Jaha, mikähän meininki
Täällä puhutaan vähän järkevämmän kuuloisesta 300k 122 mm ammuksesta
Jos noin on, niin sitten kyseessä olisi varmaan jokin lähi-idän maa. Myös rahankeruu viittaisi maahan, joka ei vapaaehtoisesti luovu, mutta voi myydä sopuhintaan. Eli ei ainakaan Euroopan maa.
Venäjä jatkaa natsijekkuja ja nyt sotilaille jaetaan jo amfetamiinia(?)
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljusella (sd) keulii nyt oikein pahemman kerran:
https://twitter.com/kimmokiljunen/status/1758850350008746335
Toki Kiljunen onkin niitä miehiä, jotka vielä viime vuosikymmenellä sättivät, että Putinin demonisointi ei ole mitään politiikkaa ja että Krimin anastus Venäjälle oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkijäristyksiä:
Itselle on käsittämätöntä, että Kiljusen kaltaisia tyyppejä nimitetään edelleenkin merkittäviin ulkopoliittisiin tehtäviin.
Joo, tarkensi lausuntoa ja on kuten ajattelin tuossa ylempänä - ostavat niitä “maailmalta”, eikä toimita omista varastoista. Vähän hilpeästi kyllä, tuo 122 mm määrä muuttui taas 
Nyt se on 200k.
Stubb päässyt jo tositoimiin
Ammuksia on siis löytynyt Etelä-Koreasta, Etelä-Afrikasta ja Turkista.
Luulen, että Kreikka ja Kypros vastustavat yhteishankintoja koska eivät halua, että Turkista ostetaan mitään.
Osa Euroopanmaista ei tahdo antaa tykistöammuksia Ukrainaan kun ne voi myydä muualle.
Navalnyi edustaa montaakin asiaa (myös negatiivisia), mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan (tunnettiin) Putinin pahimpana oppositiovoimana.
Oma hattuni nousee tästä syystä.
Kaleva kirjoitti 19.9.2020:
"Navalnyin vastustajat ovat pitäneet jo vuosia korostetusti esillä hänen väitettyä äärikansallismielisyyttään. Navalnyi on luonnehtinut itseään kansallismieliseksi demokraatiksi.
Navalnyin menneisyydestä on loppujen lopuksi vaikea löytää mitään sellaista, mikä oikeasti pilaisi hänen maineensa."
Mitä raskauttavaa Navalnyi on teidän mielestänne todennut?
Ja Molotov pahoitteli elämäkerrassaan, kuinka Neuvostoliitto epäonnistui Suomen demokratisoinnissa. Se on tuo demokratia asia, josta löytyy niin mielenkiintoisia käsityksiä. Ja onhan toki Vladimir Putin hänkin uhrannut historiassaan paljon aikaa maalailleessaan tarinoita Venäjän demokratian kehittämisestä.
Georgian sodan kannattaminen, Krimin katsominen osaksi Venäjää (viime aikojen puheen toki poikkeavat tuosta), puheet tiettyjen Venäjällä asuvien kansanryhmien ihmisoikeuksien kaventamisesta sekä hyvin putinistinen tyyli kyseenalaistaa tiettyjen naapurikansojen edustajien ihmisyys. Joitain mieleen tulevia asioita.
Yksittäisiä toteamuksia olennaisempaa on se kokonaiskuva. Ja se idioottimainen maailmankatsomus, jossa venäläiset edustavat jotain ylempää kastia muihin kansoihin nähden, ja jossa maalla on oikeus vaikka väkivalloin päättää muiden maiden asemasta.
Toinen meistä on varmaan erehtynyt henkilöstä? 
Navalnyi totesi 25.8.2021 New York Timesissa näin:
“My country could right now become a rich, successful state moving along the European path of development. We are specific, like any nation, but we are Europe. We are the West. The basic political structure should be parliamentary democracy, and fair elections, independent courts and full freedom for the media should be sacred concepts in the new Russia.”
Ja Putin totesi 11.7.2020 NHK:n ja Reurersin haastattelussa näin:
“Haluan vakuuttaa teidät siitä, että Venäjä tulee liikkumaan suuntaan, jossa luodaan demokraattiset instituutiot ja demokraattinen valtio”.
Tai liittovaltion neuvostolle 16.5.2003 osoitetussa kirjelmässä Putler maalaili:
“Venäjän tulee olla ja Venäjä tulee olemaan maa, jossa on kehittynyt kansalaisyhteiskunta ja vakaa demokratia”.
Nuo ovat ihan pikaisesti poimittuja sitaatteja, sillä ihan tuota samaa kaunista tulevaisuuden maalailua löydetään kyllä sitaateiksi ihan niin paljon kuin ikinä haluaa etsiä. Sen takia kannattaakin sivuuttaa nuo korulauseet ja pureutua niihin poliittisiin tavoitteisiin, joita henkilöt omaavat.
Navalnyihin henkilöityvä oppositioliike on modernimman ja demokraattisemman Venäjän, jossa asioille kuten lehdistönvapaus ja riippumaton tuomioistuin on oma (joskin ei ehkä täysin länsimainen) paikkansa, viimeisiä sammuvia toivonkipinöitä. Nykypolitiikka ajaa Ukrainaa, Venäjää ja pian pahimmillaan koko Eurooppaa kovaa vauhtia sellaiseen pimeyteen mitä ei olla nähty sitten toisen maailmansodan.
Navalnyin poliittisista tuomioista aiheutunut poismeno on absoluuttinen vääryys ja tragedia, oli ideologia ja ura sitten omasta näkökulmasta täydellinen tai ei. On edesvastuutonta käyttää käsittääkseni väkivallattomin keinoin, oman henkensä ja perheensä uhalla, politiikkaansa ajaneen juristin nimeä samoissa lauseissa kuin Hitlerin ja Stalinin.
Mitään ylityspuhetta ei vaadita jos se ei ole oman ajatusmaailman mukaista. Mutta vaikka anynyymilla keskustelupalstalla ollaan, osoittaisi kohtuullisia käytöstapoja odottaa edes hetki henkilön poismenosta ennen kuin koko perintöä aletaan vähättelemään.
Lukusuositus: The Evolution of Alexey Navalny’s Nationalism | The New Yorker
Niin tekee. Ja valitettavasti se Navalnyin politiikka ei tarjonnut suuressa kuvassa ulkopolitiikan saralla mitään parempaa vaihtoehtoa. Esim. Georgian sodan aikana hän kutsui georgialaisia jyrsijöiksi ja kertoi haluistaan hyökätä georgialaisten kimppuun risteilyohjuksilla. Hän oli siis venäläinen sekopäänationalisti, ei mitään sen enempää.
Olettaisin, että Navalnyin omaiset eivät seuraa Inderesin foorumia. En sitten tiedä, ketä kohtaan sitä hienotunteisuutta tulisi osoittaa. Saati miksi. Navalnyi ei ollut mikään uusi Anna Politkovskaja, vaikka jotkut niin erehtyvätkin luulemaan.
On toki niin, että henkilössä on muitakin puolia kuin poliitikko. Lapsen, isän ja puolison menettäminen ovat tässäkin tapauksessa varmasti kipeitä asioita asianomaisille. Ja olkaamme iloisia siitä, että itse voimme elää maassa, jossa sekä viisaita että typeriä poliittisia ajatuksia saa esittää vailla pelkoa joutumisesta vuosikymmeniksi vankilaan.
Samalla kun toivomme Venäjän joskus viisastuvan ja oppivan kunnioittamaan kansainvälisiä sitoumuksia, on syytä pitää mielessä että kyse ei ole vain siitä kuka maata johtaa. Kyse on paljon syvemmistä ja perustavaa laatua olevista asioista. Toivottavasti se pysyy mielessä myös silloin, kun Venäjän kanssa joskus aletaan taas luomaan jonkinlaisia väleja ja kun määritellään ehtoja minkä pohjalta se voidaan tehdä.
Eiköhän noiden Putinin puheiden pääongelma ole se, että hänen (ja venäläisten?) käsitys demokratiasta ei ole samanlainen kuin lännen
Tässä on tuorein ISW:n katsaus; paljon mielenkiintoista asiaa, mutta mikään ei noussut oikein ylitse muiden.
Key Takeaways:
Tuttua asiaa, mutta tässä on Hesarin juttua siitä, miten USA aikoo pysyä Ukrainan rinnalla. Ei muuria.
Maan senaatti on jo hyväksynyt 60 miljardin dollarin tuen, mutta edustajainhuoneen on vielä äänestettävä siitä. Paketin hyväksyminen on vaakalaudalla, sillä erityisesti republikaanit vaativat sen ehtona lisää rahaa rajaturvallisuuteen.
Valkoinen talo tiedotti lauantaina puolestaan, että Yhdysvallat on sitoutunut tukemaan Ukrainan taistelua maahan hyökkäävää Venäjää vastaan.
Tässä on vielä siitä, miten Ukraina tuhosi kolme venäläishävittäjää. Ei muuria.
Oleštšukin mukaan ilmavoimat tuhosi “kerralla” kaksi Su-34-hävittäjäpommittajaa sekä yhden Su-35-hävittäjän. Hän kirjoittaa myös, että vain yksi kuljettajista on löytynyt. Su-34 on kaksipaikkainen ja Su-35 yksipaikkainen lentokone.
Lyhyesti Ylen uutinen siitä, miten Rheinmetall alkaa tuottamaan kranaatteja Ukrainassakin.
Rheinmetall ilmoitti maanantaina perustavansa uuden kranaattitehtaan Unterlüssiin, Ala-Saksiin. Tehdas valmistaa Naton standardimallisia 155 millimetrin tykistökranaatteja, räjähdysainetta ja mahdollisesti myös tykistörakettien osia.
Hollannin pääministeri nosti muutamia asioita esille, jotka on hyvä muistaa.
Rutte noted that Russia’s economic potential should not be overestimated: “Russia’s economy is not more than the Netherlands and Belgium combined. Nothing compared to Germany, nothing compared to France, nothing compared to the collective EU economy.”
Nevertheless, the allies must respond to recent developments in the war “and that means more spending on defense, more production of military capabilities,” the prime minister added.
Tanska lähettää koko tykistönsä Ukrainaan.
Venäjän diktaattorin opposition moraalinen johtaja kuolee ja kaiken sen työn mitä hän ja hänen organisaationsa on tehnyt Venäjän korruption vastaisessa taistelussa, tiivistetään Inderesin foorumilla Venäjän propagandan kovasti rummuttamaan väitteeseen, että Navalnyi oli sekopäänationalisti.
Te ootte katsonut liikaa amerikkalaisia supersankarielokuvia, kun vaaditte ihmisten olevan joka aspektiltaan täydellisiä, ennen kuin suostutte antamaan heille tunnustusta niistä asioista mitkä he tekivät oikein. Todellisen maailman ihmiset ovat moniulotteisia ja täynnä tahroja ja arpia. Churchill tappoi Bengalissa miljoonia viattomia ihmisiä 1943. Mannerheim oli nuoruudessaan irstas juoppolalli. Niinistö on pikkumainen, ylpeä mies. Emme me näistä asioista heitä tietenkään muista, eikä Navalnyin perintö ole jotkut 2008 käydyn sodan aikana heitetyt kiihkeät kommentit georgialaisista.
Mutakausi todennäköisesti auttaa ukrainalaisia vetäytymisessä ja uusien taistelulinjojen muodostamisessa. Amerikan apu pitäisi saada välittömästi virtaamaan, koska vaikka puhutaankin nyt mitättömän pienistä maa-alueista mistä tuolla osaa taistellaan, niin nykyinen tilanne aiheuttaa turhaa kuormitusta ukrainalaisille ja pitkittää sotaa.
Minun käsittääkseni hän oli Venäjän propagandassa lännen agentti. Kuten kaikki Putinia haastavat tahot ovat. En nyt toki ole perehtynyt Venäjän propagandan argumentteihin kovin tarkkaan, mutta tuo sekopäänationalisti-kortti ei taida toimia venäläisessä propagandassa kovin hyvin. Se on enemmän kunnia- kuin haukkumatermi.
Kuvailemasi kaltaiset luonteenpiirteet on yksi asia. Aktiivisella poliittisella toimintajaksolla ajetut vaatimukset ja esitetyt näkemykset ovat toinen asia. Navalnyin kohdalla räikeää mielipidehistoriaa riittää, mutta itse ainakin olen kiinnittänyt huomiota vain hänen niihin lausuintoihinsa, joista voi tulkita hänen ulkopoliittista ja sotiin liittyviin ajatusmaailmaansa.
Venäläisten hyvinvoinnin kannalta olisi varmasti iloinen asia, että maan korruptio vähenisi ja demokraattiset oikeudet lisääntyisivät. Maailman kannalta olennaisinta on kuitenkin se, että Venäjä muuttuu nimenomaan ulkopolitiikassaan ja vinoutuneessa käsityksessään maailmanheruudesta. Siihen asti, kun Venäjän näkyvin osa oppositiosta ei esitetä vallitsevaan venäläiseen ajattelutapaan mitään muutosta, on se muutoskaipuu yhtä tyhjän kanssa.
Kaikesta huolimatta, olisi tietenkin hienoa jos Navalnyista tulisi sellainen marttyyrisankari, joka saisi Venäjän kansan protestoimaan ja laajassa mittakaavassa kaduille. Mutta ei meidän länsimaissa tarvitse hänestä mitään sankaria leipoa, vaikka kaikenmaailman kiljuset ovatkin jo hänelle kovaa vauhtia puistoja nimeämässä.
Se nyt on aivan varmaa, että jos Navalnyi olisi joskus valtaan päässyt, olisi hän heittänyt nämä demokratiapuheet roskikseen siinä missä putinit ja kaikki muut tsaarit ennen häntä. Tuo kansa on ollut 1000 vuotta niin sekaisin, että sillä ei ole mitään väliä onko siellä vallassa Putin, Navalnyi vai joku seuraava sekopää.
Navalnyista olisi ollut hyötyä rybyjen keskinäisen sekasorron luomisessa (ja on ehkä nytkin), mutta siinä se.
Kiitos tästä @Pohjolan_Eka.
Ihmetyttää mitä täällä tapahtuu ja millä agendalla vertauksia Hitleriin, Staliniin ja Prigozhiniin tehdään, mutta parempi antaa olla ennen kuin bottiarmeija hyökkää. On jossain määrin ironista puhua mustavalkoisesta ajattelusta ja siirtyä itse suoraan toiseen äärilaitaan puolitotuuksiin. Yhtälailla Navalnyin kannanottoja riittää Ukrainan sodan lopettamisesta, lännen ja NATO:n yhteistyön lisäämisestä, korruption kitkemisestä ja riippumattomista tuomioistuimista, jotka ovat paljon tuoreempia. Uskallan väittää ettei kenelläkään täällä riitä tieto ymmärtää ja tiivistää kokonaisuutta.
Kukaan ei tiedä mitä tässä kuvitellussa diktaattoriskenaariossa olisi tapahtunut, mutta jos se nyt pitää fiksuille ihmisille rautalangasta vääntää, niin se ei ole missään vaiheessa ollut eikä ole avainasia. FBK ja peloton, idealistinen oppositiopoliittinen toiminta inspiroi monia sellaisia jotka eivät välttämättä politiikan nationalistista osaa, tai varsinkaan näitä toistakymmentä vuotta vanhoja populistisia lausuntoja, allekirjoittaneet tai kannattaneet.
Väitän, että lähihistoriasta ei löydy ketään, joka olisi yhtä näkyvästi paljastanut nykyisiä rakkaan naapurimme valtarakenteita, tarjonnut toivoa jonkinlaisesta vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta kansalle ja saanut ihmisiä liikkeelle. Jokainen näkee mihin tulevaisuus kehittyy ilman näkyviä esikuvia tai varteenotettavaa oppositiota. En ymmärrä miksei tälle tulisi antaa itsenäinen, henkilön vanhoista populistisista kannanotoista erillinen arvonsa.
Ja ensiksi mainittua lukuun ottamatta Putiniltakin löytyy kaikista mainituista asioista lausuntoja. Jossain vaiheessa Putin jopa halusi Venäjän osaksi Natoa:
Edelleen, kannattaa katsoa sitä suurta arvomaailmallista kuvaa eikä sokaistua yksittäisistä lauseista. Venäjän - ja siinä välissä Neuvostoliiton - länsisuhteet ovat vuosien varrella olleet välillä tiiviimpiä ja välillä etäisempiä. Mutta sitä kehitysvaihetta me emme ole nähneet vähääkään pidempänä historiajaksona, että maa olisi luopunut ajattelusta, jossa sillä on oikeus päättää naapurimaidensa kansojen kohtalosta tai tarvittaessa vaikka väkivalloin laittaa ne ojennukseen. Ja tuosta ajattelusta muun maailman on saatava Venäjä luopumaan keinolla millä hyvänsä. Muuten meillä toistuu vähintäänkin muutaman vuosikymmenen välein Georgian sotaan tai Ukrainan sotaan rinnastettavissa olevat tragediat.
Minun mielestäni monikin on ollut valmis myöntämään sen, että sillä ulkopoliittisesti vaihtoehdottomalla oppositiollakin voi olla merkityksensä verisen diktatuurin maassa. Jopa Prigožin olisi voinut olla tietyssä tilanteessa avain Venäjän positiiviseen kehitykseen. Siis samalla tavalla kuin Gennadi Janajev Neuvostoliiton loppuvaiheissa, eli säälittävän vallankaappausyrityksen vanavedessä Neuvostoliitossa alkoi nousta järkevämpiä poliittisia voimia esille ja siinä kehityskulun tohinassa diktatuurinen maa saatiin purettua ällistyttävänkin rauhanomaisella tavalla.