Olen noin nelikymppinen sinkkumies, joka tekee kahta työtä ja jonka kuukausikulut ovat todella pienet, mutta toisaalta en tee muutenkaan mitään hankintoja ellei ole pakko. Suuremmat ei-pakolliset menoerät ovat lahjat läheisille sekä ystäville että hyväntekeväisyys, tosin hyväntekeväisyyteen menee alle 1000 euroa vuodessa, eli ei paljoa.
Velaton varallisuuteni liikkuu siinä jossain 400 000 euron paikkeilla ja asuntolainakin on aika pian maksettu. Joten sijoittamaan pystyn pian entistä enemmän samalla, kun kulut laskevat, tosin asuntolaina on osin itselleen maksamista.
Alla on ulkomuistista vähän tajunnanvirtaani. 
1. Mikä on tavoitteesi ja sen aikataulu?
Mulla ei ole selkeitä tavoitteita; voi olla, että teen koko elämäni todella paljon, jos se tuntuu hyvältä. Huomaan entistä enemmän alan jäämään jälkeen työelämässä; olen vielä mielestäni päätyössäni todella tehokas ja tuottava työnantajalleni, mutta en ole kovin fiksu, mulla on adhd sekä hahmotushäiriö ja vaikeuksia oppia uutta jne. (en jaksa avata kaikkea ), niin työelämässä mun osaamisalueeni on helpompi automatisoida ja robotisoida, kuten jo on käynyt. Älykkäämmät ovat ottaneet roolia entistä enemmän ja mitä enemmän tarvitaan nopeita aivoja työelämässä, niin sen vähemmän pärjään - toki olen todella sitkeä ja ns. “väsymätön”, mutta en aina sillä ole pärjännyt kaikessa.
Jos en pärjää työelämässä tulevaisuudessa; työpaikat lähtee alta tai koen, että alan olemaan huono ja vien työpaikan toiselta, niin voin suhteellisen lyhyen ajan päästä jäädä pois työelämästä. Luulen, että kehitys ei ole niin nopeaa ettenkö pystyisi olemaan about liki viiskymppiseksi työelämässä.
Tykkään tehdä asiat täysillä esim. saliharrastuksen myötä elin kuin urheilija (olen edelleen tarkka, mitä syön ja treenaan kovaa, mut en nyt vietä urheilijan elämää). Nyt sijoittamisharrastuksessa annan mielelläni kaikkeni; paljon töitä, korkea säästöaste ja paljon opiskelua. Jos jään pois työelämästä, niin luulen etten samalla niin intohimoisesti suhtaudu sijoittamiseen.
2. Missä menet tällä hetkellä tavoitteen suhteen?
Selvästi suurin osa varallisuudestani on asunnossa ja sijoitusvarallisuuteni on vain 130 000 euroa. Tosin aloitin sijoittamisen vasta 2018. Salkkuun olen panostanut tuosta lähtien todella kovalla painolla ja kasvaa tuosta suhteellisen kovaa tahtia.
3. Oletko karsinut kuluja/mikä on säästöprosentti?
Olen aina elänyt lapsesta asti säästeliäästi enkä ole tehnyt juurikaan isompia hankintoja. Asuntoon liittyvät rempat toki ovat olleet isoja, mutta ovat osin maksaneet itseään takaisin, ei toki täysin.
Harrastan paljon sijoittamista ja salia, jotka eivät juuri kuluja tuo, lisäksi näen ihmisiä eikä siihen usein sisälly mitään rahamenoa… no kahvit voidaan keittää ja harvemmin ravintoloissa nähdään jne.
Tämä tyyli sopii itselleni enkä suosittele muille, koska jokaisella on oma tyylinsä elää. Olen onnellinen näin, mutta moni ei olisi.
Pahoittelen etten kaikkea kerro ja ole kaikesta avoin, mikä olisi toki reilua. Olisi hyvä esitellä kaikki menonsa ja tulonsa laajudessaan, mutta harvempi niin tekee.
4. Minkälaista elämää eläköitymisen jälkeen?
Jos joudun jäämään “eläkkeelle” 45-vuotiaana, niin voin jatkaa kevyesti tätä tapaa elää. No töistä vapautuu ihan valtavasti tunteja, toisaalta ehkä Inderes näkee mussa jotain arvoa vielä silloinkin, joten saan tehdä ehkä osa-aikaisesti töitä.
Voi olla, että päälle viiskymppisenä missään ei ehkä tarvita mua, niin siinä vaiheessa on varallisuutta enemmän. Samaa mitä tekisin jo aiemmin eläkkeellä jäädessä olisi se, että panostaisin nukkumiseen sekä yleisesti sellaiseen rentoon olemiseen aikaa enemmän; ihan vain sohvalla oloa esim. telkkaria katsoen sekä rauhallisiin kävelylenkkeihin. Mä voisin ehkä hommata kivan mukavuusmerenrantamökin, jossa vietän aikaa tulevien koirieni kanssa. Sitten kävisin välillä kaupungissa ja kävisin syömässä ulkona jne.
Ei kauhean erikoisia asioita, mutta yleisesti vaan panostaisin enemmän aikaa uneen ja lepoon sekä ihmisiin että ruoanlaittoon. Ehkä sellaista pientä luxusta olisi enemmän, kuten oma auto, enemmän ravintoloita ja muuta. Laadukkaan hyvää stressiöntä elämää siis, kuitenkaan ilman mitään erikoisuuksia.
Näin itse ajattelen ja koen. Olen ehkä vähän hassu ja tosiaan haluan nyt elää näin, mikä tuntuu ehkä hassulta toisista ja se on täysin ymmärrettävää. Omaa ajatusmaailmaa on joskus hankala avata.
Pidän option, että voi elää toisinkin, kuten miten voisin eläkkeellä elää.
Mulla on ollut elämässä paljon hyvää tuuria sekä tukijoukot, joten en ole oman onneni seppä. Toki varallisuuteni olen itse kerännyt, sitä ei voi kiistää, mutta toisaalta ympäristö ja kaikki muutkin asiat ovat tehneet sen, miksi musta on tullut yritteliäs esim. tukiverkosto ja “porkkanat”.
Toivon, että keskustelu pysyy avausviestin aiheessa eikä ainakaan mun viestini takia keskustelu lähde “eksyy aiheesta” -linjalle.