Yksinkertaistettuna varainhoidossa voi luoda arvoa kahdella eri akselilla. Toinen on palvelu ja toinen on tuote. @MoneyWalker pingaus.
Tuotepuoli on meille aktiivisijoittajille tutumpi ja se tarkoittaa, että luodaan tuotteita jotka tarjoavat hyvää riski-/tuottosuhdetta. Aktiivirahastoissa tämä tarkoittaa käytännössä indeksin voittamista (järkevällä riskillä!), sillä passiivi on aina vaihtoehtona listatulla puolella. Vaihtoehtoisissa tilanne vähän eri, mutta joka tapauksessa tuotteiden pitää olla riski-/tuottosuhteeltaan hyviä.
Palvelupuoli on sitten huomattavasti laajempi ja tähän liittyy myös paljon väärinymmärryksiä. Palvelupuoli tarkoittaa eri sijoittajille eri asioita ja tässä on kyse paljon muustakin kuin pelkästä suhteellisesta tai absoluuttisesta tuotosta. Aloittelevalle yksityissijoittajalle tutun pankkihenkilön neuvo siitä, että aloittaa sijoittamaan 50e/kk rahastoihin on eräänlainen varainhoidon muoto ja tämä sijoittamisen aloittamiseen kannustava neuvo voi olla hurjan arvokas (toki edellyttäen että asiakkaan riskiprofiilin kartoitus on tehty oikein yms.). Vähän varakkaammalle sijoittajalle hyvin hajautetun ja hänen riskiprofiiliinsa sopivan salkun rakentaminen voi olla erittäin arvokasta.
Toisessa päässä isompaa family office salkkua hallinnoiva perheyhtiö saa pankkiirilta palvelua mm. verotukseen, varallisuuden siirron sukupolvelta toiselle suunnittelua, pääsyä tiettyihin tuotteisiin (vaikka laadukkaisiin altteihin) ja totta kai tukea perheen riskinsietokyvyn mukaisen sijoitussalkun rakentamiseen.
Kannattaa myös muistaa, että kaikille maailman ihmisille sijoitusmarkkina ei ole intohimo. @_TeemuHinkula tätä sanoittikin tuossa ylempänä jo tosi hyvin! Meille foorumilaisille markkinan seuraaminen on harrastus ja nautimme siitä. Enemmistölle kansasta sijoitusasiat ovat vieraita ja monille jopa pelottavia. Pahimmillaan markkinan/salkun kyttääminen voi olla todella stressaavaa ja nämä asiat halutaankin ulkoistaa varainhoitajalle (vähän kun lakiasiat ulkoistetaan juristille). Ei tarvitse edes olla missään UHNW (ultra high net worth) varainhoidossa, jotta sinulla on käytössä se tuttu pankin yhteyshenkilö, joka voi pitää sinua kädestä, kun markkinalla myrskyää ja auttaa pitämään pään kylmänä/tekemään fiksuja (tai ainakin fiksumpia!) päätöksiä.
Onkin helppo sanoa, että myös palvelulla on mahdollisuus luoda todella merkittävää arvoa ihan kaikissa asiakassegmenteissä, kunhan se toteutetaan oikein. Tämä toimiala on paljon muutakin kun sitä ylituoton jahtaamista 
Sitten tullaan tähän @Pohjolan_Eka haastoon!
Asia josta ollaan samaa mieltä on se, että enemmistölle sijoittajista (jopa isolle osalle ammattimaisista sijoittajista) paras ratkaisu olisi minimoida kulut ja sijoittaa hajautettuun indeksiin.
Tämän toteutuminen kaikille sijoittajille ei erinäisistä syistä ole mahdollista. Esimerkiksi varainhoitotaloilla on myös oma liiketoiminta huolehdittavana (ei ole taloudellisesti järkeä tarjota palvelua ilman korvausta). Osa sijoittajista haluaa rakentaa monimutkaisia salkkuja ja maksaa kovia hintoja pääsystä huippumanagereihin (meidän eläkeyhtiöt). Osa ei taas tiedä tämmöisen vaihtoehdon olemassaolosta. Tähän väliin on myös hyvä muistuttaa, että aika harvalla toimialalla kaikki kuluttajat päätyvät ylivertaisesti parhaaseen tarjolla olevaan ratkaisuun. Kuriositeettinä on hyvä muistaa, että meillä Suomessakin on yksi puhdas indeksivarainhoitotalo, joka on kustannuksiltaan tosi edullinen. Heidän taival on ollut aika kivinen ja liikevaihto taitaa olla muutamia miljoonia. Miksei tämä ylivertainen value-prop ole johtanut tilanteeseen, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista? Miksi fiksutkin sijoittajat kiikuttavat rahojaan muualle? 
Näissä on aina syytä pohtia myös vaihtoehtoiskustannusta. Esimerkiksi tämä aiemmin mainittu 50e/kk säästämisen aloittava henkilö ei tiedä mikä on osake tai indeksirahasto. Mielestäni hänelle tuo 50e/kk pankin keskinkertaiseen rahastoon on itseasiassa tosi hyvä lopputulema, sillä ilman tätä pankin henkilön apua, raha olisi pankkitilillä. Indeksisijoittaminen omin avuin Nordnetin kautta ei ole tälle henkilölle realismia. Tässä tapauksessa indeksille häviäminen on tosi pieni kustannus suhteessa lopputulokseen. Sama homma myös liittyen näihin ”henkisiin asioihin”. Jos saat pankkiirilta mielenrauhan raha-asioihin liittyen ja salkku on järkevästi rakennettu pitkää aikaväliä ajatellen, niin joku 1% varainhoitopalkkio on enemmän kuin käypä korvaus tästä.
Kuitenkin, valitettavasti myös tälläkin toimialalla on asiakkaiden kannalta tarjolla huonoja, hävyttömän kalliita ja asiakkaille sopimattomia ratkaisuja. Pahimmillaan kulut voivat nousta ihan hurjalle tasolle ja tämmöinen ratkaisu ei tietenkään sovi kenellekään.
Summa summarum, myös tällä alalla (kuten kaikilla muillakin) on varmasti varaa parantaa ja ylilyöntejä/väärinkäytöksiä tapahtuu. Kuitenkin isossa kuvassa toimialalla tehdään mielestäni ihan oikeita asioita ja myös regulaatio ohjaa vahvasti tähän suuntaan.
). Tätä kohtihan myös tässä kokoajan mennään (rahastojen kustannukset tulee kokoajan alas, sijoittaminen arkipäiväistyy, regulaatio tarjoaa parempaa sijoittajasuojaa yms.), mutta maailma ei vielä tältä osin ole valmis 
