Olen alle nelikymppinen sekatyöläinen. En pyri hampaat irvessä maksimoimaan tulojani, vaan nautin elämästäni ja työstäni (kevennetty työviikko ja hyvä tulotaso). Tavoitteenani on saavuttaa täysi taloudellinen riippumattomuus ennen 50-vuotispäivääni.
Olen arjen minimalisti. Asun puoli-ilmaiseksi maaseudulla. Harrastukseni ovat lähes ilmaisia, myös kunnan tarjoama kuntosali. Kuljen paljon kävellen ja pyörällä. Pidän ruoanlaitosta (suosin edullista kasvisruokaa) ja viihdyn kotona. Ostan melkein kaikki tavarat käytettyinä tai saan ilmaiseksi. Ystäväni ovat samanlaisia “hippejä”.
Kuten arvata saattaa, elämiseni kulut liikkuvat virallisen köyhyysrajan tietämillä tai jopa alle sen. En koe silti luopuvani mistään, vaan nautin askeettisesta elämäntyylistäni. Elämän pienistä iloista en tingi: käyn joskus kaupungissa vaikkapa konsertissa tai pubissa oluella. Nyt keväällä lähden ulkomaille reppureissaamaan. En ole pahemmin matkustellut lähes vuosikymmeneen.
Sijoitukseni
Sijoitan käytännössä lähes kaiken ylijäävän rahan ja säästän säännöllisesti myös ”pahan päivän varalle” puskuritililleni. Aloitin osakesijoittamisen tammikuussa 2019, mutta ensimmäiset pari vuotta menivät lähinnä haahuillessa ja sijoittamista opetellessa.
Olen säästänyt ja sijoittanut yli 50% tuloistani syksystä 2021 alkaen oman harkintani ja suunnitelmani pohjalta. Vuonna 2022 säästin peräti 67% nettotuloistani ja vuonna 2023 noin 60%. Sijoitusfilosofiaani ja -tyyliäni kuvaa parhaiten Early Retirement Extreme eli ERE: https://wiki.earlyretirementextreme.com/wiki/What_is_ERE%3F
Törmäsin termiin vasta syksyllä 2023. Olin sijoittamista ja suunnitelmiani pohtiessani ihan itse keksinyt ja toteuttanut sitä aiemmin. Mahtavaa! Suurin osa FIRE-skenestä eli taloudellisen riippumattomuuden ja ennenaikaisen eläköitymisen tavoittelijoista sijoittaa hieman eri tavalla ja toimii eri tavalla oman kulutuksensa ja muiden valintojensa suhteen. Harkitsen jokaista ostosta tarkkaan myös ekologisista lähtökohdista. En halua olla kuluttaja.
Mikä on tilanne nyt
Olen netto-ostaja. Sijoitus- ja käteisvarallisuuteni on muutamassa vuodessa kasvanut melkein nollista sataan tonniin. Lisäksi omistan osan talosta, jossa asun, sekä yhdeksän vuotta vanhan autoni. Velkaa tai perhettä ei tällä hetkellä ole.
Tänä vuonna osinkotuloja tulee arvioni mukaan lisäsijoitusten jälkeen bruttona jotakin 5000 ja 6000 euron väliltä. Jos jatkan samaa tahtia, Lean FIRE -skenaario eli köyhän miehen FIRE toteutunee 5-8 vuodessa. Silloin pakolliset elämisen kulut on katettu, ja koska töitä vähentämällä rahaa säästyy mm. auton kuluista ja veroprosentin pienentyessä, voisin teoriassa valita, jäänkö kotiin nukkumaan. Haluan kuitenkin ajan myötä kunnon turvamarginaalin ja hieman leveämmän elintason (2000-3000€/kk käyttörahaa) eli jatkan silloinkin säännöllistä sijoittamista tekemällä töitä osa-aikaisesti.
Miksi tavoittelen taloudellista riippumattomuutta
Osingot juoksevat ja uudelleen sijoitettuina kasvavat korkoa korolle. Indeksisijoittajana jäisin todennäköisesti pitkällä aikavälillä prosentuaalisesti enemmän voitolle. Passiivinen kuukausittainen tulovirta tarjoaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia tehdä nopeitakin ratkaisuja elämässä ilman taloudellista painetta.
En aio enkä halua elää muiden veronmaksajien rahoilla. Pikemminkin päinvastoin: valtio saa 25,5-28,9% osinkotuloistani pääomatuloverona sekä kuluttamieni tavaroiden ja palvelujen arvonlisäveroa 10-24%. Se on yhteensä aika paljon enemmän kuin mitä maksan tällä hetkellä ansiotuloveroa.
Aion jatkaa työntekoa pienimuotoisesti harrastuksena hamaan hautaan saakka ja maksaa siis myös ansiotuloveroa pienellä prosentilla. Keskityn kuitenkin taloudellisesti riippumattomana enemmän muihin harrastuksiini, kaikenlaisen mielenkiintoisen opiskeluun ja vapaaehtoistyöhön yhdistyksissä. En halua vain lojua kotona tekemättä mitään järkevää tai matkustella kaiken aikaa.
Haluan myös viettää enemmän aikaa läheisteni kanssa ja mahdollisuuksien mukaan tukea heitä tarpeen vaatiessa myös rahallisesti. Voisin kuvitella joskus asuvani 1-3 kk talvisin ulkomailla, jossa menoni kutistuisivat entisestään.
Taloudellisesti riippumattomana hyödytän sekä itseäni, yhteisöäni että verottajaa. Minusta se on aika hyvä diili.
Vaikka suunnitelmani muuttuisivat ajan saatossa enkä saavuttaisikaan täyttä taloudellista riippumattomuutta, sen tavoittelu on jo itsessään jännittävä matka. Lopputulos on joka tapauksessa se, että olen huomattavasti varakkaampi kuin nyt tai muutama vuosi sitten.