Mulla ei ole itseasiassa kovin korkeariskinen salkku, eikä kovin iso vipukaan, palkka vaan nelinkertaistui ulkomaille töihin lähtiessä, ja nyt rahaa virtaa sen takia kymmeniä tuhansia euroja vuodessa enemmän sijoituksiin. Tuo 250K tullee siis jo sijoitettua mun palkkatuloista, ja sitten pääomatulot ja sijoitusten nousut/laskut päälle.
Ennen tätä työkomennusta tähtäin oli 10v myöhempänä. Ja toisaalta ennen tätä työkomennusta en ajatellut haluavani työelämästä pois, mutta nyt kun on saanut vähän irtiottoa Suomen työstä ja myös siitä elämäntyylistä (oravanpyörästä), tuntuisi kyllä haastavalta palata takaisin…
Mutta lähtökohtaisesti noi hybridimallit kuulostaa kyllä tosi järkeviltä. Niihin pääsee aikaisemmin käsiksi, ja ne mahdollistaa jo tosi vapaan tuntuisen elämäntilanteen.
Tuli mieleen, että toivottavasti menot eivät ole juuri kasvaneet tulojen mukana, muuten pudotus siihen ajateltuun 2300€/kk voi olla aika karua (jos nyt siis jää luokkaa 50 000€ vuodessa lisättäväksi sijoituksiin, elämiseen käytetyn kulutuksen päälle).
Omalla kohdalla tyydyin siihen, että pidän kuukausibudjettina viimeisimmän työpaikan nettopalkkaa, jonka ainakin toistaiseksi sijoitukset ovat kattaneet kohtalaisella turvamarginaalilla (2-3x). Jos siihen en olisi katsonut olevan varaa koskematta pääomaan, olisin jatkanut töissä pidempään, koska en halunnut alkaa kituuttaakaan. Toki kalliit hankinnat (asunnot, mökit, autot,…), jatkuva reissaus tms. ovat ainakin toistaiseksi pois laskuista, aika perusarjella mennään, joskin lisääntyneellä vapaa-ajalla.
Ei ole kyllä oikeastaan tehnyt edes tiukkaa olla nostamatta elintasoa, mikä tuo aika paljon varmuutta meidän ratkaisuun. 
Tietysti suora vertaaminen on haastavaa, kun elämisen ja asumisen kustannukset on erilaiset eri maissa. Mutta oltiin tyytyväisiä meidän elintasoon ennen palkankorotusta, niin kaipa se sen takia oli helpohko jatkaa samaa rataa. Meidän firetystaso on linjassa tuon hyväksikoetun elintason kanssa. Alkuperäinen tavoite oli kyllä nykyistä korkeampi, mutta lopulta proprisoitiin aikaisempi tavoitteen saavuttaminen nousevan elintason edelle, kun ollaan nykyisessä tilanteessa kuitenkin tyytyväisiä ja onnellisia.
Mites muilla, onko tavoite elänyt vuosien varrella ylös- tai alaspäin?
Leikin ajatuksella, että voisin muuttaa sijoitusvarallisuuden (100 000 euroa) kämpiksi sopivalla velkavivulla ja elää vapaaherrana jo nyt. Pakko tehdä töitä on jo poistunut.
Mielenkiintoista olisi jos voisit hieman avata tuota, että miten on mahdollista? Millaiseen tuottoon noin pienellä pääomalla olisi mahdollisuus sijoitusasuntoihin sijoittamalla ottamalla velkavipua?
Sama täällä. En ole koskaan yrittänyt säästää maksimaalisesti,vaan matkustellut yksin ja perheen kanssa ja harrastanut+muuten juhlinut. Oikeastaan ajatus siitä, että voisin joskus oikeasti elää pääomatuloilla tuli mieleeni vasta muutama vuosi sitten. Tämäkin voi oikeasti toteutua vasta noin 10-15 vuoden päästä. Ehkä en edes halua kokonaan pois palkkatöistä, mutta rennompaan hommaan.
Olen laskeskellut, että noin 1M salkku mahdollistaisi tämän, josta saisi tuottoa 4% per vuosi. Tämä mahdollistaisi säällisen elämän, kun asuntolainat on maksettu ja jälkikasvukin olisi täysi-ikäinen. Tähän on vielä matkaa paljon. Tällä hetkellä kuukausittain palaa rahaa keskimäärin vuositasolla noin +4000 E, joten 1M salkku ei millään rittäisi.
Joitakin jokerikortteja on aikaistaa mahdollista fireä.
- Vireillä on tuulivoimahankkeita, joista saadut vuokratulot nostaisivat pääomatulojani merkittävästi. Nämä uudelleen sijoittamalla osakesalkku kasvaisi vauhdikkaammin. Toivon, että hankkeet toteutuvat.
- Perintöjen kautta on tullut osa-omistuksia erilaisiin kiintöistöihin. En laske näitä sijoitussalkkuuni, koska ne eivät ole 100% määräysvallassani ja toisaalta myyntikin voi olla hankalaa ( osuuksieni arvo 50-150 kE, vaikea sanoa). Jos onnistuisin realisoimaan näitä sukuriitoja aiheuttamatta ja uudelleen sijoittamaan saadut rahat, niin osakesalkku taas ottaisi lisävauhtia
Olen noin nelikymppinen sinkkumies, joka tekee kahta työtä ja jonka kuukausikulut ovat todella pienet, mutta toisaalta en tee muutenkaan mitään hankintoja ellei ole pakko. Suuremmat ei-pakolliset menoerät ovat lahjat läheisille sekä ystäville että hyväntekeväisyys, tosin hyväntekeväisyyteen menee alle 1000 euroa vuodessa, eli ei paljoa.
Velaton varallisuuteni liikkuu siinä jossain 400 000 euron paikkeilla ja asuntolainakin on aika pian maksettu. Joten sijoittamaan pystyn pian entistä enemmän samalla, kun kulut laskevat, tosin asuntolaina on osin itselleen maksamista.
Alla on ulkomuistista vähän tajunnanvirtaani. 
1. Mikä on tavoitteesi ja sen aikataulu?
Mulla ei ole selkeitä tavoitteita; voi olla, että teen koko elämäni todella paljon, jos se tuntuu hyvältä. Huomaan entistä enemmän alan jäämään jälkeen työelämässä; olen vielä mielestäni päätyössäni todella tehokas ja tuottava työnantajalleni, mutta en ole kovin fiksu, mulla on adhd sekä hahmotushäiriö ja vaikeuksia oppia uutta jne. (en jaksa avata kaikkea ), niin työelämässä mun osaamisalueeni on helpompi automatisoida ja robotisoida, kuten jo on käynyt. Älykkäämmät ovat ottaneet roolia entistä enemmän ja mitä enemmän tarvitaan nopeita aivoja työelämässä, niin sen vähemmän pärjään - toki olen todella sitkeä ja ns. “väsymätön”, mutta en aina sillä ole pärjännyt kaikessa.
Jos en pärjää työelämässä tulevaisuudessa; työpaikat lähtee alta tai koen, että alan olemaan huono ja vien työpaikan toiselta, niin voin suhteellisen lyhyen ajan päästä jäädä pois työelämästä. Luulen, että kehitys ei ole niin nopeaa ettenkö pystyisi olemaan about liki viiskymppiseksi työelämässä.
Tykkään tehdä asiat täysillä esim. saliharrastuksen myötä elin kuin urheilija (olen edelleen tarkka, mitä syön ja treenaan kovaa, mut en nyt vietä urheilijan elämää). Nyt sijoittamisharrastuksessa annan mielelläni kaikkeni; paljon töitä, korkea säästöaste ja paljon opiskelua. Jos jään pois työelämästä, niin luulen etten samalla niin intohimoisesti suhtaudu sijoittamiseen.
2. Missä menet tällä hetkellä tavoitteen suhteen?
Selvästi suurin osa varallisuudestani on asunnossa ja sijoitusvarallisuuteni on vain 130 000 euroa. Tosin aloitin sijoittamisen vasta 2018. Salkkuun olen panostanut tuosta lähtien todella kovalla painolla ja kasvaa tuosta suhteellisen kovaa tahtia.
3. Oletko karsinut kuluja/mikä on säästöprosentti?
Olen aina elänyt lapsesta asti säästeliäästi enkä ole tehnyt juurikaan isompia hankintoja. Asuntoon liittyvät rempat toki ovat olleet isoja, mutta ovat osin maksaneet itseään takaisin, ei toki täysin.
Harrastan paljon sijoittamista ja salia, jotka eivät juuri kuluja tuo, lisäksi näen ihmisiä eikä siihen usein sisälly mitään rahamenoa… no kahvit voidaan keittää ja harvemmin ravintoloissa nähdään jne.
Tämä tyyli sopii itselleni enkä suosittele muille, koska jokaisella on oma tyylinsä elää. Olen onnellinen näin, mutta moni ei olisi.
Pahoittelen etten kaikkea kerro ja ole kaikesta avoin, mikä olisi toki reilua. Olisi hyvä esitellä kaikki menonsa ja tulonsa laajudessaan, mutta harvempi niin tekee.
4. Minkälaista elämää eläköitymisen jälkeen?
Jos joudun jäämään “eläkkeelle” 45-vuotiaana, niin voin jatkaa kevyesti tätä tapaa elää. No töistä vapautuu ihan valtavasti tunteja, toisaalta ehkä Inderes näkee mussa jotain arvoa vielä silloinkin, joten saan tehdä ehkä osa-aikaisesti töitä.
Voi olla, että päälle viiskymppisenä missään ei ehkä tarvita mua, niin siinä vaiheessa on varallisuutta enemmän. Samaa mitä tekisin jo aiemmin eläkkeellä jäädessä olisi se, että panostaisin nukkumiseen sekä yleisesti sellaiseen rentoon olemiseen aikaa enemmän; ihan vain sohvalla oloa esim. telkkaria katsoen sekä rauhallisiin kävelylenkkeihin. Mä voisin ehkä hommata kivan mukavuusmerenrantamökin, jossa vietän aikaa tulevien koirieni kanssa. Sitten kävisin välillä kaupungissa ja kävisin syömässä ulkona jne.
Ei kauhean erikoisia asioita, mutta yleisesti vaan panostaisin enemmän aikaa uneen ja lepoon sekä ihmisiin että ruoanlaittoon. Ehkä sellaista pientä luxusta olisi enemmän, kuten oma auto, enemmän ravintoloita ja muuta. Laadukkaan hyvää stressiöntä elämää siis, kuitenkaan ilman mitään erikoisuuksia.
Näin itse ajattelen ja koen. Olen ehkä vähän hassu ja tosiaan haluan nyt elää näin, mikä tuntuu ehkä hassulta toisista ja se on täysin ymmärrettävää. Omaa ajatusmaailmaa on joskus hankala avata.
Pidän option, että voi elää toisinkin, kuten miten voisin eläkkeellä elää.
Mulla on ollut elämässä paljon hyvää tuuria sekä tukijoukot, joten en ole oman onneni seppä. Toki varallisuuteni olen itse kerännyt, sitä ei voi kiistää, mutta toisaalta ympäristö ja kaikki muutkin asiat ovat tehneet sen, miksi musta on tullut yritteliäs esim. tukiverkosto ja “porkkanat”.
Toivon, että keskustelu pysyy avausviestin aiheessa eikä ainakaan mun viestini takia keskustelu lähde “eksyy aiheesta” -linjalle.
Tää on kyl niin vieras maailma mulle, että pakko ”likettää” ja seurata teidän juttuja 
…
Mä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi jäädä nuorena eläkkeelle / pois työelämästä. Varmaan teette jotain ikävää hommaa. Mä en kestä kovinkaan montaa päivää etteikö tekisi mieli kehitellä jotain duuniin liittyvää.
Itselleni ajatus mahdollisuudesta siirtyä vapaaherraksi ja keskittyä siihen mistä pitää on se tärkein kun tähtään taloudelliseen riippumattomuuteen. Jos hommat maistuvat puulta, on siten mahdollisuus talouden puolesta vaihtaa johonkin muuhun tai vaikka vähäksi aikaa kokonaan pois työelämästä.
Sinänsä olen samaa mieltä että moni tähtää eläkkeelle aivan liian ruusuiset ajatukset mielessään. Mielekäs tekeminen - on se sitten työ, harrastukset tai jokin muu - sopivalla yhdistelmällä on tärkeä osa onnellisuutta.
Firetyksen ehkä suurin heikkous on siinä, ettei se huomioi kulujen helposti nousevan kun vapaa-aika lisääntyy radikaalisti. Jos siis haluaa nauttia elämästä, eikä kärvistellä.
Oman kokemukseni mukaan kyllä se “työ on niin mukavaa ettei edes haluaisi jäädä pois” on aikamoista luksusta. Kyllä tuolla valtaosa duunareista taitaa herätä aamulla vaan sen palkan takia ja jos tämä tarve poistettaisiin, niin aika moni jäisi kotiin ainakin huomattavasti vuosilomaa pidemmiksi ajoiksi. Toki jotain puuhastelua on elämässä hyvä olla, sohvalle television ääreen jämähtiminen ei ole hyväksi kenellekään.
Elämässä kuitenkin on aika paljon näitä mukavia ajanvietteitä, työ ei omalla kohdallani ole koskaan näihin kuulunut.
Mitä taas tulee kulujen kasvamiseen firen myötä, niin perustuuko tämä ajatus matkailun lisääntymiseen? Itsellä ainakin kulut laskevat aina kun työ poistetaan kuviosta.
- Bensaa kuluu vähemmän
- Yleisestikin auton huoltokulut/kuluma vähenee
- Asiallisten vaatteiden tarve vähenee, eikä muutenkaan töihin tarvittavaa rekvisiittaa tarvitse päivitellä.
- On aikaa tehdä ruokaa, ei tule osteltua valmisruokia.
- Turha v*tutus ostelu jää pois.
- On aikaa. Ehdit juosta tarjousten perässä, tehdä esim. remontit itse, mihin monella työssäkäyvällä ei varsinkaan lapsiperheissä jää aikaa.
Itse olen ollut työelämässä kyllä onnekas. Varsinkin nuorena se oli kuin olisi harrastanut samoja juttuja. Lisäksi pääsi kiertämään Euroopan, USAn ja Aasian muiden rahoilla ja siitä sai vielä palkkaa. Kokemuksen karttuessa ikäviä puolia on tullut vähitellen: ihmisasioita, YT:tä, kannavuusongelmia. Ja kun setvit noita työnantajan edustajana, niin ei se aina niin kivaa enää ole.
Itse koen myös olevani etuoikeutetussa asemassa, koska olen aina tehnyt tosi mieluisia töitä, eikä aamulla harmita lähteä töihin. Ennen lapsia muistan jopa sanoneeni, että vaikka voittaisin lotossa, en haluaisi jäädä pois töistä. Mutta vuosi vuodelta tuntuu enemmän, että joudun tinkimään arvojeni mukaisesta elämästä, koska väkisinkin aika ei riitä kaikelle, enkä myöskään ole parhaimmillani väsyneenä ja stressaantuneena. Itse koen, että monet on aika sokaistuneita sille, mistä kaikesta tinkivät työuran takia. Monet luopuu ainakin osittain harrastuksista, terveellisistä elintavoista, unesta, perheajasta, parisuhteen hyvinvoinnista ja itselle mielenkiintoisista asioista, kun aikaa ja energiaa ei vaan riitä niille. Ymmärrän että monille se työ tuo tosi paljon positiivisia juttuja elämään, mutta itelle taas on ollut vähän hankala välillä ymmärtää, miten joku ei keksisi mielekkäitä tapoja käyttää sitä vapautuvaa aikaa. 
Toki työaikaa vähentämällä pääsee pitkälti tästä ongelmasta, ja saa jaettua oman ajan tasaisemmin kaikelle mielenkiintoiselle. Mutta osa töistä on vähän sellaisia, että niistä ei saa enää yhtä paljon irti, jos ei itse laita kaikkea peliin. Ja osassa tietysti työnantaja ei edes hyväksy pienempiä työtunteja.
Minä en ole ikinä ollut sellaisessa työpaikassa jossa viihtyisin enkä edes tiedä mikä olisi sellaista työtä jota hymyssä suin haluaisin tehdä eläkeikään saakka. Sen takia en näe, että kiusaisin itseäni työelämässä kovinkaan pitkään.
Nollakorkoaikana 10kpl 100 000€ maksavia asuntoja 10 000€ omarahoituksella (ja korkokatolla) olisi ollut täysin mahdollinen.
Nykytilanteessa 10kpl 40-50 000€ maksavia asuntoja 10 000€ omarahoituksella ja 30 vuoden laina-ajalla luultavasti toisi elämiseen riittävän kassavirran.
Oletetaan vaikka, että 10 asunnon keskimääräinen vuokra on 600€ ja keskimääräinen vastike 200€ ja keskimääräinen lainanlyhennys 150€. Positiivinen kassavirta ennen veroja on 2500€.
Näin pikaisena laskelmana. Edellyttää sellaisten asuntojen hankkimista, joissa on kaikki suuret remontit tehty.
40k€ arvoisen asunnon vuokra 600€? Uskoo ken tahtoo.
Tämä ketju lähti häkellyttävän nopeasti sivuraiteille. Voisko täältä jättää noi työn mielekkyyteen liittyvät ja asuntosijoitusviestit pois? Fire on määritelmän mukaan jotain ihan muuta kuin sitä, että haluaa tehdä töitä hautaan asti.
Tehkää vaan, mutta keskusteltaisko täällä Financial Independence, Retire Early-asioista?
Avataan hiukan omaa tilannetta myös tänne, kun prosessi on ollut tässä aktiivinen viime vuosina. Ikää 35v, kotona kolme kappaletta jälkikasvua, 15,14 & 4 + emäntä. Omaa taloutta on seurattu tiukasti Excelillä viimeisen reilu 10-vuotta, heti siitä lähtien kun on työelämään tullut siirryttyä.
Tämänhetkinen tilanne on se, että Uudellamaalla sijaitsevasta 200 m² omakotitalosta on lainaa jäljellä muutama kymppi, salkussa osakkeita noin 50 000€ ja viisi sijoitusasuntoa, joista yksi velaton, kaksi yhtiölainallista (vm.2015 & 2022) sekä kaksi pankkilainoitettua noin 50% vivulla.
Töissä tämänhetkinen positio työelämässä suunnilleen niin korkea kuin kyseisessä firmassa vaan voi olla, eli suora tulosvastuu toimitusjohtajalle. Arki kuluu työmatkoihin (2h päivässä), töihin ja lasten menoihin & harrastuksiin ja heidän erotuomarointiin. Viikonloput, emännän tehdessä viikonlopputyötä sitten omakotitalon hoitoa, lasten harrastuksia ja menoja, ruuan laittoa + siivousta. Oma aika siis käytännössä tunti illassa siitä, kun lapset menevät nukkumaan siihen kunnes oma uniaika tulee, että jaksaa taas seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan herätä samaan oravanpyörään.
Töissä sinällään ei ole mitään valittamista, palkka on hyvä (~4000€ netto + bonukset), mutta se syö tehokkaasti kaiken vapaa-ajantapaisen ja mahdollisuuden vaikka edes joskus itse harrastaa tai tehdä itsekin jotain mielekästä, vielä kun ei ihan ikäloppu ole. Tästä syystä alkanut jonkunnäköinen muu vaihtoehto tässä viime vuosina kiinnostamaan.
Oma talous on hyvinkin ylijäämäinen, säästöaste pyörii siinä 50-70% tienoilla, riippuen vähän omakotitaloon tehtävistä korjauksista & hankinnoista. Firetysaste pyörii karkeasti pelkästään nettosijoitusvarallisuuden osalta noin puolessa välissä, toki hiukan erilaista jakoa vaatisi suhteessa asuntojen ja osakkeiden välillä, mutta toistaiseksi mennään näin. Tällä säästöasteella aikaisin hetki firetykselle koittaisi noin neljän-viiden vuoden päästä ja kuulostaisi houkuttelevalta joo, mutta samaan hetkeen taas perheen teinit alkavat tehdä muuttoa pois ja nuorinkin osaa jo ehkä itsekin keksiä paremmin tekemistä, jolloin vapaa-aikaa mahdollisesti tulee iltaisin jopa omiinkin menoihin, jolloin ehkä vähän häviää se tärkein pointti, joka on saanut koko urakkaan ryhtymään alunperin.
Olen ajatellut, ettei tuo säästäminen & sijoittaminen kuitenkaan huono asia ole, vaikka mitään firen muotoa jatkossa ei tulisikaan valittua ja antaa se ainakin paremmat lähtökohdat sitten hiukan erilaisen eläkeiän viettämisen kuin ilman salkkua. Toki, jos työpaikalla alkaa tarpeeksi ahdistamaan niin on omat yöunet turvassa, kun rahallisesti työpaikasta poisjääminen ei mikään maailmanloppu taloudellisesti olisi vaan sen jälkeen voisi mahdollisesti joko alkaa tekemään “harrastuksena” töitä etänä palmun alta jos sellainen siinä vaiheessa kiinnostaa.
Pahoittelut ajatusoksennuksesta.
Olen alle nelikymppinen sekatyöläinen. En pyri hampaat irvessä maksimoimaan tulojani, vaan nautin elämästäni ja työstäni (kevennetty työviikko ja hyvä tulotaso). Tavoitteenani on saavuttaa täysi taloudellinen riippumattomuus ennen 50-vuotispäivääni.
Olen arjen minimalisti. Asun puoli-ilmaiseksi maaseudulla. Harrastukseni ovat lähes ilmaisia, myös kunnan tarjoama kuntosali. Kuljen paljon kävellen ja pyörällä. Pidän ruoanlaitosta (suosin edullista kasvisruokaa) ja viihdyn kotona. Ostan melkein kaikki tavarat käytettyinä tai saan ilmaiseksi. Ystäväni ovat samanlaisia “hippejä”.
Kuten arvata saattaa, elämiseni kulut liikkuvat virallisen köyhyysrajan tietämillä tai jopa alle sen. En koe silti luopuvani mistään, vaan nautin askeettisesta elämäntyylistäni. Elämän pienistä iloista en tingi: käyn joskus kaupungissa vaikkapa konsertissa tai pubissa oluella. Nyt keväällä lähden ulkomaille reppureissaamaan. En ole pahemmin matkustellut lähes vuosikymmeneen.
Sijoitukseni
Sijoitan käytännössä lähes kaiken ylijäävän rahan ja säästän säännöllisesti myös ”pahan päivän varalle” puskuritililleni. Aloitin osakesijoittamisen tammikuussa 2019, mutta ensimmäiset pari vuotta menivät lähinnä haahuillessa ja sijoittamista opetellessa.
Olen säästänyt ja sijoittanut yli 50% tuloistani syksystä 2021 alkaen oman harkintani ja suunnitelmani pohjalta. Vuonna 2022 säästin peräti 67% nettotuloistani ja vuonna 2023 noin 60%. Sijoitusfilosofiaani ja -tyyliäni kuvaa parhaiten Early Retirement Extreme eli ERE: https://wiki.earlyretirementextreme.com/wiki/What_is_ERE%3F
Törmäsin termiin vasta syksyllä 2023. Olin sijoittamista ja suunnitelmiani pohtiessani ihan itse keksinyt ja toteuttanut sitä aiemmin. Mahtavaa! Suurin osa FIRE-skenestä eli taloudellisen riippumattomuuden ja ennenaikaisen eläköitymisen tavoittelijoista sijoittaa hieman eri tavalla ja toimii eri tavalla oman kulutuksensa ja muiden valintojensa suhteen. Harkitsen jokaista ostosta tarkkaan myös ekologisista lähtökohdista. En halua olla kuluttaja.
Mikä on tilanne nyt
Olen netto-ostaja. Sijoitus- ja käteisvarallisuuteni on muutamassa vuodessa kasvanut melkein nollista sataan tonniin. Lisäksi omistan osan talosta, jossa asun, sekä yhdeksän vuotta vanhan autoni. Velkaa tai perhettä ei tällä hetkellä ole.
Tänä vuonna osinkotuloja tulee arvioni mukaan lisäsijoitusten jälkeen bruttona jotakin 5000 ja 6000 euron väliltä. Jos jatkan samaa tahtia, Lean FIRE -skenaario eli köyhän miehen FIRE toteutunee 5-8 vuodessa. Silloin pakolliset elämisen kulut on katettu, ja koska töitä vähentämällä rahaa säästyy mm. auton kuluista ja veroprosentin pienentyessä, voisin teoriassa valita, jäänkö kotiin nukkumaan. Haluan kuitenkin ajan myötä kunnon turvamarginaalin ja hieman leveämmän elintason (2000-3000€/kk käyttörahaa) eli jatkan silloinkin säännöllistä sijoittamista tekemällä töitä osa-aikaisesti.
Miksi tavoittelen taloudellista riippumattomuutta
Osingot juoksevat ja uudelleen sijoitettuina kasvavat korkoa korolle. Indeksisijoittajana jäisin todennäköisesti pitkällä aikavälillä prosentuaalisesti enemmän voitolle. Passiivinen kuukausittainen tulovirta tarjoaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia tehdä nopeitakin ratkaisuja elämässä ilman taloudellista painetta.
En aio enkä halua elää muiden veronmaksajien rahoilla. Pikemminkin päinvastoin: valtio saa 25,5-28,9% osinkotuloistani pääomatuloverona sekä kuluttamieni tavaroiden ja palvelujen arvonlisäveroa 10-24%. Se on yhteensä aika paljon enemmän kuin mitä maksan tällä hetkellä ansiotuloveroa.
Aion jatkaa työntekoa pienimuotoisesti harrastuksena hamaan hautaan saakka ja maksaa siis myös ansiotuloveroa pienellä prosentilla. Keskityn kuitenkin taloudellisesti riippumattomana enemmän muihin harrastuksiini, kaikenlaisen mielenkiintoisen opiskeluun ja vapaaehtoistyöhön yhdistyksissä. En halua vain lojua kotona tekemättä mitään järkevää tai matkustella kaiken aikaa.
Haluan myös viettää enemmän aikaa läheisteni kanssa ja mahdollisuuksien mukaan tukea heitä tarpeen vaatiessa myös rahallisesti. Voisin kuvitella joskus asuvani 1-3 kk talvisin ulkomailla, jossa menoni kutistuisivat entisestään.
Taloudellisesti riippumattomana hyödytän sekä itseäni, yhteisöäni että verottajaa. Minusta se on aika hyvä diili.
Vaikka suunnitelmani muuttuisivat ajan saatossa enkä saavuttaisikaan täyttä taloudellista riippumattomuutta, sen tavoittelu on jo itsessään jännittävä matka. Lopputulos on joka tapauksessa se, että olen huomattavasti varakkaampi kuin nyt tai muutama vuosi sitten.
Jarkko Ahon reseptejä firetykseen mm:
”Hän korostaa, että käsitteenä taloudellinen riippumattomuus ei ole aina yksiselitteinen. Se riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan.
Onhan omavaraistaloudessa metsämökissä eläminen taloudellista riippumattomuutta. Sijoituskeskustelun ja firetyksen kontekstiin laitettuna miellän yksinkertaisesti niin, että oman sijoitussalkun passiivinen tulovirta riittää kattamaan elämisen kustannukset.
Ahon laatimasta kaaviosta selviää, että taloudellinen riippumattomuus olisi saavutettavissa salkulla, joka on 13–33-kertainen vuosikuluihin nähden. Aho korostaa, että varman päälle pelaavan sijoittajan tulee katsoa taulukon ylälaitaa. Riskinottajalle puolestaan riittää alalaidan mukainen salkku
Taloudellisesti riippumattoman salkku tulisi siis olla eläköityessä miljoona euroa eli 33 kertaa kulut tilanteessa, jossa vuotuiset kulut vastaavat keskivertosuomalaisen 30 000 euron nettopalkkaa. Tässä laskelmassa pääoman loppumisen riski on minimoitu.
Ahon arvion mukaan nostojen sweet spot asettuu 4–5 prosenttiin pääomasta, eli salkun tulisi olla 20–25 kertaa vuotuisten kulujen kokoinen, mikä vastaa keskivertoelintasolla 600–750 000 euroa
Mitä ominaisuuksia riippumattomuutta tavoittelevalla pitää olla? Aho kertoo usein pohtineensa, mitkä ovat kolme asiaa, mitkä edesauttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Ensinnäkin täytyy olla suhteellisen pienet menot, korkeat tulot ja osaamista sijoittaa näiden erotus mahdollisimman hyvin. Tavoite on hyvinkin saavutettavissa, jos näissä kolmessa asiassa onnistuu.
Itse tutustuin ja ihastuin tähän filosofiaan yli 10 v sitten. Nyt olen jo päässyt muutaman vuoden sitä elämään ja toteuttamaan. Suosittelen asiaan hiljalleen kypsymistä esim. erilaisia FIRE-laskureita apuna käyttäen.
Parasta tässä on ollut mielestäni vapaus. Pidän tärkeänä ymmärrystä siitä, että vapauteen liittyy vastuu itsestä ja omaisuuden hoidosta. Oma pyhä kolmiyhteys on vapaaehtoinen eläkevakuutus (cashflow), sijoitusasunnot (asset/casflow) ja pörssiosakkeet (elämän sisältöä ja tulosjohtautuneisuus). Pointtini on se, että FIRE ei ole vain leijailua - se on itse asiassa työtä ja kokonaisvaltaista elon ja olon hallintaa. Kuten yrittäjyyteen niin FIREtykseen olisi hyvä kasvaa ajan kanssa ja ajatuksella. Hyvin suunniteltu (ei pelkkä excel-harjoitus) on puoliksi tehty. Kyllä ne siivet (sitten) kantaa.
En suoranaisesti firetä, mutta tietoisesti aikaistan kyllä mahdollisuuksia tiputtautua työelämästä pois halutessani 55-60 ikävuosien tienoilla. En osaa nähdä itseäni ainakaan tällä hetkellä täysin toimettomana työn suhteen, vaikka siihen mahdollisuus avautuisikin, olen huono keksimään arkipäiviini järkevää täytettä muutenkin, jotta viikonlopuillekin syntyisi järkevä tarkoitus ja haluttu merkitys. Siksi todennäköisesti puolittaisin ennemmin työn määrän, kuin jäisin kokonaan vapaaherraksi 55 ikävuoden jälkeen, mutta ajatukset voi toki vielä muuttua, kun ikää tulee lisää ja sijoitussalkut paisuvat.
Mikä on tavoitteesi ja sen aikataulu?
- Olen elinaikakertoimeen tyytymätön hieman alle 40-vuotias sälli, jonka tavoitteena 55-60 ikävuosien tienoilla päästä vähentämään työntekoa puoleen tai jos siltä tuntuu, niin jättäytyä mahdollisuuksien mukaan pois työelämästä kokonaan ja sitä kautta ottaa rennommin, eikä vasta sitten 70-vuotiaana toinen jalka haudassa, kuten yhteiskunta nyt haluaisi. Tähtään 500.000 euron sijoitusvarallisuuteen siihen mennessä.
Missä menet tällä hetkellä tavoitteen suhteen?
- Pian 7 vuodessa 100.000 euron salkku kasassa ja seuraavaksi tähtään 5 vuodessa 200.000 euron varallisuuteen. Riskitasoni tiedostan ja aika on ystäväni, joten vakaita hesuliosakkeita lisäillen, osingot uudelleensijoittaen ja indeksirahastoja kk-säästöllä jatkaen. Tykkään omistaa pitkäjänteisesti, joten kansankapitalismia kannatan.
Oletko karsinut kuluja/mikä on säästöprosentti?
- Säästöprosentti nettotuloistani nousee koko ajan, koska palkkani nousee menoja nopeammin, tällä hetkellä vaihdellen 40-60% tuloista menee sivuun ja kaikki lomarahat ja bonuksetkin viimeisen 7 vuoden ajalta on laitettu tuottamaan. Menoni ovat jopa pienemmät nyt, kuin 11 vuotta sitten, kun aloitin nykyisessä duunissani, sinä aikana bruttopalkka noussut 1150 eurolla, mutta koska menot laskeneet, niin talous on hyvässä kunnossa. Itseään pitää myös hemmotella ja maailmaakin nähdä, joten tärkeintä ei ole aina säästämisprosentin maksimointi, vaan se, että jotain sinne säästöön joka kuukausi kuitenkin menee.
Minkälaista elämää eläköitymisen jälkeen?
- Vaikea kysymys vastata vielä tässä vaiheessa, mutta kuten ylempänä kirjoitin, niin joko työmäärän vähentämistä tai jos fiilis tuntuu oikealta, niin vapaaherraksi jääminen ennen virallista eläkeikää. Osaisin vastata tähän varmaan paremmin n. 15 vuoden päästä. Tärkeintä on valmistautua tuohon hetkeen ja kysellä myöhemmin peilikaapin kautta itseltään fiiliksiä.