Kun ihminen huomaa tehneensä ison virheen, hän luonnollisesti haluaa katsoa onko mitään tehtävissä että asia muuttuisi vielä hyväksi, ihan ok:ksi tai lopulta mahdollisimman vähän huonoksi ennen lopullisen tappion tunnustamista. Tämä on tuttua jokaiselle spekulatiivisia sijoituksia harrastaville. 8 mrd apu Uniperille oli inhimillinen reaktio tilanteessa.
Omistajan edun lisäksi vastuullinen yritys ajattelee myös työntekijöitään ja heidän perheitään. Konkurssiin hakeminen tai edes sillä uhkaaminen tilanteessa jossa toivotaan osia yhtiöstä ei vaan olisi ollut tyylikästä.
Fortum olisi voinut heti Uniperin ongelmien tultua tietoonsa yrittää nopeasti erotella jyvät ja akanat eri yhtiöihin, jos se olisi arvannut että tilanne menee näin nopeasti näin pahaksi ja Saksan valtio tulee pelastamaan akanansa. Mutta aikaa ei ollut paljon ja going concern on se ensimmäinen ja luonnollisin vaihtoehto.
Miten tarkalleen ottaen Fortum olisi voinut pitää tiukasti kiinni eduistaan? Jos omistat firman, joka tekee sata miljoonaa (vai oliko se 150?) päivässä tappiota, olet lainannut ja antanut takauksia jahdeksan miljardia ja tarvitset pelastajaa, niin neuvotteluasemasi ei ole siitä kaikkein vahvimmasta päästä.
Olen käsittänyt, ettei Saksa olisi sallinut 90 % hintakompensaatiota lokakuun alusta alkaen. Muutkin pelastuspaketin ehdot taisivat vesittyä yhtälailla.
Millaiset edellytykset nykyisellä Fortumin johdolla on jatkaa toimessaan? Track-record on umpisurkea ja virheitä ei edelleenkään myönnetä suoraan. Tulevien parin vuoden energiamarkkinassa jopa heikompikin tekijä osaa tehdä tulosta joten toivottavasti kahden vuoden päästä näitä sankareita ei leimata neroiksi.
Pidän erikoisena jos johto ei vaihdu kunhan Uniper-case saadaan lopullisesti maaliin loppuvuodesta.
Luulen, että Rauramo jättää tehtävänsä viimeistään seuraavassa yhtiökokouksessa, samoin hallitus vaihtuu isosti, ainakin puheenjohtaja. Nyt tämän ns. ylimenokauden aikana nykyinen johto ja hallitus hoitaa Uniperin ja Venäjän asiat loppuun.
Tätä lausetta Rauramo toisteli eilen. Lause sinänsä on hyvin harkittu. Kaikki vieritetään sodan syyksi – muutenhan laajenemisstrategia olisi ollut loistava.
Rauramon puolustukseksi pitää sanoa, että hän ei ole ollut puikoissa, kun vuosikausiksi eteenpäin luotua strategiaa viimeisteltiin. Ehkä houkutus Fortumin piikkipaikalle oli riittävän suuri siitä huolimatta, että yhtiön strategian muuttamisesta ei ollut toivoakaan. Tästä näkökulmasta Rauramolla kävi myös melko paska tsägä.
Toimittajana lähtisin kaivelemaan tätä voimakkaan laajenemisen strategian syntyä. Kuka siitä oli vastuussa ja miten siihen päädyttiin. Koko homma haiskahtaa myös poliittiselta, sillä samoihin aikoihin oli pöydällä mm. Hanhikiven ydinvoimalaosuudet ja onhan valtio-omistajan pitänyt ymmärtää hyvin myös Venäjän laajenemisen riskit. Tässä on selvä Tuomiojan tuoksu* koko hommassa. Hälytyskellot eivät myöskään soineet Venäjän vuonna 2014 Ukrainassa käynnistämän sotaretken jälkeen.
Oma lukunsa on Uniperin ja Saksan valtion kanssa tehdyt sopimukset. Saksalla oli koko ajan kaikki kortit käsissä. Maakaasun toimitushinnan korotusten estäminen ajoi Uniperin Saksan valtion syliin ja Fortum jäi katselemaan perään. Sai sentään Uniperille myöntämänsä lainan takaisin, mutta kaikki muu meni Saksalle. Wahnsinnig!
Nykysuomen sanakirjan vielä julkaisemattomassa versiossa:
*“Tuomiojan tuoksu” = Yhdistelmä 70-luvun tupakansavun beigeksi värjäämien seinien tuoksua Helsingin Tehtaankatu 1:n neuvotteluhuoneessa ja ajalle tyypillistä ideologista luottoa, suhmurointia ja kulissien takaista kumartelua idän suuntaan.
(Liputtelu ei taida loppua ilman @Jorma_Peras vinkkiäsi). Omasta mielestäni tämä kuvaus Tuomiojan tuoksusta on varsin onnistunut. Ymmärrän toki, että se saattaa joitakin harmittaa liputtelun arvoisesti. Piiloon sitä ei taida tänne siirron jälkeen silti saada, sillä Foorumin sääntöjen vastainen se ei ole millään muotoa.
Kokoomus ja Keskusta ovat poliittisesta ohjauksesta tuolloin vastanneet ja ainakaan mitä itse olen kaivellut aiheeseen liittyviä juttuja, en ole Tuomiojan nimeä nähnyt missään paperissa. Toki kun olen pemmastanut vanhoja dokumenttejä läpi, niin olen etsinyt aina jotain itseäni kiinnostavaa, että biastakin voi olla.
Mitä Fortumin johtoon tulee, niin oma perstuntuma on että Lundmark on Suomen historian huonoin yritysjohtaja. Tiedän että ei ollut ykkösmies aikanaan Nokiassa, mutta johtohommissa hääri. Nokian romahduksen syyksi on monesti nostettu johdon ongelmat ja erityisesti se, miten hyviä ja huonoja ideoita ei osattu firmassa erottaa toisistaan (esim. kosketusnäytöt pistettiin roskiin ja käyttöjärjestelmänä pidettiin väkisin vanha ja kankea symbian). Sama mies löytyi Fortumin johdosta kun Uniperiin lähdettiin suoltamaan rahaa. Voi olla sattumaa, mutta en aio elämäni aikana omistaa yhtään firmaa jossa kyseinen kaveri häärii. Toivon myös, että herra pääsisi oikeussaliin selittämään toimiaan Fortumin johdossa ja mielellään kökkään korvaamaan 5,5 miljardin tappioita.
Onneksi en ole auktoriteetti asiassa vaan rääväsuinen peruna, joka huutelee mitä sattuu internetissä.
Mutta oman ennakkoluuloni perustan tähän vanhaan sanontaan: “Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.” Näistä kahdesta erillisestä tapauksesta löytyy yhdistävä tekijä, Lundmark, ja olinpa väärässä tai oikeassa niin suurta vahinkoa tuskin itselleni aiheutan pysymällä erossa hänen luotsaamistaan yrityksistä. Rehellisyyden nimissä Konecranes ja Nokia eivät muutenkaan sovi omiin intresseihini, joten minun on helppo noudattaa omaa neuvoani. Ei siis näin ollen ole mikään suuri uhraus minulta jättää Nokiaa ostamatta.
Katsoin samaa, että ihan hyvä selvennys meni liputukseen. Vinkkinä kuitenkin, että näitä täydennyksiä voi editoida alkuperäiseen viestiin, niin välttyy liputuksilta eikä vie keskustelua ihan pois raiteiltaan
Tuo on aika vahva statement ottaen huomioon, että Lundmark lähti Nokialta vuonna 2000 ja oli omalta osaltaan luonut pohjan Nokian nousulle aikaisen 2000-luvun ilmiöksi. Hänen trackrecord ei ole hullumpi myöskään niiden 15 vuoden ajalta ennen Fortumia, joina hän oli mm. Konecranesin CEO.
Fortumin aikaa pitäisi tarkastella paremmin, jotta pystyisi sanomaan paljonko Lundmarkin niskaan voi tästä katastrofista kaataa. Sen tietää ainoastaan asianosaiset, jotka todennäköisesti pysyvät hiljaa.
Oikeastaan Rauramon olisi pitänyt sanoa, että strategia ei ollut Venäjän-kestävä. Sotahan oli jo alkanut.
Osin totta, osin ei. Rauramo toimi talousjohtajana ja oli toiminut vuosikausia Fortumin johdossa jo Uniper-oston aikaan 2017.
Useat toimittajat kaivelevat juuri nyt esille artikkeleitaan joissa on jo vuodesta 2014 alkaen varoiteltu Fortumia Venäjä-riskeistä. On selvää, että Fortumia on käytetty monin tavoin poliittisena pelinappulana mm. ydinvoimala-päätöksissä.
Poliittiset hallitukset vaikuttavat pörssiyhtiön asioihin omistajaohjauksen kautta, hyvin tai huonosti, niin;
-vajaat 4 mrd eur Sipilän hallituksen ja 50% osuus
-nykyisellä hallituskaudella sitten loput eli omistusosuuden nosto reiluun 75% (3 mrd) tms sekä 4mrd laina ja 4 mrd takaukset yht 11 mrd, josta takaisin viimeksimainitut
-osinkoja herunut vajaa 1 mrd ja Saksan valtio maksaa kauppasummana 0,5 mrd
Huono diili kaikenkaikkiaan, ja holtitonta riskin ottoa: kilpailukykyistä kaasua ainoastaan Venäjän putkestä, ja samaan aikaan asiakassuuntaan ei hintariskiä ole näköjään ole ollut vietävissä. Tästä vastuussa Fortumin hallitus ja johto, sekä tietenkin hallituksen nimittämisestä vastaavat omistajat.
Riski on väistämättä ollut tunnistettu, mutta sen riski on koettu niin pieneksi että hälläväliä. Koskapa myyntoehtoja ei ole laitettu kuntoon
Tästä syystä olen kovasti koittanut täälläkin paasata (ihmisten tietoisuutta lisätäkseni), että koko case pitäisi viedä oikeuteen kun osakeyhtiölaki selvästi sanelee, että mikäli yhtiön johto aiheuttaa vahinkoa yhtiölle huolellisuusvelvoitteen vastaisesti (tahallaan tai vahingossa), niin kyseisten henkilöiden on korvattava vahinko.
Mainittakoon, että en ole kyseisen alan asiantuntija, mutta kansalaisena kyllä haluan että tämän kokoluokan asiaa ei vain lakaista maton alle. En ole kylläkään kovin toiveikas, että näin kävisi kun Tuppurainen on jo todennut että “Fortumin johdolle pitää antaa nyt työrauha”.
Sota tai ei, niin kyllä pitäisi due diligence selvitys tehdä ja muutenkin omistajaohjauksen mielipidettä asiaan kysyä. Etenkin kun kyseessä on omaa yritystä moninkertaisesti isompi yritys, jota lähtee ostamaan. Ja tulisipa asiasta tuomiota tai ei, niin haluan asian oikeuteen puitavaksi lähinnä siksi, että asiaan liittyvät tapahtumat (ja mahdolliset syylliset) olisi syytä selvittää luotettavassa instituutiossa juurta jaksaen.
Suuri sota Euroopassa, nyt nähtävässä mittakaavassa, on kuitenkin niin poikkeuksellinen tapahtuma, että sellaisen riskin realisoitumista liiketoiminnassa tuskin mikään oikeusaste pitäisi millään muotoa huolimattomana saati korvattavana.
That said, en ole tainnut edes koskaan nähdä sellaista sopimusta, jossa Force majeure ei jollain muotoa olisi läsnä. Pienistä palvelusopimuksista isompiin investointeihin - se pykälä on sopimuksissa aina. Fortumin yhteydessä vaikuttaa siltä, että sopimukset ovat järjestelmällisesti altistettu kaikkein suurimmille riskeille. Se on omituista.
Samaa mieltä siitä, että tämä olisi pitänyt tehdä ennen Uniperin kauppakirjan allekirjoitusta. Eikä vedota kiireeseen (uutisvuoto kaupasta) tai siihen, että Uniperista oli DD jo tehty vuotta aikaisemmin. Ei kai kenenkään pitäisi luottaa jonkun toisen tekemän DD:n sisältöön, koska tässähän oli kyse hyvin erikoisesta yhtiöstä ja varsinkin nuo myyntisitoumukset olisi pitänyt perata todella tarkasti läpi ja dokumentoida niistä asiat omiin kaupan valmisteluliitteisiin (jo johtajien oman selustan turvaamisen vuoksi).
Haluaisin saada selville jostain, mikä tuon eilisen CNN:n lainatun haastattelun uutisen todenperäisyys on. ?
Eli kertauksena " The German government will hold around 99% of Uniper and 8% of its Finnish parent company Fortum (FOJCF), German Economy Minister Robert Habeck told journalists in Berlin on Wednesday. "
Asiassa ei tietenkään ole mitään sanomista, jos Saksan valtio on ne hankkinut suorittaen niistä asianmukaisen korvauksen. Ja Fortumia voi tietenkin ostaa pörssistä, joten teoriassa tuon omistuksen alkuperä voi olla monestakin lähteestä.
Täyttä totta. DD:n tekemättä jättäminen on samanlainen iso omituisuus, kuin löysät sopimuksetkin. Ei oikeastaan edes omituisuus vaan räikeä huolimattomuus.
DD ei kuitenkaan ole sellainen dokumentti, johon kirjataan sodan kaltaisia riskejä. Lähtökohtaisesti DD:ssä käydään sovitulla tarkkuudella läpi yrityksen liiketoiminnot ja luodaan samalla pohjaa varsinaiselle yrityskaupalle ja yhdistymiselle. Voi toki olla, että DD on katsottu jostain syystä tarpeettomaksi tai korvattu muilla tavoin, sillä Uniper jatkoi itsenäisenä yhtiönä. Ehkä Uniper ei siihen suostunut? Tässähän tapauksessa ainoastaan suurin omistaja vaihtui. Yhtiöitä ei yhdistetty toisiinsa.
No olisihan tämä pitänyt tajuta syyksi. Hyvä, että selvensit.
Pörssilistatusta yhtiöstä ei yritysostajakandidaatti valitettavasti voi tehdä due diligenceä (edit:) ilman kohdeyhtiön hallituksen yhteistyötä ja sisäpiiriprojektin perustamista. Tämä seuraa laista, sillä tietoa pitää jakaa tasapuolisesti ja samanaikaisesti kaikille sijoittajille. Sisäpiiritietoa ei ole lupa käyttää markkinoilla.
Edit: Eli periaatteessa DDtä voi kyllä tehdä listatusta yhtiöstä muodostamalla sisäpiiriprojektin, jossa nimetyt henkilöt, jotka eivät saa käydä kauppaa osakkeella projektin aikana ja tietyn ajan sen jälkeen. Tämä vaatii kuitenkin sen, että kohdeyhtiö (hallitus) pelaa palloa, ja usein näin ei ole, ei tässäkään tapauksessa.
Toki ‘outside-in DD’ tyypillisesti tehdään ja sellaisia Fortum on takuulla tehnyt useista eri näkökulmista. Se tarkoittaa, että analysoidaan osakenanalyytikoiden tai aktivistisijoittajien tapaan eri julkisista lähteistä löytyvät tiedot yhtiöstä ja markkinoista, sekä käytetään neuvonantajina yhtiötä ja sen liiketoimintaa läheisesti tuntevia asiantuntijoita, kuten aiempaa yhtiön tai kilpailijoiden johtoa ja toimialakonsultteja.
