ja vallankäyttö normalisoitua.

36 tykkäystä

Poliittinen paine kääntää takin kuin takin

19 tykkäystä

Mikäli edustajainhuoneen vatnik Johnson olisi aidosti tuota mieltä, niin hän toisi esityksen Ukrainan tukemisesta käsittelyyn jo ennen Israelin tukipakettia. Tuskinpa tuo.

8 tykkäystä

Tahti ei ainakaan hidastu. Panssarikuljetusvaunuissakin lähestyy 10 000 kpl.

POTUS tekee kantansa vielä selvemmäksi:

22 tykkäystä

Venäläisten hyökkäyksen metodina taitaa olla: Lihaa säästämättä, laadusta tinkien. Tykistöä ja tankkejakin menee varsin mukavasti APV’n lisäksi.

20 tykkäystä

Venäjälle siirtynyt aloite, ainakin heidän mielestään. Ilmeisesti nyt painetaan, kun tykistöllä on ammuksia ja lännen huomio Israelissa ja sisäpolitikassa. Yritetään saada mahdollisimman paljon maata vallattua ennen ensi vuoden tulitaukoneuvotteluita/omia presidentinvaaleja/talvea, jolloin voi kaivautua.

3 tykkäystä

Ukraina: Suurin osa Venäjällä mobilisoiduista muslimeja | Verkkouutiset

Harventavat muslimivähemmistöään ja WW2 aikaista kalustoaan, Ukraina pistää parastaan.

8 tykkäystä

Positiivisen kautta, Venäjä on ajautunut tilanteeseen jossa paitsi tykistöammuksia niin myös ohjuksia pitää hankkia omien varastojen sijaan Pohjois-Koreasta.

9 tykkäystä

Luulisi, että jenkkilässä ihan puoluetaustasta riippumatta ymmärrettäisiin, että koskaan ei ole tullut jenkeille niin halvaksi ja helpoksi Venäjän armeijan tuhoaminen. Jopa Trump voisi kehua aikanaan lyöneen Putinin sotakoneen kanveesiin ja jääden sitä kautta maailman historiankirjoihin samaan tapaan kuin Reagan lyödessään Neuvostoliiton kylmässä sodassa. Samalla myös P-Korean omat aggressiot E-Korean suuntaan pienenevät, kun ohjuksia yms. päätyy kasvavissa määrin Venäjän sotakoneelle. Tämä olisi tärkeää, mikäli Taiwanin tilanne eskaloituisi, sillä Kiina käyttäisi varmasti P-Koreaa painostamaan E-Koreaa ja samalla sitomaan jenkkien joukkoja.

26 tykkäystä

Venäläisromua syntyy lisää💪

19 tykkäystä

Olisi kyllä hienoa jos avautuisi esimerkiksi joku joukkorahoitus näille Suomessa valmistetuilla aseille ja ne lähtisi sitten Ukrainaan. Pääsisi edes vähän vaikuttamaan eikä tarvitsisi vaan katsoa sivusta tätä päättäjien toimettomuutta.

31 tykkäystä

Viimeisen vuoden aikana on puhuttu paljon droonien nousevasta merkityksestä sodankäynnissä. Tässä on hyvä kokoelma Ukrainan drooninipilottien videoita, joissa he tuhoavat vihollisen ajoneuvoja. Vaikuttavuutta nostaa se, että drooneja ei vain ohjata suoraan ajoneuvon päälle ja toivota, että räjähdyspanos on riittävä. Koska drooniin sijoitettavan panoksen koko ja räjähdysvoima ei ole suuri, on sen vaikutus pyrittävä maksimoimaan.

Tässä tulee esille droonilentäjien taidot. Olkaa hyvät.

Lisäksi, Venäläisten ilmatorjunnan heikkoudet ovat käyneet viime aikoina ilmeisiksi.

23 tykkäystä

Taistelut on kovia päivästä päivään. Luulisi noiden tappioiden alkavan pikkuhiljaa vaikuttamaan, vaikka jatkuvasti lisää kamaa toimitetaan.

25 tykkäystä

Tappiot toki aina jotain vaikuttavat, jotain isompaa muutosta silti tarvitsee, esim. ilmaherruuden menetys ja ilmapuolustuskyvyn selvä heikentyminen, että Ukraina pääsee hyökkäämään puolustusasemia vastaan myös ilmasta käsin (ja toki myös saadakseen vastapuolen lentokoneet ja taisteluhelikopterit pois niskastaan).

1 tykkäys

Eri osapuolien videoista ongittuja tappioita yhdeltä päivältä, aikamoinen urakka näiden jäljitys ja tulkinta.

Voi näyttää Ukrainan kannalta hyvältä, mutta heillä ei ole tuhansien panssaroitujen ajoneuvojen kenttiä takapihalla odottamassa kunnostusta, kuten Venäjällä.


11 tykkäystä

Venäjällä toki on kunnostettavaa kalustoa hyvin paljon. Kunnostettavasta otetaan kuitenkin aina helpoimmat ensin ja kentillä olevia kannibalisoidaan. Siksi kunnostamisesta tulee jatkuvasti työläämpää ja hitaampaa, sekä kunnostettava kalusto on vanhempaa. Lisäksi koulutetumpaa ja kokeneempaa miehistöä kuluu rintamalla häkellyttävää vauhtia.

Kun rintamalle kuskataan vanhempaa kalustoa, heikosti koulutettua miehistöä ja myös käytössä oleva tekniikka esimerkiksi viestinnässä vähenee, niin aika vaikea on taistelumenestystä saavuttaa. Eihän sillä jalkaväkimosurin osaamisella lihamyllyyn lähetettäessä paljon merkitystä ole, mutta esimerkiksi tykistö- ja tankkimiehistön tulisi osata käyttää välineitään.

16 tykkäystä

HS:n pääkirjoituksesta:

“Vaikka sotaväsymys painaa päälle, Euroopan maiden on lisättävä nopeasti sotilaallista tukeaan Ukrainalle. EU ei voi puuttua jäsenmaiden puolustusratkaisuihin, mutta EU:n ydintä on kilpailukyvyn ja innovaatioiden edistäminen.”

28 tykkäystä

Palaan vielä jälkilöylyille kaasuputkikeskusteluun, kun sattui tulemaan uusi Suomen Kuvalehden juttu aiheesta vastaan.

On äärimmäisen suomalaista uskoa sellaisenaan kyseenalaistamatta kaikki soopa, mitä virkamies julistaa. Nyt merioikeuden professori muistutti Suomen Kuvalehdessä ihan oikein, että toimivalta pysäyttää venäläistaustainen infrahyökkäyksen tehnyt laiva olisi ollut, jos sitä oltaisiin haluttu käyttää.

Suora lainaus merioikeuden professorilta:

”Toimivaltaa muiden rikkeiden osalta ei ole erikseen määritelty, mutta näihin tilanteisiin löytyy yleinen tasapainotussääntö, jonka mukaan eri tahojen intressit talousvyöhykkeellä on punnittava tasapuolisesti. Eli ei se mene niin, että jos laiva on talousvyöhykkeellä, pitää vain nostaa kädet pystyyn ja todeta, että antaa mennä vaan.”

51 tykkäystä