Itse olen ollut työelämässä kyllä onnekas. Varsinkin nuorena se oli kuin olisi harrastanut samoja juttuja. Lisäksi pääsi kiertämään Euroopan, USAn ja Aasian muiden rahoilla ja siitä sai vielä palkkaa. Kokemuksen karttuessa ikäviä puolia on tullut vähitellen: ihmisasioita, YT:tä, kannavuusongelmia. Ja kun setvit noita työnantajan edustajana, niin ei se aina niin kivaa enää ole.
10 tykkäystä
Itse koen myös olevani etuoikeutetussa asemassa, koska olen aina tehnyt tosi mieluisia töitä, eikä aamulla harmita lähteä töihin. Ennen lapsia muistan jopa sanoneeni, että vaikka voittaisin lotossa, en haluaisi jäädä pois töistä. Mutta vuosi vuodelta tuntuu enemmän, että joudun tinkimään arvojeni mukaisesta elämästä, koska väkisinkin aika ei riitä kaikelle, enkä myöskään ole parhaimmillani väsyneenä ja stressaantuneena. Itse koen, että monet on aika sokaistuneita sille, mistä kaikesta tinkivät työuran takia. Monet luopuu ainakin osittain harrastuksista, terveellisistä elintavoista, unesta, perheajasta, parisuhteen hyvinvoinnista ja itselle mielenkiintoisista asioista, kun aikaa ja energiaa ei vaan riitä niille. Ymmärrän että monille se työ tuo tosi paljon positiivisia juttuja elämään, mutta itelle taas on ollut vähän hankala välillä ymmärtää, miten joku ei keksisi mielekkäitä tapoja käyttää sitä vapautuvaa aikaa. 
Toki työaikaa vähentämällä pääsee pitkälti tästä ongelmasta, ja saa jaettua oman ajan tasaisemmin kaikelle mielenkiintoiselle. Mutta osa töistä on vähän sellaisia, että niistä ei saa enää yhtä paljon irti, jos ei itse laita kaikkea peliin. Ja osassa tietysti työnantaja ei edes hyväksy pienempiä työtunteja.
29 tykkäystä
Minä en ole ikinä ollut sellaisessa työpaikassa jossa viihtyisin enkä edes tiedä mikä olisi sellaista työtä jota hymyssä suin haluaisin tehdä eläkeikään saakka. Sen takia en näe, että kiusaisin itseäni työelämässä kovinkaan pitkään.
12 tykkäystä
Nollakorkoaikana 10kpl 100 000€ maksavia asuntoja 10 000€ omarahoituksella (ja korkokatolla) olisi ollut täysin mahdollinen.
Nykytilanteessa 10kpl 40-50 000€ maksavia asuntoja 10 000€ omarahoituksella ja 30 vuoden laina-ajalla luultavasti toisi elämiseen riittävän kassavirran.
Oletetaan vaikka, että 10 asunnon keskimääräinen vuokra on 600€ ja keskimääräinen vastike 200€ ja keskimääräinen lainanlyhennys 150€. Positiivinen kassavirta ennen veroja on 2500€.
Näin pikaisena laskelmana. Edellyttää sellaisten asuntojen hankkimista, joissa on kaikki suuret remontit tehty.
2 tykkäystä
40k€ arvoisen asunnon vuokra 600€? Uskoo ken tahtoo.
14 tykkäystä
Tämä ketju lähti häkellyttävän nopeasti sivuraiteille. Voisko täältä jättää noi työn mielekkyyteen liittyvät ja asuntosijoitusviestit pois? Fire on määritelmän mukaan jotain ihan muuta kuin sitä, että haluaa tehdä töitä hautaan asti.
Tehkää vaan, mutta keskusteltaisko täällä Financial Independence, Retire Early-asioista?
35 tykkäystä
Avataan hiukan omaa tilannetta myös tänne, kun prosessi on ollut tässä aktiivinen viime vuosina. Ikää 35v, kotona kolme kappaletta jälkikasvua, 15,14 & 4 + emäntä. Omaa taloutta on seurattu tiukasti Excelillä viimeisen reilu 10-vuotta, heti siitä lähtien kun on työelämään tullut siirryttyä.
Tämänhetkinen tilanne on se, että Uudellamaalla sijaitsevasta 200 m² omakotitalosta on lainaa jäljellä muutama kymppi, salkussa osakkeita noin 50 000€ ja viisi sijoitusasuntoa, joista yksi velaton, kaksi yhtiölainallista (vm.2015 & 2022) sekä kaksi pankkilainoitettua noin 50% vivulla.
Töissä tämänhetkinen positio työelämässä suunnilleen niin korkea kuin kyseisessä firmassa vaan voi olla, eli suora tulosvastuu toimitusjohtajalle. Arki kuluu työmatkoihin (2h päivässä), töihin ja lasten menoihin & harrastuksiin ja heidän erotuomarointiin. Viikonloput, emännän tehdessä viikonlopputyötä sitten omakotitalon hoitoa, lasten harrastuksia ja menoja, ruuan laittoa + siivousta. Oma aika siis käytännössä tunti illassa siitä, kun lapset menevät nukkumaan siihen kunnes oma uniaika tulee, että jaksaa taas seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan herätä samaan oravanpyörään.
Töissä sinällään ei ole mitään valittamista, palkka on hyvä (~4000€ netto + bonukset), mutta se syö tehokkaasti kaiken vapaa-ajantapaisen ja mahdollisuuden vaikka edes joskus itse harrastaa tai tehdä itsekin jotain mielekästä, vielä kun ei ihan ikäloppu ole. Tästä syystä alkanut jonkunnäköinen muu vaihtoehto tässä viime vuosina kiinnostamaan.
Oma talous on hyvinkin ylijäämäinen, säästöaste pyörii siinä 50-70% tienoilla, riippuen vähän omakotitaloon tehtävistä korjauksista & hankinnoista. Firetysaste pyörii karkeasti pelkästään nettosijoitusvarallisuuden osalta noin puolessa välissä, toki hiukan erilaista jakoa vaatisi suhteessa asuntojen ja osakkeiden välillä, mutta toistaiseksi mennään näin. Tällä säästöasteella aikaisin hetki firetykselle koittaisi noin neljän-viiden vuoden päästä ja kuulostaisi houkuttelevalta joo, mutta samaan hetkeen taas perheen teinit alkavat tehdä muuttoa pois ja nuorinkin osaa jo ehkä itsekin keksiä paremmin tekemistä, jolloin vapaa-aikaa mahdollisesti tulee iltaisin jopa omiinkin menoihin, jolloin ehkä vähän häviää se tärkein pointti, joka on saanut koko urakkaan ryhtymään alunperin.
Olen ajatellut, ettei tuo säästäminen & sijoittaminen kuitenkaan huono asia ole, vaikka mitään firen muotoa jatkossa ei tulisikaan valittua ja antaa se ainakin paremmat lähtökohdat sitten hiukan erilaisen eläkeiän viettämisen kuin ilman salkkua. Toki, jos työpaikalla alkaa tarpeeksi ahdistamaan niin on omat yöunet turvassa, kun rahallisesti työpaikasta poisjääminen ei mikään maailmanloppu taloudellisesti olisi vaan sen jälkeen voisi mahdollisesti joko alkaa tekemään “harrastuksena” töitä etänä palmun alta jos sellainen siinä vaiheessa kiinnostaa.
Pahoittelut ajatusoksennuksesta.
34 tykkäystä
Olen alle nelikymppinen sekatyöläinen. En pyri hampaat irvessä maksimoimaan tulojani, vaan nautin elämästäni ja työstäni (kevennetty työviikko ja hyvä tulotaso). Tavoitteenani on saavuttaa täysi taloudellinen riippumattomuus ennen 50-vuotispäivääni.
Olen arjen minimalisti. Asun puoli-ilmaiseksi maaseudulla. Harrastukseni ovat lähes ilmaisia, myös kunnan tarjoama kuntosali. Kuljen paljon kävellen ja pyörällä. Pidän ruoanlaitosta (suosin edullista kasvisruokaa) ja viihdyn kotona. Ostan melkein kaikki tavarat käytettyinä tai saan ilmaiseksi. Ystäväni ovat samanlaisia “hippejä”.
Kuten arvata saattaa, elämiseni kulut liikkuvat virallisen köyhyysrajan tietämillä tai jopa alle sen. En koe silti luopuvani mistään, vaan nautin askeettisesta elämäntyylistäni. Elämän pienistä iloista en tingi: käyn joskus kaupungissa vaikkapa konsertissa tai pubissa oluella. Nyt keväällä lähden ulkomaille reppureissaamaan. En ole pahemmin matkustellut lähes vuosikymmeneen.
Sijoitukseni
Sijoitan käytännössä lähes kaiken ylijäävän rahan ja säästän säännöllisesti myös ”pahan päivän varalle” puskuritililleni. Aloitin osakesijoittamisen tammikuussa 2019, mutta ensimmäiset pari vuotta menivät lähinnä haahuillessa ja sijoittamista opetellessa.
Olen säästänyt ja sijoittanut yli 50% tuloistani syksystä 2021 alkaen oman harkintani ja suunnitelmani pohjalta. Vuonna 2022 säästin peräti 67% nettotuloistani ja vuonna 2023 noin 60%. Sijoitusfilosofiaani ja -tyyliäni kuvaa parhaiten Early Retirement Extreme eli ERE: https://wiki.earlyretirementextreme.com/wiki/What_is_ERE%3F
Törmäsin termiin vasta syksyllä 2023. Olin sijoittamista ja suunnitelmiani pohtiessani ihan itse keksinyt ja toteuttanut sitä aiemmin. Mahtavaa! Suurin osa FIRE-skenestä eli taloudellisen riippumattomuuden ja ennenaikaisen eläköitymisen tavoittelijoista sijoittaa hieman eri tavalla ja toimii eri tavalla oman kulutuksensa ja muiden valintojensa suhteen. Harkitsen jokaista ostosta tarkkaan myös ekologisista lähtökohdista. En halua olla kuluttaja.
Mikä on tilanne nyt
Olen netto-ostaja. Sijoitus- ja käteisvarallisuuteni on muutamassa vuodessa kasvanut melkein nollista sataan tonniin. Lisäksi omistan osan talosta, jossa asun, sekä yhdeksän vuotta vanhan autoni. Velkaa tai perhettä ei tällä hetkellä ole.
Tänä vuonna osinkotuloja tulee arvioni mukaan lisäsijoitusten jälkeen bruttona jotakin 5000 ja 6000 euron väliltä. Jos jatkan samaa tahtia, Lean FIRE -skenaario eli köyhän miehen FIRE toteutunee 5-8 vuodessa. Silloin pakolliset elämisen kulut on katettu, ja koska töitä vähentämällä rahaa säästyy mm. auton kuluista ja veroprosentin pienentyessä, voisin teoriassa valita, jäänkö kotiin nukkumaan. Haluan kuitenkin ajan myötä kunnon turvamarginaalin ja hieman leveämmän elintason (2000-3000€/kk käyttörahaa) eli jatkan silloinkin säännöllistä sijoittamista tekemällä töitä osa-aikaisesti.
Miksi tavoittelen taloudellista riippumattomuutta
Osingot juoksevat ja uudelleen sijoitettuina kasvavat korkoa korolle. Indeksisijoittajana jäisin todennäköisesti pitkällä aikavälillä prosentuaalisesti enemmän voitolle. Passiivinen kuukausittainen tulovirta tarjoaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia tehdä nopeitakin ratkaisuja elämässä ilman taloudellista painetta.
En aio enkä halua elää muiden veronmaksajien rahoilla. Pikemminkin päinvastoin: valtio saa 25,5-28,9% osinkotuloistani pääomatuloverona sekä kuluttamieni tavaroiden ja palvelujen arvonlisäveroa 10-24%. Se on yhteensä aika paljon enemmän kuin mitä maksan tällä hetkellä ansiotuloveroa.
Aion jatkaa työntekoa pienimuotoisesti harrastuksena hamaan hautaan saakka ja maksaa siis myös ansiotuloveroa pienellä prosentilla. Keskityn kuitenkin taloudellisesti riippumattomana enemmän muihin harrastuksiini, kaikenlaisen mielenkiintoisen opiskeluun ja vapaaehtoistyöhön yhdistyksissä. En halua vain lojua kotona tekemättä mitään järkevää tai matkustella kaiken aikaa.
Haluan myös viettää enemmän aikaa läheisteni kanssa ja mahdollisuuksien mukaan tukea heitä tarpeen vaatiessa myös rahallisesti. Voisin kuvitella joskus asuvani 1-3 kk talvisin ulkomailla, jossa menoni kutistuisivat entisestään.
Taloudellisesti riippumattomana hyödytän sekä itseäni, yhteisöäni että verottajaa. Minusta se on aika hyvä diili.
Vaikka suunnitelmani muuttuisivat ajan saatossa enkä saavuttaisikaan täyttä taloudellista riippumattomuutta, sen tavoittelu on jo itsessään jännittävä matka. Lopputulos on joka tapauksessa se, että olen huomattavasti varakkaampi kuin nyt tai muutama vuosi sitten.
64 tykkäystä
Jarkko Ahon reseptejä firetykseen mm:
”Hän korostaa, että käsitteenä taloudellinen riippumattomuus ei ole aina yksiselitteinen. Se riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan.
Onhan omavaraistaloudessa metsämökissä eläminen taloudellista riippumattomuutta. Sijoituskeskustelun ja firetyksen kontekstiin laitettuna miellän yksinkertaisesti niin, että oman sijoitussalkun passiivinen tulovirta riittää kattamaan elämisen kustannukset.
Ahon laatimasta kaaviosta selviää, että taloudellinen riippumattomuus olisi saavutettavissa salkulla, joka on 13–33-kertainen vuosikuluihin nähden. Aho korostaa, että varman päälle pelaavan sijoittajan tulee katsoa taulukon ylälaitaa. Riskinottajalle puolestaan riittää alalaidan mukainen salkku
Taloudellisesti riippumattoman salkku tulisi siis olla eläköityessä miljoona euroa eli 33 kertaa kulut tilanteessa, jossa vuotuiset kulut vastaavat keskivertosuomalaisen 30 000 euron nettopalkkaa. Tässä laskelmassa pääoman loppumisen riski on minimoitu.
Ahon arvion mukaan nostojen sweet spot asettuu 4–5 prosenttiin pääomasta, eli salkun tulisi olla 20–25 kertaa vuotuisten kulujen kokoinen, mikä vastaa keskivertoelintasolla 600–750 000 euroa
Mitä ominaisuuksia riippumattomuutta tavoittelevalla pitää olla? Aho kertoo usein pohtineensa, mitkä ovat kolme asiaa, mitkä edesauttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Ensinnäkin täytyy olla suhteellisen pienet menot, korkeat tulot ja osaamista sijoittaa näiden erotus mahdollisimman hyvin. Tavoite on hyvinkin saavutettavissa, jos näissä kolmessa asiassa onnistuu.
16 tykkäystä
Itse tutustuin ja ihastuin tähän filosofiaan yli 10 v sitten. Nyt olen jo päässyt muutaman vuoden sitä elämään ja toteuttamaan. Suosittelen asiaan hiljalleen kypsymistä esim. erilaisia FIRE-laskureita apuna käyttäen.
Parasta tässä on ollut mielestäni vapaus. Pidän tärkeänä ymmärrystä siitä, että vapauteen liittyy vastuu itsestä ja omaisuuden hoidosta. Oma pyhä kolmiyhteys on vapaaehtoinen eläkevakuutus (cashflow), sijoitusasunnot (asset/casflow) ja pörssiosakkeet (elämän sisältöä ja tulosjohtautuneisuus). Pointtini on se, että FIRE ei ole vain leijailua - se on itse asiassa työtä ja kokonaisvaltaista elon ja olon hallintaa. Kuten yrittäjyyteen niin FIREtykseen olisi hyvä kasvaa ajan kanssa ja ajatuksella. Hyvin suunniteltu (ei pelkkä excel-harjoitus) on puoliksi tehty. Kyllä ne siivet (sitten) kantaa.
16 tykkäystä
En suoranaisesti firetä, mutta tietoisesti aikaistan kyllä mahdollisuuksia tiputtautua työelämästä pois halutessani 55-60 ikävuosien tienoilla. En osaa nähdä itseäni ainakaan tällä hetkellä täysin toimettomana työn suhteen, vaikka siihen mahdollisuus avautuisikin, olen huono keksimään arkipäiviini järkevää täytettä muutenkin, jotta viikonlopuillekin syntyisi järkevä tarkoitus ja haluttu merkitys. Siksi todennäköisesti puolittaisin ennemmin työn määrän, kuin jäisin kokonaan vapaaherraksi 55 ikävuoden jälkeen, mutta ajatukset voi toki vielä muuttua, kun ikää tulee lisää ja sijoitussalkut paisuvat.
Mikä on tavoitteesi ja sen aikataulu?
- Olen elinaikakertoimeen tyytymätön hieman alle 40-vuotias sälli, jonka tavoitteena 55-60 ikävuosien tienoilla päästä vähentämään työntekoa puoleen tai jos siltä tuntuu, niin jättäytyä mahdollisuuksien mukaan pois työelämästä kokonaan ja sitä kautta ottaa rennommin, eikä vasta sitten 70-vuotiaana toinen jalka haudassa, kuten yhteiskunta nyt haluaisi. Tähtään 500.000 euron sijoitusvarallisuuteen siihen mennessä.
Missä menet tällä hetkellä tavoitteen suhteen?
- Pian 7 vuodessa 100.000 euron salkku kasassa ja seuraavaksi tähtään 5 vuodessa 200.000 euron varallisuuteen. Riskitasoni tiedostan ja aika on ystäväni, joten vakaita hesuliosakkeita lisäillen, osingot uudelleensijoittaen ja indeksirahastoja kk-säästöllä jatkaen. Tykkään omistaa pitkäjänteisesti, joten kansankapitalismia kannatan.
Oletko karsinut kuluja/mikä on säästöprosentti?
- Säästöprosentti nettotuloistani nousee koko ajan, koska palkkani nousee menoja nopeammin, tällä hetkellä vaihdellen 40-60% tuloista menee sivuun ja kaikki lomarahat ja bonuksetkin viimeisen 7 vuoden ajalta on laitettu tuottamaan. Menoni ovat jopa pienemmät nyt, kuin 11 vuotta sitten, kun aloitin nykyisessä duunissani, sinä aikana bruttopalkka noussut 1150 eurolla, mutta koska menot laskeneet, niin talous on hyvässä kunnossa. Itseään pitää myös hemmotella ja maailmaakin nähdä, joten tärkeintä ei ole aina säästämisprosentin maksimointi, vaan se, että jotain sinne säästöön joka kuukausi kuitenkin menee.
Minkälaista elämää eläköitymisen jälkeen?
- Vaikea kysymys vastata vielä tässä vaiheessa, mutta kuten ylempänä kirjoitin, niin joko työmäärän vähentämistä tai jos fiilis tuntuu oikealta, niin vapaaherraksi jääminen ennen virallista eläkeikää. Osaisin vastata tähän varmaan paremmin n. 15 vuoden päästä. Tärkeintä on valmistautua tuohon hetkeen ja kysellä myöhemmin peilikaapin kautta itseltään fiiliksiä.
25 tykkäystä
Kauppalehdessä (ikävä kyllä maksumuurin takana) on ihan mainio juttu firettämisestä. (Linkkasin vapaaherrat ketjuun, mutta kuuluu enemmän tähän firetys ketjuun joten sorry cross postauksesta.)
5 tykkäystä
Oon 40+ heppu etelä-suomesta. Olen ollut noin vuoden pois töistä. Vähän opiskellut tässä, pienimuotoisesti mutta kuitenkin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en viitsi enää palata vanhaan työhön. Aika on kulunut harrastusten (urheilu, yhdistystoiminta) ja tuon opiskelun merkeissä.
Sijoitussalkku on tällä hetkellä 25 x peruselämisen menojen suuruinen. Asun tällä hetkellä yksin. Sosiaalisen elämän osalta tilanne on mielestäni monipuolistunut siitä, kun olin töissä. Korona vei töitä yhä itsenäisempään suuntaan. Harrastuksissa näkee ihmisiä ja tutustuu uusiin tyyppeihin. Sen lisäksi on ystävät. Virtaa on enemmän olla paremmin läsnä ja kohtaamisista saa enemmän irti.
Voisin tehdä jotain pienimuotoista osa-aikaista/harrastus työprojektiakin, jos keksin sopivan idean, joka kiinnostaa. Onhan tässä aikaa tuumata, mitä se voisi olla. Opiskelukin on mielenkiintoista ja avartavaa. Sijoittaminen on joka tapauksessa yksi firettäjän mukana kulkeva projekti. Yksi voi käyttää siihen enemmän aikaa kuin toinen. Riippuu siitä, miten sijoittamisensa toteuttaa.
36 tykkäystä
Jäin pohtimaan Kauppalehden juttua firettäjien katoamisesta, lähinnä sen monen eri paradoksaalisuuden asteen takia ja kirjoittelinkin siitä blogitekstin, miksi todellisuudessa firettäjät niin kuin itse ne lasken, todennäköisesti eivät ole mihinkään kadonneet tai vähentyneet.
Olin aina ajatellut, että FIRE:stä olen kaiken oleellisen jo sanonut kymmenen vuoden kirjoittelun aikana, mutta näköjään korjattavia ajatuksia etenkin valtavirtamediassa liikkuu on edelleen valtavasti.
Haluaisin nostaa tekstistäni etenkin tämän kohdan, mitä olen aina ihmetellyt.
Jostain syystä firettäminen mielletään edelleen sellaiseksi, että eletään pyhällä hengellä 10 vuotta itsemurhayksiössä laskien senttejä, samalla kun vihataan omaa työtään (ja usein tämän myötä ihan omaa elämääkin). Tämän kiirastulen jälkeen voidaan jäädä kokonaan pois työelämästä, jatkaen samanlaisella elintasolla aina kuolemaan saakka.
Oikeastihan kyse on kuitenkin siitä, että asioita, joita joku muu saattaa kutsua työksi tai velvollisuudeksi, firettäjä voi tehdä - koska valitsee tehdä sen. Pakon ja vapaaehtoisuuden tuoma henkinen keveys on asia, joka unohtuu tässä mielestäni aivan liian usein - kun puhutaan usein pelkistä euroista.
Ja tähän pisteeseenhän, jossa elämä paranee vaurauden myötä, ei edes tarvita 100% FIRE:ä, vaan kaikki kasvava varallisuuspuskuri helpottaa omien arvojen mukaisten päätösten tekemistä elämässä.
37 tykkäystä
En päässyt itse lukemaan tuota maksumuurin takana ollutta juttua, mutta blogitekstisi oli kyllä täyttä asiaa. Olen ollut ihmeissäni siitä, miten monet (ei firettävät) kommentoivat, että nuoruus jää elämättä, jos firettää. Vaikka just niin kuin sanoit, harvoin sitä osaa edes bongata niitä firettäjiä omasta lähipiiristä, koska he on ihan normaaleja ihmisiä normaaleissa elämissään.
Ulkopuolelta myös usein maalataan epäonnistumiseksi, jos esim tavoite ei tulekaan saavutettua tiettyyn ikään mennessä, tai jossain vaiheessa tuleekin näyttäydyttyä jossain työprojektissa. Kaipa siitä sitten joku saa tyydytystä, että kääntää positiivisen asian väenvängällä negatiiviseksi…?
Tykkäsin ajatuksesta, että firetyksessä nautittavaa on yhtälailla matka, eikä pelkkä määränpää. Parhaimmillaanhan tämä firettäminen on nimenomaan tosi palkitseva harrastus jo itsessään, ja tietynlaista vallan- ja turvallisuudentunnetta omaan elämään alkaa kokea jo pitkälti ennen varsinaista taloudellisen vapauden saavuttamista. Itse ainakin koen, että se taloudellinenkin vapaus/riippumattomuus kasvaa pikkuhiljaa koko ajan firetysmatkan varrella, eikä ole ainoastaan on/off-napista painettava asia siinä vaiheessa kuin joku tietty numero on saavutettu.
16 tykkäystä
Juuri näin. Itsellänikin on tavoitteena jonkinasteinen FIRE jossain vaiheessa, mutta ei ehkä kuitenkaan 100%:nen. Enemmänkin jotain sellaista, missä reilusti ennen virallista eläkeikää voi karttuneen varallisuuden turvin vähitellen lyhentää työviikkoa tai vaihtoehtoisesti siirtyä kokonaan tekemään satunnaisia asiantuntijakonsulttihommia. Ja jos kaikki menee poikkeuksellisen hyvin, ei tietysti ole poissuljettua, etteikö 100% FIRE voisi myös jossain vaiheessa tulla ajankohtaiseksi.
Tuollainen osittainen FIRE työaikaa lyhentämällä on mielestäni mahdollista esimerkiksi jo siinä vaiheessa, kun sijoitussalkku alkaa kasvaa niin suureksi, että salkun sijoitusten kasvu alkaa selvästi ylittää kuukausipalkasta järkevästi säästettävissä olevan rahan määrän. Tämän jälkeen voi periaatteessa vähentää palkasta säästöön jätettävän rahan määrää ja sitä kautta sitten tyytyä pienempään kuukausipalkkaan, mikä puolestaan mahdollistaa usein lyhyemmän työajan. Ja töistä säästyvän ajan voi sitten käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla esimerkiksi omaan tai perheen hyvinvointiin tai muihin mielenkiintoisiin juttuihin. Tässä vaiheessa myös progressiivinen ansiotuloverotus muuttuu osittaiselle FIRE:ttäjälle suosiolliseksi, kun vähäisemmällä työmäärällä saa suhteessa enemmän tuloja itselleen kuin enemmän töitä tekemällä.
Ja toki jo pelkkä mahdollisuus esimerkiksi kolme- tai neljäpäiväiseen työviikkoon siirtymisestä elintason sen kummemmin laskematta on jo motivoiva ajatus itsessään, vaikka sitä ei heti ensimmäisen tilaisuuden tullen realisoisikaan. Ja samoin myös riittävästä varallisuudesta seuraava taloudellisen turvallisuuden ja varmuuden tunne.
FIRE on siis itselleni jonkinlainen jatkumo erilaisia vaihtoehtoja työn ja vapaa-ajan tasapainon hakemiseen sekä taloudelliseen turvallisuuden tunteeseen. Tämä ei ehkä vastaa puristisinta käsitystä FIRE:stä, mutta onpahan jonkinlainen tulkinta. 
14 tykkäystä
Näin on. Jatkumo on mielestäni erinomainen sana kuvaamaan FIRE-matkaa. Teen itse keskimäärin nelipäiväistä työviikkoa, eikä se vaikuta tottumaani elintasoon mitenkään. Päinvastoin: siitä on auennut ylimääräisen ajan lisäksi mahdollisuus tienata harrastuksilla pientä ekstraa, kun on ollut enemmän aikaa harrastaa. Täällä maalla myös vaihdantatalous kukoistaa eli hyödykkeitä ja palveluja voi saada, vaikka välissä ei liikkuisi rahaa lainkaan. Sijoitustahti on suurin piirtein ennallaan.
On vapauttavaa tietää, että sijoitusten turvin pärjäisi tiukan paikan tullen vuosikausia ilman minkäänlaisia tuloja. Minusta ihminen on onnellisimmillaan, kun tekee mieluisaa työtä ilman pakkoa. Siinä on hieno päämäärä.
16 tykkäystä
Klassinen tapa firettää on mielestäni tämä, että eletään 10 vuotta perunankuorilla ja pyritään mahdollisimman nopeasti vapautumaan taloudellisesta pakosta tehdä töitä. Mitä pikemmin sen parempi.
Huomattavasti vähemmän houkuttava ajatus monelle etenkin nuorelle firettäjälle on jäädä 65 ikävuoden sijaan 55-vuotiaana eläkkeelle. Parikymppisten nuorten näkökulmasta 55-vuotias on jo ihan järkyttävän vanha kalkkis, vaikka näin ei oikeasti olekaan. Moni tavoittelee nimenomaan “äkkivaurastumista”, ja ideaali on olla nuori ja rikas.
Omalla kohdalla en ole kokenut äärimmäisyyksiä ikinä mielekkääksi tavaksi toimia, vaan kultainen keskitie on paras. Ikinä en ole kauheasti laskeskellut euroja esimerkiksi ruokakaupassa, vaikka hinnat tiedostankin. Firettää voi rennomminkin, kuten kirjoitat.
Moni saa senttien ja prosenttien laskemisesta varmasti myös kiksejä ja se on addiktoivaa touhua, johon voi jäädä koukkuun samaan tapaan kuin mihin tahansa muuhunkin mielihyvää tuottavaan asiaan. Ongelma tulee sitten siinä vaiheessa, kun pitäisi senttipelin sijaan alkaa “elää” niillä rahoilla. Ironisesti ensin nuukaillaan äärimmäisyyksiin asti, jotta ei tarvitsi tulevaisuudessa nuukailla, mutta ei ehkä enää päästä nuukailusta eroon.
15 tykkäystä
Itse vedin homman nimenomaan tällä taktiikalla - raivolla reilu 10v ja nyt on aloitettu keventelemään, kun maaliviiva häämöttää suunnilleen 5v päässä.
Täytyy kuitenkin tästä taktiikasta sanoa, etten suosittele sellaiselle henkilölle, joka ei aidosti siitä säästämisestä nauti. Tässä vuosien varrella kuitenkin säästetty mitä merkillisimmistä asioista (elin esimerkiksi 3v ilman takkia), että jos siitä tekemisestä ei saa iloa, niin elämä käy todella kurjaksi. Koen, että itselleni tämä oli aika optimaalinen tapa lähestyä fireä, olen ollut aina kitupiikki ja onnistumisen tunne tämänkin äärimmäisyyksiin viennissä on ollut hauskaa ja juuri kun homma alkaa vähitellen maistua puulta, niin aletaankin jo olla maalissa. Allekirjoitan myös tuon, että sitten se rahojen tuhlaamisen yhtäkkinen aloittaminenkaan ei välttämättä kaikilta onnistu. Ei onnistu minultakaan, vaan nyt on sitten tämän 5v “väliajan” aika opetella sekin taito. En toisaalta olettanutkaan muutoksen tapahtuvan yön yli, jos tämä säästämisen matkakin kesti vuosikymmeniä tai vähintään vuosikymmenen riippuen mistä tätä hetkeä aletaan laskemaan, niin oletan myös tämän tuhlaamisen matkan vievän alussa aikaa. Oletan tämän kassalla oksennuksen maku suussa tunteen haihtuvan kyllä ajan kanssa.
19 tykkäystä
En haaveile (enää) firettämisestä, kun olen löytänyt työpaikan ja työnantajan, joka haastaa älyllisesti ja on samalla äärimmäisen mielenkiintoista. Tavoittelen kuitenkin taloudellista selkänojaa, jossa on tulevaisuudessa varaa tukea jälkikasvua sekä samalla ei tarvitse stressata siitä, mitä hallitus suunnittelee eläkeiän suhteen tai jos esimerkiksi päädyn työttömäksi 60-vuotiaana.
Haluan pitää myös avoinna mahdollisuuden siihen, että tiputan joskus työnteon 5pv/vko tahdista alaspäin.
15 tykkäystä