Minusta tosi hyvä rautalankamalli.
Toki konserni voi rakentaa itsensä miten haluaa divisioonittain tai vaikka joka paikkakunnalle oman tytäryhtiönsä. Mutta käytännön tasolla vastuista ei niin vain päästä. Jos vaikkapa fiktiivinen Umpivoikkaa Oy olisi päättänyt lopettaa toimintansa konkurssiin ja jättää velkojat nuolemaan näppejään, mainehaitta olisi lopulta tullut emoyhtiölle todennäköisesti kalliimmaksi epäluottamuksesta johtuvan vpon kustannuksen nousun myötä.
Kyllähän tästä kaikesta saa varmasti mehukkaita esimerkkejä businesskirjoihin jälkipolville. Itse en voi olla miettimättä sitä että Fortumin johdon olisi tullut olla kaukaa viisas jo alkuvuodesta. Uniper olisi pitänyt nähdä uppoavana laivana ja miljarditakuita vastaan olisi tullut korvamerkitä jotain Uniperin kiinteää pohjoismaista omistusta. Sitten olisikin ollut jo kovemmat neuvottelut Saksan kanssa kun Uniperin olisi voinut antaa kaatua. Vai oliko Uniper jo siinä vaiheessa pantannut kaiken mahdollisen kun piti emon kukkarolle tulla? .
Tämä on ihan totta. Käytännössä vain ääritilanteissa nämä on relevantteja. Mutta jos Umpivoikkaa Oy:n tukeminen vetäisi mukanaan kaikki muutkin liiketoiminnat, niin mainehaitta olisi aika pieni murhe kokonaisuutta ajatellen.
Fortumin johto teki suurimmat virheensä lähtiessään Venäjälle ruplien perässä. Tämä riski tuplaantui Uniperin myötä. Kun katsoo Wikipedian listaa Venäjän sodista (linkki paasauksen jälkeen) ja vaikka jättäisi kaikki sodat ennen Venäjän Federaation syntymistä pois, käy trendi aika ilmeiseksi. Miksi Venäjä on lähtenyt noihin “Pieniin, mutta voittoisiin” sotiin alkujaankin, ei ole rakettitiedettä. Lisäksi Venäjän poliittisen ilmaston koveneminen vuosien vieriessä on ollut yhdensuuntainen trendi. Putin ei liennytä.
Fortumin - kuten niin monien muiden firmojen - syy lähteä Venäjälle on ollut tehdä edullista liiketoimintaa ja toivoa että Kreml ei tee mitään liian isoa kuprua, joka pakottaisi lähtemään sieltä. Aivan inhimillistä, mutta riskianalyysin huonoin case on jätetty huomiotta, koska “Eihän se koskaan tapahdu”. Ei varmaan länsimaisesta näkökulmasta, kun raha on se, joka määrää. Toivottiin, että eihän se Venäjä mitään lähde sotimaan, kun nyt tehdään rahaa niin että tukka heiluu. Harva länsimainen ymmärsi, että Venäjällä raha on toisarvoista. Valta on se joka määrää. Valta otetaan ja sitä vahvistetaan pikku sodilla. Sitten väliaikana tehdään rahaa ja valmistaudutaan seuraavaan pikku sotaan. Raha on vain väline vallan pitämiseksi ja laajentamiseksi. Vaikka raha loppuisi, se loppuu kansalta eikä eliitiltä. Näin jälkikäteen se on niin ilmeistä. Tämä on käynyt nyt ilmeisen selväksi länsimaissa ja vaikka moni toivoo edelleen palaavansa Venäjälle tekemään liiketoimintaa, on kyse siitä, ettei sinne jo investoituja varoja tarvitsisi alaskirjata. Kukaan uusi taho ei investoi sinne enää mitään. Koskaan.
Fortumin ja muiden on hyvä hyväksyä tämä alaskirjaus nyt täysimääräisenä ja oppia tekemään riskianalyysit siten, että tällaisia kupruja ei jatkossa tehdä. Nykyiset omistukset Venäjällä on myllynkivi Fortumin kaulassa. Jotakin ongemia näyttänee nyt olevan noissa Venäjän toimintojen myynneissä, mutta voisi olla parempi vain ilmoittaa, että pitäkää tunkkinne, me ei sinne enää tulla. Onnea vaan jossakin EU-tuomioistuimessa. Jos luette Fortumin seuraavissa skenaarioissa, että lähtee ostamaan Kiinasta voimaloita “Kun on niin hyvä tehdä businestä siellä”, niin kannattaa heittää laput heti laitaan, hinnasta viis. Jos taas luette, että keskittyy voimalaliiketoimintaan vakaissa demokratioissa, niin sitten jotakin on ehkä opittu.
Toivon Fortumille selvää päätä ja suosittelen riskianalyysien tutkimista onko kaikki arviot olleet aivan kohdallaan.
Tässä on hyvä muistaa, että alkuvuonna Uniperilla oli vain väliaikainen likviditeettiongelma. Ukrainan sota tuli sitten myöhemmin, ja siitä käynnistyi tämä nykyinen tapahtumaketju. Hindsight bias on näissä pirullinen: nyt tuntuu, että tämä tapahtumaketju oli nähtävissä, mutta silloin se tuntui aikamoisen kaukaiselta. Mutta sitähän se riskienhallinta on, että varaudutaan kaikkeen mahdolliseen.
Lopulta Uniperin riskienhallinnassa hallinnassa oli valtava aukko: tavalla tai toisella juristien olisi pitänyt ymmärtää vaatia kaikkiin asiakassopimuksiin klausuulit, jonka perusteella toimitusvelvollisuus päättyy tai hinnat muuttuvat, jos toimitettavaa ei ole. Eihän tämä oikeastaan muuta olisi vaatinut. Nyt liiketoiminnassa oli eksistentiaalinen riski sille, että Gazprom (Venäjä) pistää kaasutoimitukset poikki. Ei sellaista saisi olla, ei varsinkaan ulkoiseen, yhtiön kontrollin ulkopuolella olevaan tekijään liittyen. Ei vaikka olisi 50 vuotta asiat rullanneet ilman ongelmia.
Täsmälleen samaa mieltä että jälkikäteen on helppo viisastella. Sitten taas toisaalta voi myös sanoa että miljardien antaminen eteenpäin ilman konkreettisia vakuuksia pitäisi olla sellainen kuvio joka herättää ne hallituksen viimeisetkin nukkuvat jäsenet. Ja että siihen tulisi pystyä etukäteenkin tekemään viisaita päätöksiä.
Mitä on strategia ja sen suunnittelu jos se ei ole sitä että katsotaan nenää pidemmälle? Pidemmälle kenties kuin muut koska on parempaa sisäpiiritietoa tilanteesta. Siitä ykkösrivin hallitusammattilaisille maksetaan joten ei ole piensijoittajalta kohtuutonta vähän nurista kun se on jäänyt tekemättä.
Juuri näin. Umpivoikkaa-esimerkillä viittaan kommentteihin Uniperin omasta sisäisestä konsernirakenteestaan. Uniper osana Fortum-konsernia on toinen asia. Mielestäni Fortum olisi voinut myydä Uniperin Saksan valtiolle 1 eurolla ilman mainehaittaa. Luottokelpoisuus olisi muuttunut jopa paremmaksi.
Anders Oldenburgin Phoebus-blogi palasi tänään 2,5 kuukauden kesätauolta, ja kuten odottaa saattaa, Fortum-kysymyksiä on vyörynyt miehen sähköpostiin läpi kesän. Nyt kommentoi melko kattavasti. Loppukaneettina toteaa, että jos hänellä olisi mahdollisuus ostaa firma kokonaan nykykurssilla, tarttuisi mahdollisuuteen empimättä. Mutta koska hänen on tyytyminen tavallisen sijoittajan asemaan ja omistajarakenne säilyy yhtä kamalana kuin ennenkin, ei ole lisäämässä (ei tosin myymässäkään pieneksi painunutta omistustaan).
https://www.seligson.fi/sco/suomi/phoebus/blogi/vko-33-22-3x-fortum/
Nord Stream 1 -kaasuputki suljetaan kolmen päivän ajaksi elo-syyskuun taitteessa, ilmoittaa venäläinen energiayhtiö Gazprom.
Kaasuhanojen on yhtiön ilmoituksen mukaan määrä olla suljettuina 31.8–2.9.2022. Gazpromin mukaan kaasutoimitusten katkaiseminen johtuu huoltotöistä.
Toimitukset palaavat päivittäiseen 33 miljoonaan kuutiometriin huoltotöiden päättymisen jälkeen, yhtiö kertoo uutistoimisto Reutersin mukaan.
Uutinen Nord Streamin kaasutoimitusten katkeamisesta nostatti maakaasun hinnan ennätyskorkeaksi Euroopan markkinoilla. Esimerkiksi hollantilaisen TTF-kaasufutuurin hinta nousi 257,40 euroon perjantaina.
Rahapodin viimeisimmässä jaksossa käydään tätä myös läpi. Kuuntelusuositus. Helppo jälkiviisastella, mutta kyllä herää vakavia kysymyksiä päätöksenteosta ja myös jatkosta. Miksi Uniperia ei ole jo pilkottu?
Saksassa tätä vastustettiin henkeen ja vereen, eikä asiassa päästy puusta pitkälle.
Koko Uniperin haltuunottoahan jo aikanaan leimasi vahva toimivan johdon sekä ammattiliiton vastustus ja pilkkominen nyt kriisin keskellä niin, että Fortum olisi saanut arvokkaimmat osat, ei käynyt saksalaisten mielestä ollenkaan laatuun, olisi voinut johtaa liiton mukaan irtisanomisiin yms.
Muistaakseni jossakin vaiheessa kun Fortumin Uniperin haltuunotto aikanaan eteni, spekuloitiin sillä, että toimitusjohtaja Klaus Schäfer on tiettyjä “miinoja” asettanut Fortumin kiusaksi. No, kuolleista ei pidä puhua pahaa ja huhujen todenmukaisuudesta ei ole mitään todisteita. Toki nämä käsittämättömät kaasusopimukset, jossa Uniperin toimitusvelvollisuus säilyy, vaikka Venäjä katkaisee kaasutoimitukset, herättävät kyllä isoja kysymyksiä. Fortum sai määräysvallan(yli 70%) Uniperista loppuvuodesta 2019, mutta istutti valitsemiaan henkilöitä Uniperin tärkeisiin tehtäviin vasta vuoden 2021 alussa. Oliko tuossa väliajalla sitten strategian päivitystä ja joitakin yhtiökokousmuodollisuuksia, kun aikaa meni noinkin paljon!? Joka tapauksessa noita sopimuksia olisi ollut melkein vuoden päivät aikaa tarkastella ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ehkäpä niistä jopa on käyty neuvotteluja suljettujen ovien takana, sitähän emme voi tietää, ennen kuin joku sisäpiiriläinen avaa sanaisen arkkunsa logiikasta kaasusopimusten toimitusvelvollisuudesta olosuhteissa kuin olosuhteissa.
Lisäys: Niin, tuossa oli tuo määräysvaltaongelma, jonka takia kesti niin kauan saada omat henkilöt Uniperin johtotehtäviin, 70% ei lopulta riittänytkään vaan piti saada 75% eli vuosi 2020 meni vielä omistuksen säätämisestä halutulle tasolle, korjatkaa, jos olen väärässä.
Eikös Fortum voisi vaan myydä pörssissä kaikki omistuksensa Uniperista pois pikkuhiljaa, jos ei muuten pääse eroon? Jos ei pääse Uniperista eroon kokonaan niin totaalinen konkurssi on edessä, kumpi on sitten parempi?
Kannattaa kuunnella podi. Miksi pilkkomista ei tehty jo silloin kun tarvittiin 8 miljardin vakuudet kaasutreidaukseen? Koko uniper-tarina alusta saakka, 2017-18, on fortumilta aikamoinen rimanalitus. Koko Fortum on lepsuillut sen kanssa joka vaiheessa. Nyt viimeksi Saksan valtio vei Fortumia 100-0. Olisi viimeistään silloin pitänyt uhata konkurssilla.
Tässä muuten mainio ja kiihkottomasti kirjoitettu analyysi Fortumin tilanteesta Uniperin suhteen tällä hetkellä, lukusuositus, ei ole edes maksumuurin takana: https://www.hs.fi/talous/art-2000008974687.html
Fortumin kannattaisi nyt vaan miettiä että mikä on todennäköisin tapa saada edes osa Uniperiin alkuvuonna tuupatusta 8 miljardista takaisin. Kannattaako 4 miljardin lunastusoikeutta käyttää vai ei. Jos ei käytetä, niin paraneeko noiden 8 miljardin saanti oikeasti vai ei. Jos käytetään, niin mitä käytännössä tuolla 4 miljardilla saadaan, enemmistö omistus uppoavasta laivasta?! Onko paras ratkaisu lopulta vetää letkut irti ja lähteä keskittymään siihen mitä on osattu. Pohjoimainen vesi- ja ydinvoima.
Tähän laskelmaan vaikuttaa oleellisesti, millä aikajänteellä rahat halutaan takaisin Uniperista. Saksan hallituksen mukanaolo takaa sen, että firma ei kaadu. Samalla se takaa myös sen, että Saksa saa Uniperiin investoimansa ja sen tukeen käyttämänsä varat ensin pois, ennen kuin Fortum saa tuloutettua senttiäkään. Tähän voi mennä hyvinkin 5-10 vuotta, vaikka Uniper ei tekisi yhtään tappiota Syyskuun jälkeen. Sitten ~10 vuoden odotuksen jälkeen, voi Fortum alkaa tulouttamaan voittoja yrityksestä joitakin satoja miljoonia euroja /vuosi. Sanotaan vaikka, että tuloutettavaa olisi 500 miljoonaa /vuosi, kun kaasun myynnistä ei saa ihan samanlaista katetta kuin aiemmin. Uniperiin investoitu pääoma (~15 miljardia euroa) on tällä kaavalla kuoletettu siis n. 30 vuotta osingon maksamisen alun jälkeen, eli tästä hetkestä 40 vuoden kuluttua.
Tuo on nyt hatusta repäisty ajatushimmeli ja todellisuus on varmasti jotakin hyvin muuta, mutta uskon, että puhumme joka tapauksessa vuosikymmenistä tämän kuprun oikomishoitoon. Mikäli siis halutaan pitää pääomaa sitoutuneena Uniperiin niin kauan. Vaihtoehtona on sitten myydä firma jollekin ja tehdä miljardien alaskirjaukset ja investoida saatu raha johonkin tuottavampaan. Vaikka Kiinalaisiin hiilitehtaisiin.
Kieltämättä Fortumilta tulee viemään todella kauan, että Uniper kuprut saadaan oikenemaan.
Tuosta kiina-ajatuksesta sanoisin, että omistaja-arvon turvaamiseksi Fortumin johdolta (hallitus + toimiva johto) pitäisi jatkossa kieltää uudet investoinnit pohjoismaiden ulkopuolelle. Track record ei herätä luottamusta.
Tullaanko näin tekemään? Valtiovallan ollessa pääomistajana luottamukseni on heikko linjanvedon toteutumiseen.
Kannattaisikohan Fortumin vaan suosiolla luopua enemmistöomistuksestaan Uniperissa? Konsolidointi tässä tilanteessa vain rumentaa Fortumin tilinpäätösluvut, ja sitä kautta Fortumin pörssikurssi voi ottaa ylimääräistä hittiä.
Todellista kassavirtaa Fortumille on Uniperin osinko, jota sitäkään ei liene odotettavissa pitkään aikaan. Uniperin tukitoimista voi tulla myös rahoituskustannuksia, ellei Uniper tulouta pääomasijoituksille kunnollista korkoa.
Fortumin omaan liiketoimintaan perustuvat luvut voisi olla sijoittajalle hyödyllisempää informaatiota kuin konsernilaskelma kaikkine IFRS-spekulaatioineen. Tokihan Uniperin tulevaisuuden rahoitusriskejäkään ei pidä unohtaa.
Vastaan @Pohjolan_Eka viestiin täällä, ettei kahvihuoneesta tule Fortum-ketjua. 
DDM:ää on aika vaikea lyödä kehiin, jos ei DFC:täkään ole analyysissä. Itse ajattelen, että DDM on “kiteytetty DFC”: Ensiksi täytyy tietää kassavirrat yleisesti, jotta voit täsmentää osinkoina maksettavat osuudet eri vuosille.
Itse hahmottaisin, että DDM olisi jopa epäloogisempi, kun emme tiedä Fortumin Uniperille lainaamien 8 miljardin kohtaloa (saadaanko takaisin osittain/kokonaan, alle 5vuoden vai yli 15+ vuoden päästä). Tämä vaikuttaa kuitenki reilusti sekä osingonmäärään että osinkojen ajoitukseen eri vuosille DDM-laskelmassa.